Casting in finger trap traction without reduction versus closed reduction and percutaneous pin fixation of dorsally displaced, over-riding distal metaphyseal radius fractures in children under 11 years old : A study protocol of a randomised controlled trial

Publisher Copyright: ©Introduction Distal radius is the most common site of fracture in children, comprising 23%-31% of all paediatric fractures. Approximately one-fifth of these fractures are displaced. Completely displaced distal metaphyseal radius fractures in children have traditionally been treated with closed reduction. Recent evidence suggests that correcting the shortening in over-riding distal metaphyseal radius fractures is not necessary in prepubertal children. To date, no published randomised controlled trial (RCT) has compared treatment of these fractures in children by casting the fracture in bayonet position to reduction and pin fixation. Methods and analysis We will conduct an RCT to compare the outcomes of casting the fracture in bayonet position in children under 11 years of age to reduction and percutaneous pin fixation. 60 patients will be randomly assigned to casting or surgery groups. We have two primary outcomes. The first is ratio (injured side/non-injured side) in the total active forearm rotation and the second is ratio (injured side/non-injured side) in total active range of motion of the wrist in the flexion-extension plane at 6 months. The secondary outcomes will include axial radiographic alignment, passive extension of the wrists, grip strength and length of forearms and hands, patient-reported outcome QuickDASH and pain questionnaire PedsQL. Patients not willing to participate in the RCT will be asked to participate in a prospective cohort. Patients not eligible for randomisation will be asked to participate in a non-eligible cohort. These cohorts are included to enhance the external validity of the results of the RCT. Our null hypothesis is that the results of the primary outcome measures in the casting group are non-inferior to surgery group. Ethics and dissemination The institutional review board of the Helsinki and Uusimaa Hospital District has approved the protocol. We will disseminate the findings through peer-reviewed publications. Trial registration number NCT04323410. Protocol V.1.1, 29 September 2020.Peer reviewe

Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa

Well-being in later life is founded in childhood. When speaking about problems among young people, quite often it is forgotten that health inequalities and social exclusion are phenomena that root themselves in earlier life events. Genetic heritage together with family- and social circumstances shape people and spiritual-, social-, financial- as well as cultural resources get passed on through generations. Societal support for well-being should begin early, as attachment to society begins already at birth, if not already in the womb. The processes of social exclusion should be countered even before actual problems occur, as we know that those with the least resources due to, for example, handicaps, ill-health or parental problems have the highest risk of exclusion. The 1987 Finnish Birth Cohort -study follows all, approximately 60 000 persons born in the year 1987, from the prenatal period through the year 2008, using official registers collected by Finnish authorities. The study has found that disadvantage transfers through generations, and inequality is a widespread and multifaceted societal challenge. While most of the Finnish youth is doing very well, there is a notable group of children and young people who need support in attaching to the society. The study has thus far shown that of those born in the year 1987, before the age 21, one fifth has received specialized psychiatric care or medication for mental health problems. Approximately 18 percent of the cohort members have completed only primary education and of them 40 percent have mental health problems. Social support assistance has been received by 23 percent of the cohort members, and 26 percent have a record in the police or judicial registers for a misdemeanor or for a sentence. Approximately three percent of the cohort has been placed in out-of-home care. Problems in well-being, such as lack of secondary level education, mental health- and financial problems accumulate and parental difficulties influence children’s later well-being. The birth cohort 1987 grew up- and was raised during the recession of the 1990s, when unemployment and financial difficulties were faced by a large number of families. Political decisions made during that time have an impact still today. Services designed for children and families were reduced significantly and preventative work was compromised. School health check-ups and prenatal care visits were cut, and services provided to the homes of families with children were made obsolete, at the same time when cuts were made to the resources of schools and kindergartens. Even today the preventive- and welfare services of municipalities have not caught up to the pre-recessions levels and the use of corrective services increases constantly. The current systems of service production meet the real needs of the citizens poorly, as problems today are often multidimensional and the sectorally divided service system fails at creating a holistic picture of the clients’ needs. The purpose of this report is to give an overview of the well-being of today’s young people and outline the factors that impact the development of well-being in later life. This research aims also at providing information about which preventative and corrective efforts should be emphasized. Children’s well-being is founded on the well-being of families and other developmental environments such as childcare, school and hobbies can serve to ease the functioning of the everyday life and support family welfare

Postoperative cognitive change after cardiac surgery predicts long-term cognitive outcome

Objectives Postoperative cognitive dysfunction (POCD) is a common consequence of coronary artery bypass grafting. However, domain-specific associations between postoperative changes and long-term performance are poorly known. The aim of this study was to investigate whether domain-specific cognitive changes after cardiac surgery predict long-term cognitive outcome. Materials and Methods We assessed 100 patients (86 men, mean age 60) before coronary artery bypass grafting, with re-examinations after one week, three months, and a mean of 6.7 years. The extensive neuropsychological test battery was organized into seven functional cognitive domains. Cognitive decline and improvement were defined with the reliable change index derived from 17 matching healthy controls. Analyses were adjusted for baseline cognitive performance, age, gender, education and cardiovascular risks factors. Results On group level, one week after surgery 71% patients showed cognitive decline and 9% improvement in any functional domain, as compared to preoperative results. Three months postsurgery, decline was observed in 47% and improvement in 25% of patients. Executive functioning was the most sensitive domain to both decline and improvement. Postoperative dysfunction predicted long-term cognitive deterioration six years after operation, particularly in the domain of executive functioning. Conclusions POCD after coronary artery bypass grafting is an essential risk factor for long-term deterioration and an indication for neuropsychological follow-up. Assessment of change in executive functioning after coronary artery bypass grafting may help to identify patients at risk for unfavorable long-term outcome.Peer reviewe

Differential Cognitive Functioning and Benefit From Surgery in Patients Undergoing Coronary Artery Bypass Grafting and Carotid Endarterectomy

BackgroundStenosing atherosclerosis in both coronary and carotid arteries can adversely affect cognition. Also their surgical treatments, coronary artery bypass grafting (CABG) and carotid endarterectomy (CEA), are associated with cognitive changes, but the mechanisms of cognitive decline or improvement may not be the same. This study was designed to compare the cognitive profile and outcome in patients undergoing surgical treatment for coronary or carotid disease. MethodsA total of 100 CABG patients and 44 CEA patients were recruited in two previously reported studies. They were subjected to a comprehensive neuropsychological examination prior to surgery and in the acute (3-8 days) and stable (3 months) phase after operation. A group of 17 matched healthy controls were assessed with similar intervals. We used linear mixed models to compare cognitive trajectories within six functional domains between the CABG, CEA and control groups. Postoperative cognitive dysfunction (POCD) and improvement (POCI) were determined with the reliable change index method in comparison with healthy controls. ResultsBefore surgery, the CEA patients performed worse than CABG patients or healthy controls in the domains of executive functioning and processing speed. The CABG patients exhibited postoperative cognitive dysfunction more often than the CEA patients in most cognitive domains in the acute phase but had regained their performance in the stable phase. The CEA patients showed more marked postoperative improvement in executive functioning than the CABG group in the acute phase, but the difference did not reach significance in the stable phase. ConclusionOur findings suggest that anterior cerebral dysfunction in CEA patients impairs preoperative cognition more severely than global brain dysfunction in CABG patients. However, CEA may have more beneficial effects on cognition than CABG, specifically in executive functions mainly operated by the prefrontal lobes. In addition, the results underline that POCD is a heterogeneous condition and dependent on type of revascularization surgery.Peer reviewe

Maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä on kehittävä rohkeasti ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi

Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä on uudistettava niin, että ilmastotavoitteet ovat nykyistä suuremmalla painoarvolla mukana ohjauksessa. Tarvitaan selvästi enemmän kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä hiilivarastojen säilyttämiseen ja lisäämiseen. Tukijärjestelmien huolellisella suunnittelulla voidaan edesauttaa myös muiden yhteiskunnallisten ja ympäristötavoitteiden toteutumista

Tehokkaat ohjauskeinot maa- ja metsätalouden ilmastovaikutusten edistämiseksi

Tässä raportissa pohditaan, kuinka julkisen vallan ohjausta tulisi muuttaa, jotta se entistä tehokkaammin tukisi maankäyttösektorin hiilinielujen lisäämistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä maa- ja metsätaloudessa ottaen samalla huomioon ruoan-, puun- ja ympäristöhyötyjen tuotantoa koskevat tavoitteet. Tutkimustietoa tähän liittyen on jo runsaasti. Metsien hiilinieluja voidaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä kasvattaa eniten vähentämällä hakkuita. Seuraavaksi eniten nieluihin ja päästöihin voidaan nykytiedon perusteella vaikuttaa suometsien hoidon käytännöillä, erityisesti nostamalla pohjaveden pintaa ojitetuissa turvemaametsissä. Muiden metsissä tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ovat samoilla aikaväleillä huomattavasti vaatimattomampia typpilannoitusta lukuun ottamatta. Vedenpinnan nosto turvemaapelloilla vähentäisi eniten kasvihuonekaasupäästöjä maataloudessa, jossa on myös muita mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen ruoantuotantoa heikentämättä. Tarvitaan kuitenkin aiempaa vaikuttavampaa politiikkaohjausta tukijärjestelmineen, jotta eri toimenpiteet tulisivat myös maanomistajille houkutteleviksi ja käyttöön. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman mukaiset toimenpiteet ja ohjaustoimet hiilinielujen lisäämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi metsätaloudessa näyttäisivät tuovan varsin pieniä muutoksia nykykäytäntöihin (VNS 2022). Sitä kautta myös ilmastohyödyt jäisivät verraten vähäiseksi sekä suometsissä että yleisesti metsätaloudessa. Esimerkiksi metsitystuet ovat ilmaston kannalta hidasvaikutteisia. Toimenpiteet erityisesti suometsissä on suunniteltu toteutettavan uuden metsätalouden tukijärjestelmän puitteissa, joka kuitenkin pohjautuu olennaisesti samoille tavoitteille, eli pääasiassa puuntuotannon lisäämiselle ja välillisesti hakkuiden edistämiselle, kuten nykyinen sekä aiemmat tukijärjestelmät. Suometsien suunnittelutuella pyrittäisiin ohjaamaan suometsien hoidon ja käytön suunnittelua aikaisempaa kokonaisvaltaisempaan suuntaan, mitä voidaan pitää perusteltuna tavoitteena. Suunnitelmissa tulisi aina selvittää jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen mahdollisuudet, kartoittaa luontokohteet ja suunnitella vesiensuojelu. Toisaalta kyseessä ei välttämättä olisi kovin kokonaisvaltainen suunnitelma, koska se voisi sisältää vähimmillään vain kaksi metsänkäsittelytoimenpidettä, esimerkiksi päätehakkuun ja kunnostusojituksen. Vesiensuojelua lukuun ottamatta toimenpiteiden varsinainen toteutus suometsissä riippuisi pääosin metsänomistajien investointihalukkuudesta, johon voidaan vaikuttaa eri toimenpiteiden toteutustuilla. Ehdotettujen toteutustukien ja niiden ehtojen seurauksena käytännön toiminnassa luultavasti painottuisi edelleen perinteiset toimenpiteet, taimikon ja nuoren metsän hoito sekä tuhkalannoitus, koska nämä ovat metsänomistajille yleensä muutenkin taloudellisesti kannattavia toimenpiteitä. Siirtymää jatkuvaan kasvatukseen ei maa- ja metsätalousministeriön laatiman säädösluonnoksen mukaan edelleenkään tuettaisi eikä metsänomistajille maksettaisi markkinattomista ympäristöhyödyistä (pl. ympäristötuki). Tämän johdosta valtion tuki saattaisi jatkossakin ohjautua suometsissä merkittäviltä osin pääasiassa puuntuotantoa lisääviin ja jaksollista kasvatusta suosiviin toimenpiteisiin, millä voi olla nykyisen tutkimustiedon mukaan haitallisia ilmastovaikutuksia ainakin rehevillä paksuturpeisilla soilla. Jos metsänkasvatus on päättynyt tai päättyy avohakkuuseen, kunnostusojituksen (ml. täydennysojitus) suunnittelun tukemista valtion varoin on vaikea perustella ilmasto- ja muiden ympäristöhyötyjen saavuttamisella. Kunnostusojitusten lupakäytäntöä tulisi tiukentaa ja esimerkiksi ojitussyvyyksiä ja täydennysojituksia rajoittaa aikaisempaa enemmän. Näin on toimittu esimerkiksi Ruotsissa. Metsätalouden tukijärjestelmää olisi mahdollista kehittää huomattavasti monipuolisemmaksi ottamalla käyttöön laaja joukko uudentyyppisiä tulosperusteisia tukia ja kannustinpalkkioita markkinattomien ilmasto- ja muiden ympäristöhyötyjen tuottamiseksi. Tulosperusteisuus antaisi mahdollisuuksia toimien kohdentumiseen sinne, missä ne ovat kustannustehokkaimpia. Komission luonnokset valtiontukien suuntaviivoiksi uudelle rahoituskaudelle antavat tällaiseen muutokseen uudenlaisia mahdollisuuksia. Suomen metsätalouden, metsäluonnon ja metsäteollisuuden edun mukaista olisi tarttua näihin uusiin mahdollisuuksiin. Uuden tukijärjestelmän tulisi mahdollistaa erilaisten tulosperusteisten tukien ja kannustinpalkkioiden kokeiluhankkeet. Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa metsän rakenteeseen ja puulajikoostumukseen yleensä enemmän kuin millään muulla toimenpiteellä metsänuudistamista lukuun ottamatta. Ilmastonmuutokseen liittyvien riskien ja niihin sopeutumisen kannalta onkin erityisen tärkeää, miten taimikonhoidossa vaikutetaan puulajisuhteisiin. Tutkimustiedon perusteella sopivalla lehtipuusekoituksella voidaan vähentää puuston kehitykseen liittyviä abioottisia ja bioottisia riskejä etenkin lämpenevän ilmaston olosuhteissa. Lehtipuusekoitus edistää myös luonnon monimuotoisuutta ja hajauttaa omistajan taloudellista riskiä monokulttuureihin nähden. Lehtipuuston osuuden lisääminen on ollut metsänhoidon keskeinen tavoite Suomessa jo yli 30 vuotta, mutta tulokset ovat jääneet osin vaatimattomiksi. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja biodiversiteetin edistämisen näkökulmasta taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen tulisi aikaisempaa enemmän ohjata lehtipuuston osuuden kasvattamiseen. Tämä voitaisiin toteuttaa muuttamalla tukiehtoja niin, että aikaisempaa hieman suurempi osa havupuuvaltaisten rehevien kohteiden käsittelyalasta olisi mahdollista ja kannattavaa jättää lehtipuuston perkaustoimenpiteiden ulkopuolelle. Säästö- ja lahopuun lisäämisellä ja suojavyöhykkeiden leventämisellä voitaisiin edistää useita ympäristötavoitteita samanaikaisesti. Kannustavuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi tällaisten toimenpiteiden toteutukseen ohjattujen tukien tulisi kuitenkin johtaa sellaisiin toimiin, jotka ylittävät paitsi lainsäädännön myös metsäsertifiointien vaatimukset. Kivennäismaiden terveyslannoitukseen boorilla ei liity samanlaisia ilmaston kannalta potentiaalisia haitallisia maaperävaikutuksia kuin turvemaiden tuhkalannoituksiin. Kivennäismaiden boorilannoitusten tarvetta on kuitenkin tutkittu valitettavan vähän. Tukea kivennäismaiden boorilannoituksiin olisi perusteltua lisätä, jos tutkimustieto sen tarpeesta ja myönteisistä ympäristövaikutuksista lisääntyy. Samalla tulisi edellyttää, ettei boorilannoituskohteelta kerätä energiapuuta, koska se voi johtaa ravinnehävikkeihin ja boorilannoitusten toistuvaan tarpeeseen. Myös juurikäävän torjunnalla voidaan katsoa olevan myönteisiä ilmastovaikutuksia. Nykyinen lainsäädäntö velvoittaa torjumaan juurikääpää havupuuvaltaisten metsien hakkuissa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana, kun kantojen läpimitta on yli 10 cm. Kyseiselle läpimittarajalle ei ole mitään luonnontieteellistä perustetta; tutkimusten mukaan juurikääpä voi levitä jopa 2 cm:n läpimittaisille kannoille ja myös taimikonhoidossa. Jos nykyisen velvoitteen läpimittarajan alentamisen katsotaan aiheuttavan toimijoille liian suuria kustannuksia, siihen voitaisiin kannustaa tähän tarkoitukseen kohdennetulla tuella. Erityisen tärkeää tämä olisi nuorissa havupuuvaltaisissa energiapuukohteissa, joissa juurikääpätartunnan riski voi olla huomattava. Samalla tulisi pohtia, miten tällainen tuki voitaisiin toteuttaa kohtuullisilla hallinnollisilla kustannuksilla. Maataloudessa tulosperusteisia ohjauskeinoja ei toistaiseksi ole, mutta niiden suuntaan on mahdollista edetä. Niillä voidaan luoda kannattavan toiminnan mahdollistavia kannustimia ja päästä tuntuviin päästövähennyksiin sekä pienempiin päästövähennyskustannuksiin verrattuna kustannusperusteisiin ohjauksiin. Kokeiluhankkeet olisivat tarpeellisia. Olemassa oleviin mahdollisuuksiin tulisi tarttua pikimmiten. Ekojärjestelmä, joka tulee voimaan CAP-kaudella 2023–2027, sallii tietyissä rajoissa tulosperusteiset palkkiot ympäristön tilaa edistävistä toimenpiteistä viljelijöille. Ne voisivat soveltua etenkin toimiin, joita on tuettu hyvin vähän CAP-järjestelmästä. Tällaisista esimerkkinä voidaan mainita turvemaiden vettäminen eri tavoin. Myös kustannusperusteiset toimet voivat johtaa päästövähennyksiin, mutta niiden tulisi toimia nykyistä paremmin ja laajemmin. Yksittäisille toimenpiteille varattuja resursseja ja siten niiden mahdollista soveltamislaajuutta tulisi lisätä perusteena ilmastotavoitteiden painoarvon nousu. Kannustavuutta tarvitaan lisää. Jos viljelijä voisi osoittaa esimerkiksi toteuttaneensa useita hiilen sitomista ja hiilivarastojen säilymistä edistäviä toimia, hänelle olisi perusteltua maksaa yksittäisten kannustimien lisäksi palkkiota tietyn vähimmäisrajan ylittävästä toimenpiteiden kokonaisuudesta. Toimet maan hiilipitoisuuden ylläpitämiseksi tulisi ottaa osaksi ehdollisuutta ja/tai CAP:n toteutusta siten, että osan CAP-tuesta saisi vain, jos on sitoutunut toteuttamaan ja myöhemmin osoittanut toteuttavansa toimenpiteitä maaperän hiilipitoisuuden ylläpitämiseksi. Tämä voisi tarkoittaa käytännössä esim. sitä, että vahvasti kevätviljapainotteinen viljely ilman alus- ja kerääjäkasveja, tai turvepellon käyttö lähes yksinomaan yksivuotisten kasvien viljelyyn katsottaisiin maan hiilipitoisuutta vähentäviksi toimiksi. Tällöin viljelijän tulisi osoittaa toimenpiteitä, kuten monipuolisempia viljelykiertoja tai alus- ja kerääjäkasvien käyttöä, asiantilan korjaamiseksi, jotta täysi CAP-tuki voitaisiin maksaa ko. peltolohkoille. Kosteikkoviljelyn tukemisessa on riskinä, että ilmastohyödyistä tulee lyhytikäisiä, jos toimenpiteitä toteutetaan saatavien tukien eikä toimenpiteistä saatavan hyödyn takia. Kosteikkoviljelyssä tuotettaville kasveille tulee olla todellista käyttöä maatilalla tai markkinoilla maatilan ulkopuolella. Voidaan kuitenkin suositella rajallista määrää ilmastokosteikkoja, joille maksettaisiin kosteikkojen hoitotukea maataloustukien sijaan ilmasto-, vesistö- ja biodiversiteettihyötyjen tuottamiseksi. Laajamittaisempi ratkaisu turvepeltojen kosteikkojen luomiseen olisivat säätösalaojitetut tai säätöpadotut pellot, jotka tuottaisivat edelleen nurmirehua ruoantuotantoon eli maidon- ja naudanlihantuotantoon, tai kosteikkokasveja eri tarpeisiin. Mahdollisuudet korvaustason nostamiseen erilaisille ojitus- ja padotusratkaisuille tulisi selvittää huolellisesti. Tarvitaan myös hyvien käytäntöjen ja kokemusten keräämistä onnistuneista tapauksista viljelijöiden suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Maataloustukien ulkopuolisten korvausten, kuten esim. päästökompensaatiomaksujen, ehtona kosteikolle tulisi olla turvemailla pellon pohjaveden pinnan nosto tietylle tavoitetasolle (esim. 30 cm tai vain 5–10 cm maan pinnan alla, jolloin vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt pienenisivät noin 15 tai 3 tonniin CO2-ekv./ha). Sopivien kosteikkoalueiden kartoitus tulisi tehdä yhdessä alueellisten vesiviranomaisten, muiden asiantuntijoiden ja maanomistajien kanssa, jotta toimet osattaisiin kohdentaa sopiville alueille ja maankäyttöön liittyviltä ristiriidoilta voitaisiin välttyä. Turvemaalajia olevien huonotuottoisten peltojen poistaminen maataloustuotannosta ilman muita toimenpiteitä voi olla sovelias ratkaisu niiden peltojen osalta, joille on vaikea perustaa kosteikkoa, tai jotka eivät sovellu metsitykseen. Yksi etenemistapa tässä voisi olla heikkotuottoisten turve- ja kivennäismaiden poistaminen maataloustukien piiristä joko julkisilla varoilla tai yksityisten toimijoiden varoista maksettavilla korvauksilla. Uudet pellot ja peltoraiviot, ml. turvetuotannosta vapautuvat suopohjat, tulisi ilmastosyistä pyrkiä rajaamaan kaikkien maataloustukien ulkopuolelle. Samalla kannustin pellonraivaukseen pienenisi. Metsäkadolle tulisi kansallisesti asettaa hyväksyttävä tavoitetaso, jota seurataan vuosittain. Jos tavoitetaso ylitetään, käyttöön tulisi ottaa taloudellisia ohjauskeinoja, kuten maankäyttömuutosmaksu. Ilmastohaitan suuruiseksi asetettuna maankäyttömuutosmaksu on tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas ohjauskeino, koska metsänraivaus jätetään tekemättä vain niissä tapauksissa, joissa ilmastohaitta on suurempi kuin maankäytön muutoksesta aikaansaatava yksityinen hyöty. Yhden ohjauskeinon sijaan metsäkadon hillitsemiseksi olisi tarkoituksenmukaista soveltaa useamman ohjauskeinon yhdistelmää, kuten maankäyttömuutosmaksua ja maatalouden investointitukien ehtojen tarkistusta (esim. raivioiden soveltuvuus riittävän peltoalan osoittamiseen). Ohjauskeinojen yhdistelyssä keskeisiä tavoitteita ovat tasapaino rajoittamisen ja kannustavuuden välillä ja toisaalta eri sektorien tasapuolinen huomioiminen. Tärkeää olisi myös sopia kansallisesta metsäkadon ja sen päästöjen tavoitetasosta, jonka suhteen käyttöön otettavien ohjauskeinojen ja EU-lähtöisen sääntelyn vaikutuksia voidaan arvioida. Kasvihuonekaasuinventaariota on tärkeää kehittää niin, että erilaisten toimenpiteiden kasvihuonekaasupäästöjä vähentävät ja hiilivarastoja kasvattavat vaikutukset maa- ja metsätaloudessa tulisivat oikein huomioitua inventaariolaskelmissa ja esille suotuisina ilmastovaikutuksina. Vaikka kaikille metsänomistajille ja maatiloille eri alueilla tulee olla tarjolla ohjauksia ja kannustimia ilmastotoimiin, kannustavimmat ohjaukset tulee kohdentaa ensi sijassa toimiin, joilla saavutetaan merkittäviä ilmastovaikutuksia. Tämä voi tarkoittaa maatalous- ja metsäpolitiikan resurssien osittaista uudelleensuuntaamista ja painotusta sekä esimerkiksi tulosperusteisten ohjausten kokeiluhankkeita. Ellei entistä kannustavampia ohjauksia määrätietoisesti kehitetä ja oteta käyttöön jo lähivuosina, on todennäköistä, ettei merkittäviä ilmastovaikutuksia saada aikaan maa- ja metsätaloudessa 2020-luvulla, mikä heikentäisi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista

Postoperative cognitive change after cardiac surgery predicts long-term cognitive outcome

Objectives: Postoperative cognitive dysfunction (POCD) is a common consequence of coronary artery bypass grafting. However, domain-specific associations between postoperative changes and long-term performance are poorly known. The aim of this study was to investigate whether domain-specific cognitive changes after cardiac surgery predict long-term cognitive outcome. Materials and Methods: We assessed 100 patients (86 men, mean age 60) before coronary artery bypass grafting, with re-examinations after one week, three months, and a mean of 6.7 years. The extensive neuropsychological test battery was organized into seven functional cognitive domains. Cognitive decline and improvement were defined with the reliable change index derived from 17 matching healthy controls. Analyses were adjusted for baseline cognitive performance, age, gender, education and cardiovascular risks factors. Results: On group level, one week after surgery 71% patients showed cognitive decline and 9% improvement in any functional domain, as compared to preoperative results. Three months postsurgery, decline was observed in 47% and improvement in 25% of patients. Executive functioning was the most sensitive domain to both decline and improvement. Postoperative dysfunction predicted long-term cognitive deterioration six years after operation, particularly in the domain of executive functioning. Conclusions: POCD after coronary artery bypass grafting is an essential risk factor for long-term deterioration and an indication for neuropsychological follow-up. Assessment of change in executive functioning after coronary artery bypass grafting may help to identify patients at risk for unfavorable long-term outcome.</div

Differential Cognitive Functioning and Benefit From Surgery in Patients Undergoing Coronary Artery Bypass Grafting and Carotid Endarterectomy

BackgroundStenosing atherosclerosis in both coronary and carotid arteries can adversely affect cognition. Also their surgical treatments, coronary artery bypass grafting (CABG) and carotid endarterectomy (CEA), are associated with cognitive changes, but the mechanisms of cognitive decline or improvement may not be the same. This study was designed to compare the cognitive profile and outcome in patients undergoing surgical treatment for coronary or carotid disease. MethodsA total of 100 CABG patients and 44 CEA patients were recruited in two previously reported studies. They were subjected to a comprehensive neuropsychological examination prior to surgery and in the acute (3-8 days) and stable (3 months) phase after operation. A group of 17 matched healthy controls were assessed with similar intervals. We used linear mixed models to compare cognitive trajectories within six functional domains between the CABG, CEA and control groups. Postoperative cognitive dysfunction (POCD) and improvement (POCI) were determined with the reliable change index method in comparison with healthy controls. ResultsBefore surgery, the CEA patients performed worse than CABG patients or healthy controls in the domains of executive functioning and processing speed. The CABG patients exhibited postoperative cognitive dysfunction more often than the CEA patients in most cognitive domains in the acute phase but had regained their performance in the stable phase. The CEA patients showed more marked postoperative improvement in executive functioning than the CABG group in the acute phase, but the difference did not reach significance in the stable phase. ConclusionOur findings suggest that anterior cerebral dysfunction in CEA patients impairs preoperative cognition more severely than global brain dysfunction in CABG patients. However, CEA may have more beneficial effects on cognition than CABG, specifically in executive functions mainly operated by the prefrontal lobes. In addition, the results underline that POCD is a heterogeneous condition and dependent on type of revascularization surgery.</p