Adjusting the Properties of Pnipam Micro and Macrogels

In dilute aqueous solution poly(N-isopropylacrylamide), PNIPAM, chain undergoes a coil-to-globule transition at its lower critical solution temperature, LCST, of ca. 32 °C. PNIPAM is one of the most studied polymers for instance for temperature controlled drug release systems, because its LCST is so close to body temperature. However, applicability of PNIPAM as gel-actuators or as active surfaces depends on the self-assembling microstructures and their physical properties. In this study several types of polymers based on PNIPAM (linear, microgels, macrogels, core-shell particles) were prepared and characterised with several methods. The first part of the research focused in developing a temperature controlled release system for a drug, isobutylmethylxanthine (IBMX), based on a PNIPAM system with tailored properties. It is concluded, that the prepared macroscopic PNIPAM -copolymer gels, with properties adjusted chemically by adding the aromatic esters groups (benzoates and cinnamates) to the structures, exhibited higher IBMX binding capacity than the unmodified PNIPAM gel in pure water above the LCST. The release rates of IBMX from the gels are slowed down by the aromatic moieties in the polymer network. The binding of IBMX to the polymers is concluded to be due to both the specific complex formation between aromatic moieties and IBMX, and to hydrophobic interactions inside the hydrophobically modified PNIPAM. In the second part of the research the structures of PNIPAM microgels synthesised with different concentrations of surfactant (SDS) and crosslinking monomer (MBA). Also PNIPAM microgels as shells on PS particles were studied. With high SDS concentrations during microgel synthesis, the precipitation of PNIPAM is prevented, and consequently tightly packed PNIPAM particle cores are not formed. In other words more homogeneously structured PNIPAM microgels are resulting. The concentration of MBA does not affect to the structure as dramatically as SDS, but the effect is clearly observed. Increasing hydrodynamic radius above the cloud point is observed with the increasing MBA concentration. This owes to the increasing size of the tightly crosslinked and rigid particle core. It is concluded that due to a relatively more rigid structure of the microgel at higher crosslinker concentrations, the volume phase transition broadens, and it is pushed towards higher temperatures. The enthalpy of transition is concluded to decrease with increased crosslinking density. Phase transitions and structural characteristics of microgels were further studied with 1H-NMR spectroscopy including the measurements of the signal intensities as well as the spin-lattice (T1) and spin-spin (T2) relaxation times for the protons of PNIPAM with changing temperature. When analysing the relaxation times, the broad temperature range of study is divided in two parts, to cases above and below the LCST. When the suggested significant structural changes with the MBA concentration, and especially with the SDS concentration are taken into account, the results can be rationalised. In the homogeneous microgel structure also the charges should be more evenly distributed compared to the corresponding heterogeneous microgel structure with highly charged surface and insoluble core. As the zeta potentials are also suggesting, the negatively charged coronal layers (with high local LCST) in the heterogeneous microgels are likely to contribute to the proton signals well above the LCST. According to the relaxation times from NMR-studies, it is concluded that there is more mobile structures of PNIPAM on PS core particles compared to the heterogenous microgel samples (a looser and/or more heterogeneous network structure). The results also show, that PNIPAM microgel shell on PS core inhibited the polymer-cell contact by steric repulsion similarly to PEO grafts, whereas PVCL coated PS was adsorbed on the cells more strongly, especially above the LCST. This result with a PNIPAM shell in the cell interaction study is in correlation with the observed high T2 values referring to mobile components existing in 2-stage particle samples still above LCST, and supports the idea of local high LCSTs of coronal PNIPAM layers in the outermost parts.Laimeissa vesiliuoksissaan poly(N-isopropyyliakryyliamidilla), PNIPAM, on lämpöherkkä eli siilä on alempi kriittinen liukoisuuslämpötila noin 32 °C:ssa (LCST). PNIPAM on yksi tutkituimmista polymeereistä mm. kontrolloituihin lääkevapautusjärjestelmiin, koska kriittinen lämpötila on lähellä ihmiskehon normaalia lämpötilaa. Tämän polymeerin hyödynnettävyys sovelluksissa on riippuvainen polymeeriketjujen itsejärjestymisestä ja ympäristön fysikaalisista muuttujista. Tässa tutkimuksessa on valmistettu ja tutkittu erilaisia PNIPAM-rakenteita (lineaarisia polymeerejä, mikrogeelejä, makrogeelejä ja ydin-kuori-partikkeleita). Aluksi tutkittiin isobutyylimetyyliksantiinin (IBMX) hallittua vapauttamista PNIPAM:n makrogeeleistä, joita oli kemiallisesti muokattu lisäämällä rekenteeseen aromaattisia esteriryhmiä (benzoaattia ja kanelihaponesteriä). Aromaattisten estereiden lisääminen rakenteeseen näytti kriittisen liukoisuuslämpötilan yläpuolella lisäävän lääkeaineen sitoutumista makrogeeliin vedestä. Kemiallisesti muokatut makrogeelit myös vapauttivat hitaammin lääkeainetta veteen. Havaintoja voidaan selittää muokattujen geelien suuremmalla hydrofobisella ja molekulaarisella vuorovaikutuksella IBMX molekyylien kanssa. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa pallomaisia PNIPAM mikrogeelejä valmistettiin erilaisissa synteesiolosuhteissa, verkkouttajamonomeerin ja surfaktantin pitoisuutta muuttamalla. Lisäksi valmistettiin polystyreenipartikkeleihin PNIPAM:ista geelikuoria. Erilaisten mikrogeelipartikkelien vesidispersioista tutkittiin mm. partikkelikokoa ja partikkelien pintavarausta. Mikrogeelien faasikäyttäytymistä ja termodynaamisia parametrejä tutkittiin mikrokalorimetrisesti. 1H-NMR spekroskopiaa ja protonien relaksaatiomittauksia hyödynnettiin myös mikrogeelirakenteiden ja faasikäyttymisen tutkimuksessa. Fluoresenssileimattuja polystyreeni-PNIPAM-partikkeleja tutkittiin PNIPAM-kuoren soluvuorovaikutusten osalta LCST:n ylä- ja alapuolella. Surfaktantin pitoisuudella PNIPAM mikrogeelisynteesissä voidaan vaikuttaa merkittävästi syntyvän partikkelin rakenteeseen. Alhaisilla surfaktanttiptoisuuksilla mikrogeeleillä havaitaan liukenematon ja tiheästu pakkautunut ydinosa eli heterogeeninen, ydin-kuorityyppinen rakenne. Korkeilla surfaktanttipitoisuuksilla mikrogeelirakenne muuttuu liukoiseksi ja rakenteellisesti homogeeniseksi eli tiheästä pakkautunut ydinosa häviää. Korkea verkkouttajamonomeerin määrä mikrogeelisynteesissä lisää rakenteellista jäykkyyttä, sekä siirtää mikrogeelin lämpötilakutistumista hivenen korkeammille lämpötiloille. Tyypillisellä PNIPAM-mikrogeelillä vesiympäristössä vaikuttaisi olevan heterogeeninen, kiinteä ydin- geelikuori-tyyppinen rakenne ja uloimpana vielä negatiivisesti varautunut corona-kerros. Tämä negatiivisesti varautunut ja liukoinen partikkelin pintakerros voi estää esim. PNIPAM:n adsorboitumisen solujen pinnalle odotetuin hydrofobisin vuorovaikutuksin vielä PNIPAM:n kriittistä liukoisuuslämpötilaa korkeammissa lämpötiloissa

Capturing farm diversity with hypothesisbased typologies: An innovative methodological framework for farming system typology development

Creating typologies is a way to summarize the large heterogeneity of smallholder farming systems into a few farm types. Various methods exist, commonly using statistical analysis, to create these typologies. We demonstrate that the methodological decisions on data collection, variable selection, data-reduction and clustering techniques can bear a large impact on the typology results. We illustrate the effects of analysing the diversity from different angles, using different typology objectives and different hypotheses, on typology creation by using an example from Zambia's Eastern Province. Five separate typologies were created with principal component analysis (PCA) and hierarchical clustering analysis (HCA), based on three different expert-informed hypotheses. The greatest overlap between typologies was observed for the larger, wealthier farm types but for the remainder of the farms there were no clear overlaps between typologies. Based on these results, we argue that the typology development should be guided by a hypothesis on the local agriculture features and the drivers and mechanisms of differentiation among farming systems, such as biophysical and socio-economic conditions. That hypothesis is based both on the typology objective and on prior expert knowledge and theories of the farm diversity in the study area. We present a methodological framework that aims to integrate participatory and statistical methods for hypothesis-based typology construction. This is an iterative process whereby the results of the statistical analysis are compared with the reality of the target population as hypothesized by the local experts. Using a well-defined hypothesis and the presented methodological framework, which consolidates the hypothesis through local expert knowledge for the creation of typologies, warrants development of less subjective and more contextualized quantitative farm typologies.Estación Experimental Agropecuaria BarilocheFil: Alvarez, Stephanie. Wageningen University & Research. Farming Systems Ecology; HolandaFil: Timler, Carl J. Wageningen University & Research. Farming Systems Ecology; HolandaFil: Michalscheck, Mirja. Wageningen University & Research. Farming Systems Ecology; HolandaFil: Paas, Wim. Wageningen University & Research. Farming Systems Ecology; HolandaFil: Descheemaeker, Katrien. Wageningen University & Research. Plant Production Systems; HolandaFil: Tittonell, Pablo Adrian. Instituto Nacional de Tecnología Agropecuaria (INTA). Estación Experimental Agropecuaria Bariloche. Área de Recursos Naturales; ArgentinaFil: Andersson, Jens A. International Maize and Wheat Improvement Center (CIMMYT); ZimbaweFil: Groot, Jeroen C. J. Wageningen University & Research. Farming Systems Ecology Group, Plant Sciences; Holand

Acrebol, a novel toxic peptaibol produced by an Acremonium exuviarum indoor isolate

Aims: To identify a toxin and its producer isolated from woody material in a building where the occupants experienced serious ill health symptoms. Methods and Results: Hyphal extracts of an indoor fungus, identified as the cycloheximide-tolerant species Acremonium exuviarum, inhibited motility of boar spermatozoa (EC50 5 ± 2 lg of crude solids ml)1) and caused cytolysis of murine neuroblastoma cells (MNA) and feline fetal lung cells (FL). The responsible substances were purified and identified as two structurally similar, heatstable, novel, toxic peptaibols, 1726 Da and 1740 Da, respectively, with amino acid sequences of Acetyl-Phe-Iva ⁄ Val-Gln-Aib-Ile-Thr-Leu-Aib-Pro-Aib-Gln- Pro-Aib-(X-X-X)-SerOH and Acetyl-Phe-Iva ⁄ Val-Gln-Aib-Ile-Thr-Leu-Val-Pro- Aib-Gln-Pro-Aib-(X-X-X)-SerOH. Purified acrebol inhibited motility of boar sperm, depleted ATP half-content in 1 day (EC50 of 0Æ1 lg ml)1, 60 nmol l)1) depolarised the mitochondria after 2 days, but did not affect the cellular content in NADH. This indicates mitochondrial toxicity. Plate-grown biomass of A. exuviarum BMB4 contained 0Æ1–1% (w ⁄ w) of acrebol, depending on the culture medium. Conclusions: Acrebol paralysed the energy generation of mammalian cells suggesting that mitochondria were its target of action. Significance and Impact of the Study: Acremonium exuviarum, as an indoor fungus, is potentially hazardous to health because of the toxic peptaibols that it produces.Peer reviewe

Harmful additives in WEEE plastics and the regulatory framework

One of the targets of the circular economy is to keep different materials and substances in circulation for as long as possible. The need for fossil-based virgin materials is efficiently reduced by substituting them with recycled materials. The European Union has set recycling targets for different waste materials. To achieve these ambitious circular economy objectives, new sources of recyclable waste materials in addition to packaging are needed. It has been suggested that a possible source for enhancing the recycling rate of plastics could be materials in waste electrical and electronic equipment (WEEE). It has been estimated that plastic concentrations in WEEE are about 9% in large household appliances, 48% in small household appliances, 30% in ICT equipment, and 31% in TVs, radios, etc. of the total weight of these devices. It is also one of the fastest growing waste streams in our society. Hence, WEEE offers a great potential source of materials for plastics recycling and recovery. The properties of plastics used in these special applications often need to be improved, for example, for safety reasons, by adding various chemical additives that can act as flame retardants, stabilisers, biocides, lubricants, colourants, fillers, and reinforcements, depending on their use. Recycling of WEEE plastics has proved challenging due to the possibly high concentrations of hazardous additives used in plastics in electrical and electronic equipment (EEE). Requirements to remove restricted or phased out substances from recycling processes are getting stricter. In general, the regulatory framework of harmful chemicals at the interface of wastes and products is complex. A consideration of this interface is particularly relevant when waste materials are turned into products in recycling processes. According to the chemicals legislation, recycled materials must fulfil the same requirements for the content of harmful substances as virgin raw materials. The possible presence of certain harmful substances in WEEE plastics can therefore restrict recycling or the use of recycled materials. Preventing the recycling of restricted chemicals also requires the development of identification methods for these substances. In addition, efficient separation techniques are also needed for different matrices and waste streams. The existing chemical legislation should also continuously be followed, because new chemicals are subject to the restriction all the time. Increasing information and new solutions like databases may in the future facilitate the monitoring of the use and occurrence of harmful chemicals in recycling WEEE plastics. An example of this is the already existing SCIP database, which contains information about articles placed on the EU market that contain Substances of Very High Concern (SVHC). In future, the chemical content of products should also already be considered when designing new products. More efficient chemicals management in recycling promotes a safe and sustainable circular economy. This report surveys the occurrence of the most relevant harmful substances in WEEE plastics and their legislative framework. Special attention has been paid to flame retardants and certain plasticisers due to their high concentrations in EEE plastics. Additionally, various chemical additives that have been considered suitable alternatives for already restricted or phased out harmful chemicals in EEE plastics have been evaluated. Haitalliset lisäaineet SER-muoveissa ja niiden lainsäädäntö Yksi kiertotalouden tavoitteista on pitää erilaiset materiaalit ja aineet kierrossa mahdollisimman pitkään. Fossiilipohjaisten neitseellisten materiaalien tarvetta voidaan vähentää tehokkaasti korvaamalla niiden käyttö kierrätysmateriaaleilla. Euroopan Unioni on asettanut kierrätystavoitteet eri jätemateriaaleille. Näiden kunnianhimoisten kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pakkausten lisäksi uusia kierrätettävien jätemateriaalien lähteitä. Yhtenä mahdollisena materiaalilähteenä kierrätysasteen lisäämiseksi on nähty sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) sisältämät muovit. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muovipitoisuuksien on arvioitu olevan suurissa kodinkoneissa noin 9 %, pienissä kodinkoneissa 48 %, ICT-laitteissa 30 % ja television, radion jne. tyyppisissä laitteissa 31 % niiden kokonaispainosta. Sähkö- ja elektroniikkalaitteet on myös yksi yhteiskunnassamme nopeimmin kasvavista jätevirroista. Näin ollen SER tarjoaa suuren potentiaalisen materiaalilähteen muovin kierrätykselle ja talteen ottamiselle. Näissä erityisissä sovelluksissa käytettävien muovien ominaisuuksia on usein parannettava, esimerkiksi turvallisuussyistä, lisäämällä niihin erilaisia kemiallisia lisäaineita, jotka voivat toimia mm. palonestoaineina, stabilointiaineina, biosideina, voiteluaineina, väriaineina, täyteaineina ja lujiteaineina. SER muovien kierrätys onkin osoittautunut haastavaksi, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoveissa esiintyvien haitallisten lisäaineiden vuoksi. Vaatimukset rajoitettujen tai jo kiellettyjen yhdisteiden poistamisesta kierrätysprosesseista tiukentuvat koko ajan. Haitallisten kemikaalien sääntelykehys jäte-tuote-rajapinnassa onkin monimutkainen. Tämän rajapinnan huomioiminen on erityisen oleellista silloin, kun jätemateriaaleja muutetaan tuotteiksi kierrätysprosesseissa. Kemikaalilainsäädännön mukaan kierrätysmateriaalien on täytettävä samat vaatimukset haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta kuin neitseellisten raaka-aineiden. Tästä syystä tiettyjen haitallisten aineiden mahdollinen esiintyminen SER muoveissa voi rajoittaa kierrätystä tai kierrätettyjen materiaalien käyttöä. Rajoitettujen kemikaalien kierrätyksen estäminen edellyttää myös näiden aineiden tunnistamiseen soveltuvien menetelmien kehitystä. Tämän lisäksi tarvitaan myös tehokkaita erotustekniikoita eri matriiseille ja jätevirroille. Voimassa olevaa kemikaalilainsäädäntöä tulee myös jatkuvasti seurata, sillä uusia kemikaaleja tulee rajoitusten piiriin jatkuvasti. Tiedon lisääntyminen ja erilaiset ratkaisut kuten tietokannat, voivat jatkossa helpottaa haitallisten kemikaalien käytön ja esiintymisen seuraamista SER-muovien kierrätyksessä. Esimerkkinä tästä jo olemassa oleva SCIP-tietokanta (Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)), joka sisältää tietoa EU:n markkinoille saatettujen esineiden sisältämistä erityistä huolta aiheuttavista aineista (Substances of Very High Concern, eli SVHC). Jatkossa tuotteiden kemiallinen sisältö tulisi huomioida entistä paremmin jo tuotteita suunniteltaessa. Tehokkaampi kemikaalien hallinta kierrätyksessä edistää osaltaan turvallista ja kestävää kiertotaloutta. Tässä raportissa tarkastellaan tärkeimpien haitallisten aineiden esiintymistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun muoveissa sekä niiden hallintaan liittyvää lainsäädäntökehystä. Yhdisteiden osalta on keskitytty pääasiassa palonestoaineisiin sekä tiettyihin pehmittimiin, sillä niiden tiedetään esiintyvän korkeina pitoisuuksina SER-muoveissa. Lisäksi on luotu katsaus sellaisiin yhdisteisiin, joita on pidetty sopivina vaihtoehtoina korvaamaan jo rajoitettuja tai kiellettyjä haitallisia lisäaineita SER-muoveissa

Mitochondrial toxicity of triclosan on mammalian cells

Effects of triclosan (5-chloro-2’-(2,4-dichlorophenoxy)phenol) on mammalian cells were investigated using human peripheral blood mono nuclear cells (PBMC), keratinocytes (HaCaT), porcine spermatozoa and kidney tubular epithelial cells (PK-15), murine pancreatic islets (MIN-6) and neuroblastoma cells (MNA) as targets. We show that triclosan (1 – 10 μg ml-1) depolarised the mitochondria, upshifted the rate of glucose consumption in PMBC, HaCaT, PK-15 and MNA, and subsequently induced metabolic acidosis. Triclosan induced a regression of insulin producing pancreatic islets into tiny pycnotic cells and necrotic death. Short exposure to low concentrations of triclosan (30 min, ≤ 1 μg / ml) paralysed the high amplitude tail beating and progressive motility of spermatozoa, within 30 min exposure, depolarized the spermatozoan mitochondria and hyperpolarised the acrosome region of the sperm head and the flagellar fibrous sheath (distal part of the flagellum). Experiments with isolated rat liver mitochondria showed that triclosan impaired oxidative phosphorylation, downshifted ATP synthesis, uncoupled respiration and provoked excessive oxygen uptake. These exposure concentrations are 100 - 1000 fold lower that those permitted in consumer goods. The mitochondriotoxic mechanism of triclosan differs from that of valinomycin, cereulide and the enniatins by not involving potassium ionophoric activity.Peer reviewe

Vapor as a carrier of toxicity in a health troubled building

Penicillium expansum was identified as a major contaminant in indoor air, settled dust and materials of several buildings connected to indoor air related health complaints. This fungus emitted large quantities of exudates when cultivated on laboratory media. The exudates proved toxic towards four different mammalian test cells up to 10000 fold dilution. Toxins identified by LC-MS/MS were communesins and chaetoglobosin. Air dispersal of the toxic exudates was investigated with an experimental set-up where natural convection was generated by temperature gradient. It was found that the exudate with the contained toxins became airborne transported from the warmer surface to the colder surface. The results thus demonstrate transportation of microbially produced toxic substances across the air space. The role of liquid emissions from indoor molds represents a novel mechanism for human exposure in mold contaminated buildings. In this paper we report that vapor condensed from the indoor air of building affected with molds Aspergillus versicolor, Aspergillus calidoustus and Penicillium expansum contained substances that were acutely toxic when exposed to mammalian cells in vitro. The results encourage further study of condensed indoor water vapor as a tool to assess the presence of airborne substances with possible adverse health effects

Parameters for characterising indoor space connected to ill health symptoms?

Proceeding volume: 33Suuren toimistokiinteistön työtiloista (11 kpl) mitattiin sisäilman mikrobilaskeumien lajistoa ja resistenssejä homeeenesto kemikaaleille, toksiineja tuottavia mikrobeja pölyissä ja rakenneavausnäytteissä; sisäpölyn toksisuutta ja sisäilmasta tiivistetyn veden toksisuutta, sekä monitoroitiin sisäilman 24/7 hengitettäviä hiukkasia (PM2.5, PM10), ilman painetta, lämpötilaa, suhteellista kosteutta sekä formaldehydiä, hiilidioksidia ja VOC aineita. Tavoitteena oli saada mittaustietoa niistä tekijöistä jotka ovat yhteydessä hyvinvointihaittaan. Tulokset osoittivat, että jokainen tutkittu, ongelmainen huone oli yksilöllinen mikrobiston, toksisuuksien, kemiallisten ja fysikaalisten parametrien suhteen, ja että useat 24/7 mitatut parametrit osoittivat viikkorytmiin, vuorokauden aikaan, tunti- tai jopa minuuttirytmiin kytkettyä syklisyyttä

Ophiobolin A from Bipolaris oryzae Perturbs Motility and Membrane Integrities of Porcine Sperm and Induces Cell Death on Mammalian Somatic Cell Lines

Abstract: Bipolaris oryzae is a phytopathogenic fungus causing a brown spot disease in rice, and produces substance that strongly perturbs motility and membrane integrities of boar spermatozoa. The substance was isolated from the liquid culture of the fungal strain using extraction and a multi-step semi-preparative HPLC procedures. Based on the results of mass spectrometric and 2D NMR techniques, the bioactive molecule was identified as ophiobolin A, a previously described sesterterpene-type compound. The purified ophiobolin A exhibited strong motility inhibition and viability reduction on boar spermatozoa. Furthermore, it damaged the sperm mitochondria significantly at sublethal concentration by the dissipation of transmembrane potential in the mitochondrial inner membrane, while the plasma membrane permeability barrier remained intact. The study demonstrated that the cytotoxicity of ophiobolin A toward somatic cell lines is higher by 1–2 orders of magnitude compared to other mitochondriotoxic mycotoxins, and towards sperm cells unique by replacing the progressive motility by shivering tail beating at low exposure concentration.Peer reviewe

Novel methods for investigating indoor air quality

Tutkimustyö tehtiin seuraaville hankkeille saadulla tuella: TEKES /Terveellinen Rakennus; Työsuojelurahasto tsr 112134 /Bioreaktiiviset toksiinit ja kemikaalit työtiloissaSisäilmaa on jokaisen tilankäyttäjän pakko hengittää, joten toistettaville, terveyshaitan arviointiin soveltuville näytteenkeruumenetelmille sisäilmahaittaiseksi epäillyn rakennuksen ilmasta tai rakenteista on suuri tarve. Tässä työssä esitellään kolme uutta tekniikkaa, joita voidaan hyödyntää sisäilmahaittojen tunnistuksessa ja päästölähteiden paikantamisessa: 1. sisäilman vesihöyryn tiivisteen toksisuuden mittaus; 2. epäorgaanisten sulfidien (mm. rikkivety) muodostuksen tunnistaminen rakenteissa; 3. koneellisen ilmanvaihdon epäpuhtaus-kuorman arviointi tulo- ja poistoilmakoneiden suodattimista solutoksikologisin menetelmin

Buildings contain chemicals that are toxic, sensitizing and promote colonisation by microbes of health concern

Antimikrobisia biosideja ja muita bioreaktiivisia kemikaaleja sisältyy rakennus tuotteisiin ja käytetään rakennusten ylläpidossa, huollossa, siivouksessa ja (home)saneerauksessa. Käytetyt aineet ovat pääosin pitkävaikutteisia biosideja, jotka sisätiloissa käytettyinä kertyvät muodostaen tilojen käyttäjille pysyvän kemiallisen rasitteen, koska mekanismit (luonnonvalo, sade, tuuli, biohajottavat mikrobit, jotka niitä hävittäisivät, puuttuvat. Selvitimme kokeellisesti ja kirjallisuudesta näiden kemikaalien: 1) antimikrobista tehoa terveyshaitallisiksi tunnettuihin, toksiineja tuottaviin mikrobilajeihin; 2) herkistävyyttä ja muita vaikutuksia ihmisen ja muiden lämminveristen soluihin; 3) tekijöitä, jotka vaikuttavat mikrobien haitta-aine päästöihin ja läpäisevyyteen rakennuksessa