The professional identity of a kindergarten teacher reviewed through union publication editorials 1997–2007

Ammatillinen identiteetti on sosiaalinen konstruktio, joka muotoutuu yksilön tulkitessa itseään ja kokemuksiaan suhteessa ympäristöön. Lastentarhanopettajien (nykyisin varhaiskasvatuksen opettaja) ammatillista identiteettiä ovat haurastuttaneet tutkimuksen mukaan epäselvät tehtävänkuvat, vaikeus jäsentää ja sanoittaa ammatillista osaamista ja ammatillisuuden ydintä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää lastentarhanopettajien ammatillisen identiteetin muovautumisen taustaa ja historiaa Lastentarhanopettajaliiton julkaiseman Hanna-lehden pääkirjoitusten valossa vuosina 1997–2007. Liiton puheenjohtaja on ammatillisena toimijana rakentanut ja muokannut lastentarhanopettajien ammatillista identiteettiä pääkirjoituksissa vastustaen ja vahvistaen yhteiskunnallisen toimintaympäristön lastentarhanopettajille tarjoamia positioita. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millä tavoin lastentarhanopettajien ammatillista identiteettiä rakennetaan pääkirjoituksissa? 2) Millä tavoin yhteiskunnallinen toimintaympäristö on vaikuttanut lastentarhanopettajien ammatillisen identiteetin muovautumiseen? Tämä tutkimus toteutettiin kriittistä diskurssianalyysia hyödyntäen. Aineistona käytettiin Hanna-lehden pääkirjoituksia vuosilta 1997–2007. Aineiston analyysimenetelmänä sovellettiin subjektipositioiden analysointia lingvistisin keinoin. Subjektipositioita tarkasteltiin suhteessa yhteiskunnalliseen toimintaympäristöön. Tulokset osoittivat Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtajan tarjonneen lastentarhanopettajille eheää ja kiinteää ammatillista identiteettiä, jonka ytimeksi muodostuivat seuraavat osat: akateeminen lastentarhanopettaja, varhaiskasvatuksen ja lapsuuden asiantuntija, yhteiskunnallinen vaikuttaja, palkkataistelija ja kasvatuksen ja opetuksen asiantuntija. Säröjä ammatilliseen identiteettiin oli tuonut erityisesti sosiaalihuollon hallinnon alle kuuluminen. Tulokset osoittavat, että opetusalan hallinnon ja lainsäädännön myötä varhaiskasvatuksen opettajat toimivat ammatillisen identiteettinsä näkökulmasta oikeassa viitekehyksessä.Professional identity is a social construction, which is formed as individuals interpret themselves and their experiences in relation to the surrounding world. According to earlier studies, the professional identity of kindergarten teachers (early childhood education teachers) has been derogated by unclear job descriptions and the difficulty to analyse and articulate professional competence or the essence of one’s professionalism. This thesis examines the background and history of the formation of kindergarten teachers’ professional identity as reviewed through editorials of the Hanna magazine issues 1997–2007, published by The Kindergarten Teachers Union in Finland (LTOL). As a professional agent, the chair of the union has taken part in constructing and moulding the professional identity of kindergarten teachers in editorials, challenging or reinforcing the positions offered to kindergarten teachers by the social operational environment. Research questions are: 1) In what ways is the kindergarten teachers’ professional identity constructed in the editorials? and 2) How has the social operational environment affected the formation of kindergarten teachers’ professional identity? The method in this thesis was critical discourse analysis. Material consisted of editorials of the Hanna magazine from 1997 to 2007. The material was analysed through linguistic analysis of subject positions, which were examined in relation to the social operational environment. The analysis showed that the chair of The Kindergarten Teachers Union has promoted a uniform professional identity for kindergarten teachers, its core consisting of the following roles: academic kindergarten teacher, expert in childhood and early childhood education, social influencer, campaigner for better wages, and expert in education and teaching. Cracks in the professional identity were especially caused by the fact that kindergarten teachers were at the time administered under social welfare services. The results show that, from the point-ofview of their professional identity, a more appropriate professional framework is now being provided for kindergarten teachers by the education administration and legislation

Korona tuli kylään -tutkimushankkeen loppuraportti : Koronakriisin vaikutuksia varhaiskasvatukseen

Tätä julkaisua ei saa kopioida, tulostaa ja jälleenmyydä kaupallisesti. Julkaisu on tarkoitettu varhaiskasvatuksen kehittämiseen sekä ei-kaupalliseen käyttöön.Tämä julkaisu raportoi Helsingin yliopistossa tehdyn Korona tuli kylään –tutkimushankkeen keskeisempiä tuloksia. Hankkeessa tarkasteltiin pandemian aiheuttamia vaikutuksia varhaiskasvatukseen kolmen ryhmän kohdalla: varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajat, lapset ja huoltajat. Tutkimus kohdistui erityisesti varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajien työhön poikkeusaikana. Raportissa esitellään muun muassa varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajien näkemyksiä heidän tarvitsemastaan ja saamastaan tuesta sekä poikkeusajan mahdollisesti aiheuttamasta kuormituksesta

Understanding Different Approaches to ECE Pedagogy through Tensions

The concept of pedagogy is the key to understanding pedagogy in early childhood education (ECE) in the Nordic countries, which are known for their high quality of life and education. However, in ECE, there are several different approaches toward pedagogy and it can be said that pedagogy is a multidimensional and dynamic concept. In this paper, the different approaches to pedagogy are defined and reconceptualized through an integrative literature analysis focusing on scientific papers and research reports of the concept. Five approaches to pedagogy were constructed: pedagogy through interaction, pedagogy through scaffolding, pedagogy through didactics, pedagogy through expertise, and pedagogy through future orientation. The identified tensions and elements within the five approaches are presented. Finally, the shared elements among these pedagogical approaches are presented in a dynamic model.</p

Musiikki kasvattaa elämään : varhaisiän musiikinopettaja päiväkodissa

Tässä työssä perehdyimme päiväkotien musiikkikasvatukseen ja sen mahdollisuuksiin. Työmme tarkoitus oli löytää toimiva malleja musiikkiopistojen ja päivähoidon väliselle yhteistyölle. Tavoitteenamme oli perustella, minkä vuoksi ammattitaitoisen musiikkikasvattajan tulisi olla vastuussa päiväkotien musiikkikasvatuksesta. Tavoittelimme tässä yhteydessä myös uusia työmahdollisuuksia varhaisiän musiikinopettajille. Työmme perustuu kirjamateriaaliin, lehtiartikkeleihin ja puhelin- ja sähköpostihaastatteluihin. Tutkimme musiikin vaikutusta lapsen fyysis-psyykkiseen kehitykseen uudesta näkökulmasta, keräsimme tietoa musiikista kulttuurisen sosiaalityön välineenä ja kokosimme katsauksen päiväkodeissa tapahtuvan musiikkikasvatuksen tämänhetkisestä tilanteesta. Tätä varten toteutimme lyhyen käytännönläheisen osuuden helsinkiläisessä päiväkoti Fregatissa. Monessa kunnassa ja kaupungissa musiikkiopistojen ja päiväkotien välinen yhteistyötoiminta on jo alkanut. Halusimme työssämme koota yhteen joitain kokemuksia toimivasta, molempia tahoja tyydyttävästä yhteistyöstä. Kiertävän musiikkikasvattajan toimenkuvaa hahmottelimme Leena Mäkisen ja Paula Fromin haastatteluiden pohjalta. Työmme tuloksena totesimme, että päiväkodeissa järjestetyn, ammattitaitoisen musiikkitoiminnan merkitys lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta on suuri. Ymmärsimme kaupunkien ja kuntien päivähoidon ja musiikkiopistojen - päiväkodinjohtajien ja musiikkiopistojen rehtoreiden - päiväkotien henkilökunnan ja varhaisiän musiikinopettajien yhteistyön merkityksen toiminnan synnyttämisen kannalta. Haluamme rohkaista tähän yhteistyöhön, jotta musiikin rikkaudet olisivat kaikkien saatavilla. Lähdeluettelosta puuttuvat seuraavat teokset Kaikkonen, Markku & Uusitalo, Kaarlo 2005: Soita mitä näet: kuvionuotit opetuksessa ja terapiassa. Kehitysvammaliitto, Helsinki. Lehtonen, Kimmo 2007: Musiikin symboliset ulottuvuudet. Suomen musiikkiterapiayhdistys, Hyvinkää.The main goal of our final project was to examine the music education of municipal day care in Finland. Our purpose was to articulate the reasons why a professionally trained music educator should be responsible for the music education in municipal day-care centres and nurserys. A further task was to find and introduce ways to realize and encourage collaboration between music schools and municipal day care. Through this we also wanted to introduce new career opportunities for early childhood music educators. The study is based on relevant literature, newspaper articles and telephone and email interviews. Closer focus was given to the benefits of music on child development, the socio-cultural aspect of music education and the current situation of music education in municipal day care. To study these issues, we carried out a short practical project in the Fregatti Kindergarten in Helsinki. In many towns and cities music schools and day-care centres have already started to collaborate. Our aim was to collect some experiences of collaboration that has been constructive for both parties. The interviews with music educators Leena Mäkinen and Paula From helped us to draft a job description for a travelling music educator. We found out that professionally executed music education in municipal day-care centres can have a major impact on child development. The collaboration of municipalities and music schools is vital to provide day-care centres with this kind of activity. We consider it important to point out the benefits of music education and want to encourage collaboration so that these benefits would be available for all children

Opetusharjoittelun ohjaus harjoittelupäiväkodin työyhteisön toimintana

Varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen sisältyvä opetusharjoittelu toteutetaan aina yliopiston kanssa yhteistyössä toimivassa harjoittelupäiväkodissa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan opetusharjoittelua ohjataan parhaiten harjoittelupäiväkodin työyhteisön yhteisenä toimintana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme harjoittelupäiväkodin työyhteisön jäsenten kuvaamaa ohjaustoimijuutta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Aineistomme koostui varhaiskasvatuksen eri ammattilaisten fokusryhmähaastatteluista, joita lähestyimme semioottisen analyysin välinein (aktanttimalli ja toimijuuden modaliteetit). Tunnistimme eri henkilöstöryhmien ilmaisemaa ohjaustoimijuutta analysoimalla haastattelupuheessa esiintyviä toimijarooleja ja toiminnan pyrkimyksiä sekä toimijoiden välisiä suhteita ja toimijuuden modaliteetteja. Varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien ohjaustoimijuus näyttäytyi tuloksiemme mukaan vahvana ohjaustoimijuutena mutta varhaiskasvatuksen lastenhoitajien rajoitettuna. Opetusharjoittelun ohjaus kietoutui yhteen ohjaavan varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillisen kehittymisen kanssa. Esitämme, että työyhteisön jäsenten osallistuminen opetusharjoittelun ohjaukseen ja saattaminen yhteisiin keskusteluihin opiskelijan kanssa voisi vahvistaa koko yhteisön ammatillista osaamista. Tunnistamme lisäksi ohjaustoimijuuteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla työtekijöiden toimijuuden mahdollisuuksia voidaan tukea

Supervisory discussions during the early childhood education and care student teacher practicum period : the cultural scripts, phases and discourses

Practicum periods are an essential part of early childhood education and care (ECEC) teacher training. To support a student’s learning, they need supervision by an expert ECEC teacher to process and analyse information, and supervisory discussions are key forums for that. The aim of this study is to examine the cultural scripts that are identifiable through discourse analysis of supervisory discussions between an ECEC student teacher and a supervising ECEC teacher. In the analysis we focused on the practical cultural script, phases of the supervisory discussions and the structure of the supervisory relationship. The data comprised recorded supervisory discussions. Three discursive phases can be identified in supervisory discussions: (1) the Launching phase, (2) the Reflective phase and (3) the Closing phase. The supervising ECEC teacher is responsible for conducting the discussion and for extending the topics of supervisory discussion. The results of our study show that practices in the ECEC centre dominate supervisory discussions and the role of educational theory remains at the margins. The results further highlight the need to develop collaboration between universities and ECEC centres.peerReviewe

Understanding different approaches to ece pedagogy through tensions

Publisher Copyright: © 2021 by the authors. Licensee MDPI, Basel, Switzerland.The concept of pedagogy is the key to understanding pedagogy in early childhood education (ECE) in the Nordic countries, which are known for their high quality of life and education. However, in ECE, there are several different approaches toward pedagogy and it can be said that pedagogy is a multidimensional and dynamic concept. In this paper, the different approaches to pedagogy are defined and reconceptualized through an integrative literature analysis focusing on scientific papers and research reports of the concept. Five approaches to pedagogy were constructed: pedagogy through interaction, pedagogy through scaffolding, pedagogy through didactics, pedagogy through expertise, and pedagogy through future orientation. The identified tensions and elements within the five approaches are presented. Finally, the shared elements among these pedagogical approaches are presented in a dynamic model.Peer reviewe

The structure and changes of teachership in the curricula of early childhood education including pre-primary education in the years 1972–2022

Artikkelissa tarkastellaan opettajuuden rakentumista ja muutoksia suomalaisen varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen opetussuunnitelmissa vuosina 1972–2022. Artikkelin aineisto koostuu varhaiskasvatusta ohjanneista opetussuunnitelmista sekä niihin verrattavista ohjausasiakirjoista. Artikkelissa pyritään opettajuuden rakentumisen ja muutosten kuvaamiseen koulutussosiologisen ja -historiallisen tekstinanalyysin avulla. Tutkimustehtävänä on kuvata, miten varhaiskasvatuksen opettajuus on rakentunut ja muuttunut vuosina 1972–2022 suhteessa varhaiskasvatuksen perustehtävään. Tarkastelujakson alkupuolen tekstit heijastelevat varhaiskasvatuksen ambivalenttia asemoitumista opetus- ja kasvatusalan ja sosiaalihuollon rajapinnalle. Siirto sosiaalihallinnon alaisuudesta opetushallintoon selkiytti varhaiskasvatuksen paikkaa ja tehtävää. Asiakirjoissa esiintyvä tapa käsitellä opettajan tehtävää ja roolia varhaiskasvatuksessa näyttäytyy niin ikään ambivalenttina, ristiriitaisena ja väistelevänä. Ylipäätään opetuksesta puhumista on vältetty tarkastelujakson alkupuolella. Ambivalenssi ilmenee asiakirjoissa myös suhteessa varhaiskasvatuksen opettajuuteen. Opettajuus rakentuu jossain määrin selkeämpänä vasta Opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelmissa erityisesti esiopetuksen mutta myös muun varhaiskasvatuksen ohjaavissa teksteissä. Johtopäätöksissä tarkastellaan, mitkä yhteiskunnalliset tekijät ovat tutkitulla ajanjaksolla olleet yhteydessä tapoihin esittää opettajan tehtävät ja rooli opetussuunnitelmissa ja osaltaan vaikuttaneet opettajuuden rakentumiseen varhaiskasvatuksessa.Artikkelissa tarkastellaan opettajuuden rakentumista ja muutoksia suomalaisen varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen opetussuunnitelmissa vuosina 1972–2022. Artikkelin aineisto koostuu varhaiskasvatusta ohjanneista opetussuunnitelmista sekä niihin verrattavista ohjausasiakirjoista. Artikkelissa pyritään opettajuuden rakentumisen ja muutosten kuvaamiseen koulutussosiologisen ja -historiallisen tekstinanalyysin avulla. Tutkimustehtävänä on kuvata, miten varhaiskasvatuksen opettajuus on rakentunut ja muuttunut vuosina 1972–2022 suhteessa varhaiskasvatuksen perustehtävään. Tarkastelujakson alkupuolen tekstit heijastelevat varhaiskasvatuksen ambivalenttia asemoitumista opetus- ja kasvatusalan ja sosiaalihuollon rajapinnalle. Siirto sosiaalihallinnon alaisuudesta opetushallintoon selkiytti varhaiskasvatuksen paikkaa ja tehtävää. Asiakirjoissa esiintyvä tapa käsitellä opettajan tehtävää ja roolia varhaiskasvatuksessa näyttäytyy niin ikään ambivalenttina, ristiriitaisena ja väistelevänä. Ylipäätään opetuksesta puhumista on vältetty tarkastelujakson alkupuolella. Ambivalenssi ilmenee asiakirjoissa myös suhteessa varhaiskasvatuksen opettajuuteen. Opettajuus rakentuu jossain määrin selkeämpänä vasta Opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelmissa erityisesti esiopetuksen mutta myös muun varhaiskasvatuksen ohjaavissa teksteissä. Johtopäätöksissä tarkastellaan, mitkä yhteiskunnalliset tekijät ovat tutkitulla ajanjaksolla olleet yhteydessä tapoihin esittää opettajan tehtävät ja rooli opetussuunnitelmissa ja osaltaan vaikuttaneet opettajuuden rakentumiseen varhaiskasvatuksessa.Peer reviewe