Eri puulajien pyrolyysi ja analysointi

Tässä työssä tutkittiin eri puulajien pyrolyysituotteita, käyttäen apuna nopeaa ja hitaasti tapahtuvaa pyrolyysireaktiota. Tavoitteena oli pyrolysoida ammattikorkeakoulun laboratoriossa eri puulajeja itsetehdyllä reaktiolaitteistolla ja analysoida syntyvät tuotteet kaasukromatografilla. Kuitenkin pian selvisi, että tälläisiä kokeita ei pystynyt toteuttamaan ammattikorkeakoulun laitteistolla. Pyrolyysi eli kuivatislaus on lämpökemiallinen reaktio, jossa lämmitetään pyrolysoitavaa materiaalia sellaisessa ympäristössä, missä happi on poistettu kokonaan tai korvattu jollakin toisella, inertillä kaasulla. Pyrolyysiprosessit voidaan jakaan kahteen eri kategoriaan, eli nopeaan pyrolyysiin, joka tapahtuu korkeassa lämpötilassa ja hitaaseen pyrolyysiin, joka tapahtuu alhaisemmassa lämpötilassa. Pyrolyysimenetelmä on mielenkiintoinen, koska sillä on paljon mahdollisuuksia. Sillä voidaan mm. vähentää nestemäisen polttoaineen valmistusta pyrolyysimenetelmällä valmistettavilla biopolttoaineilla, mineraaleja voidaan erottaa biopolttoainetta valmistettaessa ja kierrättää suoraan maaperään ravintoaineina, valmistaa uusiutuvaa polttoainetta boilereille, moottoreille ja voimaloille. Kiinnostavaa on myös että pyrolyysimenetelmä voisi yhdistää maanviljelyksellisen toimialan ja petrokemiallisen tuotannon

Hevosdoping : Kirjallisuuskatsaus ja vaikutusten arviointi

Hevosten suorituskykyyn vaikuttaminen on kielletty eläinsuojelulain nojalla. Lisäksi Hippoksen kilpailusäännöt kieltävät kaikenlaisen vaikuttamisen hevosen kilpailusuoritukseen. Hippoksella on myös dopingin käytön suhteen nollatoleranssi, jonka mukaan hevosen dopingnäytteistä ei saa löytyä lääkeainejäämiä. Hevosurheilussa dopingtarkoituksessa käytettyjen aineiden mahdollisia vaikutuksia eläimen suorituskykyyn ei ole koottu yksien kansien väliin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan aineita, joita on käytetty tarkoituksena parantaa hevosen suorituskykyä, sekä pohditaan tutkimuksiin perustuen kyseisten aineiden todellista vaikutusta. Furosemidi on diureetti, jota käytetään nesteenpoistolääkkeenä esimerkiksi kongestiivisen sydänvian hoidossa. Hevosilla sen tavallisin käyttötarkoitus on EIPH:n (exercise-induced pulmonary hemorrhage) hoito. Furosemidin on todettu joissakin tapauksissa pienentävän EIPH:n vakavuusastetta, mutta se ei ole täysin pystynyt ehkäisemään verenvuotoa. Furosemidin mahdollisen suorituskykyä parantavan vaikutuksen oletetaan perustuvan sen aiheuttamaan diureesiin, jolloin hevosen ruumiinpaino alenee ja eläin pystyy juoksemaan nopeammin. Tieteellisissä tutkimuksissa furosemidin ei kuitenkaan ole todettu merkittävästi parantavan hevosten suorituskykyä. On mahdollista, että furosemidi häiritsee muiden samanaikaisesti käytettyjen lääkeaineiden näkymistä veri- ja virtsanäytteissä. Klenbuteroli on β2-agonisti, joka laajentaa keuhkoputkia rentouttamalla niiden sileitä lihaksia. Sitä onkin käytetty hevosilla hengitystiesairauksien hoidossa. Tämän vaikutuksen vuoksi sitä on käytetty myös dopingaineena. Klenbuterolilla voi myös olla haitallisia vaikutuksia hevosen sydänlihaksen toimintaan ja palautumiskykyyn urheilusuorituksen jälkeen. Kofeiini on keskushermostoa stimuloiva aine, jonka piristävä vaikutus perustuu sen kykyyn estää keskushermostoa lamaavan adenosiinin toimintaa. Kofeiini myös kiihdyttää sykettä ja stimuloi hengitystä. Kofeiinia on luonnollisesti esimerkiksi kahvissa, teessä ja suklaassa, joten ympäristökontaminaation seurauksena hevoseen joutuvat pienet kofeiinimäärät ovat mahdollisia. Hevosissa kofeiini voi aiheuttaa kiihtyneisyyttä ja lisätä liikkumisaktiivisuutta. Tulehduskipulääkkeillä voidaan lievittää esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten kipua ja poistaa ontuminen, jolloin hevonen on näennäisesti kilpailukunnossa. Natriumbikarbonaatin ("milkshake") käytön tarkoituksena on lisätä hevosen kestävyyttä. Bikarbonaatti puskuroi lihaksissa muodostuvaa maitohappoa. Natriumbikarbonaatilla ei kuitenkaan ole todettu olevan vaikutusta hevosen suorituskykyyn. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta vaikuttaisi siltä, ettei olisi dopingvalvonnallisesti perusteltua testata muita kuin sellaisia aineita, joiden vaikutuksesta urheilusuoritukseen on kiistaton näyttö. Eläinsuojelullisesti on perusteltua testata myös muita aineita

Eturauhassyövän ja virtsarakkosyövän tunnistaminen elektronisen nenän avulla

Tämä syventäviksi opinnoiksi tarkoitettu työ on kolmas osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää syöpien diagnostiikkaa, seurantaa ja hoitoa. Elimistön solut tarvitsevat proliferoituessaan endogeenisiä polyamiinikasvutekijöitä. Polyamiinit ovat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), jotka tuoksuvat voimakkaasti. Syöpäkudoksessa soluproliferaatio on kiihtynyt ja näin ollen myös polyamiinien synteesi häiriintynyt. Tämä johtaa polyamiinien pitoisuuksien kasvuun normaalisti toimivaan kudokseen verrattuna. Hajuominaisuutensa vuoksi polyamiineja voidaan pitää potentiaalisina kasvainkudosten markkerimolekyyleinä. Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin ChemPro 100-kaasuanalysaattorin (elektroninen nenä) kykyä tunnistaa polyamiineja kaasufaasista. Toisessa vaiheessa jatkettiin ensimmäistä vaihetta tutkimalla ChemPro 100:n polyamiinien tunnistamiskyvyn konsentraatiorajaa. Tämän lisäksi toisessa vaiheessa tutkittiin ChemPro 100:n kykyä erottaa hyvänlaatuinen munuaiskudos pahanlaatuisesta ja munuaissyöpäpotilaiden virtsan kemiallista spektriä. ChemPro 100:lla analysoidut näytteet analysoitiin myös kaasukromatografilla. Tämän tarkoituksena oli varmentaa ChemPro 100:lla saadut mittausarvot ja selvittää menetelmien käytännön ongelmia. Aiemman tutkimuksen tärkein tulos on, että kaasukromatografilla tehdyissä mittauksissa osa pahanlaatuisista virtsanäytteistä eroaa merkittävästi hyvänlaatuisesta näytteestä. Tutkimuksen kolmannesta vaiheesta, jota tämä tutkimusraportti käsittelee, julkaistiin artikkeli, Detection of smell print differences between nonmalignant and malignant prostate cells with an electronic nose, kansainvälisesti tunnetussa Future Oncol lehdessä vuonna 2012. Tässä tutkimusvaiheessa analysoimme ChemPro 100:n avulla kahta eturauhassolulinjaa ja yhtä virtsarakkosolulinjaa sekä niiden elatusnesteitä. Toinen eturauhassolulinja vastasi ominaisuuksiltaan hyvänlaatuista eturauhaskudosta ja toinen eturauhassyöpäkudosta. Virtsarakkosolulinja vastasi puolestaan virtsarakkosyöpäkudosta. Tutkimuksesta julkaistiin samana vuonna myös katsaus Duodecim-lehdessä. Tutkimuksen tärkein tulos on, että ChemPro 100:n avulla kyettiin erottamaan normaalit eturauhassolut syöpäsoluista. Erotuskyky oli 95 %:n luokkaa. Virtsarakkosyöpäsolut eivät sen sijaan merkittävästi eronneet hyvänlaatuisista soluista. Analyysissä saatiin viitteitä siitä, että syöpäsolut muuttavat elatusnesteensä hajua. Tutkimuksen tulokset ovat merkittävät, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta, kun elektronisen nenän käytön on osoitettu olevan tehokas keino urologisten syöpäsolujen tunnistamisessa. Elektronista nenää kehittämällä ja hyödyntämällä onkin mahdollista saada halpa ja kajoamaton menetelmä ainakin eturauhassyövän diagnostiikkaan ja seulontaan. Menetelmä vaatii kuitenkin vielä runsaasti kehitystyötä. Olemme läpikäyneet tätä tutkimusraporttia varten aiemmin julkaistuja elektronista nenää koskevia tutkimuksia, urologisia lehtiä sekä hakeneet elektronista nenää koskevia tutkimuksia ja tapausselostuksia MedlineOvid- ja PubMed -tietokannoista. Cochrane-katsauksia (urologiset syövät) ja muita katsauksia on käyty läpi ajalta 2009-2013. Detection of smell print differences between nonmalignant and malignant prostate cells with an electronic nose Article published originally in: Future Oncology (2012) 8 (9), 1157-116

Luontaisten steroidien dopingkäytön osoittaminen analyyttisin menetelmin

Pro gradu -tutkielma keskittyy analyyttisiin menetelmiin, joilla luontaisten eli endogeenisten steroidien dopingkäyttö osoitetaan ihmisvirtsasta. Endogeeniset anabolis-androgeeniset steroidit ovat välttämättömiä ihmiselle aina sikiöstä vanhuuteen, mutta niitä käytetään niiden anabolisten ominaisuuksiensa vuoksi myös dopingaineena. Steroidien endogeenisuus, pienet pitoisuudet näytteissä, virtsan hankaluus matriisina ja henkilökohtaiset steroidiprofiilin vaihtelut tuovat haastetta dopinganalytiikalle. Anabolis-androgeeniset steroidit myös metaboloituvat lähes täysin ennen niiden eritystä virtsaan ja vain pieni määrä alkuperäistä steroidia on havaittavissa virtsasta. Yhdisteen dopingkäyttö voidaankin havaita sen aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksien kasvuna tai tiettyjen aineenvaihduntatuotteiden suhteiden muutoksina. Maailman Antidopingtoimisto ohjaa vahvasti tätä analytiikkaa. Pitkään analytiikkaa hallinneiden kaasukromatografi-massaspektrometristen menetelmien sijaan yhä useampi uusista tutkimuksista perustuu nestekromatografiaan. Endogeenisten steroidien dopingkäytön osoittamisessa ollaan yhä enemmän myös siirtymässä tandem-massaspektrometrisiin menetelmiin. Isotooppisuhdemassaspektrometriaa hyödynnetään varmistusanalyyseissä steroidin endogeenisen tai eksogeenisen alkuperän selvittämisessä. Elimistön oman ja ulkoisesti nautitun steroidin hiilen isotooppisuhteiden hiuksenhieno ero voidaan mitata tarkasti. Tutkielmassa valotetaan myös luontaisten steroidien dopinganalytiikan tulevaisuutta. Steroidien endogeenisyyden vuoksi niiden analytiikka ja raja-arvojen asettaminen on ollut erityisen haasteellista. Biologisen passin avulla dopinganalyysit painottuvat yhä enemmän henkilökohtaisiin muutoksiin eri yhdisteiden pitoisuuksissa ja suhteissa. Tarkan massan analysaattoreiden hyödyntäminen erityisesti uusien biomarkkereiden etsimisessä on laajan mielenkiinnon kohteena. Pro gradu -tutkielman kokeellinen osuus suoritettiin Yhtyneet Medix Laboratorioiden huume-, lääkeaine- ja dopinganalytiikan yksikössä. Työn aiheena oli testosteronin ja eräiden muiden endogeenisten steroidien dopingkäytön osoittamiseen käytettävän kaasukromatografi-poltto-isotooppisuhdemassaspektrometrisen menetelmän jatkokehittely. Menetelmään muun muassa lisättiin yhdisteitä. Uuton ja nestekromatografisen fraktioinnin olosuhteet optimoitiin kohdeyhdisteille, testattiin ja optimoitiin derivatisointimenetelmä niiden kaasukromatografi-poltto-isotooppisuhdemassaspektrometristä analyysiä varten ja suoritettiin menetelmän alustavaa testausta ja validointia steroidistandardeilla ja biologisilla näytteillä. Lopullinen menetelmä vaatii vielä lisätutkimusta

Monosakkaridien derivatisointi ja analysointi kaasukromatografialla

Tiivistelmä. Monosakkaridien analysointi on tarpeellista monilla eri tieteen- ja teollisuuden aloilla. Monosakkaridit ovat usein monimutkaisissa matriiseissa ja niillä on useita isomeerejä, mikä tuottaa ongelmia analysoinneissa. Kaasukromatografia on yksi menetelmistä, joilla monosakkarideja voidaan analysoida. Tämän kirjallisuustutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia analyysiolosuhteita käytetään tyypillisten monosakkaridien analysoimisessa kaasukromatografialla sekä millaisia derivatisointimenetelmiä analysointia varten käytetään. Monosakkaridien huonon haihtuvuuden takia ne täytyy derivatisoida, jotta niiden polaarisuus alenee ja kiehumispisteet laskevat. Lisäksi yhdisteiden erottuvuutta on pyritty parantamaan eri derivatisointireagensseja käyttämällä. Tutkielmassa tarkasteltuja menetelmiä olivat silylointi, asylointi ja alkylointi, sekä kaksivaiheiset oksimointi-silylointi- ja oksimointi-asylointi-menetelmät. Kaasukromatografisen analysoinnin analyysiolosuhteita tarkasteltiin kolonnin, lämpötilan ja detektorin kannalta. Tutkielmassa kaksivaiheiset menetelmät todettiin tarpeelliseksi, koska niiden avulla saadut johdannaiset tuottivat yksinkertaisempia kromatogrammeja. Oksimointi-silylointi-menetelmä sopii sekä aldooseille että ketooseille, mutta oksimointi-asylointi-menetelmä sopii vain aldooseille. Ketoosien tapauksessa analyyttien on todettu hajoavan. Analyyseissä käytetyimpiä kolonnien stationäärifaaseja silyloiduille johdannaisille ovat dimetyylisiloksaani- ja 5%-difenyyli-95%-dimetyylisiloksaanifaasi. Asyloiduille monosakkarideille käytetään polaarisempaa faasia. Suosituin detektori monosakkaridien analysointiin on massaspektrometri, mutta myös muita vaihtoehtoja on tutkittu ja todettu sopiviksi. Analyysilämpötilat vaihtelivat riippuen siitä mitä yhdisteitä analysoitiin ja mitä derivatisointimenetelmää tai kolonnia käytettiin

Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen hajupäästöjen seurannan ja ennustamisen kehittäminen

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) toimeksiannosta. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa voitaisiin kehittää hajupäästöjen seurantaa ja ennustamista. Hajupäästöt voivat aiheuttaa ympäristön viihtyisyyden alenemista. Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa seurataan hajupäästöjä TRS-mittauksilla sekä kiinteiden hajupäästölähteiden hajupitoisuuksien säännöllisillä määrityksillä, joita toteutetaan olfaktometritutkimuksella standardin SFS-EN 13725 mukaisesti. Lisäksi hajulähteiden hajupäästöt mallinnetaan Enwin TOM -mallinnustyökalulla syöttämällä mallinnukseen olfaktometriatutkimuksesta saatuja tietoja. Mallinnuksesta nähdään, miten hajupilvi leviää maastossa vaihtelevissa sääolosuhteissa. HSY pyrkii kehittämään jatkuvasti hajupäästöjen seurantaa ja ennustamista sekä saamaan selville, millä keinoin voidaan saada tarkempi kuva Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen hajutilanteesta. Tässä opinnäytetyössä käsitellään erilaisia hajupäästöjen tutkimusmenetelmiä. Menetelmiin sisältyy aistinvaraisia ja instrumentaalisia lähestymistapoja. Lisäksi opinnäytetyössä perehdytään erilaisiin leviämismalleihin. Opinnäytetyössä on esitetty kehitysideoita edistämään Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen hajupäästöjen seurantaa ja ennustamista. Eri hajulähteiden päästöjen koostumusta voitaisiin tutkia tarkemmin, jotta selviäisi, mitkä hajuyhdisteet ovat päävastuussa hajuhaitoista. Tämän tiedon pohjalta olisi helpompaa suunnitella mittausjärjestelmien kehittämistä. Hajun leviämismallinnuksissa suositaan CALPUFF-leviämismalleja. Markkinoilla on olemassa hajunhallintajärjestelmiä, jotka perustuvat CALPUFFiin. Niissä voidaan myös hyödyntää erilaisten mittausinstrumenttien, esimerkiksi elektronisten nenien dataa, josta saadaan dynaamisia syöttöarvoja mallinnukseen.This thesis was commissioned by Helsinki Region Environmental Services Authority (HSY) to examine how odour pollution monitoring and forecasting could be improved in Ämmässuo eco-industrial centre. Waste treatment processes produce odour pollution, which can cause odour annoyance and discomfort. Thus, the odour abatement work and odour measurements are necessary. Odour pollution in Ämmässuo eco-industrial centre is monitored by TRS measurements and the odour emission sources are characterized by dynamic olfactometry according to the SFS-EN 13725 standard. In addition, the results of dynamic olfactometry are used in Enwin TOM dispersion modeling software to simulate odour dispersion into the atmosphere. HSY continuously aims to develop the odour monitoring and forecasting in order to get a better understanding of the odour situation at Ämmässuo eco-industrial centre and the affected area. This thesis summarizes different odour measurement techniques presenting their applicability, advantages and disadvantages. In addition, different dispersion models are discussed. The techniques can be further divided into different approaches: sensorial, instrumental and mathematical methods. This thesis presents approaches for improving the odour pollution monitoring and forecasting of Ämmässuo eco-industrial centre. These approaches include characterizing the emission sources qualitatively and quantitively by GC-MS-O to detect key compounds responsible for odour annoyance. This information aids in designing a more robust air quality monitoring system. Typically, CALPUFF dispersion models are preferred and CALPUFF-based air dispersion modeling software are currently available on the market. In addition, it is possible to implement an air quality monitoring network in the dispersion model software. The implementation of monitoring network provides dynamic inputs to the dispersion model which can enhance the performance of the dispersion model

Kasvinsuojeluaineiden jäämien määritys GC-MS-tekniikalla PTV-injektiota käyttäen - menetelmän validointi

Kasvinsuojelutarkoituksiin käytetään maailmanlaajuisesti satoja erilaisia yhdisteitä. Tämän vuoksi kasvinsuojeluaineiden jäämien analytiikassa käytetään monijäämämenetelmiä, joilla saadaan analysoitua samanaikaisesti useita yhdisteitä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli validoida Tullilaboratorion Kemia I:ssä (pestisidija-ostossa) käytössä olevaan QuEChERS-monijäämämenetelmään lisää yhdisteitä, jotta akkreditointia voitaisiin tulevaisuudessa laajentaa. Lisäksi tutkittiin PTV-injektointitekniikan (Programmable Temperature Vaporizing Injection) vaikutusta menetelmän suorituskykyyn. Opinnäytetyössä tarkasteltiin SIM-tekniikalla kvantitoitujen yhdisteiden saantoprosentteja, rinnakkaismääritysten toistettavuutta ja mittausepävarmuutta. Validointi tehtiin lisäysko-keilla kolmeen eri matriisiin kahdella eri lisäystasolla. Matriisit olivat jääsalaatti, appelsiini ja vehnäjauho. Lisäystasot olivat 0,01 mg/kg ja 0,10 mg/kg. Lisäyskokeet tehtiin yhteensä 42 kasvinsuojeluainetta sisältävillä lisäysliuoksilla. Mittaukset suoritettiin kaasukromato-grafilla massaselektiivistä detektoria käyttäen. PTV-injektointitekniikan vaikutusta menetelmän suorituskykyyn arvioitiin vertailemalla viiden kasvinsuojeluaineen mittaustuloksia splitless -injektointitekniikalla saatuihin tuloksiin. Arviointi suoritettiin yhdistekohtaisesti vertailemalla keskimääräisiä saantoprosentteja ja suhteellista keskihajontaa. Tulosten perusteella 41 testatusta yhdisteestä yhdeksän täytti validointivaatimukset täy-sin. 11 yhdisteen kohdalla oli yksittäisiä arvoja, jotka eivät täyttäneet validointivaatimuksia. Näiden 11 yhdisteen kohdalla akkreditointi jää harkinnanvaraiseksi. Loppujen 21 yhdisteen kohdalla menetelmää täytyy vielä optimoida. Matriisien likaavalle vaikutukselle herkän PTV-injektointitekniikan todettiin lisäävän rinnakkaismääritysten suhteellista keskihajontaa ja mittausepävarmuutta. Splitless -injektointitekniikan todettiin olevan toistettavampi.Due to hundreds of different pesticides used worldwide every day, multi-residue methods are used for the analysis of pesticide residues. The aim of this graduate study was to validate a QuEChERS multi-residue method for determination of 41 pesticides by using GC-MS with PTV injection. Another objective was to find out how the PTV injection technique was going to affect the efficiency of the method. Experimental work was carried out by adding liquid mixtures of 42 different pesticides into three sample matrices comprising lettuce, orange and wheat flour. The samples were analyzed in two different concentration levels: 0.01 mg/kg and 0.1 mg/kg. For both concentration levels there were six parallel samples in each sample matrix. The following parameters were determined from spiked samples: recovery, (relative) standard deviation and uncertainty of the measurement. The quantitative measurements were performed with a mass selective detector using SIM technique. The evaluation of the effect of the PTV injection technique on the efficiency of the method was carried out by comparing recoveries and (relative) standard deviation of two different injection techniques, i.e. PTV injection and splitless injection. The results show that the method worked well for nine compounds and fairly well for 11 compounds. Further research and optimization is needed for the remaining 21 compounds. It was also found that repeatability seemed to be better if the injection was made using the splitless injection technique

Entsymaattisesti puristetun mustaherukkamehun aistinvarainen ja kromatografinen tutkimus

Työn tarkoituksena oli tutkia viidestä eri mustaherukkalajikkeesta puristettua mehua kemiallisesti käyttäen kaasukromatografia sekä aistinvaraisen arvioinnin avulla. Kromatografisen analyysin avulla mehuista tutkittiin sokeri- ja happopitoisuudet. Aistinvaraisessa arvioinnissa keskityttiin mehun makuominaisuuksien arviointiin. Työ oli osa laajempaa CurrantFood -projektia, jonka tarkoituksena oli mm. kehittää uusia käyttökohteita mustaherukalle. Ennen mehun puristusta marjoille tehtiin entsymaattinen käsittely ja puristus suoritettiin käyttämällä pientä laboratoriomittakaavan levypuristinta. Aistinvarainen arviointi suoritettiin koulutetun raadin avulla käyttäen kuvailevia menetelmiä. Tulosten tilastollisessa tarkastelussa havaittiin lajikkeiden välillä useita eroavaisuuksia, jotka olivat tilastollisesti merkittäviä, mutta eivät erityisen suuria. Selvin korrelaatio havaittiin mehujen sisältämien sokerien ja aistitun makeuden välillä. Lisäksi maun kokonaisvoimakkuus korreloi jonkin verran happamuuden ja karvauden kanssa. Tiettyjen ominaisuuksien osalta, kuten esimerkiksi astringoivuus, täyteläisyys ja marjaisuus, ei havaittu ollenkaan tilastollisesti merkittäviä lajikkeiden välisiä eroja.The purpose of the thesis was to study juice pressed from five different cultivars of black currant. The analyses were conducted using a gas chromatograph to study the amount of sugars and acids in the juice. The taste properties of the juice were studied by sensory evaluation. The thesis was part of a larger project called CurrantFood. The purpose of the CurrantFood project was to develop new applications for black currant. The berries were treated enzymatically before juice pressing. The juice pressing was conducted using a laboratory scale plate extractor. The sensory evaluation was carried out using descriptive methods. A statistical analysis of the results found a number of differences between cultivars that were statistically significant. The scope of the differences, however, was relatively small. A clear correlation was detected between the amount of sugars in the juice and the perceived sweetness. Also, the total intensity of the juice somewhat correlated with the perceived sourness and bitterness. Some of the studied properties such as astringency, roundness and berryness did not show any statistical variance between cultivars