Hyvinvoinnin tilannekatsaus

Kirja-arvio: Pasi Moisio, Sakari Karvonen, Jussi Simpura, Matti Heikkilä (toim.), Suomalaisten hyvinvointi 2008. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2008

The UK military in Iraq: efforts and prospect for accountability for international crimes allegations? A discussion paper

This research has been carried out in order to contribute to public debate about the adequacy of the official response relating to allegations of serious abuses perpetrated by the UK military during the Iraq war and occupation, also taking into account the ongoing International Criminal Court (ICC) preliminary examination concerning these allegations. The research has focused on reviewing and assessing the steps taken domestically to promote (or obstruct) accountability and developing recommendations regarding any accountability deficits concerning alleged abuses perpetrated by the UK military in Iraq. In our research we have considered the decision-making processes and rationales given for keeping open or closing domestic criminal investigations and not pursuing prosecutions, as well as decisions to transfer matters to inquiry processes in lieu of criminal processes; procedural and regulatory aspects relating to the few military investigations and related procedures which remain open and their progress; rulings of civil courts with oversight over certain matters relevant to the investigations; any lacunae in UK legislation as well as issues relating to the UK Government’s cooperation with the preliminary examination of the ICC Prosecutor and analysis of the ICC Prosecutor’s policy statements and practice regarding the concepts of complementarity, where relevant to the Iraq preliminary examination

Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut

Sisäasiainministeriö asetti 16.5.2008 maahanmuuttajien työllistymisesteitä ja tuloloukkuja koskevan selvityshankkeen selvityshenkilöksi Pentti Arajärven. Selvityshankkeen taustana oli ulkomaalaisten noin kolminkertainen työttömyys Suomen kantaväestöön nähden. Maahanmuuttajilta puuttuvat usein perustiedot työllistymisen hankkimiseksi, heidän kielitaitonsa on vajaa ja ulkomailla hankitun pätevyyden tunnustaminen on usein ongelmallista. Selvityksen ehdotuksilla pyritään vahvistamaan maahanmuuttajien yhteiskuntaan ja työhön sitoutumista ja tarkastellaan heidän toimeentuloaan erityisesti kannustinloukkujen kannalta. Yleisenä tavoitteena on koota työllistymisprosessi yhdeksi kokonaisuudeksi. Siihen sisältyisivät maahanmuuttajille annettavat suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin perustiedot, suomen tai ruotsin kielen opetus, työelämän edellyttämän pätevyyden saavuttaminen sekä itse työllistyminen. Ehdotuksissa esitetään näkökohtia, joita työnantajien tulisi ottaa huomioon maahanmuuttajia työllistäessään. Huomiota kiinnitetään myös maahanmuuttajan perheeseen ja maahanmuuttajayhteisöihin. Ehdotukset koskevat kotoutumissuunnitelmien soveltamisalan laajentamista ja sen muuntamista oikeudeksi. Selvityksessä ehdotetaan myös neuvonnan ja ohjauksen lisäämistä, viranomaisten voimavarojen varmistamista, viranomaisvastuiden selkeyttämistä, eräiden toimenpiteiden muuttamista viranomaista velvoittavaksi sekä seurantajärjestelmän ja kehittämisindikaattorien luomista. Kehittämisehdotusten painopiste on koulutuksessa ja työssä tarvittavan suomen tai ruotsin kielen taidon antamisessa, ammatillisen pätevyyden saavuttamisessa ja arvioinnin tehostamisesta sekä kotouttamissuunnitelman laadinnan ja vaikuttavuuden nopeuttamisesta ja parantamisesta. Työnantajien suositellaan maahanmuuttajia työllistäessään huolehtivan siitä, että maahanmuuttajille annetaan riittävästi ohjausta työelämän käytänteistä, koulutetaan esimiehiä ja luottamusmiehiä sekä työyhteisöäkohtaamaan muita kulttuureja sekä käytetään hyväksi henkilöstökoulutusta maahanmuuttajien integroinnissa. Maahanmuuttajien lasten aseman kehittämiseksi ehdotetaan vahvistettavaksi lasten suomen tai ruotsin kielenosaamista ja heidän äidinkielensä tukemista, koulutukseen pääsyn varmistamista sekä opettajien jaoppilashuollon osaamisen lisäämistä. Maahanmuuttajatyötä esitetään parannettavaksi tukemalla heidän omaajärjestötoimintaansa erityisesti vertaistuen vahvistamisella, rohkaisemalla maahanmuuttajia osallistumaanyleiseen järjestötoimintaan, erityisesti työelämän järjestöihin sekä luomalla heille yleisesti edellytyksiä osallistuayhteiskunnalliseen toimintaan

Skitsofrenian esiintyvyys, oirekuva ja geneettinen epidemiologia

This study is part of the joint project "The Genetic Epidemiology and Molecular Genetics of schizophrenia in Finland" between the Departments of Mental Health and Alcohol Research, and Molecular Medicine at the National Public Health Institute. In the study, we utilized three nationwide health care registers: 1) the Hospital Discharge Register, 2) the Free Medication Register, and 3) the Disability Pension Register, plus the National Population Register, in order to identify all patients with schizophrenia born from 1940 to 1976 (N=33,731) in Finland, and their first degree-relatives. 658 patients with at least one parent born in a homogeneous isolate in northeastern Finland were identified, as well as 4904 familial schizophrenia patients with at least two affected siblings from the whole country. The comparison group was derived from the Health 2000 Study. We collected case records and reassessed the register diagnosis. Were contacted the isolate patients and a random sample of patients from the whole country to make diagnostic clinical interviews and to assess the negative and positive symptoms and signs of schizophrenia. In addition to these patients, we interviewed siblings who were initially healthy according to the Hospital Discharge Register. Of those with a register diagnosis of schizophrenia, schizoaffective or schizophreniform disorder, 69% received a record-based consensus diagnosis and 63% an interview-based diagnosis of schizophrenia. Patients with schizophrenia having first-degree relatives with psychotic disorder had more severe affective flattening and alogia than those who were the only affected individuals in their family. The novel findings were: 1) The prevalence of schizophrenia in the isolate was relatively high based on register (1.5%), case record (0.9-1.3%), and interview (0.7-1.2%) data. 2) Isolate patients, regardless of their familial loading for schizophrenia, had less delusions and hallucinations than the whole country familial patients, which may be related to the genetic homogeneity in the isolate. This phenotype encourages the use of endophenotypes in genetic analyses instead of diagnoses alone. 3) The absence of register diagnosis does not confirm that siblings are healthy, because 7.7% of siblings had psychotic symptoms already before the register diagnoses were identified in 1991. For genetic research, the register diagnosis should therefore be reassessed using either a structured interview or a best- estimate case note consensus diagnosis. Structured clinical interview methods need be considered also in clinical practice.Skitsofrenian esiintyvyys, oirekuva ja geneettinen epidemiologia Skitsofrenia on vakava mielenterveyden häiriö, jonka oireita ovat aistiharhat, harhaluulot, outo käyttäytyminen ja ajatushäiriöt. Lisäksi ns. negatiivisia oireita ovat tunne-elämän latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja mielihyvän menetys. Tämä väitöskirjatyö on osa laajempaa Kansanterveyslaitoksen vakavien mielenterveyden häiriöiden geneettistä epidemiologiaa ja molekyyligenetiikkaa koskevaa hanketta, jota toteutetaan Mielenterveyden ja Alkoholitutkimuksen osastolla yhteistyössä Molekyylilääketieteen osaston kanssa. Sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä sekä Kansaneläkelaitoksen ilmaislääke- ja eläkerekistereistä muodostettiin tutkimusaineisto, yhteensä 33 731 vuosina 1940 76 syntynyttä potilasta, joilla oli skitsofreniaan viittaava diagnoosi. Heistä muodostettiin kaksi tutkimusryhmää: Kuusamosta (ns. isolaatista) lähtöisin olevat 658 potilasta sekä koko Suomesta 4904 potilasta perheistä, joissa oli vähintään kaksi sairasta sisarusta. Vertailuryhmä saatiin Terveys 2000 -tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistuneille potilaille määriteltiin sairauskertomukseen perustuva konsensusdiagnoosi, ja osalle heistä tehtiin myös strukturoidut diagnostiset sekä oirekuvaa kartoittavat haastattelut. Jokaista potilasta kohden tutkittiin mikäli mahdollista vähintään yksi rekisteritietojen mukaan terve sisarus. Skitsofreniadiagnoosi piti konsensusdiagnoosin perusteella paikkansa 69 %:lla ja haastattelun perusteella 63 %:lla niistä potilaista, joilla oli rekisteritietojen perusteella skitsofrenia, skitsoaffektiivinen tai skitsofreniforminen psykoosi. Perheet, joissa oli useampia sairaita sisaruksia, edustivat suvuittain ilmenevää skitsofreniaa. Siihen liittyi korostetusti skitsofrenian negatiivisia oireita. Uusia löydöksiä olivat: 1) skitsofrenian esiintyvyys oli tarkasti geneettisesti määritellyssä isolaatissa kansainvälisesti korkea rekisterien (1,5 %), konsensuksen (0,9 1,3 %) ja haastattelun (0,7 1,2 %) perusteella, 2) näiden potilaiden oirekuvassa oli vähemmän harhaluuloja ja aistiharhoja kuin koko maan monisairaiden perheiden potilaissa, mikä saattaa ilmentää skitsofrenian periytyvää piirreominaisuutta, 3) pelkästään rekisteritietoja ei voida käyttää skitsofreniaa sairastavien potilaiden terveiden sisarusten ilmiasun määrittämiseen geneettisiä tutkimuksia varten, koska 7,7 %:lla terveistä sisaruksista oli haastattelun perusteella ollut psykoottinen häiriö tai sen oireita. Tutkimuksessa käytettävät rekisteridiagnoosit on siten varmennettava diagnostisella haastattelulla tai konsensusdiagnoosin avulla. Strukturoitua haastattelua suositellaan myös kliiniseen käyttöön

Suuntaa elämälle

Elämäni tietokirjat

Arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte 2010: delrapport om kommunenkäten

Julkaisupäivä 11.11.201

Selvitys aikuisopiskelun taloudellisten edellytysten parantamisesta

Selvitys sisältää ehdotuksia toimenpiteistä 1. aikuisopetuksen maksujen pitämiseksi kohtuullisina ottaen huomioon opintosetelikokeilu, 2. aikuisopiskelijan toimeentulon takaamiseksi riittävänä, kattavana ja kannustavana ja 3. pitkäkestoisen koulutuksen verotuksen selkiyttämiseksi. Opiskelumaksujen kohtuullistamiseksi ehdotetaan, että ammatillisissa näyttötutkinnoissa ei peritä perustutkinnon kustannuksia ja että ammatti- tai erikoisammattitutkinnossa peritään enintään kohtuulliset kustannukset. Oppilaitoksen tulee saada näyttötutkinnon järjestämiseen valtionosuutta. Opintosetelit muutetaan pysyväksi järjestelmäksi. Yli 50-vuotiaille, eläkeläisille, maahanmuuttajille ja työttömille opintosetelit suunnataan ensisijaisesti tietoyhteiskuntataitojen hankkimiseen. Opintoseteleitä myönnetään yrittäjille täydennys- tai lisäkoulutukseen. Muille opintoseteleitä myönnetään lähinnä silloin, kun henkilö ei saa aikuiskoulutustukea. Opintoseteleitä käytetään tarvittaessa korkeakoulujen täydennyskoulutuksen opintomaksuihin. Opintoseteli vastaa omavastuulla vähennettynä opintomaksua. Pitkäkestoisen koulutuksen opintosetelit laaditaan takapainotteisiksi koulutuksen loppuunsaattamisen varmistamiseksi. Opintosetelit rahoitetaan Koulutusrahastosta ja julkisista varoista. Koulutuspoliittisen arvion perusteella käytetään menettelyä, jossa opintomaksu määrätään määräprosentiksi koulutuksen järjestämisen keskimääräisistä oppilaskohtaisista kustannuksista. Korkeakoulujen täydennyskoulutuksessa käytetään koulutuksen rahoituksen ja suuntaamisen varmistamiseksi tulossopimusten yhteydessä sovittavaa erikseen jaettavaa osaa määrärahasta. Täydennyskoulutusvelvoitteiden täyttämiseksi voidaan käyttää erillistä rahoitusta, mutta ensisijaista on työnantajan kustantama henkilöstökoulutus. Vapaan sivistystyön suuntaviivaopinnot toteutetaan suunnitelmien mukaisesti. Koulutusrahastolle annetaan mahdollisuus myöntää yrityksille lainoja erityisesti yhteishankintakoulutuksen rahoittamiseksi. Opiskelun aikaisen toimeentulon kehittämiseksi aikuiskoulutustuen maksamista jatketaan irtisanomisen ja määräaikaisen työsuhteen päättymisen yhteydessä. Aikuiskoulutustuen työhistoriavaatimus lyhennetään 5 vuoteen 1.8.2004 ja tutkitaan tulevan ajan ehtona olevan työhistoriavaatimuksen lyhentäminen. Vapaan sivistystyön eräät opinnot otetaan aikuiskoulutustuen piiriin. Tuen kertymäperuste muutetaan 0,9 päiväksi kuukaudessa. Koulutuspäivärahaa tarjotaan aktiivisemmin. Sen työttömyysaikavaatimus lyhennetään 21 päiväksi ja irtisanotulle annetaan välitön oikeus päivärahaan. Koulutuspäivärahan työhistoriavaatimus lyhennetään 5 vuoteen 1.8.2004. Erityisesti koulutustukea ja -päivärahaa, mutta myös aikuiskoulutustukea koskevaa lainsäädäntöä yhtenäistetään. Maatalousyrittäjien opintorahaa koskeva lainsäädäntö uudistetaan ja selvitetään järjestelmän muuttaminen selkeästi kustannuksen korvausjärjestelmäksi. Luodaan määräaikainen aikuisten koulutustason kohottamisen tuki Noste-ohjelmassa koulutettaville. Opintolainojen korkokaton tarpeellisuus selvitetään. Koulumatkatuki laajennetaan koskemaan ammatilliseen perustutkintoon sekä mahdollisesti ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevia. Koulutusrahaston opiskelustipendijärjestelmä laajennetaan eräissä tapauksissa korkeakoulututkintoihin. Ammattitutkintostipendien alaa laajennetaan. Opintoseteleitä myönnetään eräiden opiskelukustannusten alentamiseen. Oppilaitosten opintoja tukevia palveluja kehitetään. Opintojen rahoituksen neuvonta kootaan yhteen. Työttömyysvakuutusrahaston käyttöä opiskelun aikaisen toimeentulon lainoitukseen selvitetään. Oppisopimuskoulutusta lisätään valtion talousarvion rajoissa. Verohallituksen ohjetta koulutusmenojen käsittelystä uudistetaan siten, että se ohjaa käsittelemään koulutuskustannuksia tulonhankkimiskustannuksina. Ennakkolausuntojen käyttöä tehostetaan