Raising Decent Citizens—On Respectability, Parenthood and Drawing Boundaries

Parenthood is a normatively regulated category with distinctly loaded moral expectations about “good parenting”. These normative expectations are lived through the body in gendered, classed, and ethnicized ways. We examine the ways in which parents representing majority and minority ethnic backgrounds construct an image of themselves as respectable parents, a construct that is intertwined with the idea of decent citizenship. The parents drew on middle-class, professional, and familist discourses on assertive parenthood, characterized by close scrutiny of their children's activities and friends, and the clear boundaries imposed on them together with democratic, dialogical relationships with them, as the preferred way of parenting. Describing one's own parenthood as respectable included an implicit or explicit definition of “Others”, who were less respectable as parents in ways that carried gendered, ethnicized, and classed meanings. The qualities required of “a respectable parent”, besides physical and material characteristics, were also connected with the idea of “inner fitness” in the form of the right kind of moral values.Peer reviewe

Tytöt paitsiossa? : Yläasteen liikunnanopettajien arviot liikunnallisesti lahjakkaista ja keskivertoa olevista oppilaista maskuliinisilla ja feminiinisillä ominaisuuksilla mitattuna

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Työ käsittelee yläasteen liikunnanopettajien sukupuolistereotypioita, joita on mitattu Thomas Rublen 1983 tutkimukseen perustuvalla mittarilla. Rublen mittari puolestaan on muodostettu Personal Attributes Questionnairesta. Tutkimus on toteutettu lomakekyselynä 182:lle yläasteen liikunnanopettajalle, joista tutkimukseen vastasi 122. Tämä on n. 10 % kaikista Suomen yläasteen liikunnanopettajista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, liittävätkö opettajat liikunnallisesti lahjakkaisiin oppilaisiin maskuliiniseksi määriteltyjä ominaisuuksia ja keskivertoa oleviin feminiinisiä ominaisuuksia sekä sitä, miten opettajan sukupuoli, ikä ja opetusryhmäkokemus vaikuttaa arviointeihin. Samalla tutkittiin myös sitä, eroaako vastaustyyli opettajan sukupuolen tai oppilaan lahjakkuustason perusteella. Aiemmissa tutkimuksissa on mm. piilo-opetussuunnitelman yhteydessä käsitelty opettajan oppilaisiin kohdistamia erilaisia odotuksia sekä kohtelua oppilaan sukupuolen perusteella. Liikunnanopetuksen yhteisopetusryhmissäkin on usein havaittu, että opetus etenee liikaa poikien ehdoilla; korostetaan kilpailullisuutta ja ns. poikien lajeja. Tällöin sukupuolten suorituserot eivät pienene, eivätkä oppilaat itse ole tyytyväisiä yhteisiin liikuntatunteihin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttää, että maskuliiniset ominaisuudet kuvaavat liikunnallisesti lahjakkaita oppilaita keskivertoa olevia paremmin. Etenkin sellaiset ominaisuudet kuin että oppilas on hyvä urheilussa, sisukas ja itsevarma. Feminiiniset ominaisuudet eivät yhtä selkeästi kuitenkaan liity keskivertoa oleviin oppilaisiin, vaan näyttävät osittain olevan liikunnanopetuksen viitekehyksen kannalta toisarvoisia ominaisuuksia. Opettajalla ei myöskään ehkä ole selkeää käsitystä siitä, millainen keskivertoa oleva oppilas on, koska tämä ei jää yhtä hyvin opettajan mieleen kuin lahjakas. Toisaalta osa feminiiniseksi määritellyistä ominaisuuksista on sellaisia, joita liitetään myös lahjakkaaseen oppilaaseen, koska nähdään tämän yleisesti olevan hyvä kaikessa. Opettajan sukupuolella ei tässä tutkimuksessa näytä olevan vaikutusta vastaustyyliin. Naisopettajien hajontaluvut poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi miesten hajonnoista suurempina, mutta kuitenkin vain osassa muuttujista. Oppilaan lahjakkuustason vaikutus vastaustyyliin taas näkyy selvemmin; 27 muuttujassa 54:stä liikunnallisesti lahjakkaista oppilaista annettujen arvioiden hajontaluvut ovat tilastollisesti merkitsevästi suurempia kuin keskivertoa olevien oppilaiden. Tämä tukee oletusta siitä, että lahjakas oppilas nähtäisiin enemmän yksilönä kuin keskivertoa olevat. Opettaja saattaa myös mieltää liikunnallisesti lahjakkaat sisäryhmäkseen, jonka jäseniä arvioidaan enemmän yksilöllisesti ja ulkoryhmää kategorisesti. Eklund, M.1999. Lärarens syn på samundervisning i gymnastik. Åbo Akademis förlag. Hargreaves, J. 1994. Sporting females. London: Routledge. Lahelma, E. 1992. Sukupuolen eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 132. Ruble, T.L. 1983. Sex Stereotypes: Issues of change in the 1970s. Sex Roles. Vol. 9, No.3, 397-402. Williams, J.E. & Best, D.L. 1982. Measuring Sex Stereotypes. A Thirty-Nation Study. SAGE

Ryhmärajoja ja hierarkioita : etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta

This study examines gender as a dimension of group divisions and differences in physical education (PE) lessons at school. The aim is to look at those structures and practices which direct the ways the girls and the boys move their bodies at secondary school in 2000’s while growing up to become women and men. Theoretically, the goal is to clarify how the social is inscribed to the bodies in the context of physical education lessons at school. This ethnographic study was conducted in the physical education lessons of 7th graders (13-14-year-olds) by observing the everyday life in five PE groups and by interviewing pupils (N=27) and their teachers (N=2). This method has given the researcher “a sense of the game”; an embodied experience of the feel for the game of the studied phenomenon. The access to the contextual “positions of expertise” does not seem to be socially and materially equally distributed in physical education. In PE the criteria of inclusion and exclusion were intertwined with physical skills and friendships, these hierarchies becoming visible in the situations of team choice in PE lessons. Not all families have possibilities to enable their children to participate in expensive leisure sports activities. Therefore the family’s societal position is in relation to the construction of leisure time activities. The access to certain possibilities demands time and money. In Finland the physical education is mainly carried out in differentiated groups for girls and boys. In physical education, the gender-differentiated groups, and partially the different practices of these groups activate, and on the other hand suppress, situations of gender related borderwork. In this research, both pupils and PE teachers repeatedly mentioned the naturality of the differences while speaking about gender. The differences were also restored to gender. I apply Erving Goffman’s dramaturgical view to the social situations, ethnographic fieldwork and interviews. My central statement is that in ethnography the audience has access to the backstage of the researcher since reporting does not follow the traditional division to the public and the private.Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuolta ryhmärajojen ja erontekojen ulottuvuutena koulun liikuntatunneilla. Tavoite on tutkia niitä rakenteita ja käytäntöjä, jotka suuntaavat tyttöjen ja poikien ruumiin liikuttamisen tapoja heidän kasvaessaan miehiksi ja naisiksi 2000-luvun peruskoulussa. Teoreettisesti ilmaistuna tavoite on selvittää, kuinka sosiaalinen kirjautuu ruumiiseen koululiikunnan kontekstissa. Tutkimus on tehty peruskoulun yläasteen 7.luokkalaisten liikuntatunneilla etnografisin menetelmin; havainnoimalla yhden lukuvuoden liikuntatuntien arkea viidessä liikuntaryhmässä ja haastattelemalla oppilaita (N=27) sekä heitä opettaneita liikunnanopettajia (N=2). Tutkimuksen toteutustapa on antanut tutkijalle ”pelin tuntua”, ruumiissa koettua pelin tajua tutkimastani ilmiöstä. Työ sijoittuu sosiaalipsykologisen ryhmätutkimuksen kenttään. Sosiaalisia eroja tarkastellaan arkielämässä rakentuvina elettyinä eroina sekä tilaan, aikaan ja ruumiillisuuteen liittyvien toistuvien materiaalisten käytäntöjen tuloksena. Pääsy kontekstuaalisiin ”taitajan positioihin” ei näytä olevan koululiikunnassa sosiaalisesti ja materiaalisesti tasaisesti jakautunutta. Liikuntatunneilla mukaan ottamisen ja ulos sulkemisen kriteerit kietoutuivat liikunnallisiin taitoihin ja kaverisuhteisiin, hierarkioihin, jotka tulevat näkyviksi liikuntatuntien pelaajavalinnoissa. Kaikkien perheiden lapsilla ei ole mahdollisuutta kalliisiin liikuntaharrastuksiin. Perheen asema on siis yhteydessä vapaa-ajan käytön elämäntavalliseen rakentumiseen. Pääsy tiettyjen valintojen tekemiseen edellytti aikaa ja rahaa. Suomessa peruskoulun yläasteen liikunnanopetus toteutetaan pääosin tyttöjen ja poikien erillisissä ryhmissä. Koululiikunnassa mahdollisia paikkoja sukupuoleen liittyvien rajatyötilanteiden aktivoitumiselle tai toisaalta vaientamiselle ovat tyttöjen ja poikien erilliset ryhmät, osittain näiden ryhmien erilaiset käytännöt. Tutkimuksessa sekä oppilaat että opettajat toistivat puheessaan sukupuolesta erojen luontaisuuden, johon myös erot palautettiin

Human apoB contributes to increased serum total apo(a) level in LPA transgenic mice

Background The Lp(a) lipoprotein (Lp(a)) consists of the polymorphic glycoprotein apolipoprotein(a) (apo(a)), which is attached by a disulfide bond to apolipoprotein B (apoB). Apo(a), which has high homology with plasminogen, is present only in primates and hedgehogs. However, transgenic mice and rabbits with high serum apo(a) levels exist. Liver is the main site for apo(a) synthesis, but the site of removal is uncertain. To examine differences between transgenic mice expressing the LPA gene and mice capable of forming Lp(a) particles, LPA -YAC transgenic mice and hAPOB transgenic mice were crossed and their offspring examined. Results Comparison of LPA -YAC with LPA -YAC/hAPOB transgenic mice showed that LPA -YAC/hAPOB transgenic mice have higher serum total apo(a) and total cholesterol level than mice lacking the hAPOB gene. However, hepatic apo(a) mRNA level was higher in LPA -YAC transgenic mice than in LPA -YAC/hAPOB transgenic mice. Feeding of a high-cholesterol/high-fat diet to male LPA -YAC transgenic mice with or without the hAPOB gene resulted in reduced serum total apo(a) and hepatic apo(a) mRNA level. Conclusion In conclusion, the higher serum total apo(a) level in LPA -YAC/hAPOB transgenic mice than in LPA -YAC transgenic mice is not caused by increased apo(a) synthesis. Lower hepatic apo(a) mRNA level in LPA -YAC/hAPOB than in LPA -YAC transgenic mice may suggest that the increase in total apo(a) level is a result of apo(a) accumulation in serum. Furthermore, observed higher serum total cholesterol level in LPA -YAC/hAPOB transgenic mice than either in wild type or LPA -YAC transgenic mice may further suggest that human APOB transgenicity is a factor that contributes to increased serum total apo(a) and cholesterol levels. Our results on reduced serum total apo(a) and hepatic apo(a) mRNA levels in HCHF fed male LPA -YAC transgenic mice confirm earlier findings in females, and show that there are no sex difference in mechanisms for lowering apo(a) level in response to HCHF feeding

Lähteminen ja jääminen luokkatekona : nuorten aikuisten kiinnittyminen kotiseutunsa yhteisöön

Artikkelissa tarkastellaan, millä tavoin lähteminen ja jääminen ilmentävät luokkajärjestystä ja yksilön paikantumista kotiseutunsa yhteisöön. Aineistona ovat Kymenlaaksossa asuvien tai sieltä Helsinkiin muuttaneiden nuorten aikuisten haastattelut (N=33). Analyysissä hyödynnetään heuristisena apuvälineenä Janten lakia, erityistä kulttuurista ohjesääntöä. Sen avulla nostetaan esiin haastatteluista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevää luokkaan liittyvää arvoa ja arvostusta. Kymenlaaksosta lähteneiden ja sinne palanneiden luokkanousu on mahdollistunut muualla kouluttautumisen kautta. Kotipaikkakunta on tarjonnut sosiaalista pääomaa, jonka ohella työllistytään hyödyntämällä sisäpiirietuja. Kotiseudulle jääminen ilmentää työväenluokkaista sosiaalista pääomaa, johon resursoidaan. Nuorten aikuisten alueellinen työhön liittyvä sosiaalinen pääoma näyttäytyy paitsi luokkaistuneena, myös sukupolvittuneena