Tietoarkisto tukee tutkimusaineistojen jatkokäyttöä

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto perustettiin 1990-luvun lopulla Suomen Akatemian aloitteesta valtakunnalliseksi palveluyksiköksi. Se sijoitettiin Tampereen yliopistoon, jonka erillinenyksikkö se on edelleen. Tietoarkiston päätehtäväon huolehtia yhteiskuntatieteellisten sähköisten tutkimusaineistojen pitkäaikaissäilytyksestä ja toimittamisesta jatkokäyttäjille erilaisiin tieteellisiin tarkoituksiin Suomessa ja ulkomailla

Treatment of mining site seepage water using sulfate reducing organisms

Rikastushiekka-alueelta suotautuvat sulfaattipitoiset vedet ovat aiheuttaneet rehevöitymistä Siilinjärven fosfaattikaivoksen lähijärvissä. Yksi tapa puhdistaa sulfaattipitoisia vesiä on käyttää biologiseen sulfaatinpelkistykseen perustuvia reaktiivisia seinämiä. Hapettomissa oloissa sulfaatinpelkistäjäorganismit pelkistävät sulfaattia sulfidiksi, joka muodostaa metallien kanssa niukkaliukoisia saostumia. Näin nämä rikkiä sisältävät yhdisteet jäävät seinämärakenteen sisään ja saadaan poistettua vedestä. Tässä työssä tutkittiin mahdollisuutta puhdistaa Siilinjärven kaivoksen rikastushiekka-alueilta suotautuvia vesiä biologisella reaktiivisella seinämällä. Tutkimus suoritettiin paikan päällä käyttäen pilot-mittakaavan reaktoria, joka täytettiin sulfaatinpelkistäjien elektronidonoriksi soveltuvalla reaktiivisella materiaalilla. Reaktiivisen materiaalin koostumus oli: 45 % soraa vedenläpäisevyyden varmistamiseksi, 45 % elektronidonorien seosta (1/3 säilörehua, 1/3 puuhaketta ja 1/3 kompostimateriaalia) ja 10 % mikrobisiirrosteena toimivaa järven pohjamutaa. Reaktorin läpi pumpattiin sulfaattipitoista (keskimääräinen pitoisuus 124,8 mg/l) suotovettä siten, että veden viipymä reaktorissa oli 15 päivää. Reaktoria ylläpidettiin kolmen kuukauden ajan ja sen toimintaa tarkkailtiin ottamalla näytteitä sisään menevästä ja ulostulevasta vedestä kahdesti viikossa. Reaktorissa saavutettiin täydellinen sulfaatinpoisto syöttöveden lämpötilan ollessa vähintään 12 °C. Lämpötilan laskiessa sulfaatinpoistotehokkuus kuitenkin heikkeni siten, että lämpötilan ollessa 8 °C vain n. 50 % ja lämpötilan ollessa 5 °C vain n. 25 % sulfaatista poistui. Näiden tulosten ja lämpötilatilastojen perusteella arvioitiin, että 15 päivän viipymällä saataisiin keskimäärin 52,5 % vuoden aikana reaktoriin sisään menevästä sulfaatista poistettua. Tavoitteena oli vuotuinen 2/3 sulfaatinpuhdistusteho, joka laskelmien mukaan saavutettaisiin nostamalla viipymä 30 päivään. Reaktorista kuitenkin huuhtoutui orgaanista ainesta ja typpeä puhdistettuun veteen, mikä on huomioitava jatkosuunnittelussa. Reaktorissa käytettyjen elektronidonoreiden tehokkuutta tutkittiin kasvattamalla käytettyä sulfaatinpelkistäjäviljelmää eri elektronidonoreilla erikseen ja yhdessä panospullokasvatuksissa. Kasvatusten sulfaattipitoisuutta ja liukoisen orgaanisen aineen määrää tarkkailtiin kokeen edetessä. Erityisesti säilörehu ja puuhake vaikuttivat kokeiden perusteella lupaavilta elektronidonoreilta sulfaatinpelkistykseen. Kaiken kaikkiaan biologinen sulfaatinpelkistys osoittautui toimivaksi tavaksi vähentää vesistöihin kohdistuvaa sulfaattikuormaa. Tulosten perusteella reaktiivisen seinämän käyttöönottoon liittyvien käytännön järjestelyjen selvittämistä suositellaan.Sulfate containing seepage waters from tailing ponds have caused eutrofication in nearby lakes of Siilinjärvi mining site. One way to treat these sulfate containing waters is to use a permeable reactive barrier exploiting biological sulfate reduction. In anaerobic conditions, sulfate reducing organisms can reduce sulfate into sulfide, which forms sparingly soluble precipitates with metals. This way, sulfur compounds are trapped within the barrier and removed from the water stream. In this work, the utilization of a biological reactive barrier for purification of seepage waters at the Siilinjärvi mining site was studied. The study was performed on site using a pilot-scale reactor filled with reactive material. The reactive material consisted of: 45% of gravel for ensuring the permeability of the barrier, 45% of electron donor mixture (1/3 silage, 1/3 wood chips and 1/3 compost material) and 10% of bacterial inoculum, which was bottom sediment of a nearby lake. Sulfate containing (average concentration 124.8 mg/l) seepage water was pumped into the reactor so that its hydraulic retention time was 15 days. The reactor was operated for three months and its influent and effluent quality was monitored by taking water samples twice a week. Complete removal of sulfate was obtained in the reactor when the temperature of the influent was at least 12 °C. However, when the temperature decreased to 8 °C, only approximately 50% of the sulfate was removed and only around 25% when the temperature was 5 °C. Based on these results and temperature statistics it was estimated that with a retention time of 15 days, 52.5 % of sulfate entering the reactor within a year could be removed. The goal was a yearly sulfate removal efficiency of 2/3, which was calculated to be achievable by increasing the retention time to 30 days. However, organic matter and nitrogen was released from the reactor, which needs to be taken into account in future planning. The electron donors used in the reactor were studied by growing the used sulfate reducing community with different electron donors as batch bottle incubations. Sulfate concentration and concentration of organic matter in the bottles were monitored during the experiment. According to the results, especially silage and wood chips seemed to be promising electron donors for sulfate reduction. All in all, biological sulfate reduction proved to be a functional way to reduce the sulfate load of nearby lakes. Based on the results, it is advised to start examining the practical arrangements related to the utilization of a permeable reactive barrier

Julkisrahoitteisen tutkimusdatan avoin saatavuus ja elinkaari. Valmisteluraportti OECD:n datasuosituksen toimeenpanomahdollisuuksista Suomessa

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja, 6 (2007) Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa on selvitetty tutkimusaineistojen säilyttämistä ja jatkokäyttöä kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen aloilla. Selvityksen taustana on OECD:n datasuositus, jonka mukaisesti myös Suomessa on edistettävä julkisin varoin hankittujen sähköisten tutkimusaineistojen tieteellistä jatko- ja uusiokäyttöä. Raportissa annetaan ulko- ja kotimaisia esimerkkejä sähköisten tutkimusaineistojen elinkaaren hallinnan malleista. Lisäksi esitellään tutkijoiden, yliopistojen, muiden tutkimusorganisaatioiden ja tutkimusrahoittajien suhtautumista OECD:n datasuosituksessa esiin nostettuihin kysymyksiin.  

Open Access to and Reuse of Research Data - The State of the Art in Finland

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja [Finnish Social Science Data Archive], 7 (2008) In 2004, Ministers of science and technology of the OECD countries adopted a Declaration on Access to Research Data from Public Funding. In this declaration, they recognised the importance of access to research data and invited the OECD to develop a set of guidelines based on commonly agreed principles to facilitate optimal cost-eff ective access to digital research data from public funding. Th is request was taken up by OECD’s Committee for Scientific and Technological Policy, which launched a project by asking a group of experts to develop a set of principles and guidelines. Next, the developed principles and guidelines were submitted to an extensive consultation process, aft er which they were approved by the OECD’s Committee for Scientifi c and Technological Policy in October 2006, attached to an OECD Recommendation, and endorsed by the OECD Council in December 2006. In 2006, the Ministry of Education in Finland allocated resources to the Finnish Social Science Data Archive (FSD) to chart national and international practices related to open access to research data. Consequently, the FSD carried out an online survey targeting professors of human sciences, social sciences and behavioural sciences in Finnish universities. Some respondents were senior staff at research institutes. Th e respondents were asked about the state and use of data collected in their department/institute. Almost half of the respondents considered the preservation and use of digital research data to be relevant to their department. Th e number of respondents (150) is large enough to warrant statistical analysis even though response rate was low at 28%.    

Käyttöliittymä vaaleihin

" Voting advice applications (VAA) have supported Finnish voters for over 20 years in their voting decisions in general elections. Most Finnish VAAs are planned and provided by the media, and they are based on matching opinions of individual candidates with an individual VAA users before elections. Nowadays, in Finland, VAAs are important for almost all age groups. Among the youngest voters VAAs are viewed as the most important source of information to support voting decisions. The book provides up-to-date and comprehensive picture over the role and significance of VAAs in the Finnish political system and in the political communication arena. Research topics deal also with VAA journalism and how candidates perceive VAAs. Research data and data materials in use are wide-ranging. They range from survey data sets to questions of VAAs and from interviews of candidates and VAA producers to media content about VAAs. Theoretical research questions are mostly related to the democratic value of VAAs. This perspective is central also in the end of the book, which opens possible future pathways for the VAAs.

Toimittajien esipuhe

Non peer reviewe

Politiikan ilmastonmuutos : Eduskuntavaalitutkimus 2019

Tämän teoksen otsikko, ”Politiikan ilmastonmuutos”, kuvaa suomalaisessa politiikassa ja vaalikampanjoinnissa kuluvalla vuosituhannella tapahtuneita merkittäviä muutoksia. Internet ja sosiaalinen media ovat monipuolistaneet vaaliviestintää ja toisaalta aiheuttaneet sen, että eri medioilla tavoitetaan kasvavassa määrin eri äänestäjäryhmiä. Nykyisen perustuslain myötä pääministerikysymys on noussut paitsi kannatusmittausten vakioaiheeksi myös yhä tärkeämmäksi puoluevalinnan perusteeksi. Keskeisin muutos koskee kuitenkin Suomen aikoinaan jäätyneeksi luonnehditun puoluejärjestelmän sulamista. Puoluejärjestelmä on pirstaloitunut ja sitä halkovat uudet jakolinjat, jotka kulkevat osin myös limittäin muodostaen yllättäviäkin yhdistelmiä. Uusista jakolinjoista merkittävin on niin kutsuttu sosiokulttuurinen jakolinja, joka vaatii puolueita ottamaan kantaa talouden ja palvelujen järjestämisen ohella muun muassa ympäristönsuojeluun, muuttoliikkeeseen ja vähemmistöjen oikeuksiin. Vuoden 2019 vaaleissa tämä jakolinja realisoitui ilmastonmuutoksen noustua vaalikamppailun keskiöön ja jättäen varjoonsa jopa talouspoliittisen keskustelun. Sekä tiukempia ilmastonmuutoksen vastaisia toimia puoltavat että niitä vastustavat puolueet menestyivät. ”Politiikan ilmastonmuutos” on pääraportti akateemisesta tutkimushankkeesta, jossa oikeusministeriö toimii aineistonkeruun rahoittajana. Tutkimus perustuu pääosin kyselyaineistoon (1 598 äänioikeutettua suomalaista), jonka Taloustutkimus Oy keräsi vuoden eduskuntavaalien 2019 jälkeen. Kirja on Suomen kansallisen vaalitutkimusohjelman viides peräkkäinen eduskuntavaalitutkimus. Ohjelma on organisoitu Suomen vaalitutkimuskonsortioksi (the Finnish National Election Study Consortium, FNES). Tämä on akateeminen tutkimus. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta oikeusministeriön näkemystä