Ensihoidon työpaikkakoulutuksen toteutuminen työpaikoilla – hoitovelvoitteisten ensihoitajien näkemyksiä työpaikkakoulutuksesta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka usein hoitovelvoitteisille ensihoitajille järjestetään työpaikkakoulutusta, mitä koulutusmenetelmiä työpaikkakoulutuksissa käytetään ja kuka koulutukset pitää. Lisäksi selvitettiin ensihoitajien mielipiteitä työpaikkakoulutusten määrästä, käytetyistä koulutusmenetelmistä, koulutusten pitäjistä sekä hyödyllisyydestä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös saada kehittämisehdotuksia ensihoidon työpaikkakoulutukseen. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena ja se kohdistettiin hoitovelvoitteisille ensihoitajille jotka työskentelevät Keski-Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pelastuslaitoksilla sekä Tampereen aluepelastuslaitoksella. Kyselylomakkeita lähetettiin 95 kappaletta. Kyselyyn osallistui 63 ensihoitajaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna PASW Statistics 18 –tilastointiohjelmaa. Tilastointiohjelman avulla tulokset saatiin numeraalisiksi joiden avulla voitiin muodostaa kuvaajia tulosten esittämiseksi. Tulokset esitetään frekvenssien sekä pylväsdiagrammien avulla. Kyselylomake sisälsi yhden avoimen kysymyksen jonka vastauksia käytettiin sellaisenaan tutkimuksessa. Tutkimustuloksissa ilmeni, että ensihoidon työpaikkakoulutusten järjestäminen on epäsäännöllistä. Koulutusten pitäjät ovat lähinnä kollegoita tai lähimpiä esimiehiä. Koulutustapoja on käytössä monipuolisesti. Ensihoitajat kokevat koulutusten määrän riittämättömäksi ja toivovat enemmän sekä teoriakoulutuksia että käytännön harjoituksia. Koulutukset koetaan hyödyllisiksi, mutta niihin osallistuminen osittain hankalaksi päällekkäisen päivystämisen kanssa. Jatkotutkimusehdotuksena on vastaavanlaisen kyselyn suorittaminen yksityisissä sairaankuljetusyrityksissä sekä laajentamalla otoksen kokoa kattavamman tuloksen aikaansaamiseksi. Uusi terveydenhuoltolaki siirtää ensihoidon järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille. Tämä tutkimus on toistettavissa tulevaisuudessa tutkittaessa terveydenhuoltolain muutoksien yhteyksiä työpaikkakoulutusten toteuttamiseen.The objective of this thesis was to find out how often treatment-obligated paramedics are provided with workplace training, what are the training methods applied and who organizes such events. In addition, the study investigates the paramedics’ perceptions of the frequencies, instructors and usefulness of the workplace training. Furthermore, the aim was to bring up development suggestions concerning training at the workplace. The research methodology comprised of a questionnaire survey, with a research population consisting of treatment-obligated paramedics working in the rescue departments of Central Uusimaa, South Karelia and Kymenlaakso, as well as the regional rescue department of Tampere. In total, 95 questionnaires were sent, with 63 paramedics taking part in the survey. Statistical software ‘PASW Statistics 18’ was utilized to analyze the collected data. With the help of the software the collected data could be translated into measurable factors, according to which diagrams could be constructed to present the results. The research findings are presented in frequency tables and bar charts. The research results depicted that organizing workplace training takes place irregularly and the training instructors mainly comprised of colleagues or closest superiors. The respondents considered the training methods to be versatile. However, the frequency of training organized was stated to be insufficient. In addition, the respondents called for more theoretical education as well as practical exercises. To conclude, the training at the workplace was considered useful, however participating was found difficult due to overlapping emergency duties. The study could be extended in the future by conducting a similar questionnaire survey for private companies working in the ambulance service domain. In addition, a more comprehensive research population could be targeted, in order to maximize the response rate. The new health care act shifts the responsibility for providing emergency medical care services from municipalities to health care districts. This study can be repeated in the future while investigating the connections between the changes in the health care act and the organization of training at the workplaces

Values and Evaluation of Network-Based Education from the point of view of Class Teachers in Helsinki

Tutkimuksen päätarkoitus oli hahmottaa verkko-opetuksen arvoja ja arviointia luokanopettajan näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä oli mediakasvatus ja didaktiikan käsitys opetus opiskelu oppimisprosessista. Didaktisena perustana käytettiin Kansasen ym. (2000) opettajan pedagogista ajattelua, Lahdeksen (1997) didaktiikan kehämallia sekä Uljensin (1997) opetus opiskelu oppimisprosessia. Lähtökohtana oli luokanopettajan arvioinnin kautta pohtia opetuksen, opiskelun ja oppimisen sekä tieto- ja viestintätekniikan yhtymistä koulukontekstissa. Tutkimuksen pääongelmat olivat: 1) Minkälainen oli luokanopettajan käsitys verkko-opetuksen toteuttamisesta? 2) Miten luokanopettaja arvioi verkko-opetusta? Myös ensimmäistä pääongelmaa lähestyttiin arvojen ja arvioinnin näkökulmasta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun teemoja jäsennettiin Gallinin (2001) sosiokulttuurisen verkko-opetuksen arviointimallin sekä Tellan ja Mononen-Aaltosen (2001) mediakasvatuksen monitasomallin avulla. Aineistonkeruussa kahdeksan helsinkiläistä luokanopettajaa vastasivat lyhyeen kyselyyn, jonka jälkeen heitä haastateltiin välittömästi. Laadullisen aineiston analyysissä teemoiteltiin aineisto, ja tämän rinnalla rakennettiin aineistolähtöistä analyysiä. Näiden vuorovaikutuksesta syntyivät tutkimuksen johtopäätökset. Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa nähtiin luokanopettajan verkko-opetukseen liittyvien arvojen kaksi eri näkökulmaa: (A) opetus opiskelu oppimismenetelmien ja -tulosten arvonäkökulma sekä (B) ns. kasvatuksellinen ja koulukulttuurin arvonäkökulma. Arvonäkökulmien pohjalta hahmotettiin johtopäätöksissä erilaisia tasoja luokanopettajan opetuksen, opiskelun ja oppimisen arvioinnista, kun tieto- ja viestintätekniikka on mukana prosessissa. Kaksi tasoa tarkennettiin verkko-opetuksen arvioinnin fokuksiksi, jotka olivat (1) teknologinen ja (2) tavoitteinen fokus. Teknologisessa arvioinnin fokuksessa (1) arviointia hallitsee huoli oppilaasta ihmisenä. Arviointi liittyy joko siihen, että oppilaan on opittava perustaidot tieto- ja viestintätekniikassa ja ymmärrettävä Internetin mahdollisuudet, tai siihen, että opettaja pyrkii suojelemaan lapsia Internetin uhkilta ja liialliselta altistumiselta esimerkiksi digitaalisille peleille. Verkko-opetuksen tavoitteinen arvioinnin fokus (2) nojaa siihen, minkälaisia tavoitteita luokanopettaja yleisesti asettaa opetukselleen, vaikka tieto- ja viestintätekniikka ei liittyisikään prosessiin. Fokuksen taustalla on myös mediakasvatuksen näkökulma tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön, jolloin keskeistä on, että opetuksen suunnittelu ja arviointi ei lähde teknologiasta käsin vaan didaktiikasta ja pedagogisista arvoista. Verkko-opetuksen arvioinnin fokusten voidaan nähdä täydentävän toisiaan. Fokusten varioinnissa voidaan puhua luokanopettajan kohdalla todellisesta mediataidosta, joka ulottuu yli ammatillisen pätevyyden aina opettajan henkilökohtaiseen kehittymisen kaareen

Lausunto Hannu Valkaman lisensiaattitutkielmasta ”Strateginen kehittäminen koulutusorganisaatiossa. Malli muutoksen johtamiseen”

Strateginen kehittäminen koulutusorganisaatiossa : malli muutoksen johtamiseen / Hannu Valkama. Lisensiaatintyö : Tampereen yliopisto, kasvatustiede. Tampere, 1990. 125 s. Tutkielma on julkaistu´ kirjana: Strateginen kehittäminen koulutusorganisaatiossa : malli muutoksen johtamiseen / Hannu Valkama. (Aikuis- ja nuorisokasvatuksen laitoksen julkaisuja / Tampereen yliopisto, ISSN 0357-3052; 27) Tampere : Tampereen yliopisto, 1991. 72 s. ISBN 951-44-2841-2 &nbsp

The Pedagogical Meaning of the Tapiola Choir between 1963-2003

This study examines the impact that the Tapiola choir has had on its singers under its four decades. This pedagogical meaning was studied through the former singers of the Tapiola choir, their life choices and their choice of profession. The purpose of this study was to find out how the Tapiola choir has influenced its singers in the long run - their individuality and personality as well as their world view. The target group of this research were all the former members of the Tapiola choir. Altogether 400 individuals have sung in the Tapiola choir. One hundred of them could be reached and 87 of them answered the enquiry. The enquiry was divided in to the following sections: 1) background, 2) years in the choir, 3) hobbies, 4) statements, 5) complete the sentences and 6) with your own words. The main emphasis in this enquiry was on the 50 statements, which were used to study the respondents' attitudes towards the choir as a hobby, the choir's working methods and music education. Through the analysis of this section the researcher was able to generalize the impacts that Tapiola choir has had on its singers. The theoretical base of this study examines the subtext of musicality and musical development as well as music as a hobby. Communal music hobbies and the requirements for a functioning music community were also accentuated. This was connected to my hypothesis of an educative music community. A music community can't be truly educative if its members are unable to collaborate in different situations of practicing and performing. The research results support my hypothesis of the educativeness of a children's choir. The former choristers are socially skilled and self-confident individuals, who are well prepared for the challenges in life. In the Tapiola choir every member is a responsible individual as well as an important part of the whole. The different tasks given in the choir teach the choristers to trust their own skills. Working in a group for its part develops social skills. Many of the respondents also felt that singing in the Tapiola choir was more than a hobby, almost like a way of life. Many of them impress that they would be totally different persons without this period in their life.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen vaikutus Tapiolan kuorolla on ollut laulajilleen neljän vuosikymmenensä aikana. Tätä pedagogista merkitystä tutkittiin selvittämällä lapsikuoroharrastuksen vaikutuksia laulajien elämänvalintoihin ja mittaamalla sen merkitystä persoonallisuuden kehittymiseen ja maailmankatsomukseen. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat kaikki entiset Tapiolan kuorolaiset. Koko kohderyhmään kuuluu noin 400 henkilöä, joista tavoitettiin sata. Näistä sadasta henkilöstä 87 vastasi kyselylomakkeeseen. Kyselylomake jakautui kuuteen osaan: 1) tausta, 2) kuorovuodet, 3) harrastukset, 4) väittämät, 5) täydennä lauseet, 6) omin sanoin. Kyselylomakkeen pääosan muodostivat 50 väittämää, joilla tutkittiin vastaajien asennoitumista kuoroharrastukseen, kuoron työskentelytapoihin ja kasvattavuuteen sekä musiikkikasvatukseen. Niitä analysoimalla pystyttiin toteamaan yleisemmin, miten entiset kuorolaiset kokevat kuoroharrastuksen vaikuttaneen myöhempään elämäänsä. Teoreettisessa viitekehyksessä selvitettiin musikaalisuuden taustoja ja musiikillista kehittymistä sekä musiikkia harrastuksena. Tärkeällä sijalla oli myös yhteisöllinen musiikkiharrastus ja musiikkiyhteisön toimivuuden edellytykset. Tämä liittyi oletukseeni siitä, että musiikkiyhteisö ei voi olla kasvattava ja kehittävä, jos sen jäsenten välinen yhteistyö ei toimi erilaisissa harjoittelu- ja esiintymistilanteissa. Tutkimustulokset tukevat hypoteesiani siitä, että lapsikuoro kasvattaa sosiaalisesti taitavia ja itsevarmoja yksilöitä, joilla on hyvät valmiudet selvitä elämän asettamista haasteista. Tapiolan kuorossa jokainen kuorolainen on sekä vastuuta kantava yksilö että tärkeä osa toimivaa kokonaisuutta. Kuoron parissa hoidetut vastuutehtävät opettavatkin luottamaan omiin taitoihin. Ryhmässä toimiminen puolestaan kehittää sosiaalisia taitoja. Kasvattavuuden kokeminen rohkaisee suuntautumaan musiikkialojen lisäksi opetus- ja kasvatusalalle. Lisäksi suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että lapsikuoroharrastus ja nimenomaan Tapiolan kuorossa laulaminen oli enemmän kuin pelkkä harrastus. Pikemminkin se oli kokonaisvaltaista toimintaa tärkeäksi tulleen sosiaalisen sidosryhmän kanssa, lähestulkoon elämäntapa. Moni vastaajista kertoo vielä omin sanoin -osiossa kuinka erilainen olisi ilman tätä ajanjaksoa elämässään

Selvitys opettajankoulutuksen rakenteesta yliopistoissa

Selvitys liittyy hallitusohjelman Osaamisen ja koulutuksen alueen peruskoulun uudistamisen kärkihankkeen, Uusi peruskoulu -ohjelman ja Opettajankoulutusfoorumin laatiman Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman tavoitteiden toimeenpanoon. Tarkastelu kohdistuu opettajakoulutuksen yksikkörakenteeseen, opettajankoulutusta antavan henkilöstön tehtäviin, tieteelliseen profiiliin ja julkaisutoimintaan, tutkintoihin ja muihin opettajankelpoisuuden antaneisiin suorituksiin sekä yliopistojen sisäiseen yhteistyöhön opettajankoulutuksessa. Yliopistoissa ei ole yhtenäistä tapaa määritellä, mitkä opettajien tehtävät kuuluvat opettajankoulutukseen. Myös opettajankoulutusta koskeva tilastotieto on puutteellista. Tällä hetkellä opettajankelpoisuuden antavista maisterintutkinnoista lähes puolet on aineenopettajantutkintoja. Raportissa nostetaan esille rakenteellisia haasteita, joiden ratkaiseminen vaatisi yliopistotason kokonaistarkastelua. Pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin opettajankoulutuksen tehtävissä toimivat henkilöt, selkiyttää opiskelijavalintaa sekä pedagogisten opintojen ja opetettavien aineiden sisältöjä. Myös opettajankoulutusta antavien yksiköiden välistä yhteistyötä voisi tiivistää. Valtakunnallisesti opettajankoulutuksen vetovoimaisuuden ylläpitäminen ansaitsee huomiota. Päivitetty 16.5.2019

Suomalaisen koulupedagogiikan kasvatustieteellinen perusta 1900-luvulla

Esitys Kasvatus sosiaalisena ja yhteiskunnallisena toimintana -seminaarissa Helsingissä 4.4.2013

Antroposeenin ruokaympyrä ja kriittinen monilajinen kasvatustiede

”Liha- vai kasvisruoka” on kysymys, josta on hyvä lähteä liikkeelle. Mutta kriittisen monilajisen kasvatustieteen ja pedagogiikan tulokulmasta pitäisi lisäksi kysyä: mikä liha, mikä kasvis, keiden kustannuksella, keiden hyödyksi, millaisia historioita vaalien