HaminaKotka sataman maaliikenneyhteydet : kehittämistoimenpiteiden vaikutusten arviointi

Liikenneviraston muut julkaisu

Menettelyprosessi käytettävyys‐ ja loppukäyttäjänäkökulman integroimiseksi tietojärjestelmähankintaan: Tapaus Apotti

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankinnoissa käytettävyys- ja loppukäyttäjänäkökulmaa ei ole juurikaan huomioitu. Näiden yhdistämistä hankintaprosessiin on ajateltu jopa mahdottomaksi. Tässä artikkelissa kuvataan menettelyprosessi näiden näkökulmien integroimiseksi tietojärjestelmähankintaan. Kuvattava menettelyprosessi on kehitetty osana Apotti-hanketta, jossa hankinnan kohteena on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen tietojärjestelmä.Menettelyprosessi sisältää viisi kokonaisuutta: (1) käytettävyystavoitteiden määrittely, (2) toiminnallisten vaatimusten ja käyttäjätarinoiden tuottaminen, (3) käytettävyysarvioinnin suunnittelu tuotevertailun tarpeisiin, (4) käytettävyysarvioinnin toteutus osana tuotevertailua, sekä (5) käytettävyyteen liittyvien vaatimusten määrittely. Menettelyprosessin kehittäminen pohjautui käyttäjäkeskeisen suunnittelun tutkimuskirjallisuuteen sekä vahvaan käytettävyysasiantuntemukseen ja terveydenhuollon tietojärjestelmäosaamiseen.Apotti-hankkeesta saatujen kokemusten perusteella kuvatun menettelyprosessin toteuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä käytettävyysasiantuntijoiden ja tietojärjestelmien kehittämiseen suuntautuneiden substanssiasiantuntijoiden kesken, sekä motivoituneiden loppukäyttäjien osallistumista

EU:n 2030 ilmasto- ja energiakehys - arvio LULUCF-sektorin sisällyttämisen mahdollisuuksista ja ristiriidoista Suomelle

201

Maatalouden vesistökuormituksen hallinta. Seuranta, mallit ja kustannustehokkaat toimenpiteet vesienhoidon toimenpideohjelmissa

Tämä vesienhoidon tutkimusohjelmaan sisältyvien kahden osahankkeen (SeMaTo ja KuVe) yhteinen loppuraportti on ensimmäinen, jossa on tarkasteltu maatalouden kuormitusta ja sen hallintaa laajempana kokonaisuutena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouden ympäristötoimenpiteiden kustannuksista ja tehokkuudesta valuma-aluetasolla on niukasti tietoa ja tuloksissa on suurta epävarmuutta. Luotettavuuden parantaminen vaatii mm. seurannan automatisointia pienillä valuma-alueilla, kuormitusmallien prosessikuvausten edelleen kehittämistä toimenpide- ja kasvilajitarkkuuteen saakka sekä tarkemman korkeusmalliaineiston käyttöä ja eloperäisten maiden huomioimista. Maatalouden ympäristötoimenpiteiden samanaikaisia kustannus- ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa lähtökohtana voi olla tilatason taloudellinen optimointi tai vaihtoehtoisesti ympäristötukijärjestelmä, joilla pyritään vastaamaan eri kysymyksiin. Tilatason kannattavuuteen ja ympäristötoimenpiteiden todellisiin kustannuksiin perustuva taloudellinen tarkastelu perimmiltään pyrkii avaamaan yhteiskunnallista ja kansantaloudellista näkökulmaa. Ympäristötukijärjestelmään perustuva taloudellinen tarkastelu taas pyrkii arvioimaan voimassa olevan poliittisesti hyväksytyn järjestelmän ympäristötehokkuutta ja osoittamaan järjestelmän kehittämistarpeita. Maatiloilla ympäristötoimenpiteitä koskevat valinnat perustuvat pitkälti tiloilla vallitsevaan tuotannolliseen infrastruktuuriin ja eri vaihtoehtojen kannattavuuteen. Ympäristötukijärjestelmä taas sisältää runsaasti vaihtoehtoehtoja, mutta heikon valinta- ja kohdentamismekanismin. Järjestelmän tulisi olla rakenteeltaan sellainen, että maatilojen valinnat täyttäisivät ympäristötavoitteet, vaikka tilatason valintapäätökset tehdäänkin taloudellisin perustein. Tämä on keskeinen ympäristötukijärjestelmän kehittämisessä huomioon otettava näkökulma

Does scale matter? Cost-effectiviness of agricultural nutrient abatement when target level varies

Agriculture is facing stringent requirements for nutrient loss reductions. These reductions should be done cost-effectively. For instance, the European Water Framework Directive (WFD) emphasizes cost-effectiveness in reaching good water status in European river basins by 2015. River Basin Management Plans specify the eventual reduction targets, which will differ between the basins. These differences have implications on cost-effectiveness assessments: changing the level of total abatement changes the relative shares of measures in the cost-effective allocation. In this paper we develop a model which determines the cost-effective allocation of three alternative measures to reduce phosphorus loss from fields. The model allows for comparisons with cost and reductions of all possible allocations. We show that, even for homogenous regions, the cost-effective allocation of measures is strongly dependent on the target level, and that using the allocation from one reduction level as a guideline for other levels violates cost-effectiveness seriously. On the grounds of these results we give recommendations for cost-effectiveness assessments in the context of the WFD

Suomen energia-avustusten kustannustehokkuus: Bunching-menetelmän tuloksia

Energia-avustukset ovat suosittu keino kannustaa ihmisiä parantamaan kotinsa energiatehokkuutta energiaremontin avulla. Näitä avustusohjelmia tutkiva aikaisempi kirjallisuus on kuitenkin tuonut esiin sen, että monet avustusten saajista olisivat todennäköisesti ryhtyneet energiaremontteihin ilman avustustakin. Jos energia-avustuksilla ei ole mitään vaikutusta päätökseen tehdä energiaremontti, tai päätöksiin remontin laajuudesta tai ajoituksesta, tämä herättää vakavia kysymyksiä näiden avustusten kustannustehokkuudesta. Tämä tutkielma arvioi Suomen vuonna 2020 alkaneiden energia-avustusten vaikutuksia hakijoiden remonttipäätöksiin bunching-menetelmän avulla. Avustus määräytyy suhteessa remonttikustannuksiin tiettyihin enimmäismääriin asti. Nämä enimmäismäärät luovat kannustimen niille henkilöille, joiden avustettavat remonttikustannukset olisivat muuten juuri ylittäneet enimmäisarvon, pysytellä lähes täsmälleen enimmäisarvon kohdalla. Tämä tutkielma arvioi, reagoivatko hakijat tähän kannustimeen, tutkimalla onko avustettavien remonttikustannusten jakaumassa havaittavissa ylimääräistä massaa enimmäisarvojen kohdalla. Ilmiötä tutkittiin syvemmin tarkastelemalla probit-mallin avulla, mitkä tekijät korreloivat käyttäytymisvaikutuksen kanssa. Lisäksi, moniulotteisen korrespondenssianalyysin avulla tutkittiin, miten tulokset suhteutuvat hakijoiden avustusten vaikutuksia mittaaviin kyselyvastauksiin. Bunching-menetelmän tulokset osoittavat, että avustettavien remonttikustannusten jakaumassa on merkittävää ylimääräistä massaa enimmäisarvojen kohdalla. Tämän perusteella vaikuttaa, että osa hakijoista reagoi enimmäisarvojen luomiin kannustimiin. Ilmiön syvempi analyysi kuitenkin korostaa, että käyttäytymisvaikutus on paikallinen, eikä sitä voi yleistää koskemaan hakijoita, jotka ovat kauempana enimmäisarvoista. Tulokset viittaisivat myös siihen, että hakijat, jotka tekivät syvemmän energiaremontin, reagoivat hieman enemmän kannustimeen. Tulokset eivät kuitenkaan anna luotettavaa näyttöä siitä, mitkä tekijät korreloivat käyttäytymisvaikutuksen kanssa. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että energia-avustukset vaikuttavat joidenkin hakijoiden päätöksiin liittyen energiaremontin laatuun ja toimenpiteiden määrään. On kuitenkin huomattava, että arvioitu vaikutus ei ole kausaalinen, eikä sitä voi yleistää muihin energia-avustusohjelmiin.Energy subsidies are increasingly used by governments to encourage individuals to improve the energy efficiency of their homes with energy renovations. However, the existing literature on these subsidy programmes has raised concerns that many of the subsidy recipients might have undertaken energy renovations even without the subsidy. If energy subsidies have no effect on the decision to undertake an energy renovation, or the scale or timing of the renovation, this raises serious questions about their cost-effectiveness. In this thesis, the effects of the Finnish energy subsidy programme, launched in 2020, on renovation choices were assessed using a bunching methodology. The subsidy paid to an individual is proportional to their renovation spending up to certain maximum thresholds. As a result of these thresholds, some individuals whose subsidised renovation spending would otherwise have just exceeded the maximum, now have an incentive to locate almost exactly at this maximum value. Using a bunching design to check for excess mass in the distribution of subsidised renovation spending around the thresholds, it was possible to evaluate whether individuals are responding to this incentive. Further analysis on bunching was done by evaluating the determinants of bunching with a probit model, and exploring how bunching relates to applicants’ survey responses using multiple correspondence analysis. The results from the bunching analysis demonstrate that there is significant excess mass in the distribution around subsidy thresholds, implying that some individuals are responding to the incentives created by the subsidy. Further analysis on bunching, however, highlights that the result is local and should not be generalised to applicants further from the maximum thresholds. Although the results suggest that those undertaking a more extensive renovation may have had a slightly larger behavioural response, further analysis was not able to distinguish the determinants of bunching. The behavioural response identified by bunching indicates that the subsidies are having an effect on some individuals’ choices concerning the scale and quality of their energy renovation. It should, however, be noted that this is not a causal effect and cannot be generalised to other energy subsidy programmes

Turvallisuuden ja tuottavuuden kehittyminen aaltopahvipakkausten valmistuksessa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia onko DS Smithin uusi automaattinen leikkuri onnistunut parantamaan Nummelan tehtaassa turvallisuutta ja tuottavuutta. Turvallisuuden ja tuottavuuden kehittymistä tutkittiin, koska ne olivat päätavoitteet uudelle koneelle. Työ aloitettiin perehtymällä konedirektiiviin, koska direktiivi antaa kattavan vaatimuslistan kaikille koneille, joita käytetään sekä valmistetaan Euroopassa. Työssä tutkittiin uuden ja vanhan koneen riskianalyysejä sekä näistä tiedoista todettiin konedirektiivin vaatimusten täyttyminen sekä turvallisuuden kehittyminen. Tuottavuutta tutkittiin yrityksen omista tulostiedoista, joita tarkasteltiin usealla eri mittarilla. Työn tuloksena saatiin selville, että uuden automaattisen leikkurin avulla on onnistuttu kehittämään turvallisuutta monella eri osa-alueella. Tuottavuuskin on kehittynyt parempaan suuntaan vain muutamalla osa-alueella vaikka odotukset olivat paljon korkeammalla tuottavuuden kehittymisestä

Tulevaisuuden kestävä maa- ja metsätalous. Uusien ohjauskeinojen toteutettavuusarviointi

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena arvioida uusiutuvien luonnonvarojen kestävän hyödyntämiseen liittyvien uusien ohjauskeinojen toteutettavuutta. Tarkastelussa oli joko täysin uusia ohjauskeinoja tai nykyisten ohjauskeinojen muunnelmia tai yhdistelmiä, jotka voisivat onnistuessaan edistää kestävää maa- ja metsätaloutta tai ratkaista nykyisen ohjauksen ongelmia. Metsäsektorin kohdalla tarkastellut ohjauskeinot liittyivät perinteiseen metsäpolitiikkaan tai muihin metsäresursseihin vaikuttaviin ohjauskeinoihin. Maataloussektorin osalta keskityttiin erityisesti uudistuvan maatalouspolitiikan ohjaukseen, jossa huomioidaan ilmasto-, energia- ja maaseutupolitiikan ohjausvaikutukset. Arvioinnin menetelmänä oli Delfoi-tekniikka, joka toteutettiin kaksikierroksisena, anonyyminä ja vuorovaikutteisena kyselyprosessina online-kyselyn muodossa. Avoimet vastaukset analysoitiin laadullisesti luokittelemalla ja ryhmittelemällä; asteikkovastauksia tarkasteltiin kokonais- ja taustamuuttujien mukaisina jakaumina. Ohjauskeinoja arvioineeseen asiantuntijapaneeliin koottiin kattava edustus maatalous-, metsä- ja ympäristöpolitiikan sidosryhmistä. Kyselyn perustaksi valmistettiin ohjauskeinojen arviointikehikko, jonka avulla tarkasteltiin erikseen tavoitteiden ja keinojen kannatettavuutta, perusteluja, kustannustehokkuutta, vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Kestävyyden eri ulottuvuuksien (ekologinen, taloudellinen ja sosiokulttuurinen) vaikutusarviointi on olennainen osa arviointikehikkoa. Ensimmäisellä kierroksella kyselyyn vastasi 174 asiantuntijaa (vastausprosentti oli 30,5 %, sillä kutsuja lähettiin 571 asiantuntijalle) ja toisella kierroksella 74 asiantuntijaa (vastausprosentti oli 42,5 %). Tulosten perusteella arvioitiin SWOT-analyysillä ohjauskeinojen toteutettavuutta ja jaettiin keinot kolmeen ryhmään: 1) eteenpäin vietävissä olevat, 2) hiomista vaativat sekä 3) turhaa toiveikkuutta herättävät. Eteenpäin vietävissä olevia ja vahvan kannatuksen saaneita keinoja nähtiin kaksi. Ensimmäinen näistä, lannankäsittelyn investointituki nähtiin selkeänä tukimuotona, joka oikein kohdistettuna aktivoi investoimaan. Toinen, tilusjärjestelytuki pellon- ja metsänomistajille edistää onnistuessaan tilusrakenteen kehittymistä laajentavien ja kasvavien yritysten tarpeisiin. Hiomista vaativat biokaasun syöttötariffi, jonka yhteyteen toivottiin huolellisesti realistisesti tehtyjä laitosinvestointilaskelmia. Monivuotisen nurmen viljelyvelvoite eloperäisillä mailla nähtiin kannatettavana, joka tulisi toteuttaa osana CAP-pakettia. Kemera-tukien uudelleen kohdentaminen vaatii jatkotutkimusta keinon moninaisista vaikutuksista ja sopivuudesta nykytilanteeseen. Koulutussetelit puutuotealan mikroyrityksille -keinossa tulisi vielä miettiä kohdennusta, eli mihin palveluihin koulutussetelejä voitaisiin käyttää. Hiilikorvaukset maa- ja metsätaloudessa vaativat hiilitaseen mittaamiseen ja seurantaan sekä korvausten määräytymiseen liittyviä lisäselvityksiä. Turhaa toiveikkuutta nähtiin metsätalouden siirtymisessä maatilatalouden- tai yritysverotukseen, pinta-ala- ja myyntiperusteisessa metsätalouden yhdistelmäverotuksessa sekä eloperäisten maiden viljelyn ohjauksessa päästökaupalla. Asiantuntija-arvioinnissa toistuivat yksittäistä ohjauskeinoa laajemmat näkökohdat, joihin perustuen voidaan esittää seuraavia maa- ja metsätalouden julkisen ohjauksen kehittämistä koskevia suosituksia. Ensinnäkin julkista ohjausta tulisi kehittää joustavien, markkinaohjautuvien politiikkakeinojen suuntaan; tulisi välttää markkinoita vääristäviä keinoja, mutta kuitenkin suosia laajaa kestävyyttä varmistavaa sääntelyä. Toiseksi ohjauskeinojen ennakkoarviointiin kannattaisi sisällyttää kestävyysvaikutustarkastelu, jossa eri kestävyysulottuvuuksien yhteistarkastelulla voidaan arvioida kokonaiskestävyyttä identifioiden keinon heikot ja vahvat alueet. Kolmanneksi yksittäisten ohjauskeinojen kehittämisestä olisi syytä siirtyä enenevässä määrin ohjauskokonaisuuksien rakentamiseen, jossa pyritään varmistamaan ohjauksen johdonmukaisuus ja sektorikohtaisten politiikkojen koherenssi. Neljänneksi ohjauskeinojen hallinnolliseen keveyteen olisi valtiontalouden säästöpaineissa kiinnitettävä erityistä huomiota.ABSTRACT New and enhanced policy measures for sustainable use of natural resources are examined in this study. The examined policy measures could possibly promote sustainable agriculture and forestry or solve problems created by current public policy steering. In forestry, the examined policy measures deal with traditional forest policy or other policy measures that affect forest resource use. Agricultural policy measures concentrate on the future Common Agricultural Policy (CAP) guidance taking into account the challenges and goals, which are provided by climate, energy and rural policy. The evaluation was done by two rounds of online Delphi questionnaires. The survey rounds formed an interactive and anonymous process among the chosen expert panel. The chosen expert panel represented agricultural, forestry and environmental interest groups and stakeholders. Openended responses were analysed by qualitatively structuring and categorizing them, whereas, the choice responses on Likert scale were analysed based on their total and background group specific distributions. The questionnaires were designed around a prepared policy evaluation framework, which covered the advocacy of the measures and their primary aims, as well as measures’ costefficiency, impacts and effectiveness. Additionally, assessment of sustainability by ecologic, economic and socio-cultural impacts was an essential part of the evaluation framework. On the first round, 174 experts (presenting a response rate of 30.5%) evaluated the policy measures according to a prepared evaluation framework. In the second round 74 experts (presenting a response rate of 42.5%) provided revised responses. Based on the results, a SWOT analysis was made to evaluate the feasibility of the examined measures. The measures were divided into three groups: 1) Feasible to implement, 2) Refinement needed and 3) Groundless optimism offered. An investment subsidy for manure handling fell within the first category. The measure was considered as a clear form of subsidy, which conditioned with a proper allocation, will activate farmers to invest. Also a subsidy for land consolidation for expanding farms and forest enterprises was strongly supported by the panel and thus fell within the first category. The implementation of feed-in-tariff system for small-scale biogas production, obligatory farming of perennial grasses on organic soils, a reallocation of forestry subsidies from timber production to public goods, training vouchers for small and micro-scale wood product enterprises, and introduction of carbon compensations into forestry and agriculture fell within the second category. All of them received high advocacy, but included also aspects that would need to be revised further. Groundless optimism, in turn, was observed in revised taxation systems for forestry and in the emissions trading system customised for cultivation of organic soils. Some aspects and viewpoints repeated in the evaluation of numerous policy measures. Based on these, some general recommendations for the planning of public policy measures can be given. First of all, public policy measures should be developed into a direction of flexibility and market orientation. Moreover, measures that skew markets should be avoided and measures that ensure sustainability in many areas should be favoured. Secondly, the ex-ante assessments of policy measures should include a sustainability impact evaluation where the both aggregated and individual sustainability gains can be identified. Thirdly, instead of developing separate policy measures, public policy preparation should focus on building policy packages keeping in mind the consistency and coherence of sectorial policies. Finally, taking into account the tightness of state economy, administrative burden should be carefully evaluated beforehand1. Johdanto 2. Menetelmät 3. Tilusjärjestelyillä kilpailukykyä maa- ja metsätalouteen 4. Lannankäsittelyn investointituki koetaan tehokkaaksi tavaksi edistää ravinnekiertoa, teknologia kustannustehokkuuden esteenä 5. Biokaasun syöttötariffijärjestelmän laajentaminen alentaa KHK-päästöjä, mutta keinoja ja sen kustannustehokkuutta tulee vielä jalostaa 6. Eloperäiset maat nähdään kasvihuonekaasujen vähentämisen kannalta tärkeinä, mutta päästövähennysten laskentatapa ei ota niitä kaikilta osin huomioon 7. Koulutusseteleistä joustava kannuste puutuotealan mikroyritysten liiketoiminnan vahvistamiseen 8. Metsätalouden hiilikorvaukset harkinnan arvoisia pitkällä aikavälillä 9. Pinta-alaperusteisen metsäverotuksen osittainen palautus herättää kriittisyyttä 10. Metsäverotuksen siirtyminen muiden tuloverotusten suuntaan vaatisi jatkoselvityksiä 11. Kemera-tukien suuntaaminen puuntuotannosta markkinattomiin hyötyihin vastaa paremmin nykyistä metsienkäyttöä, mutta aiheuttaa myös huolta puutuotannon tasosta 12. Kemera-tukien uudelleen kohdentaminen taimikonhoitoihin, kunnostusojitusten vesiensuojelutoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen tarjoaa parempaa suuntausta, vaikkakin yksityiskohtia tulee pohtia lisää 13. Johtopäätelmät 14. Viitteet 15. Liitteet201