Tuovi 16: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2018-konferenssin tutkijatapaamisen artikkelit

Abstract

Digitalisaation haasteista digitutor-malliin – metallialan työntekijöiden tietotekniikkaan liittyvät osaamispuutteet ja kehittämistarpeet   Nykyajan digitalisoituvassa yhteiskunnassa työntekijöiltä odotetaan enenevissä määrin hyviä tieto- ja viestintätekniikkataitoja sekä joustavuutta ja oppimiskykyä. Monipuoliset digitaidot ovat tärkeässä roolissa myös työn ulkopuolisessa yhteiskunnassa toimittaessa, sosiaalisen kanssakäymisen, asioinnin ja ajankohtaisasioiden seuraamisen muuttuessa enenevissä määrin sähköisiksi palveluiksi (OECD 2015). Tieto- ja viestintätekniikkataidot nähdäänkin kehittyneissä yhteiskunnissa digitaalisen inkluusion avaintekijöinä (van Deursen & van Dijk 2015). Suomalaisten tietotekniset perustaidot ovat kansainvälisessä vertailussa (OECD 2015) erinomaiset, mutta eri-ikäisten ja eri koulutustaustan omaavien taidot eroavat toisistaan merkittävästi. Suomalaisten digitaidot heikkenevät ikääntyessä ja taitojen heikkeneminen koskettaa vielä parhaassa työiässä olevia. Koulutustaustan mukaan katsottuna lähes puolella peruskoulun varaan jääneistä ja 41 prosentilla pelkän ammattitutkinnon suorittaneista oli puutteelliset tietotekniikkaa soveltavat ongelmanratkaisutaidot, kun vastaava osuus korkea-asteen suorittaneista oli vain kymmenesosa. (OECD 2015.) Haasteina on, etteivät heikot taidot omaavat usein itse tiedosta taitojensa riittämättömyyttä sekä se, että henkilöstökoulutus jakautuu työntekijöille eriarvoisesti: ylempien toimihenkilöiden mahdollisuudet osallistua koulutuksiin ovat miltei kolminkertaiset työntekijöihin verrattuna (SVT 2012). Lisäksi ne, joilla on matala koulutus, menettävät työaikaansa muihin nähden enemmän taitopuutteidensa vuoksi, jolloin työn tehokkuus kärsii (van Deursen & van Dijk 2014).   Tämä tutkimus on osa Työelämän digitaitoja tutor-mallilla -hanketta (ks. https://digitutor.utu.fi) ja tutkimustavoitteena on selvittää metallialan suorittavan tason työntekijöiden tietoteknistä osaamista ja koulutustarpeita. Tutkimuksen avulla pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:   Mitä digitaitoja metallialan tuotantotyöntekijät tarvitsevat työtehtävissään?Millaiset tuotantotyöntekijöiden taidot ovat yrityksen johdon näkökulmasta?Mitä heikoista taidoista seuraa yrityksen ja yksilön kannalta?Miten osaamispuutteisiin vastataan ja miten koulutus voisi tukea asiaa?   Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi haastateltiin metallialan yritysten johtajia (n=15). Puolistrukturoidut haastattelut toteutettiin syksyllä 2017 Turun seudulla (n=13) ja Mikkelissä (n=2) osana hankkeen alkukartoitusta. Haastateltavat ovat johtavassa asemassa metalli-, konepaja- ja kemianteollisuuden alan yrityksissä. Yrityksissä on keskimäärin 44 tuotannon työntekijää. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisesti NVivo-ohjelman avulla. Laadullisena menetelmänä oli diskurssianalyysi, jota toteutettiin analysoimalla aineistosta digitaitoihin ja niiden puutteisiin liittyvää puhetta sekä mahdollisia kehitysehdotuksia.   Haastateltujen johtajien mukaan metallialan tuotantotyöntekijöiden tietotekniset taidot ovat hyvin vaihtelevia. Taitotaso näyttäisi kytkeytyvän useimmiten ikään ja motivaatioon. Nuoret kuvataan näppärinä ja nopeasti oppivina, vanhemmat työntekijät taas usein kiinnostumattomina uuteen teknologiaan. Tämä nähdään joissakin tapauksissa ongelmallisena vanhempien työntekijöiden uran etenemisen kannalta. Työntekijöiden tietotekniset osaamishaasteet liittyvät usein hyvin yksinkertaisista tehtävistä suoriutumiseen kuten tiedon syöttämiseen tai hakemistorakenteen ymmärtämiseen. Tietotekniikkaa sovelletaan useimmissa tehtävissä kapea-alaisesti eivätkä tehtävät esimiesten mukaan vaadi erityistä osaamista. Muutamissa tehtävissä vaatimustaso on korkeampi, jos työntekijä käyttää esimerkiksi ohjelmointijärjestelmiä ja hallinnoi useampia elementtejä.   Taidot nähdään riittävinä, jos työntekijä selviää niillä tehtävistään. Uusiin tehtäviin perehdytetään, jonka jälkeen koulutusta järjestetään yleensä vain jonkin järjestelmän vaihtuessa tai päivittyessä uuteen. Nämä osaamistarpeet hoidetaan ohjelmiston tuottajan järjestämällä koulutuksella tai yrityksen sisäisellä perehdytyksellä. Yhdessäkään yrityksessä ei tuotantotyöntekijöille oltu tarjottu varsinaista tietotekniikan täydennyskoulutusta. Haastateltujen yritysten tuotantotyöntekijät eivät ole saaneet tietotekniikan perustaitoihin liittyvää koulutusta, eivätkä he käytä päivittäisessä työssään esimerkiksi toimisto-ohjelmia. Tällöin on vaarana, että heikoista taidoista ja koulutuksen puutteesta muodostuu heille noidankehä, joka estää uusien taitojen oppimista, digitalisaatioon sopeutumista sekä uralla etenemistä. Osaamispuutteet voivat jäädä helposti tunnistamatta, jos esimiehet eivät näe tarvetta taitojen kehittämiselle. Ongelmalliseksi tilanteen tekee jatkuva työn digitalisoituminen ja automatisoituminen, jolloin työtehtävät muuttuvat eivätkä työntekijöiden suppeat taidot ole riittäviä esimerkiksi uran katkoskohdissa. Erityisesti ikääntyvät ja taitonsa päivittämättä jättäneet työntekijät ovat tällöin vaarassa jäädä marginaaliin.   Työelämän digitaitoja tutor-mallilla -hanke pyrkii vastaamaan edellä esitetyn noidankehän syntymiseen kehittämällä teollisuudessa suorittavaa työtä tekevien aikuisten puutteellisia tieto- ja viestintätekniikan perustaitoja. Jokaisen mukaan tulevan yrityksen tuotannon työntekijöistä valitaan digitaitotestin perusteella 1–3 digitutoria. Valitut tutorit osallistuvat lähikoulutukseen, jossa kohennetaan heidän taitojaan tietoturvassa, tiedonhallinnassa, tiedonhaussa, toimisto-ohjelmien käytössä ja viestinnässä. Lisäksi heitä koulutetaan ohjaamaan muita. Saatujen oppiensa turvin he käynnistävät hanketoimijoiden kanssa työpaikallaan digitutor-toiminnan, jonka tavoitteena on saada yrityksen tuotantotyöntekijät matalan kynnyksen avun ja neuvonnan piiriin. Tavoitteena on tutor-mallin vakiintuminen osaksi yritysten päivittäistä toimintaa. Näin vastataan alan tietotekniikan osaamistarpeisiin ja digitalisaation tuomiin ammattirakenteiden muutoksiin sekä helpotetaan niin työntekijöiden arkea ja työntekoa kuin urakehitystä ja koulutukseen hakeutumistakin. Samalla yritykset hyötyvät osaavammasta työvoimasta: ohjelmistojen ja työtapojen muutoksiin on helpompi perehdyttää, kun työntekijät hallitsevat tietotekniikan perusasiat, eikä työaikaa mene hukkaan digiasioihin liittyvien osaamispuutteiden ja pulmatilanteiden vuoksi.     Lähteet: van Deursen, A. & van Dijk, J. 2014. Loss of labor time due to malfunctioning ICTs and ICT skill insufficiencies. International Journal of Manpower, 35(5), 703-719. van Deursen, A. & van Dijk, J. 2015. New media and the digital divide. Teoksessa J. Wright (toim.) International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, Painos: 2. Elsevier, 787–792. OECD 2015. OECD Skills Studies. Data Policy Reviews of Adult Skills: Finland. Preliminary version. Paris: OECD Publishing. SVT, Suomen virallinen tilasto. 2012. Aikuiskoulutustutkimus. Aikuiskoulutukseen osallistuminen 2012. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/aku/2012/  </p