297 research outputs found

    Tarkkaavaisuuden verkostojen toiminta lapsilla, joilla on puheen sujuvuuden ongelmia

    Get PDF
    Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella ja vertailla tarkkaavaisuuden verkostojen toimintaa lapsilla, joiden puhe oli sujuvaa ja lapsilla, joiden puhe oli sujumatonta. Tarkoituksena oli saada selville, eroavatko sujuvasti ja sujumattomasti puhuvien lasten suoriutumiset toisistaan tarkkaavaisuuden verkostojen osa-alueita mittaavassa Attention Network Test -testissä reaktioaikojen ja vastaustarkkuuden suhteen. Mahdolliset erot kertoisivat siitä, onko puheen sujuvuuden ja tarkkaavaisuuden välillä yhteyttä. Tutkimukseen valikoitui 58 koehenkilöä, jotka jaettiin sujuvasti ja sujumattomasti puhuvien ryhmiin puhenäytteestä lasketun ilmaisun keskipituuden, sekä puheessa ilmenneiden sujumattomuuksien perusteella. Kummassakin ryhmässä oli 29 lasta. Koehenkilöt olivat iältään 7;6-10;4-vuotiaita ja heidät oli rekrytoitu NeuroTalk tutkimuksen kautta. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin ANT-testiä, jonka avulla tutkittiin tarkkaavaisuuden kolmen osa-alueen (vireystilan säätelyn, orientaation ja eksekutiivisen tarkkaavaisuuden) toimintaa koehenkilöillä. ANT tehtävässä tutkittavalle esitettiin tietokoneella kalarivejä, joita edelsivät erilaiset vihjetilanteet. Lapsen tuli mahdollisimman nopeasti huomata, mihin suuntaan rivin keskimmäinen kala ui ja painaa sen mukaan tietokoneen nappia. Tietokoneohjelma rekisteröi lapsen vastaamiseen kuluneen reaktioajan ja vastauksen oikeellisuuden. Reaktioaikoja ja vastaustarkkuuksia analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sujuvasti ja sujumattomasti puhuvien lasten suoriutumisessa ANT-tehtävästä ei ollut merkitseviä eroja vastaustarkkuuden tai reaktioaikojen suhteen. Aiemmat tutkimukset aiheesta ovat osoittaneet ristiriitaisia tuloksia änkytyksen ja tarkkaavaisuuden ongelmien välisestä yhteydestä. Tämän tutkimuksen perusteella ainakaan lievä puheen sujumattomuus ei ole yhteydessä tarkkaavaisuuden ongelmiin

    Haiman duktaalisen adenokarsinooman ennuste Suomessa: eri hoitomuotojen jakauma

    Get PDF
    Haimasyöpä todetaan useimmiten vasta levinneessä vaiheessa, koska tauti on pitkään oireeton. Ainoa parantava hoito on kasvaimen poisto leikkauksella, mutta se voidaan tehdä vain pienelle osalle potilaista. Oireenmukaisena hoitona käytetään sytostaatti- ja sädehoitoja sekä endoskooppisia ja radiologisia toimenpiteitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkien Suomessa vuosina 2003 ja 2008 haimasyöpään sairastuneiden potilaiden eri hoitomuotoja ja niiden eroja yliopistollisten sairaaloiden erityisvastuualueiden välillä. Tulokset on kuvattu mediaanina ja vaihteluvälinä. Tilastollisina menetelminä käytettiin Mann-Whitney U - ja Kruskal-Wallis -testejä. Tulosten perusteella haimasyövän hoitolinjoissa on Suomessa alueellisia eroja. Esimerkiksi Helsingin yliopistosairaanhoitopiirisä (HYKS) 16,7 % ja Turun yliopistosairaanhoitopiirissä (TYKS) vain 5.6 % alueen potilaista hoidettiin kasvaimen poistavalla leikkauksella (p = 0,003). Hoitolinjoissa on myös tapahtunut muutoksia vuosien 2003 ja 2008 välillä. Kaikilla haimasyöpäpotilailla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus päästä leikkaushoidon arvioon, koska muuta parantavaa hoitoa ei ole. Siksi hoito tulisi keskittää suuren volyymin yksiköihin, joissa todennäköisesti saavutettaisiin paras asiantuntevuus hoitolinjoista

    Sisaruksen suru : aikuisen sisaruksen menetys ja kiintymyssuhteen jatkaminen edesmenneeseen rituaalien avulla

    Get PDF
    Tutkielmassa tarkasteltiin aikuisen sisaruksen menettämisen surua. Tutkielmassa tuotiin esille miten sisaruksen kuolema vaikuttaa elossa olevaan sisarukseen sekä selvitettiin miten sureva sisarus jatkaa suhdetta edesmenneeseen rituaalien avulla. Lähtökohtana tutkielmassa oli nk. uusi surukäsitys, jonka mukaan surevan ei tarvitse katkaista kiintymyssuhdetta läheiseen ihmiseen kuoleman jälkeen. Tämän kvalitatiivisen tutkielman aineisto kerättiin kirjoituspyynnöillä, jotka julkaistiin Helsingin ja Tampereen seurakuntayhtymien lehdissä sekä Facebookin Sisaruksen suru -ryhmässä syksyllä 2019. Kirjoituspyynnössä pyydettiin sisaruksensa aikuisiällä menettäneitä kirjoittamaan vapaasti omasta surustaan. Kirjoituspyynnössä oli muutama esimerkki kysymyksistä, joihin kirjoittaja sai halutessaan vastata. Aineisto koostui 41 kirjoituksesta, joista 37 oli naisten ja 4 miesten kirjoittamia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielmasta käy ilmi, että sisaruksen menetys aikuisiällä voi aiheuttaa suuren ja pitkäkestoisen surun, joka ei välttämättä koskaan pääty. Menetys vaikuttaa surevan sisaruksen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, identiteettiin, työhön ja harrastuksiin. Sisaruksen menettäminen aikuisiällä saattaa aiheuttaa ristiriidan, sillä vaikka se on suuri suru asianomaiselle, se ei aina saa ymmärrystä ympäristöltä. Sisaruksen suru jääkin usein näkymättömäksi ja aiheuttaa yksinäisyyden kokemusta. Tutkielmani perusteella aikuisena sisaruksen menettänyt ei koe tarvetta katkaista kiintymyssuhdetta, vaan sen jatkaminen tuntuu hänestä luonnolliselta. Sisaruksen menettänyt voi ylläpitää suhdetta sekä perinteisten että itse kehittämiensä rituaalien avulla. Surevan omat rituaalit ovat hyvin henkilökohtaisia eivätkä ne välttämättä ole muiden nähtävissä. Rituaalit auttavat surevaa ymmärtämään tapahtuneen paremmin, muistelemaan mennyttä yhteistä aikaa, jatkamaan muuttunutta suhdetta, mutta niiden avulla sureva myös muuttaa kiintymyssuhdetta uudenlaiseksi. Vaikka sureva ei halua katkaista kiintymyssuhdetta sisarukseensa, hän voi kokea tarvetta päästä irti itseään hallitsevasta surusta. Rituaalit ovat keino käsitellä tunteita ja ajatusprosesseja konkreettisesti, jolloin kahlitsevasta surusta on helpompi päästä irti. Liian raskaasta surusta irti päästyään sisarus kehittää uusia tapoja, joilla hän kuljettaa kuollutta sisarustaan muistona niin elämänsä arjessa kuin juhlassakin

    Alumiinin ja hiilikuitukomposiitin välisen liimaliitoksen optimointi

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on perehtyä kirjallisuuslähteiden avulla liimaliitosten optimointiin. Optimointimenetelmiä tarkastellaan erityisesti alumiinin ja hiilikuitukomposiitin liittämistä ajatellen. Kirjallisuustutkimuksen perusteella käsiteltäviksi optimointimenetelmiksi valikoituivat liimattavan kappaleen geometrian ja liimakerroksen päätygeometrian optimointi. Lisäksi työssä tarkastellaan pintakäsittelymenetelmien vaikutusta liiman ja kappaleen välisen adheesion voimakkuuteen. Mekaanisten pintakäsittelymenetelmien lisäksi käsitellään natriumhydroksidipeittausta ja hartsikäsittelyä vaihtoehtoisina menetelminä alumiinin pintakäsittelyyn. Mainittujen menetelmien lisäksi tarkastellaan myös sylinterimäisten liimaliitosten suunnitteluparametrien vaikutusta liitoksen kuormitettavuuteen. Työn loppupuolella pohditaan esitettyjen optimointimenetelmien soveltuvuutta tarkasteltavaan käyttökohteeseen eli Formula Student Oulun M03 EVO -autoon suunniteltuihin kolmiotukivarsiin. Tukivarsien rakenne koostuu hiilikuitukomposiittisista putkista ja niihin liimattavista sylinterimäisistä alumiinisista päätyholkeista. Käsiteltyjen kirjallisuuslähteiden perusteella suunnitellulla liimaliitoksella on mahdollista saavuttaa 2,5-kertainen kuormituksenkesto suunnittelukriteerinä käytettyyn maksimikuormaan verrattuna käytettäessä työssä suositeltuja pintakäsittelymenetelmiä. Liimattavien alumiiniholkkien geometrian todetaan olevan jännitysten tasaisen liimanpinnan pituuden suuntaisen jakauman kannalta riittävän optimaalinen. Sisäkierteen ja raidetangonpään aiheuttama alumiiniholkin aksiaalisuuntaisen jäykkyyden epäjatkuvuuskohta todetaan kuitenkin mahdollisesti liitoksen kuormitettavuutta heikentäväksi piirteeksi.Optimization of an adhesive joint between aluminium and carbon fiber composite. Abstract. The objective of this bachelor’s thesis is to investigate methods used for optimization of an adhesive joint. Special focus is placed on adhesive joints between carbon fiber composites and aluminium. The studied optimization methods were chosen via a literature review. Two of the chosen methods were adherend geometry optimization and optimization of adhesive layer free-end geometry. The effect of surface treatment on adhesive-adherend adhesion strength was also studied. Effects of sodium hydroxide etching and resin pre-coating were studied in addition to traditional mechanical surface treatments in the case of an aluminium adherend. Influence of joint geometrical parameters were studied in the case of tubular adhesive joints. In the latter part of the thesis the application of studied methods is examined on a reference case. The case in question is a cylindrical joint between a carbon fiber composite tube and an aluminium insert in the suspension A-arms of Formula Student Oulu’s M03 EVO race car. It is determined that the failure load of the designed joint should be two and a half times greater than the determined design load when using surface treatments recommended in this paper. Geometry of the designed insert is determined to be adequate for smooth stress distribution along the bond line. The threaded section of the insert and the rod end thread can cause reduced failure loads by creating a stress concentration in the discontinuity section of insert axial stiffness

    Kiskokaluston jarrujärjestelmän suorituskyvyn määrittäminen EN-standardien mukaisesti

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tässä diplomityössä perehdytään kiskokalustossa käytettäviin jarrujärjestelmiin ja yksittäisten jarrutyyppien toimintaperiaatteisiin. Lisäksi työssä selvitetään ajoneuvon jarrutussuorituskyvyn määrittämisen kannalta oleelliset standardeissa määritellyt suorituskyvyn vertailuarvot. Työn tavoitteena on kehittää uusimpien EN-standardien mukainen laskentatyökalu kiskoilla liikkuvan ajoneuvon jarrutussuorituskyvyn määrittämiseen sekä tuottaa kattava teoreettinen katsaus jarrutuslaskennan suorittamisen taustamateriaaliksi. Teoriaosiossa käsitellään kiskokalustossa yleisimmin käytössä olevat jarrutyypit. Tutkituille jarrutyypeille määritetään lähdekirjallisuuden perusteella niiden tuottaman maksimijarruvoiman määräävät tekijät ja parametrit. Tönkkäjarrun teoriaosiossa perehdytään lisäksi olemassa oleviin jarruanturatyyppeihin ja levyjarrun kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan kitkavoiman muodostumismekanismeihin jarrulevyn ja jarrupalan kontaktissa erityyppisiä kitkamateriaaleja käytettäessä. Nopeusriippuvaisille jarrutyypeille määritetään niiden tuottaman hetkellisen jarruvoiman ominaiskuvaajat sekä perusteet ominaiskuvaajan eri jaksojen määräytymiselle. Lisäksi selvitetään ajoneuvoon kohdistuvien liikevastusvoimien määräytyminen yleisesti sekä EN-standardien mukaan. Osiossa käsitellään myös EN 14067-4 mukaiset koejärjestelyt EN-standardin mukaisten liikevastusvoimien määrittämiseksi. Diplomityössä kehitetty laskentatyökalu soveltuu kuusitelisen kiskoilla kulkevan ajoneuvokokoonpanon jarrutussuorituskyvyn määrittämiseen. Ajoneuvon jarrujärjestelmä voidaan määrittää hyödyntämään sähködynaamista jarrua, levyjarrua, magneettista kiskojarrua tai näiden yhdistelmää. Lisäksi ajoneuvolle on mahdollista määrittää erikseen mekaanisesti käytettävä levyjarru pysäköintitilanteen tarkastelua varten. Jarrutyyppien tuottamat jarruttavien voimien maksimit määritetään EN 14531-1 mukaisien parametrien sekä tarpeelliseksi katsottujen lisäparametrien avulla. Hetkellisten jarruttavien voimien sekä liikevastuksien määrittäminen tapahtuu standardin EN 14531-2 mukaisesti. Laskentatyökalun version mukaan dynaamisia jarrutustilanteita voidaan määrittää laskettavaksi 30 tai 15 kappaletta ja pysäköinti- tai paikallaanpitotilanteita 10 kappaletta.Evaluation of railway vehicle braking performance according to current EN standards. Abstract. In this paper railway vehicle braking systems and operating principles of individual brake types are researched. Essential braking performance factors are also determined according to current EN-regulations and other relevant regulative literature. The aim of this thesis is to develop a versatile tool for braking performance calculations. The secondary goal is to produce a comprehensive reference piece of literature to assist in commissioning of the developed tool. The theory section of this paper focuses on the most widely used brake types. Parameters that affect the braking performance of each brake type are determined. Different break block types and their performance in adverse friction conditions are also studied in the tread brake section. For disc brake the micro-contact phenomena that occur on the friction surface of the brake pad during brake application are researched for different brake pad friction materials. The shape of characteristic braking force graphs is determined for each speed-dependent brake type and the factors that determine the different phases are studied. Typical resistance forces that act on a vehicle are defined. Evaluation of the characteristic coefficients for vehicle resistance is also studied according to EN 14067-4. The calculation tool developed in this thesis is capable of calculating braking performance of a six bogie railway vehicle. Vehicle braking system can utilize electro-dynamic brake, disc brake, magnetic track brake or any combination of the listed types. It is also possible to define a mechanically operated disck brake to be used in the case of holding and parking calculations. Maximum braking force provided by each brake type is calculated according to EN 14531-1 and the instantaneous braking forces and resistance forces are calculated according to EN 14531-2. Depending on the version of the calculation tool 30 or 15 different dynamic braking situations can be determined for calculation at once. Both versions of the tool can calculate 10 holding and parking cases in addition to the dynamic ones

    Feature issue introduction: Persistent and photostimulable phosphors - an established research field with clear challenges ahead

    Get PDF
    Persistent phosphors have the ability to emit light long after the excitation has ended, typically by using thermal energy to liberate previously trapped charges. Alternatively, also photons can be used for the detrapping, leading to optically stimulated luminescence (OSL). This particular field of phosphor research has seen a strong expansion over the past two decades, with a steady growth of the materials library, an improved structural and luminescence characterization and the development of novel applications. Despite this success, clear challenges lie ahead in terms of a deeper understanding of the trapping mechanism and an associated optimization of the energy storage capacity being crucial for many applications. This focus issue “Persistent and Photostimulable Phosphors” within Optical Materials Express features papers presented at the third International Workshop on Persistent and Photostimulable Phosphors (IWPPP 2015) held at the University of Texas at Arlington

    Genotyping of clinically relevant human adenoviruses by array-in-well hybridization assay

    Get PDF
    AbstractA robust oligonucleotide array-in-well hybridization assay using novel up-converting phosphor reporter technology was applied for genotyping clinically relevant human adenovirus types. A total of 231 adenovirus-positive respiratory, ocular swab, stool and other specimens from 219 patients collected between April 2010 and April 2011 were included in the study. After a real-time PCR amplification targeting the adenovirus hexon gene, the array-in-well assay identified the presence of B03 (n = 122; 57.5% of patients), E04 (29; 13.7%), C02 (21; 9.9%), D37 (14; 6.6%), C01 (12; 5.7%), C05 (5; 2.4%), D19 (4; 1.9%), C06 (2; 0.9%), D08 (1; 0.5%), A31 (1; 0.5%) and F41 (1; 0.5%) genotypes among the clinical sample panel. The typing result was obtained for all specimens that could be amplified (n = 223; 97%), and specificity of the typing was confirmed by sequencing specimens representing each of the different genotypes. No hybridization signal was obtained in adenovirus-negative specimens or specimens with other viruses (n = 30). The array-in-well hybridization assay has great potential as a rapid and multiplex platform for the typing of clinically relevant human adenovirus genotypes in different specimen types
    corecore