Aalto-yliopiston opiskelijoiden asuminen: kampus siirtyy, kuinka käy opiskelijoiden?

Tämä kandidaatintyö tarkastelee Aalto-yliopiston opiskelijoiden asumista asuinpaikkojen sijainnin ja saavutettavuuden näkökulmasta, ja arvioi, kuinka opetuksen tuleva keskittyminen Otaniemeen vaikuttaa opiskelijoiden asuinpaikkojen saavutettavuuteen. Kandidaatintyö lähestyy aihetta vertaamalla Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan AYY:n jäsenrekisteristä saatuja opiskelijoiden osoitetietoja Helsingin seudun liikenteen julkisen liikenteen saavutettavuutta kuvaaviin matka-aikakarttoihin. Vertailun tuloksena voitiin huomata, että opiskelijoiden tämänhetkiset asuinpaikat vastaavat erittäin hyvin AYY:n vuonna 2011 teettämän palvelukyselyn tuloksia. Kyselyn mukaan opiskelijoille tärkeimmät kriteerit asuinpaikkaa valittaessa ovat opiskelupaikan läheisyys ja hyvät julkisen liikenteen yhteydet, ja kummatkin kriteerit täyttyvät nykyisillä asuin- ja opiskelupaikoilla. Opetuksen siirtyminen Otaniemeen tarkoittaisi nykyisillä asuinpaikoilla merkittävää matka-aikojen pidentymistä. Pääkaupunkiseudulla vireillä olevat infrastruktuurihankkeet tulevat parantamaan Otaniemen saavutettavuutta huomattavasti, merkittävimpänä Länsimetro, mutta aivan kaikki uudistukset eivät ehdi helpottamaan nopealla aikataululla alkavaa opetuksen siirtymistä. Esimerkiksi Otaniemen ja Viikin välille suunnitellun Tiederatikan rakentaminen alkaa tämän hetkisten aikataulujen mukaan aikaisintaan vasta vuoden 2021 jälkeen. Toisaalta koska opiskelijoiden itse ilmoittama halu asua opiskelupaikan lähellä vaikuttaisi toteutuvan varsin hyvin nykyisillä yliopistokampusten sijainneilla, voidaan olettaa opiskelijoiden asuinpaikkojen siirtyvän opiskelupaikan mukana, varsinkin uusien opiskelijoiden aloittaessa opintonsa. Tätä kehitystä tukemaan tarvitaan runsaasti uutta asuntotarjontaa Espoon puolella, ja Espoo onkin jo hyvää vauhtia kaavoittamassa uusia asuntoja Länsimetron asemien yhteyteen sekä Otaniemeen

Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa

Seuraavien vuosikymmenten aikana ikääntyneiden osuus Suomen väestöstä kasvaa merkittävästi. Vuonna 2030 Suomessa on väestöennusteen mukaan noin 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta, mikä on neljännes koko maan väestöstä. Tässä raportissa tarkastellaan ikääntyneiden eli yli 65-vuotiaiden asuinpaikkoja ja asumista valtakunnallisten paikkatietoaineistojen avulla. Alueellinen tarkastelu on tehty pääosin kuntarajoista riippumattomilla alueluokituksilla, jotka kuvaavat erityyppisiä alueita ja asuinympäristöjä. Tarkat rekisteripohjaiset lähtöaineistot ja niistä kootut aikasarjat ovat mahdollistaneet ikääntyneiden muuttoliikkeen ja asukaspysyvyyden aiempaa tarkemman tarkastelun koko väestön tasolla. Tutkimuksen tulokset kertovat ikääntymisen kokonaiskuvasta, sen alueellisista ja kuntakohtaisista eroista sekä aluetyyppien välisistä eroista. Tulokset hyödyttävät erityisesti erilaisten ikääntyneiden asumista tukevien toimenpiteiden suunnittelua ja kohdentamista koskevaa päätöksentekoa. Määrällisesti ikääntyneiden ikäluokkien kasvu tulee olemaan suurinta suurissa kaupungeissa. Suuret ikäluokat ja lähivuosina 65 vuoden iän saavuttavat asuvat vanhempia ikäluokkia yleisemmin kaupungeissa ja kaupunkien autovyöhykkeillä, eli omakotitaloalueilla kaupunkien reunoilla. Tämä vaikuttaa tulevaisuudessa ikääntyneiden alueelliseen jakaumaan. Ikääntyneiden osuus puolestaan kasvaa nopeimmin suurten kaupunkien kehyskunnissa. Ikääntyneiden muuttoalttius on matalampi kuin muiden ikäluokkien, joten merkittävä osa ikääntyneistä ikääntyy tutussa asunnossa ja asuinympäristössä. Ikääntyneiden asumistoiveissa on kuitenkin viitteitä halusta muuttaa palvelujen lähelle keskustoihin ja taajamiin sekä kerrostaloasuntoihin, vaikka omakotitaloasuminen olisikin monelle ihanneasumismuoto. Väestörakenteen alueellisten erojen takia ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin tarvitaan eri alueiden erityispiirteet huomioivaa suunnittelua. Kasvavilla kaupunkialueilla paine tulee kohdistumaan ensisijaisesti palveluiden riittävyyteen ja ikääntyneille sopivan asuntokannan saatavuuteen. Taantuvilla alueilla haasteena on ikääntyneiden kasvava osuus väestöstä ja palveluiden saatavuus. Jatkossa suunnittelun haasteeksi nousee se, kuinka olemassa olevia asuinalueita voidaan muuttaa vastaamaan ikääntyneiden tarpeita. Nämä tarpeet, kuten lähipalvelujen saavutettavuus ja asuinalueen esteettömyys, tulee ottaa huomioon yhdyskuntasuunnittelussa ja pyrkiä yhteistyöhön kaavoituksen, rakentamisen ja palveluiden suunnittelun välillä

Palvelua ajanvarauksella : Ajanvarauskokeilun vaikutusten arviointia

Tässä raportissa selvitetään, miten toimiston palvelumallin muuttuminen yksinomaan ajanvarauksella toimivaksi vaikutti asiakkaiden asiointikäyttäytymiseen Helsingin Käpylän toimistossa. Asiointimäärät vähenivät Käpylän toimistossa huomattavasti ajanvaraukseen siirtymisen myötä. Asioinnin keskimääräinen kesto ajanvarauspalvelussa piteni yli kaksinkertaiseksi perinteiseen palvelumalliin verrattuna. Monet aiemmin vain Käpylän toimistossa asioineet henkilöt alkoivat ajanvarauskokeilun alkamisen jälkeen käyttää muita asiointitapoja, kuten verkkoasiointia ja puhelinta. Asiakkaat, jotka jatkoivat asioiden hoitamista yksinomaan toimistossa, siirtyivät Käpylästä pääosin Hakaniemen toimistoon. On viitteitä siitä, että ajanvarauspalvelumalli tukee Kelan strategisissa tavoitteissa mainitun asiat kerralla kuntoon -tavoitteen toteutumista. Asiakkaat, jotka jättivät Käpylän toimistoon yleisen asumistuen hakemuksen ajanvarauspalvelumallin kokeilujaksolla, toimittivat hakemukseensa myöhemmin lisäselvityksiä harvemmin kuin asiakkaat, jotka asioivat Käpylässä aiemmin perinteisen palvelumallin aikana

Luettelo kirjoista, jotka myydään Bibliofiilien seuran järjestämässä huutokaupassa Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan juhlasalissa, P. Rautatienkatu 21 B, lokakuun 24 pnä 1965 klo 13.00-17.00

Moniste

Koskematonta korpeako?:uusia lähtökohtia Savon myöhäisrautakautisen paikallisasutuksen tulkintaan

Tiivistelmä. Tutkielma käsittelee myöhäisrautakautista (800–1300 jaa.) asutusta, elinkeinoja ja vuorovaikutusta nykyisen Pohjois- ja Etelä-Savon (tästä eteenpäin Savo) alueella. Aikaisemmassa tutkimuksessa Savon alue on näyttäytynyt erämaana, jossa on harjoitettu eränkäyntiä kalmistollisen alueen asukkaiden toimesta. Lisäksi erämaassa on tulkittu asuneen kierteleviä lappalaisia. Aikaisempi arkeologinen tulkinta alueen myöhäisrautakautisesta asutuksesta, elinkeinoista ja vuorovaikutuksesta perustuu voimakkaasti tulkinnalle eränkäynnistä, sillä arkeologinen aineisto, etenkin metalleista valmistettu esineistö, on liitetty lähinnä muualta tulleisiin eränkävijöihin. Tämän tutkielman tarkoitus on tuoda esille Savon ”erämaassa” asuneiden paikallisten roolia arkeologisen aineiston tuottajina ja sitä kautta tuoda uusia lähtökohtia Savon alueen asutuksen tulkinnalle. Tutkimuksen pääpaino on paikallisessa asutuksessa ja toiminnassa, sillä aikaisemmassa tutkimuksessa se on jäänyt marginaaliasemaan. Paikallisväestöillä tarkoitan Savon alueella asuneita henkilöitä ja yhteisöjä, jotka eivät olleet Savon ulkopuolelta tulleita eränkävijöitä. Käytetty aineisto kattaa Savon alueen rautakautiset muinaisjäännökset ja irtolöydöt. Näitä tarkastelemalla selvitettiin alueen asutusta, elinkeinoja ja suhteita ympäröiviin alueisiin. Tarkastelin myös kriittisesti aiempaa tutkimusta ja pohdin sen vaikutusta Savon alueen rautakauden tulkintaan. Tämän perusteella Savon alueella asuneet yhteisöt olivat osana vuorovaikutusverkostoa, joka kattoi vähintäänkin ympäröivät alueet. Asutuksesta ja elinkeinoista kertovat merkit, sekä irtolöydöt, ovat todennäköisimmin peräisin näiltä paikallisilta väestöiltä, jotka elivät metsästyksellä ja kalastuksella. Kaupankäynti ja kontaktit eränkävijöihin ja muihin yhteisöihin rikastuttivat paikallisia yhteisöjä. Savon alueella liikkuminen tapahtui pääasiallisesti vesireittejä pitkin, joiden äärellä asuinpaikat ja monet irtolöydöistä sijaitsivat. Vesistöt liittyivät lisäksi kalastuksen tärkeään rooliin elannon hankinnassa, sekä kosmologioihin. Tutkimustulosten perusteella myöhäisrautakautinen Savo ei näyttäydy erämaana vaan asuttuna paikkana, jossa harjoitettiin metsästystä, kalastusta, raudanvalmistusta ja kaupankäyntiä. Uutta aineistoa on saatavilla metallinilmaisinharrastuksen suosion kasvun seurauksena, joka osaltaan luo mahdollisuuksia tutkia perifeerisinä pidettyjä alueita uusista lähtökohdista. Lisäksi erämaina pidettyjen alueiden tutkimus on tuottanut uusia tuloksia, joiden perusteella alueen asutushistoriaa on alettu tarkastella uudelleen. Jotta Savonkin asutushistorian tulkinta tarkentuu on tärkeää, että Savon rautakautista asutusta ja toimintaa tutkitaan jatkossakin

Suomalaiset olivat metsästäjäkeräilijöitä pitkään

Näytä koko lehti</a

Asutusta etsimässä : Menetelmiä myöhäisrautakautisen asutuksen paikallistamiseksi

Tämä työ tutkii, kuinka ennustava mallintaminen ja historiallisten karttojen yksityiskohtainen analyysi soveltuvat rautakautisten kohteiden paikantamiseen. Ennustavassa mallinnoksessa arkeologisessa lähdeaineistossa havaitut säännönmukaisuudet projisoidaan tuntemattomaan aikaan tai paikkaan. Historiallisten karttojen käyttö rautakauden asutuksen paikantamisessa perustuu havaintoon asutusjatkumosta rautakaudelta keskiajalle. Tutkimalla historiallisen ajan maakirja- ja isojakokarttoja voidaan tehdä päätelmiä keskiaikaisen asutuksen sijainnista. Näistä paikoista voidaan etsiä merkkejä rautakautisesta asutuksesta. Työn tutkimusalueeksi on valittu Uudenmaan maakunta. Vertailualueena käytetään Kanta-Hämeen maakuntaa. Menetelmien toimivuutta arvioidaan tarkemmin kahdella tutkimusalueella: Uudenmaan osalta Sipoon Hangelbyn, Boxin ja Nevaksen kylissä, ja Kanta-Hämeen osalta Janakkalan Kernaalajärven ympäristössä. Uudenmaan ja Kanta-Hämeen tunnettujen rautakautisten asuin- ja hautapaikkojen pohjalta laaditaan overlay-analyysiin perustuva, rasterimuotoinen ennustava mallinnos rautakautisen asutuksen sijainnista. Mallinnosta varten tutkitaan tunnettujen kohteiden sijoittumista ympäristöönsä. Tutkitut muuttujat ovat kohteen maaperä, etäisyys vesistöön, absoluuttinen korkeus, jyrkkyys ja rinteen suunta sekä auringonvalokertymä. Tunnettujen kohteiden saamat muuttujien arvot vastaavat muualla eteläisessä Suomessa saatuja tuloksia. Uudenmaan kohteet asettuvat kallion sekä saven, hiekan tai hiedan rajapinnalle. Kohteet sijaitsevat useimmiten itään, kaakkoon tai etelään viettävällä rinteellä, lähellä vesistöä. Kanta-Hämeen tunnetut kohteet sijaitsevat pääosin hiekkamaalla, mutta myös hieta-, hiesu- ja savimaat ovat yleisiä. Kohteet sijaitsevat Uudenmaan tavoin lähellä vesistöä, mutta useimmiten koilliseen, etelään, lounaaseen tai länteen viettävällä rinteellä. Rautakautisen asutuksen sijoittumista kuvaa parhaiten maaperän mukaan painotettu malli. Historiallisten karttojen analyysi tuo lisätietoja mahdollisen rautakautisen asutuksen sijoittumisesta etenkin Sipoon tutkimusalueella, josta on saatavilla runsaasti karttamateriaalia, ja rautakaudelle ajoittuva suomalaisperäinen asutus on mahdollista tunnistaa paikannimistöstä