Luonnetestissä mitattujen ominaisuuksien periytyminen rottweilereilla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kuinka hyvin suomalaisen rottweiler-populaation luonnetesteissä arvioidut ominaisuudet vastaavat rotumääritelmää, arvioiduissa luonneominaisuuksissa olevaa geneettistä vaihtelua, ja eri ominaisuuksien välisiä geneettisiä yhteyksiä. Tutkimusaineisto koostui Suomen Kennelliitto ry:stä saaduista rottweilereiden rekisteri- ja kasvattajatiedoista sekä Suomen Rottweileryhdistyksestä saaduista luonnetestituloksista. Rekisteritiedostossa oli yhteensä 20 597 koiraa, joiden syntymävuodet ajoittuivat vuosille 1952 - 2003. Luonnetestissä oli vuosina 1980 – 2003 käynyt 1109 rottweilerurosta ja 1204 rottweilernarttua. Luonnetesteissä käyneillä rottweilereilla havaittiin puutteita toimintakyvyssä, taisteluhalussa, hermorakenteessa ja kovuudessa, sekä jonkin verran puolustushalussa. Koiran iällä oli vaikutusta toimintakyvystä, hermorakenteesta, kovuudesta ja luoksepäästävyydestä saavutettuihin pisteisiin, jotka kasvoivat iän myötä. Urokset olivat keskimäärin kovempia, toimintakykyisempiä ja terävämpiä sekä puolustus- ja taisteluhaluisempia kuin nartut. Luonnetestituomarilla oli vaikutusta kaikkien tutkittavien muuttujien fenotyyppiseen varianssiin, vaikutuksen vaihdellessa 1 – 4 %:n välillä. Testauspaikka vaikutti tutkittavien muuttujien fenotyyppiseen varianssiin, mutta osuudet olivat alhaisia (0 – 3 %) poikkeuksena laukauspelottomuus, jonka osuus oli 12 %. Kaikkien tutkittujen muuttujien periytymisasteiden arviot olivat alhaisia. Korkeimmat periytymisasteet olivat taisteluhalulla (h² = 0.16) ja kovuudella (h² = 0.14). Alhaisimmat periytymisasteet olivat puolustushalulla, hermorakenteella ja luoksepäästävyydellä (h² = 0.07). Laukauspelottomuuden periytymisaste oli poikkeuksellisen alhainen (h² = 0.08) verrattuna kirjallisuudessa esitettyihin periytymisasteen arvioihin laukauspelottomuudesta. Geneettiset korrelaatiot olivat tutkittavien muuttujien välillä pääsääntöisesti fenotyyppisiä korrelaatioita huomattavasti korkeampia. Puolustushalun ja taisteluhalun välinen geneettinen korrelaatio oli positiivinen ja hyvin korkea. Toimintakyvyn, kovuuden ja hermorakenteen väliset geneettiset korrelaatiot olivat kaikki positiivisia ja korkeita, mikä saattaa viitata näiden ominaisuuksien takana olevaan johonkin laajempaan ominaisuuteen. Korkeimmat negatiiviset geneettiset korrelaatiot havaittiin temperamentin ja luoksepäästävyyden sekä terävyyden ja luoksepäästävyyden välillä. Luonnetestin kehittämisessä paremmin koirien luonneominaisuuksien jalostustyötä tukemaan, ensimmäinen ja tärkein tehtävä olisi muokata luonnetestin arviointiasteikko eri ominaisuuksien suhteen yhdenmukaiseksi. Asteikon tulee olla lineaarinen ja ominaisuuden intensiteetin mukaan pienimmästä reaktiosta suurimpaan kasvava. Kaikissa luonnetestissä arvioitavissa luonneominaisuuksissa on rottweilereilla geneettistä vaihtelua, joten niihin voidaan vaikuttaa jalostusvalinnan kautta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella jalostuskoiria valittaessa pitäisi erityistä huomiota kiinnittää valittavien koirien riittävän suureen toimintakykyyn, sillä rottweileria käytetään ensisijaisesti palveluskoiraharrastukseen. Myös rottweilereiden taistelutahtoon ja kovuuteen olisi syytä kiinnittää huomiota, jotta rodun luonneominaisuudet saataisiin keskimäärin lähemmäksi ihannerottweileria

SomeBody®-menetelmän soveltaminen alakoulun luokkaympäristöön

Opinnäytetyö on tehty osana SomeBody®-hanketta. SomeBody® -menetelmässä on yhdistetty psykofyysinen fysioterapia sekä psykososiaalinen sosiaalityö. Menetelmässä tarkastellaan kehotietoisuutta ja tietoisuustaitoja teoreettisesta näkökulmasta. Vuorovaikutus- ja tunnetaitoja kehitetään liikettä hyväksi käyttäen. Ideana on tarkastella kehon ja mielen yhteyttä. Menetelmä on luotu kokonaisvaltaiseksi työvälineeksi, jota voi soveltaa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työympäristöissä kuntouttavasta ja ennaltaehkäisevästä näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten SomeBody® -menetelmä soveltuu toteutettavaksi alakoulun luokkaympäristöön, sillä aiemmin toimintaa on toteutettu ainoastaan pienryhmissä. Pilotin kohderyhmänä toimi yhden 2.-luokan oppilaat. Luokka valittiin kohdekoulun kuraattorin ehdotuksen perusteella. Luokalle järjestettiin SomeBody® -toimintaa kaksi kertaa viikossa kolmen viikon aikana. Tuokioiden teemoina oli vuorovaikutus, rentoutuminen, keskittyminen, kosketus ja reviiri. Lisäksi kaikissa tuokioissa harjoiteltiin tunteiden käsittelyä ja ilmaisua dialogisessa vuorovaikutuksessa. Suurissa luokissa vuorovaikutuksellisuus ja luokan ilmapiiri eivät välttämättä ole yhtä hyvät kuin pienemmissä luokissa. Siksi opinnäytetyössä arvioidaan menetelmän soveltuvuutta ja vaikuttavuutta luokan yhteishengen ja ilmapiirin parantamisessa. Toiminnan aikana selvää kehitystä näkyi etenkin niiden lasten kohdalla, jotka olivat aikaisemmin jääneet ryhmän ulkopuolelle. Toiminta purki muureja joidenkin yksilöiden välillä, joka tiivisti luokan ryhmähenkeä. Saavutettujen tulosten perusteella on selvää, että SomeBody® -toiminnasta on hyötyä alakoulun luokkaympäristössä. Toteutuksen perusteella toimintaa voidaan suositella etenkin ryhmille, joissa esiintyy käyttäytymis- ja keskittymishäiriöitä. Alakouluiässä on tärkeää osata käyttäytymis- ja toimintamalleja. Myös tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää oman hyvinvoinnin, mutta myös sosiaalisten suhteiden kannalta. Näin lapsen on helpompi selviytyä tulevaisuuden haasteista. SomeBody®-toiminnassa harjoitettavista asioista olisi hyvä saada kouluympäristöön jatkuva ja kehittyvä prosessi. Tämä olisi mahdollista liittämällä toimintaa enemmän luokkaympäristöön oppituntien sekaan. Sen vuoksi opettajat tulisi saada tietoiseksi toiminnasta ja mahdollisesti kouluttaa ja perehdyttää kyseiseen toimintaan.The thesis has been made as a part of development project of the SomeBody® -method. Psychophysical physiotherapy and psychosocial social work are combined in SomeBody® -method. In this method body awareness and awareness skills are observed from theoretical view. Social- and emotional skills are developed by using movement. The idea is to examine the relation of body and mind. The method has been made to a holistic tool that you can adapt to social and health care and education in working environment from rehabilitative and preventive view. The meaning was to adapt the method to classroom environment because earlier the activity has been carried out in small groups. The target group was a class from second grade. The class was chosen by suggestion of the school curator. The activity was carried out six times in a three-week period. The themes of the activity were interaction, relaxation, concentration, contact and territory. In addition, emotional skills were practiced in dialogic interaction. In large groups interaction and atmosphere are not always as good as in small groups. Therefore, the meaning of the activity was to improve team spirit of the class. During the activity there was seen clear improvement in those pupils who usually left out of the group. The activity shut down walls between some pupils which improved the team spirit. According to the results it is clear that SomeBody® -method is useful in classroom environment at primary school. According to the implementation, activity can be recommended especially for groups including pupils with behavioural- and concentration problems. It is important for children to learn correct behavioural models and especially how to practise them in different ways. In welfare and social contacts of children it is also important to practise how to deal with feelings and even more important how to express them. It can help children to manage through the challenges of future. It would be important that SomeBody® -method becomes permanent and developing process. This would be possible by adapting activity more to the lessons in school environment. Therefore, SomeBody® -method should be advertised especially among teachers and possibly familiarize them to the activity

”Kyllähän se on semmonen taito, mitä varmasti tarvii elämässä aina” : Päiväkodin työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia lasten empatiataitojen tukemisesta päiväkodissa

Opinnäytetyöni tavoitteena oli tutkia päiväkodin työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miksi empatiataitojen tukeminen päiväkodissa on tärkeää ja millä keinoilla työntekijät näitä taitoja tukevat päiväkodin arjessa. Halusin myös perehtyä siihen, onko päiväkodin arjessa joitain asioita, jotka toisivat haasteita empatiataitojen tukemiselle. Keräsin aineoston opinnäytetyöhöni haastattelemalla viittä (5) päiväkodin työntekijää. Haastattelut toteutin teemahaastattelun muodossa. Tutkimustuloksien perusteella empatiataidot ovat tärkeässä roolissa sosiaalisissa tilanteissa ja niillä on iso merkitys koko elämän kannalta. Empatian tukemisen keinoista suurimmassa roolissa oli ristiriitatilanteet ja aikuisen rooli ohjaajana, tukijana ja esimerkin näyttäjänä. Haasteena nähtiin isot lapsiryhmät. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että empatiataitojen tukemiseen on jatkossakin panostettava päiväkodeissa, sillä niiden merkitys on suuri. Tutkimustuloksista voidaan myös tehdä se johtopäätös, että pienemmät lapsiryhmät tukisivat paremmin lasten empatiataitojen tukemista päiväkodissa.The goal of my thesis was to study the experiences of day care workers of why it is important to support the development of empathy skills of children in the day care and how do the day care workers carry out the supporting in everyday life of the day care center. I also wanted to know if there are some challenges that stand on the way of the supporting the development of empathy skills. I gathered my material for the thesis by interviewing 5 day care center workers. I carried out the interviews in the form of theme interview. The study shows that empathy skills have an important role in social situation and in everyday life. Most important ways of supporting the empathy skills of children are dealing with conflict situations and in the adult´s role as supervisor. The biggest challenge was seen in large child groups. The study also proves that it is important to keep supporting the development of children’s empathy skills in day care. another conclusion is that smaller groups in day care make it more effective to support the development of children’s empathy skills

Temperamentti - mitä se on ja mihin se vaikuttaa?

Vertaisarvioitu.Temperamentti on vanhin käsitejärjestelmistä, joilla ihmisten käyttäytymistä on pyritty kuvaamaan, vaikka ympäristön vaikutusta äärimmilleen korostava ihmiskäsitys välillä näkikin temperamentin biologiset kytkökset psykologian antiteesinä. Temperamentilla tarkoitetaan joukkoa automatisoituneita, pitkälti perinnöllisiä reaktioita, joiden pohja on keskushermoston reaktiivisuudessa ja aivojen aineenvaihdunnassa. Temperamentti selittää ihmisen säilymisen yksilönä huolimatta kasvuolosuhteiden samanlaisuudesta, koska temperamentti varmistaa sen, että ihmiset kokevat saman ympäristön eri tavoin. Ollakseen vain joukko biologiaan pohjaavia automatisoituneita reaktioita temperamentin merkitys ihmisen toiminnan selittäjänä on suuri.Peer reviewe

”JEE, TUNTUU KIVALTA!” : Tunnekasvatusta kuvallisin menetelmin päiväkodissa

Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli tunnekasvatuksen kehittäminen kuvallisin menetelmin päiväkodissa. Tuotoksena syntyi viiden kerran tunnekasvatusharjoituskokonaisuus. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus toteutettiin joensuulaisessa päiväkodissa. Kohderyhmänä oli esikouluikäisistä koostuva kahdeksan lapsen ryhmä, jolle pidettiin kolme ohjauskertaa. Ohjauskertojen tarkoituksena oli kehittää lasten taitoa osata tunnistaa tunteita ja auttaa lapsia hyväksymään erilaiset tunteet. Opinnäytetyön viitekehyksenä on käytetty teoriaa lasten sosiaalisista taidoista ja tunnetaidoista, sekä tunnekasvatuksesta ja kuvallisista menetelmistä osana tunnekasvatusta. Ohjauskerrat videoitiin. Näiden videoiden kautta teimme johtopäätöksiä siitä, kuinka kuvalliset menetelmät toimivat tunnekasvatuksessa. Videoista tehtiin tärkeitä havaintoja lasten kehonkielestä, ilmeistä, eleistä ja lasten tuottamasta puheesta. Ohjauskerroilla oli mukana ulkopuolinen havainnoija. Opinnäytetyöstä käy ilmi se, että kuvalliset menetelmät ovat toimiva keino käsitellä tunteita lasten kanssa. Tämän opinnäytetyön merkittävin johtopäätös on se, että kuvallinen työskentely rohkaisee lapsia tuomaan esille tunteitaan eri tavalla kuin pelkkä keskustelu.The target of this practice-based thesis was to develop emotional education in a day-care center by using pictorial methods. As an output came five exercises of emotional skills. The function-al part of the thesis was carried out in a day-care center in Joensuu. The target group was a pre-school aged group of eight children, to which three guidance sessions were kept. The purpose of the guidance sessions was to develop the children’s skills in recognizing emotions and to help them to come to terms with different emotions. The theoretical framework of this thesis deals with children’s social skills, emotional skills as well as emotional education and pictorial methods as a part of emotional education. The guidance sessions were recorded with a camcorder. On the basis of the videos conclusions were made about _ how functional pictorial methods work as a part of emotional education. Important observations of the children’s body language, expressions, gestures and speech were made on the grounds of the videos. There was an outside observer in the guidance sessions. This thesis shows that pictorial methods are a functional way to handle emotions with children. The most important conclusion of this thesis is that visual working encourages children to bring up their emotions in a different way than bare discussion

Esiopetuskirjat tukemassa koulu- ja oppimisvalmiuksien kehitystä

Pro gradu -tutkielmassa tarkastelemme esiopetuskirjoja koulu- ja oppimisvalmiuksien näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa koulu- ja oppimisvalmiuksia kuvataan kognitiivisen, sosioemotionaalisen ja fyysisen kompetenssin sekä niiden ulottuvuuksien kautta. Tutkimusongelmana on: Mitä koulu- ja oppimisvalmiuksien kompetensseja esiopetuskirjojen tehtävillä tuetaan? Tutkimusaineistona on viisi eheytettyä esiopetuskirjaa kolmelta eri kustantajalta. Teoreettinen viitekehys rakentuu esiopetusikäisen lapsen kehityksen ja oppimisen tarkastelusta sekä koulu- ja oppimisvalmiuksien kompetensseista. Tutkimuksemme on laadullinen ja perustuu teorialähtöiseen sisällönanalyysiin. Olemme luokitelleet ja tyypitelleet esiopetuskirjojen tehtävät teoriassa esiintyvien käsitteiden mukaisesti. Sisällönanalyysin tueksi kvantifioimme luokitellut tehtävät. Tarkastelimme, miten koulu- ja oppimisvalmiuksien eri kompetenssit jakaantuvat esiopetuskirjoissa. Lisäksi syvensimme analyysia tutkimalla, mitä kompetenssien ulottuvuuksia tehtävät tukevat. Tutkimustuloksemme osoittavat, että kognitiivinen kompetenssi ja sen ulottuvuudet korostuvat esiopetuskirjojen tehtävissä. Tehtävillä pyritään tukemaan erityisesti lapsen kielen ja ajattelun kehittymistä. Esiopetuskirjoilla voidaan tukea myös sosioemotionaalista ja fyysistä kompetenssia. Kyseisiä kompetensseja tukevien tehtävien osuudet olivat esiopetuskirjoissa kuitenkin huomattavan pieniä. Tehtävien päätavoitteissa sosioemotionaalinen ja fyysinen kompetenssi usein yhdistyivät kognitiiviseen kompetenssiin. Yhdistyminen näyttäytyi selkeänä myös kompetenssien ulottuvuuksia tarkasteltaessa. Esiopetuskirjoissa lap-sen koulu- ja oppimisvalmiudet näyttäytyvät ennen kaikkea kognitiivisina taitoina, mutta kirjat antavat mahdollisuuden myös muiden kompetenssien kehittämiseen

Ettei kukaan joukosta pois jää : Lastentarhanopettajien näkemyksiä lasten vertaissuhteiden tukemisesta ja syrjäytymisen ennaltaehkäisystä

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää Peruspalvelukuntayhtymä Kallion lastentarhanopettajien näkemyksiä siitä, miten lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä näkyy ja mikä aihe- uttaa lapsen vertaisryhmän ulkopuolelle jäämisen. Tavoitteenamme oli saada tietoa siitä, minkä- laisin menetelmin lastentarhanopettajat tukevat lapsen osallisuutta vertaisryhmässä, millaisia keinoja heillä on käytettävissään vertaisryhmän ulkopuolelle jääneen lapsen tukemiseksi ja mitkä asiat päiväkodissa vaikuttavat lastentarhanopettajien mahdollisuuksiin tukea sekä vertaisryhmä- toimintaa että lapsen vertaisryhmään kuulumista. Tutkimuksemme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytimme lomakehaastattelua avoimin kysymyksin. Tutkimukseemme osallistui 18 lastentarhan- opettajaa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueelta. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että päiväkodin vertaisryhmän toiminnasta jäävät helpoiten syrjään ujot, arat sekä hiljaiset lapset. Myös aggressiiviset, levottomat ja impulsiiviset lapset ovat vaarassa jäädä syrjään vertaisryhmästä. Tutkimuksemme mukaan myös lapsen erityisen tuen tarve on suuri haaste vertaissuhteiden toteutumisen kannalta. Lastentarhanopettajien mukaan syrjäytyminen ilmeni selvemmin lasten välisessä leikissä ja leikki nousi esiin myös merkittävämpänä keinona tukea lapsen vertaissuhteita. Lisäksi lastentarhanopet- tajat toivat esiin pienryhmätoiminnan, kasvatuskumppanuuden ja kiusaamisen ehkäisyn tärkeän merkityksen syrjäytymisriskin ennaltaehkäisyssä. Lapsen itsetunnon tukeminen ja erilaiset tunne-, vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja tukevat menetelmät koettiin tärkeiksi työvälineiksi päiväkodin arjessa. Lastentarhanopettajat kokivat, että suuret lapsiryhmät, haasteellisten lasten määrän li- sääntyminen ja kiireen tunne vaikeuttivat heidän mahdollisuuksiaan tukea vertaisryhmän toimin- taa ja yksittäisen lapsen vertaissuhteita.The objective of this study was to define ideas of kindergarten teachers of Peruspalve- lukuntayhtymä Kallio about how social exclusion from the peer group in a kindergarten can be seen and what might be reasons for it. The aim was to get information about the means that kindergarten teachers use to support a child’s participation in a peer group, what kinds of meth- ods they use to support a child who suffers from social exclusion, and what things in a kindergar- ten influence the chances of kindergarten teachers to support peer group action and participation into peer groups. The study was qualitative and the data was collected using a written questionnaire with open questions. Altogether 18 kindergarten teachers in the area of Kallio Peruspalvelukuntayhtymä took part in the study. It was found out that quiet and shy children are most often left out of so- cial participation. Aggressive, restless and impulsive children are as well in danger of being left out. Based on the results, also children with special needs cause a great challenge to peer group interaction. According to the kindergarten teachers, social exclusion was most clearly seen in play and play was also seen as the main way to support social relations. Small group work, preventive actions against bullying, and companionship with families were seen as important matters in preventing social exclusion. By supporting a child’s self-esteem as well as using different kinds of methods that aim to support interaction and emotional and social skills, were considered to have a major role in the everyday life in kindergartens. Kindergarten teachers felt that big groups, the increas- ing number of demanding children and sense of hurry complicated their chances to support peer group interaction and an individual child’s social relations

Kuvataiteilijoiden ja taiteenharrastajien kokemuksia taiteellisesta prosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä

Laadullisen tutkielmani tutkimuskysymyksenä on mitkä tekijät vaikuttavat taiteen tekemiseen? Alakysymykseni on mitkä tekijät edesauttavat ja millaiset tekijät vaikeuttavat taiteellisen prosessin sujumista? Näkökulmani on fenomenologinen. Teoreettinen viitekehys taiteellisen prosessiin liittyvien tekijäkohtaisten osa-alueiden kuten luonteenpiirteiden ja temperamentin, luovuuden ja flow-kokemuksen ymmärtämisestä. Aineistoni koostuu yhdeksän tutkimushenkilön sähköpostivastauksista. Virtuaalinen haastatteluni on strukturoimaton. Teemoittelun perusteella jaoin taiteellisen prosessin neljään osaan: Ideointi-, luonnostelu-, työskentely- ja viimeistelyvaihe. Teemoittelun avulla erotin aineistosta prosessiin vaikuttavat tekijät, joita ovat tekijän omat valmiudet, oma rauha ja rutiinit. Lisäksi aineistosta nousee esiin massasta poikkeavia yksittäistapauksia, jotka kertovat siitä, ettei taiteellisen prosessin sujumiselle ole olemassa vain yhtä kaavaa

Lasten ja nuorten aggression hallintaan liittyvät käytänteet ja toimintatavat : AVEKKI-kouluttajamateriaalin kehittämistyö

Ärtymys ja aggression tunne kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Se on tärkeä osa normaalia lapsen ja nuoren kasvua sekä tunne-elämän kehitystä. Aggressio on yhteinen nimittäjä monille tunteille, kuten katumukselle tai kaunalle. On kuitenkin tärkeää havaita sen olevan vain tunne eikä teko. Hallitsematon aggressio voi johtaa väkivaltaiseen käytökseen, erityisesti lapsilla ja nuorilla, joilla ei ole työkaluja käsitellä tai hallita omaa aggressiotaan. Jos työkaluja aggressionhallintaan ei ole, väkivallasta voi kehittyä toimintamalli, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön aikuisuuteen. Lasten ja nuorten kanssa esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, laitosolosuhteissa tai sairaalan osastoilla työskentelevien olisi hyvä omata keinoja aggression hallintaan ja näin väkivaltaisen käytöksen ennaltaehkäisyyn. Työn toimeksiantaja oli Savonia-ammattikorkeakoulun AVEKKI-osaamiskeskus. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa AVEKKI-osaamiskeskuksen kouluttajille tarjottavaa lisämateriaalia, jota kouluttaja voi hyödyntää syventäessään osaamistaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevien koulutuksia varten. Opinnäytetyössä kartoitettiin niin Suomessa kuin kansainvälisesti käytettäviä, erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuja, aggression- ja vihanhallintamenetelmiä sekä väkivallattomaan vuorovaikutukseen keskittyviä sosiaalisten ongelmatilanteiden ratkaisutapoja. Tutkitut mallit valittiin alan tieteellisesti vertaisarvioitujen artikkeleiden, alan oppikirjojen ja aiheesta kirjoitettujen kirjojen pohjalta. Mallit ja menetelmät koottiin yhteen, strukturoimalla tuotos olemassa olevan AVEKKI-kouluttajan käsikirjan mukaisesti. Opinnäytetyön tuotokseen sisällytettiin ennaltaehkäiseviä aggressionhallintamenetelmiä, vuorovaikutusmenetelmiä, kiinnipitomenetelmä sekä tapojen selvittää tapahtuneita konflikteja jälkikäteen. Työssä havaittiin, että lapsille ja nuorille suunnattuja aggressionhallinta- ja vuorovaikutusmalleja on kehitetty useita, ja suurin osa niistä on muokattu aikuisten hallinta- ja vuorovaikutusmenetelmien perusteella. Suurin osa malleista eroaa käytännöiltään huomattavasti, mutta perustuvat laajalti samaan ajatukseen: lapsi ja nuori on vielä kehityksensä osalta vaillinainen, ja moni ongelmista kumpuaa vaikeuksista käsitellä ja ratkaista sosiaalisia konflikteja. Suurin osa malleista perustuu lapsen/nuoren ja aikuisen yhteistyöhön perustuvaan toimintatapaan, jossa aikuinen puhuttelee aggressiivisesti käyttäytyvää henkilöä rauhallisesti ja pyrkii saamaan hänet kysellen selvittämään, mikä asia hänet suututti, ja kuinka asia voitaisiin yhdessä ratkaista. Tilanteisiin, joissa lapsen puhumalla rauhoittaminen ei riitä, voidaan käyttää minimaalisesti kajoavia keinoja, joiden tavoitteena on estää riehuvaa lasta tai nuorta vahingoittamasta itseään tai muita. Kajoavat keinot ovat joskus välttämättömiä ja tehokkaita, mutta niiden käyttöä tulisi harkita tarkkaan, jos tilanne on mahdollista selvittää siten, että lapselle tai nuorelle jää tilanteesta positiivinen oppimiskokemus ongelmanratkaisun muodossa. Työn tuotos koottiin AVEKKI-kouluttajan käsikirjan lisämateriaaliksi, ja jatkoa ajatellen olisi mielenkiintoista keskittyä AVEKKI-kolututtajien kanssa yhteen tai muutamaan tuotoksessa esitellyistä menetelmistä, ja tutkia menetelmien käytännön toteutusta esimerkiksi KYS:n lastenpsykiatrisessa yksikössä tai lastenkodissa.Työn tuotos on olemassa vain kirjallisena, ja sen hallinnasta ja lukuoikeuksista vastaa AVEKKI-koulutuskeskus