Hiidenveden rantaalueiden tulvavahinkoarvio

Hiidenveden seutu on suosittua virkistyskäyttöaluetta ja rannoille on rakennettu runsaasti etenkin vapaaajan asuntoja. Alueella on myös vesihuoltolaitosten rakenteita sekä peltoja. Alavilla rannoilla voi vedenpinnan noususta aiheutua tulvavahinkoja. Tässä selvityksessä on määritetty mahdolliset tulvavahingot Hiidenveden eri vedenkorkeuksilla. Rakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi on selvitetty teollisuudelle ja vesihuollolle aiheutuvat vahingot. Myös tulvan alle jäävät tieosuudet on kartoitettu. Tavoitteena on ollut selvittää korkeustasossa NN+ 33,00 m ja sen alapuolella olevat mahdolliset vahinkokohteet. Hiidenvettä säännöstellään Väänteenjoen padolla. Säännöstelyrajat on sidottu kalenteriin, mutta suurin sallittu juoksutus määräytyy padon suurimman purkautumiskyvyn perusteella. Ennen tulvaa ja sen aikana on kaikki patoluukut pidettävä auki. Hiidenveden purkautumiseen vaikuttaa oleellisesti alapuolella sijaitsevan Lohjanjärven vedenkorkeus. Uudenmaan ympäristökeskuksessa on määritetty Hiidenveden rantaalueille alimmaksi suositeltavaksi rakentamiskorkeudeksi NN+ 33,30 m. Tavoitteena on, että kunnat huomioisivat suosituksen ja ohjaisivat uudisrakentamista sen mukaisesti. Kuntien rakennusjärjestyksissä ei ole aina huomioitu tulvan mahdollisuutta riittävän suurella varmuudella. Tehdyn selvityksen mukaan rakennuksiin kohdistuvia oleellisia vahinkoja alkaa syntyä järven vedenpinnan noustessa yli tason NN+ 32,60 m. Vedenkorkeus NN+ 32,60 m aiheuttaa vahinkoja 8 rakennukselle, mikä vastaa noin 16 000 € kustannuksia. Vastaavasti vedenkorkeudella NN+ 32,80 m vahingot ovat noin 100 000 €. Hiidenveden läheisyydessä ei ole teollisuuslaitoksia. Jätevedenpuhdistamoille vedenpinnan nousu ei aiheuta varsinaisia ongelmia tarkastelluilla vedenkorkeuksilla, mutta vedenoton kannalta olisi suotavaa, että vesi ei nouse tason NN+ 32,50 m yläpuolelle. Maatalouteen kohdistuvia vahinkoja ei tämän selvityksen yhteydessä ole tutkittu, mutta rakennuksiin verrattuna maatalouden vahingot on oletettu pieniksi. Hiidenveden läheisyydessä sijaitseville teille ei tarkastelluilla vedenkorkeuksilla aiheudu vahinkoa eivätkä ne jää veden alle tulvan aikana

Restricted consonant inventories of 2-year-old Finnish children with a history of recurrent acute otitis media

Many children experience recurrent acute otitis media (RAOM) in early childhood. In a previous study, 2-year-old children with RAOM were shown to have an immature neural patterns for speech sound discrimination. The present study further investigated the consonant inventories of these same children usign natural speech samples. The results showed that 2-year-old children with RAOM (N=19) produced fewer words and had smaller consonant inventories compared to healthy controls (N=21). In partucular, the number of consonants produced in medial positions of words was restricted. For places and manners of articulation, the most notable difference between the groups was observed for fricatives,which were produces less often by children with RAOM than by the controls.These results further support the asdumption that early and recurrent middle ear infections should be considered a risk factor for language development.</p

Long-term influence of recurrent acute otitis media on neural involuntary attention switching in 2-year-old children

Background: A large group of young children are exposed to repetitive middle ear infections but the effects of the fluctuating hearing sensations on immature central auditory system are not fully understood. The present study investigated the consequences of early childhood recurrent acute otitis media (RAOM) on involuntary auditory attention switching. Methods: By utilizing auditory event-related potentials, neural mechanisms of involuntary attention were studied in 22-26 month-old children (N = 18) who had had an early childhood RAOM and healthy controls (N = 19). The earlier and later phase of the P3a (eP3a and lP3a) and the late negativity (LN) were measured for embedded novel sounds in the passive multi-feature paradigm with repeating standard and deviant syllable stimuli. The children with RAOM had tympanostomy tubes inserted and all the children in both study groups had to have clinically healthy ears at the time of the measurement assessed by an otolaryngologist. Results: The results showed that lP3a amplitude diminished less from frontal to central and parietal areas in the children with RAOM than the controls. This might reflect an immature control of involuntary attention switch. Furthermore, the LN latency was longer in children with RAOM than in the controls, which suggests delayed reorientation of attention in RAOM. Conclusions: The lP3a and LN responses are affected in toddlers who have had a RAOM even when their ears are healthy. This suggests detrimental long-term effects of RAOM on the neural mechanisms of involuntary attention.Peer reviewe

Experiencing Art: The Influence of Expertise and Painting Abstraction Level

How does expertise influence the perception of representational and abstract paintings? We asked 20 experts on art history and 20 laypersons to explore and evaluate a series of paintings ranging in style from representational to abstract in five categories. We compared subjective esthetic judgments and emotional evaluations, gaze patterns, and electrodermal reactivity between the two groups of participants. The level of abstraction affected esthetic judgments and emotional valence ratings of the laypersons but had no effect on the opinions of the experts: the laypersons’ esthetic and emotional ratings were highest for representational paintings and lowest for abstract paintings, whereas the opinions of the experts were independent of the abstraction level. The gaze patterns of both groups changed as the level of abstraction increased: the number of fixations and the length of the scanpaths increased while the duration of the fixations decreased. The viewing strategies – reflected in the target, location, and path of the fixations – however indicated that experts and laypersons paid attention to different aspects of the paintings. The electrodermal reactivity did not vary according to the level of abstraction in either group but expertise was reflected in weaker responses, compared with laypersons, to information received about the paintings

Kestävät käytännöt biokaasutuotannossa

Parhaimmillaan biokaasutuotanto on kiertotaloutta, ilmastotavoitteita, vesien- ja merensuojelua, huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja maaseudun elinvoimaisuutta tukeva ratkaisu. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin päästöjen minimointia koko tuotantoketjussa syötemateriaaleista lopputuotteiden käyttöön. Biokaasulaitosten toteutuksella sekä käytön ja ylläpidon käytännöillä on huomattava vaikutus tuotannosta aiheutuviin kaasumaisiin päästöihin. Puutteelliset käytännöt johtavat etenkin biokaasutuotannon ilmastokestävyyden heikkenemiseen. Myös typen päästöt voivat olla suuret. Tarve päästöjä vähentäville käytännöille on merkittävä riippumatta laitoskoosta ja syötemateriaaleista. Kaasumaisiin päästöihin vaikuttaa eniten syötemateriaalien viipymä biokaasureaktorissa ja mädätteen tai sitä jalostettujen jakeiden varastointi. Myös laitoksen asianmukainen huolto, ehjät ja kestävät rakenteet sekä biokaasun energiakäytön päästöriskien minimointi ovat tärkeitä. Nykyiset ohjauskeinot eivät takaa biokaasutuotannon kestävyyttä. Viipymäaika tarvitsee sääntelyä ja sekä ympäristöluvitus että uusiutuvan energian direktiivin päästölaskenta ohjeita. Kestävien käytäntöjen huomiointia tulee edellyttää myös osana erilaisia tukia. Osaamista biokaasutuotannon kokonaisuuden ymmärtämiseksi ja kestävyyden lisäämiseksi on lisättävä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toi-meenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisi-sältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Kestävät käytännöt biokaasutuotannossa

Parhaimmillaan biokaasutuotanto on kiertotaloutta, ilmastotavoitteita, vesien- ja merensuojelua, huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja maaseudun elinvoimaisuutta tukeva ratkaisu. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin päästöjen minimointia koko tuotantoketjussa syötemateriaaleista lopputuotteiden käyttöön. Biokaasulaitosten toteutuksella sekä käytön ja ylläpidon käytännöillä on huomattava vaikutus tuotannosta aiheutuviin kaasumaisiin päästöihin. Puutteelliset käytännöt johtavat etenkin biokaasutuotannon ilmastokestävyyden heikkenemiseen. Myös typen päästöt voivat olla suuret. Tarve päästöjä vähentäville käytännöille on merkittävä riippumatta laitoskoosta ja syötemateriaaleista. Kaasumaisiin päästöihin vaikuttaa eniten syötemateriaalien viipymä biokaasureaktorissa ja mädätteen tai sitä jalostettujen jakeiden varastointi. Myös laitoksen asianmukainen huolto, ehjät ja kestävät rakenteet sekä biokaasun energiakäytön päästöriskien minimointi ovat tärkeitä. Nykyiset ohjauskeinot eivät takaa biokaasutuotannon kestävyyttä. Viipymäaika tarvitsee sääntelyä ja sekä ympäristöluvitus että uusiutuvan energian direktiivin päästölaskenta ohjeita. Kestävien käytäntöjen huomiointia tulee edellyttää myös osana erilaisia tukia. Osaamista biokaasutuotannon kokonaisuuden ymmärtämiseksi ja kestävyyden lisäämiseksi on lisättävä

Sustainable practices in biogas production

At its best, biogas production is a solution that supports circular economy, climate goals, water and sea protection, security of supply, self-sufficiency, and rural vitality. Achieving the goals, however, requires minimization of emissions in the entire production chain, from feed materials to the use of end products. The implementation of biogas plants and the practices of operation and maintenance have a significant impact on the gaseous emissions resulting from the production. Inadequate practices lead especially to the deterioration of the climate impact of biogas production. Nitrogen emissions can also be high. The need for emission-reducing practices is significant regardless of plant size and feed materials. Gaseous emissions are most affected by the retention time of feed materials in the biogas reactor and the storage of digestate or its processed fractions. Proper maintenance of the facility, intact and durable structures, and minimizing the emission risks of biogas energy use are also important. The current steering instruments do not guarantee the sustainability of biogas production. The retention time needs regulation and both the environmental permitting and the emission calculation of the Sustainability Act instructions. Consideration of sustainable practices should also be required as part of various subsidies. The know-how to understand the entire biogas production chain and to increase its sustainability must be increased

Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä – Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset

AbstractThe first recommendations concerning physical activity of under eight-year-olds, Recommendations for physical activity in early childhood education 2005 (Guides of the Ministry of Social Affairs and Health 2005:17) have now been updated based on the initiative of the national Joy in Motion programme. The recommendations were hoped to respond to the changes in the children’s living conditions and the amount and types of physical activities over the past ten years. Another aim was to update the scientific base of the recommendations. The new Recommendations for physical activity in early childhood (2016) were prepared as part of the work of the Steering group for health-enhancing physical activity (TEHYLI). The steering group commented on and approved the recommendations compiled by the multidisciplinary national group of experts specifically invited to carry out the task. The recommendations are founded on the UN Convention on the Rights of the Child. The recommendations are based on scientific information on how the adults interacting with under eight-year-olds can facilitate the realisation of the rights of children by comprehensive support for their growth, development, health and wellbeing through physical activities. Studies have shown that physical activity promotes the child’s physical, cognitive, psychological, emotional and social development. The scientific knowledge base of the recommendations has also been published (Scientific justification for the recommendations for physical activity in early childhood 2016. Ministry of Education and Culture 2016:22) The Recommendations for physical activity in early childhood inform about the amount and type of physical activity for the under eight-year-old, roles of the physical, psychological and social environments, and planning and implementation of guided physical exercise and education on exercise as part of early childhood education. The recommendations are intended for parents, early childhood education teachers, physical exercise and healthcare professionals, and other organisations and individuals involved in promoting physical activity, health or wellbeing among under eight-year-olds. TiivistelmäEnsimmäiset suomalaiset alle kahdeksanvuotiaiden lasten liikuntaan tarkoitetut suositukset, Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005 (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17), esitettiin päivitettäviksi valtakunnallisessa Ilo kasvaa liikkuen – ohjelman kehittämistyössä. Suositusten toivottiin vastaavan viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia lasten elinolosuhteissa sekä liikkumisen määrässä ja laadussa. Tavoitteeksi asetettiin myös suositusten tutkimusperustan päivittäminen. Uudet Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset (2016) valmisteltiin osana opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä asettaman ja koordinoiman Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan (TEHYLI) –ohjausryhmän työtä. TEHYLI –ohjausryhmä kommentoi ja hyväksyi tehtävään erikseen kutsutun monitieteisen kansallisen asiantuntijaryhmän kokoamat suositukset. Suositusten taustalla on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. Suositukset perustuvat tutkimustietoon siitä, miten alle kahdeksanvuotiaiden lasten kanssa toimivat aikuiset voivat mahdollistaa lasten oikeuksien toteutumisen tukemalla lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia liikunnan avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunnalla voidaan tukea lapsen fyysistä, kognitiivista, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista kehittymistä. Suositusten tieteelliset perusteet on julkaistu erillisenä julkaisuna (Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22) Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset antavat ohjeita alle kahdeksanvuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä ja laadusta, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön rooleista sekä ohjatun liikunnan ja liikuntakasvatuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta osana varhaiskasvatusta. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset on tarkoitettu lasten vanhempien, varhaiskasvatus-, liikunta- ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä muiden alle kahdeksanvuotiaiden lasten liikunnan, terveyden tai hyvinvoinnin edistämiseen osallistuvien yhteisöjen ja yksilöiden käyttöön. Julkaisuun viitattaessa käytetään seuraavaa lähdemerkintää: Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:21