Nifedipine disturbs fetal cardiac function during hypoxemia in a chronic sheep model at near term gestation

BACKGROUND: Nifedipine is a widely used drug in pregnancies complicated by maternal hypertensive disorders that can be associated with placental insufficiency and fetal hypoxemia. The evidence regarding fetal myocardial responses to nifedipine in hypoxemia is limited. OBJECTIVE: We hypothesized that nifedipine would not impair fetal sheep cardiac function under hypoxemic environment. In particular, we investigated the effects of nifedipine on fetal ventricular functional parameters and cardiac output. STUDY DESIGN: A total of 21 chronically instrumented fetal sheep at 122 to 134 gestational days (term, 145 days) were included in this study. Fetal cardiac function was evaluated by measuring global longitudinal strain, indices describing ventricular systolic and diastolic function, and cardiac outputs using two-dimensional speckle tracking and tissue and spectral pulsed-wave Doppler echocardiography. Fetal carotid artery blood pressure and blood gas values were invasively monitored. After baseline data collection, fetal hypoxemia was induced by maternal hyperoxygenation. After hypoxemia phase data collection, 9 fetuses received nifedipine infusion, and 12 fetuses received saline infusion. Data were collected 30 and 120 minutes after the infusion was started. After 120 minutes of data collection, maternal and fetal oxygenation were normalized, and normoxemia phase data were collected, while infusion was continued. RESULTS: Hypoxemia decreased fetal carotid artery mean arterial pressure from 40 (8) mm Hg to 35 (8) mm Hg (P CONCLUSION: In hypoxemic fetus, nifedipine impaired right ventricular function and reduced its cardiac output. The detrimental effects of nifedipine on fetal right ventricular function were abolished, when normoxemia was restored. Our findings suggest that in a hypoxemic environment nifedipine triggers detrimental effects on fetal right ventricular function.Peer reviewe

Effects of nifedipine and sildenafil on placental hemodynamics and gas exchange during fetal hypoxemia in a chronic sheep model

Introduction We hypothesized that nifedipine and sildenafil would have no detrimental effects on placental hemodynamics and gas exchange under fetal hypoxemia. Methods In 33 chronically instrumented fetal sheep, placental volume blood flow (QPlac) and umbilical artery (UA) vascular impedance were measured by Doppler ultrasonography. Fetal carotid artery blood pressure and blood gas values were monitored. After baseline data collection, maternal and fetal hypoxemia were induced. Following hypoxemia phase data collection, 12 fetuses received sildenafil and 9 fetuses nifedipine infusion, and 12 fetuses served as controls receiving saline infusion. Data were collected 30 and 120 min after infusion was started. Then maternal oxygenation was normalized and normoxemia phase data were collected, while infusion was continued. Results Hypoxemia significantly decreased fetal pO2 and blood pressure. In the sildenafil group at 30- and 120-min hypoxemia + infusion phases, fetal blood pressure and QPlac were significantly lower and pCO2 higher than at baseline without returning to baseline level at normoxemia + infusion phase. In hypoxemia, nifedipine did not affect fetal blood pressure or placental hemodynamics. Both in the sildenafil and nifedipine groups, fetal pO2 remained significantly lower at normoxemia + infusion phase than in the control group. Umbilical artery vascular impedance did not change during the experiment. Discussion In fetal hypoxemia, sildenafil had detrimental effects on placental hemodynamics that disturbed placental gas exchange. Nifedipine did not alter placental hemodynamics in hypoxemia but disturbed placental gas exchange upon returning to normoxemia. Umbilical artery vascular impedance did not reflect alterations in placental hemodynamics.Peer reviewe

Combined Effects of Thrombosis Pathway Gene Variants Predict Cardiovascular Events

The genetic background of complex diseases is proposed to consist of several low-penetrance risk loci. Addressing this complexity likely requires both large sample size and simultaneous analysis of different predisposing variants. We investigated the role of four thrombosis genes: coagulation factor V (F5), intercellular adhesion molecule 1 (ICAM1), protein C (PROC), and thrombomodulin (THBD) in cardiovascular diseases. Single allelic gene variants and their pair-wise combinations were analyzed in two independently sampled population cohorts from Finland. From among 14,140 FINRISK participants (FINRISK-92, n = 5,999 and FINRISK-97, n = 8,141), we selected for genotyping a sample of 2,222, including 528 incident cardiovascular disease (CVD) cases and random subcohorts totaling 786. To cover all known common haplotypes (>10%), 54 single nucleotide polymorphisms (SNPs) were genotyped. Classification-tree analysis identified 11 SNPs that were further analyzed in Cox's proportional hazard model as single variants and pair-wise combinations. Multiple testing was controlled by use of two independent cohorts and with false-discovery rate. Several CVD risk variants were identified: In women, the combination of F5 rs7542281 × THBD rs1042580, together with three single F5 SNPs, was associated with CVD events. Among men, PROC rs1041296, when combined with either ICAM1 rs5030341 or F5 rs2269648, was associated with total mortality. As a single variant, PROC rs1401296, together with the F5 Leiden mutation, was associated with ischemic stroke events. Our strategy to combine the classification-tree analysis with more traditional genetic models was successful in identifying SNPs—acting either in combination or as single variants—predisposing to CVD, and produced consistent results in two independent cohorts. These results suggest that variants in these four thrombosis genes contribute to arterial cardiovascular events at population level

Effect of Sildenafil on Pulmonary Circulation and Cardiovascular Function in Near-Term Fetal Sheep During Hypoxemia

Sildenafil is a potential new treatment for placental insufficiency in human pregnancies as it reduces the breakdown of vasodilator nitric oxide. Pulmonary vasodilatation is observed in normoxemic fetuses following sildenafil administration. Placental insufficiency often leads to fetal hypoxemia that can cause pulmonary vasoconstriction and fetal cardiac dysfunction as evidenced by reduced isovolumic myocardial velocities. We tested the hypotheses that sildenafil, when given directly to the hypoxemic fetus, reverses reactive pulmonary vasoconstriction, increases left ventricular cardiac output by increasing pulmonary venous return, and ameliorates hypoxemic myocardial dysfunction. We used an instrumented sheep model. Fetuses were made hypoxemic over a mean (standard deviation) duration of 41.3 (9.5) minutes and then given intravenous sildenafil or saline infusion. Volume blood flow through ductus arteriosus was measured with an ultrasonic transit-time flow probe. Fetal left and right ventricular outputs and lung volume blood flow were calculated, and ventricular function was examined using echocardiography. Lung volume blood flow decreased and the ductus arteriosus volume blood flow increased with hypoxemia. There was a significant reduction in left ventricular and combined cardiac outputs during hypoxemia in both groups. Hypoxemia led to a reduction in myocardial isovolumic velocities, increased ductus venosus pulsatility, and reduced left ventricular myocardial deformation. Direct administration of sildenafil to hypoxemic fetus did not reverse the redistribution of cardiac output. Furthermore, fetal cardiac systolic and diastolic dysfunction was observed during hypoxemia, which was not improved by fetal sildenafil treatment. In conclusion, sildenafil did not improve pulmonary blood flow or cardiac function in hypoxemic sheep fetuses.Peer reviewe

Risk Alleles of USF1 Gene Predict Cardiovascular Disease of Women in Two Prospective Studies

Upstream transcription factor 1 (USF1) is a ubiquitously expressed transcription factor controlling several critical genes in lipid and glucose metabolism. Of some 40 genes regulated by USF1, several are involved in the molecular pathogenesis of cardiovascular disease (CVD). Although the USF1 gene has been shown to have a critical role in the etiology of familial combined hyperlipidemia, which predisposes to early CVD, the gene's potential role as a risk factor for CVD events at the population level has not been established. Here we report the results from a prospective genetic–epidemiological study of the association between the USF1 variants, CVD, and mortality in two large Finnish cohorts. Haplotype-tagging single nucleotide polymorphisms exposing all common allelic variants of USF1 were genotyped in a prospective case-cohort design with two distinct cohorts followed up during 1992–2001 and 1997–2003. The total number of follow-up years was 112,435 in 14,140 individuals, of which 2,225 were selected for genotyping based on the case-cohort study strategy. After adjustment for conventional risk factors, we observed an association of USF1 with CVD and mortality among females. In combined analysis of the two cohorts, female carriers of a USF1 risk haplotype had a 2-fold risk of a CVD event (hazard ratio [HR] 2.02; 95% confidence interval [CI] 1.16–3.53; p = 0.01) and an increased risk of all-cause mortality (HR 2.52; 95% CI 1.46–4.35; p = 0.0009). A putative protective haplotype of USF1 was also identified. Our study shows how a gene identified in exceptional families proves to be important also at the population level, implying that allelic variants of USF1 significantly influence the prospective risk of CVD and even all-cause mortality in females

Gender differences in genetic risk profiles for cardiovascular disease

Peer reviewe

Työelämän tutkimuspäivät 2018: Kestävä tuottavuus ja inhimillinen työelämä

Metallialalla digitaidot nousevat esille keskeisenä tulevaisuuden osaamistarpeena. Tutkimustavoitteinaoli selvittää metallialan johtajien näkemyksiä eri-ikäisten työntekijöidensä tietotekniikkataidoista sekä pohtia, mitä Digitutor-hankkeessa voitaisiin tehdä etenkin ikääntyvien työntekijöiden digitaitojen vahvistamiseksi. Tutkimusaineisto koostui 15 metallialan johtajan haastattelusta. Nuoria työntekijöitä pidettiin taitavina, nopeina ja helposti oppivina tietotekniikan käyttäjinä. Heitä kuvailtiin pelisukupolvena, joka on oppinut digitaitoja lapsuudestaan lähtien osana omaa arkeaan. Ikääntyviä työntekijöitä pidettiin välisukupolvena, jolle tietotekniset asiat ovat vieraampia ja laitteiden käyttö sekä uusien asioiden oppiminen vaikeaa. Ikääntyvät ovat joutuneet opettelemaan digitaitoja vasta aikuisiällä, jolloin laitteiden käyttöön liittyy epävarmuutta. Digitutor-hankkeessa kehitetään tuotantoyöntekijöiden digitaitoja, luodaan hyvää arkea ehkäisemällä epävarmuutta sekä valmistetaan työntekijöitä digitalisaation myötä laajeneviin työnkuviin. Digitutor-toiminta madaltaa työntekijöiden kynnystä kysyä apua ja antaa mahdollisuuden oppia uusia tietotekniikkataitoja sekä kehittää omia työtapojaan tehokkaammiksi ja mielekkäämmiksi.Avainsanat: tieto- ja viestintätekniikkataidot, tutorointi, ikääntyvät, työntekijät</p

Tuovi 16: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2018-konferenssin tutkijatapaamisen artikkelit

Digitalisaation haasteista digitutor-malliin – metallialan työntekijöiden tietotekniikkaan liittyvät osaamispuutteet ja kehittämistarpeet   Nykyajan digitalisoituvassa yhteiskunnassa työntekijöiltä odotetaan enenevissä määrin hyviä tieto- ja viestintätekniikkataitoja sekä joustavuutta ja oppimiskykyä. Monipuoliset digitaidot ovat tärkeässä roolissa myös työn ulkopuolisessa yhteiskunnassa toimittaessa, sosiaalisen kanssakäymisen, asioinnin ja ajankohtaisasioiden seuraamisen muuttuessa enenevissä määrin sähköisiksi palveluiksi (OECD 2015). Tieto- ja viestintätekniikkataidot nähdäänkin kehittyneissä yhteiskunnissa digitaalisen inkluusion avaintekijöinä (van Deursen & van Dijk 2015). Suomalaisten tietotekniset perustaidot ovat kansainvälisessä vertailussa (OECD 2015) erinomaiset, mutta eri-ikäisten ja eri koulutustaustan omaavien taidot eroavat toisistaan merkittävästi. Suomalaisten digitaidot heikkenevät ikääntyessä ja taitojen heikkeneminen koskettaa vielä parhaassa työiässä olevia. Koulutustaustan mukaan katsottuna lähes puolella peruskoulun varaan jääneistä ja 41 prosentilla pelkän ammattitutkinnon suorittaneista oli puutteelliset tietotekniikkaa soveltavat ongelmanratkaisutaidot, kun vastaava osuus korkea-asteen suorittaneista oli vain kymmenesosa. (OECD 2015.) Haasteina on, etteivät heikot taidot omaavat usein itse tiedosta taitojensa riittämättömyyttä sekä se, että henkilöstökoulutus jakautuu työntekijöille eriarvoisesti: ylempien toimihenkilöiden mahdollisuudet osallistua koulutuksiin ovat miltei kolminkertaiset työntekijöihin verrattuna (SVT 2012). Lisäksi ne, joilla on matala koulutus, menettävät työaikaansa muihin nähden enemmän taitopuutteidensa vuoksi, jolloin työn tehokkuus kärsii (van Deursen & van Dijk 2014).   Tämä tutkimus on osa Työelämän digitaitoja tutor-mallilla -hanketta (ks. https://digitutor.utu.fi) ja tutkimustavoitteena on selvittää metallialan suorittavan tason työntekijöiden tietoteknistä osaamista ja koulutustarpeita. Tutkimuksen avulla pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:   Mitä digitaitoja metallialan tuotantotyöntekijät tarvitsevat työtehtävissään?Millaiset tuotantotyöntekijöiden taidot ovat yrityksen johdon näkökulmasta?Mitä heikoista taidoista seuraa yrityksen ja yksilön kannalta?Miten osaamispuutteisiin vastataan ja miten koulutus voisi tukea asiaa?   Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi haastateltiin metallialan yritysten johtajia (n=15). Puolistrukturoidut haastattelut toteutettiin syksyllä 2017 Turun seudulla (n=13) ja Mikkelissä (n=2) osana hankkeen alkukartoitusta. Haastateltavat ovat johtavassa asemassa metalli-, konepaja- ja kemianteollisuuden alan yrityksissä. Yrityksissä on keskimäärin 44 tuotannon työntekijää. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisesti NVivo-ohjelman avulla. Laadullisena menetelmänä oli diskurssianalyysi, jota toteutettiin analysoimalla aineistosta digitaitoihin ja niiden puutteisiin liittyvää puhetta sekä mahdollisia kehitysehdotuksia.   Haastateltujen johtajien mukaan metallialan tuotantotyöntekijöiden tietotekniset taidot ovat hyvin vaihtelevia. Taitotaso näyttäisi kytkeytyvän useimmiten ikään ja motivaatioon. Nuoret kuvataan näppärinä ja nopeasti oppivina, vanhemmat työntekijät taas usein kiinnostumattomina uuteen teknologiaan. Tämä nähdään joissakin tapauksissa ongelmallisena vanhempien työntekijöiden uran etenemisen kannalta. Työntekijöiden tietotekniset osaamishaasteet liittyvät usein hyvin yksinkertaisista tehtävistä suoriutumiseen kuten tiedon syöttämiseen tai hakemistorakenteen ymmärtämiseen. Tietotekniikkaa sovelletaan useimmissa tehtävissä kapea-alaisesti eivätkä tehtävät esimiesten mukaan vaadi erityistä osaamista. Muutamissa tehtävissä vaatimustaso on korkeampi, jos työntekijä käyttää esimerkiksi ohjelmointijärjestelmiä ja hallinnoi useampia elementtejä.   Taidot nähdään riittävinä, jos työntekijä selviää niillä tehtävistään. Uusiin tehtäviin perehdytetään, jonka jälkeen koulutusta järjestetään yleensä vain jonkin järjestelmän vaihtuessa tai päivittyessä uuteen. Nämä osaamistarpeet hoidetaan ohjelmiston tuottajan järjestämällä koulutuksella tai yrityksen sisäisellä perehdytyksellä. Yhdessäkään yrityksessä ei tuotantotyöntekijöille oltu tarjottu varsinaista tietotekniikan täydennyskoulutusta. Haastateltujen yritysten tuotantotyöntekijät eivät ole saaneet tietotekniikan perustaitoihin liittyvää koulutusta, eivätkä he käytä päivittäisessä työssään esimerkiksi toimisto-ohjelmia. Tällöin on vaarana, että heikoista taidoista ja koulutuksen puutteesta muodostuu heille noidankehä, joka estää uusien taitojen oppimista, digitalisaatioon sopeutumista sekä uralla etenemistä. Osaamispuutteet voivat jäädä helposti tunnistamatta, jos esimiehet eivät näe tarvetta taitojen kehittämiselle. Ongelmalliseksi tilanteen tekee jatkuva työn digitalisoituminen ja automatisoituminen, jolloin työtehtävät muuttuvat eivätkä työntekijöiden suppeat taidot ole riittäviä esimerkiksi uran katkoskohdissa. Erityisesti ikääntyvät ja taitonsa päivittämättä jättäneet työntekijät ovat tällöin vaarassa jäädä marginaaliin.   Työelämän digitaitoja tutor-mallilla -hanke pyrkii vastaamaan edellä esitetyn noidankehän syntymiseen kehittämällä teollisuudessa suorittavaa työtä tekevien aikuisten puutteellisia tieto- ja viestintätekniikan perustaitoja. Jokaisen mukaan tulevan yrityksen tuotannon työntekijöistä valitaan digitaitotestin perusteella 1–3 digitutoria. Valitut tutorit osallistuvat lähikoulutukseen, jossa kohennetaan heidän taitojaan tietoturvassa, tiedonhallinnassa, tiedonhaussa, toimisto-ohjelmien käytössä ja viestinnässä. Lisäksi heitä koulutetaan ohjaamaan muita. Saatujen oppiensa turvin he käynnistävät hanketoimijoiden kanssa työpaikallaan digitutor-toiminnan, jonka tavoitteena on saada yrityksen tuotantotyöntekijät matalan kynnyksen avun ja neuvonnan piiriin. Tavoitteena on tutor-mallin vakiintuminen osaksi yritysten päivittäistä toimintaa. Näin vastataan alan tietotekniikan osaamistarpeisiin ja digitalisaation tuomiin ammattirakenteiden muutoksiin sekä helpotetaan niin työntekijöiden arkea ja työntekoa kuin urakehitystä ja koulutukseen hakeutumistakin. Samalla yritykset hyötyvät osaavammasta työvoimasta: ohjelmistojen ja työtapojen muutoksiin on helpompi perehdyttää, kun työntekijät hallitsevat tietotekniikan perusasiat, eikä työaikaa mene hukkaan digiasioihin liittyvien osaamispuutteiden ja pulmatilanteiden vuoksi.     Lähteet: van Deursen, A. & van Dijk, J. 2014. Loss of labor time due to malfunctioning ICTs and ICT skill insufficiencies. International Journal of Manpower, 35(5), 703-719. van Deursen, A. & van Dijk, J. 2015. New media and the digital divide. Teoksessa J. Wright (toim.) International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, Painos: 2. Elsevier, 787–792. OECD 2015. OECD Skills Studies. Data Policy Reviews of Adult Skills: Finland. Preliminary version. Paris: OECD Publishing. SVT, Suomen virallinen tilasto. 2012. Aikuiskoulutustutkimus. Aikuiskoulutukseen osallistuminen 2012. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/aku/2012/  </p

A qualitative study on multisector activities to prevent childhood obesity in the municipality of Seinäjoki, Finland

Background: Multisector activities are needed to prevent childhood obesity due to its multifactorial background. The first aim was to identify the activities that had been undertaken for obesity prevention and deduce their main targets. Second, we analyzed the public health policy approaches (upstream, midstream, and downstream) which were followed. Finally, we studied the perception of interviewees regarding their sectors’ roles in implementing the local obesity program. Methods: Deductive content analysis was used to analyze semi-structured interviews with 34 key professionals (from seven administrative sectors) who had participated in multisector health promotion during 2009–2016 and five representatives of other core parties. Results: Several midstream and upstream activities were targeted at making physical activity (PA) and healthy eating (HE) integral parts of children’s lifestyle. One long-term strategy was to create environments for PA accessible to every inhabitant and build and renovate the interiors and yards of schools and day-care centers. The healthiness of meals was increased progressively. In addition to midstream and upstream activities, as a downstream activity, an intervention targeting children at risk of obesity was implemented. The impact of management on the activities was considerable; childhood obesity prevention was included in the city strategy and systematically coordinated at the highest managerial level. Altogether, various sectors operated efficiently to promote obesity-preventing lifestyles; however, not all (important) sectors recognized their role in the multisector process. Conclusion: Most of the activities to guide children towards obesity-preventing lifestyles were either at the midstream or upstream level. Among the latter, considerable work is aimed at creating opportunities to practice PA and making it a natural part of the daily life. The aim of familiarizing children with lifestyles that include PA and HE was shared across sectors, including sectors that had not yet acknowledged their role in obesity prevention. Strong support from city management and systematic coordination of the activity are important factors that contribute to the engagement of several administrative sectors in working towards a shared aim, such as the prevention of childhood obesity.publishedVersionPeer reviewe