Contextualising Title Pages by Material Culture: Typography & List of Rarities A Case Study Don Saltero’s Coffeehouse Catalogues, 1729 – 1795.

Using A Catalogue of the Rarities to Be Seen at Don Saltero’s Coffeehouse in Chelsea. To Which Is Added, a Compleat List of the Donors Thereof - published in London, England between 1729 and 1795, this case study contextualises the catalogue’s title pages through a change over time examination of the typography and then listed of rarities through strategies from material culture to understand better the intersecting identities floating around the public sphere. What was reflected were characteristics of religion, nationhood, and gender. Don Saltero’s rarities catalogues were a topic of discussion for patrons of Don Saltero’s coffeehouse in London. Catalogues analysed in this research existed in the coffee house environment, private homes, and wherever these catalogues ended up. The catalogues added legitimacy to the collections they accompanied and did so by placing objects within various Enlightenment discussions and tying the listed objects to contemporary cultural knowledge. Additionally, the object’s descriptions allowed spectators and readers to interact with the ‘science’ of the emerging field of natural history. They presented catalogues in a way that emulated emerging scientific works within the academic sphere of the natural world. The sources used here gained further fame and legitimacy through the connection to well-known naturalist Sir Hans Sloane, a physician to the royal family, president of the Royal Society, and founder of the British Museum. Owning rarity collections was often an elite enterprise, but a collection’s stories were deliberately pitched to a much broader audience offering access to the collections and the ideas they represented. Thus, these catalogues add significance to their collections by expanding public discourse on objects known as rarities

"Aika vierii, kello lyö – iäisyys ymmärryksen suo": Tukholman kehruuhuoneeseen tuomittujen suomalaistaustaisten naisten kokemushorisontti 1780-luvulla

Pro gradu -tutkielmassa käsittelen Tukholman Långholmenille lähetettyjä suomalaistaustaisia naisvankeja 1780-luvulla ja selvitän, minkälaista kokemusta kehruuhuoneympäristö sääntöineen, tiloineen ja materiaaleineen rakensi. Pyrin valottamaan kehruuhuoneen arjessa olevia rajoitteita ja mahdollisuuksia muun muassa kolmen naistapauksen kautta. Lisäksi selvitän, minkälaisia keinoja naisvangeilla oli selvitä ankarissa olosuhteissa. Mikrohistoriallisen, prosopografisen sekä kollektiivibiografisen tutkimuksen päätutkimusaineisto koostuu Ruotsin Valtionarkiston alkuperäisaineistoista, kuten vankilistoista, Tukholman kamarikollegion Långholmenin kehruuhuoneen pää-, kuitti- ja tositekirjoista sekä vankeudenhoitoa koskevasta aihekokoelmasta. Tarkastelen laajaa aineistoa laadullisen sisällönanalyysin ja kokemuksen tunneteorioiden avulla. Lisäksi tulkitsen tutkimustuloksia tutkimuskirjallisuuden tietoja vasten ja vertailen valitsemiani tapauksia keskenään toimijuuden näkökulmien kannalta. Tukholman kehruuhuoneelle vuosina 1780–1789 lähetetyt 68 elinkautis- tai määräaikaistuomittua suomalaistaustaista naisrikollista kytkeytyivät Långholmenin kehruuhuoneella toteutettuun pakkotyöhön merkantilismin hyötynäkökulman, valistuksen ajan aatteiden sekä rikosoikeuden muutoksien kautta. Kehruuhuone tuotti moniarvoista kokemusta, joka jakautui tilan ja materiaalisuuden kautta aistittaviin fyysisiin kokemuksiin, kuten kipuun ja nälkään sekä toisaalta myös kokemusyhteisön kautta saavutettaviin jaettuihin henkisiin ja sosiaalisiin tunnekokemuksiin, kuten toivoon ja pelkoon. Tietyt ominaisuudet, kuten nuoruus, terveys sekä kyky sopeutua, liittoutua ja ystävystyä sekä vankien että esivallan kanssa, olivat hyödyksi kehruuhuoneolosuhteissa. Tutkielmassa korostuvat 1700-luvun jälkipuoliskon Ruotsin oikeus- ja rikoshistorian, vähemmistöjen sosiaali- ja kulttuurihistorian sekä tunteiden ja kokemuksen historian näkökulmat. Tutkielma osoittaa, kuinka naisvangit pystyivät haastamaan Långholmenin kehruuhuoneen käytäntöjä. Naisvankien toimijuus avaa näkymiä vankilahierarkian rajojen venyttämiselle. Lisäksi määräaikaisesta kehruuhuonetuomiosta selviytynyt naisvanki saattoi hyötyä vankeusajastaan, koska se mahdollisti taidollisen erikoistumisen ja itsensä elättämisen käsityöpainotteisessa toimenkuvassa

МЕТОДОЛОГІЧНІ ЗАСАДИ РОЗВИТКУ ПАРТНЕРСТВА У ТУРИЗМІ В УМОВАХ МОДЕРНІЗАЦІЇ ЕКОНОМІКИ ДЕСТИНАЦІЇ

Модернізація економіки в умовах зростання суспільної свідомості: туризм, людиномірність, партнерство, кооперація : матеріали ІІ Всеукраїнської науково-практичної інтернет-конференції (м. Полтава 14 грудня 2017 р.). – Полтава : ПУЕТ, 2017. – 848 с. – 1 електрон. опт. диск (CD-ROM). – Текст укр., англ., нім., рос. мовами

Kentucky\u27s first statesman : George Nicholas and the founding of the commonwealth.

In late 1789, Colonel George Nicholas arrived in the Kentucky District from eastern Virginia. Nicholas’s political astuteness prompted his swift rise to prominence in the Kentucky District’s political affairs. In 1792 Nicholas asserted himself as the Kentucky Constitution of 1792’s primary author. Nicholas’s Kentucky Constitution of 1792 mirrored the federal Constitution of 1787 that had earlier been rejected by Kentuckians in the 1788 Virginia Ratifying Convention. The Kentucky Constitution of 1792 placed the Kentucky District square within the ethos of the Anglo – American constitutional tradition and secured the proposed Commonwealth of Kentucky’s separation from the district’s “parent-state,” the Commonwealth of Virginia. Nicholas’s Kentucky Constitution of 1792 represented Kentucky’s realization and acceptance of a new legal and constitutional world. On June 1, 1792, the proposed Commonwealth of Kentucky entered into the federal Union after eight years of failed prior attempts at statehood. Nicholas’s crucial role as primary author of the Kentucky Constitution of 1792 established Nicholas as the Commonwealth of Kentucky’s primary founder. Colonel George Nicholas became Kentucky’s first statesman

Associates and Supporters of Andrzej Młodziejowski, the Bishop of Poznań and the Chancellor of the Crown (from 1777)

The article focuses on the circle of associates and supporters of Andrzej Młodziejowski, the Bishop of Poznań and the Great Chancellor of the Crown, in the final period of his activity. The article deals with last years of Młodziejowski’s activity, i.e. the period between 1777–1779. Although the Crown Chancellor died in March 1780, he was not active in public affairs in the last months of his life due to his very bad health. In the circle of clergy associated with the Bishop of Poznań (in relation to political issues), the most important figure was the Bishop of Chełm and coadjutor of Poznań, Antoni Onufry Okęcki. Antoni Felicjan Aleksandrowicz, coadjutor of the abbot of Hebdów, deserves particular attention as in 1778 he was promoted to the office of Great Scribe of the Crown thanks to Młodziejowski. The circle of secular supporters of the Grand Chancellor was much wider. The analysis is made by taking into account the geographical range of Młodziejowski’s influence. Among the secular supporters of the Crown Chancellor, the following key actors deserve attention: Franciszek Ksawery Kęszycki, Józef Brzeziński, Józef Mikorski, Franciszek Leszczyński and Fryderyk Jakub Psarski.Artykuł dotyczy kręgu współpracowników i stronników Andrzeja Młodziejowskiego, biskupa poznańskiego i kanclerza wielkiego koronnego, w końcowym okresie jego działalności. Uwzględnione zostały ostatnie lata działalności Młodziejowskiego, to znaczy okres 1777–1779. Kanclerz koronny zmarł wprawdzie w marcu 1780 r., ale w ostatnich miesiącach życia nie był aktywny w sprawach publicznych ze względu na bardzo zły stan zdrowia. W kręgu duchownych współpracowników biskupa poznańskiego (w odniesieniu do zagadnień politycznych) najważniejszą postacią był biskup chełmski i koadiutor poznański Antoni Onufry Okęcki. Na uwagę zasługuje też koadiutor opata hebdowskiego Antoni Felicjan Aleksandrowicz, który dzięki Młodziejowskiemu uzyskał w 1778 r. awans na urząd pisarza wielkiego koronnego. Znacznie szerszy był krąg świeckich stronników kanclerza wielkiego koronnego. Jest on analizowany z uwzględnieniem geograficznego zasięgu wpływów Młodziejowskiego. Wśród świeckich stronników kanclerza koronnego na uwagę zasługują: Franciszek Ksawery Kęszycki, Józef Brzeziński, Józef Mikorski, Franciszek Leszczyński i Fryderyk Jakub Psarski