Artikkelissa tarkastellaan, millä tavoin lähteminen ja jääminen ilmentävät luokkajärjestystä ja yksilön paikantumista kotiseutunsa yhteisöön. Aineistona ovat Kymenlaaksossa asuvien tai sieltä Helsinkiin muuttaneiden nuorten aikuisten haastattelut (N=33). Analyysissä hyödynnetään heuristisena apuvälineenä Janten lakia, erityistä kulttuurista ohjesääntöä. Sen avulla nostetaan esiin haastatteluista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevää luokkaan liittyvää arvoa ja arvostusta. Kymenlaaksosta lähteneiden ja sinne palanneiden luokkanousu on mahdollistunut muualla kouluttautumisen kautta. Kotipaikkakunta on tarjonnut sosiaalista pääomaa, jonka ohella työllistytään hyödyntämällä sisäpiirietuja. Kotiseudulle jääminen ilmentää työväenluokkaista sosiaalista pääomaa, johon resursoidaan. Nuorten aikuisten alueellinen työhön liittyvä sosiaalinen pääoma näyttäytyy paitsi luokkaistuneena, myös sukupolvittuneena
