Osaamisperusteisuus edellyttää jatkuvaa reflektointia, yksilöllistä ohjausta ja selkeitä arviointikriteerejä

Artikkelissa käsitellään ammatillisiksi opettajiksi opiskelevien kokemuksia osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa opiskelusta. Tarkastelu pohjaa kahteen vuosina 2016-2018 toteutettuun laadulliseen tutkimukseen, joihin osallistui 19 opettajaopiskelijaa Oulun ammatillisesta opettajakorkeakoulusta (Amok). Artikkelissa käsittelemme aineistostamme selvimmin esiin nousseita teemoja, pohdimme osaamisperusteisuuden asettamia haasteita niin opiskelijalle kuin tätä ohjaavalle tuutorille sekä esitämme, millaisten seikkojen huomioiminen on edellytys osaamisperusteisuuden toteuttamiselle. Osaamisperusteisuus vaatii opiskelijalta jatkuvaa oman osaamisen reflektointia, jonka myötä itsearvioinnista tulee erottamaton osa koko opiskeluprosessia. Itsearviointi on haastava, mutta onnistuessaan palkitseva prosessi, joka auttaa oman osaamisen tunnistamisen lisäksi, sisäistämään osaamisperusteisuuden ideaa syvemmin. Osaamisperusteinen koulutus muuttaa opiskelijan ajatukset suorituskeskeisestä opiskelusta kohti oman osaamisen kehittämistä, mikä voi vaatia opiskelijalta uudenlaisen roolin omaksumista. Osaamisperusteinen koulutus edellyttää opetushenkilökunnalta resursseja henkilökohtaiseen ohjaukseen. Ohjauksella on merkittävä rooli opiskelijoiden henkilökohtaisten opintopolkujen suunnittelun tukemisessa sekä osaamisperusteisuuden toimintatapojen selkeyttämisessä. Osaamisen arviointi synnyttää opiskelijoissa epätasa-arvoisuuden kokemuksia, mikäli arvioinnin prosessin toimintatavat eivät näyttäydy kaikille opiskelijoille yhdenmukaisina. Tasavertainen arviointi edellyttää selkeitä arviointikriteerejä sekä opetushenkilökunnan jaettua ymmärrystä arvioinnin toimintatavoista

Lapin EU-projektien arviointikäytännöt : esiselvitysraportti

Julkaistu versi

Lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi (COSA, version 2.1) : toimintaterapeuttien kokemuksia COSA:n käytöstä ja toimivuudesta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää uuden, asiakaslähtöisen Lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi COSA:n (version 2.1) käyttöönottoa Suomessa. COSA on Inhimillisen toiminnan malliin perustuva arviointimenetelmä, joka selvittää asiakkaan näkemystä omasta toiminnallisesta pätevyydestään ja arvoistaan. COSA on väline toimintaterapian tavoitteiden asetteluun. Sen avulla voidaan myös todentaa terapian tuloksellisuutta. Opinnäytetyö toteutettiin perehdyttämällä kolme toimintaterapeuttia arviointimenetelmään sekä keräämällä heiltä kokemuksia sen käytöstä ja toimivuudesta kyselylomakkeella. Aineiston analyysitapa oli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Opinnäytetyössä haettiin vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1) Millaista taustatyötä ja valmistelua COSA:n käyttö terapeutilta vaatii? 2) Mitkä seikat vaikuttavat COSA:n käytön onnistumiseen arviointitilanteessa? 3) Kuinka COSA:n tulokset ovat tulkittavissa ja hyödynnettävissä terapian suunnittelussa? Toimintaterapeutit käyttivät COSA:a yhteensä yhdeksän lapsen kanssa, joista nuorin oli 11-vuotias ja vanhimmat 17-vuotiaita. Terapeutit olivat käyttäneet COSA:n käytön opiskeluun itsenäisesti aikaa 1-4 tuntia, mikä oli kaikkien terapeuttien mielestä kohtuullinen. COSA:n käsikirjan ohjeistus oli terapeuttien mielestä selkeä ja kattava. COSA:n teoreettisesta taustasta kerrottiin käsikirjassa heidän mielestään liian suppeasti. Tästä voidaan päätellä, että COSA:n käsikirjan teoriaosuutta lopullisessa suomenkielisessä käännöksessä tulisi laajentaa. COSA:n käytön onnistumiseen arviointitilanteessa vaikuttivat COSA:n väittämien, arviointiasteikon sekä arviointilomakkeen ymmärrettävyys asiakkaalle. Opinnäytetyön tuloksissa nousi esille sellaisia väittämiä, joiden suomenkielistä käännöstä tulisi vielä tarkentaa. Myös arviointiasteikon kriteerit tarvitsevat tarkennusta. Lisäksi arviointilomakkeen ulkoasua tulisi muokata selkeämmäksi ja helppolukuisemmaksi. COSA:n käytön onnistumiseen vaikuttivat myös arviointitilanteen ajankohta, ympäristö sekä arviointimenetelmästä tehdyt sovellutukset. Pääasiassa terapeuttien mukaan COSA:n avulla saatiin sellaista tietoa asiakkaasta, jonka avulla voitiin suunnitella terapian tavoitteita. Usean asiakkaan kohdalla COSA auttoi terapeuttia myös tutustumaan asiakkaaseensa paremmin

Yksilöllinen opetus ja itsearviointi osana yliopistomatematiikan opintojakson suoritusta

Eriyttämisen tarve ja sähköisten oppimisympäristöjen antama tuki ovat suunnanneet käytännönjärjestelyjä kohti sulautuvaa oppimista ja opetusta. Toisaalta työelämä tarvitsee oppimiskykyisiä ammattilaisia erilaisiin toimiin. Yksi tällainen oppimiskykyä vahvistava työelämätaito on itsearviointi. Teimme Tampereen teknillisellä yliopistolla opetuskokeilun, jossa edellä mainitut asiat yhdistettiin. Opiskelijat tekivät itsenäisesti sähköisestä materiaalista muodostetun oppimiskokonaisuuden, jossa eritasoisilla monipuolisilla sähköisillä tehtävillä ja itsearvioinnilla pyrittiin syvällisempään oppimiseen. Artikkelissa on kuvattu tutkimusta ja siitä saatuja alustavia positiivisia tuloksia. Tutkimukseen osallistui 62 opiskelijaa ja tutkimusaineiston kysymykset olivat osana oppimiskokonaisuuden tehtäviä

Opas projektiarviointiin

Julkaistu versi

Soiva tarina : Ilmaisun kehittäminen sadutusmenetelmällä lasten ja nuorten pianonsoitonopetuksessa

Opinnäytetyössäni tutkin sadutusmenetelmän käyttöä ja sen soveltuvuutta lasten ja nuorten pianonsoitonopiskeluun ilmaisun kehittämisen keinona. Tavoitteenani oli selvittää, miten sadutusmenetelmä vaikuttaa omien piano-oppilaitteni ilmaisuun, soittomotivaatioon ja oppimisprosessin nopeuteen. Pohdin työssäni myös luovuutta ja oppimisen iloa sekä arvioinnin merkitystä klassisessa musiikissa. Sadutus korostaa jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä, joten persoonallisuuden huomiointi on tarkastelun kohteena niin ikään. Laadullisessa tutkimuksessani on piirteitä sekä tapaus- että toimintatutkimuksesta. Keskeisiä käsitteitä ovat kokemuksellinen ja tutkiva oppiminen, itsereflektio sekä narratiivit. Tutkimukseni on otteeltaan hyvin kokonaisvaltainen ja siinä on olennaista oman opettajuuteni pohdinta sekä sadutusmenetelmän kokeilu ja kehittäminen pianonsoiton opetuksessani. Tulokset osoittivat, että sadutusmenetelmän käytöllä on niin monta tietä kuin on opettajia ja oppijoitakin. Sadutuksessa korostuivat oppilaan omat ajatukset ja ideat, se on hyvin kannustava ja osallistava opetusmenetelmä, joka antoi mahdollisuuden kehittää tutkivaa ja kokemuksellista oppimista kuten myös omaa opettajuuttaan. Oppimisprosessista muodostui syväluotaavampi ja nopeampi sadutuksen käytön myötä. Se antoi mahdollisuuden oppilastuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Sadutus lisäsi luovuutta pianonsoitonopiskeluun, mikä heijastui positiivisesti koko oppimisprosessissa: se kehitti ilmaisua, motivoi oppilasta ja vaikutti positiivisesti oppimisen iloon. Lisäksi hiljaista tietoa kertyi oppilaiden tarinoiden kautta. Haasteellisimmaksi puoleksi nousivat prosessissa arviointimenetelmät. Sadutusmenetelmän käyttö edellyttää niin opettajalta kuin oppilaaltakin avointa mieltä ja rohkeutta heittäytyä

Oppilasarviointi 2. luokan matematiikan oppimateriaaleissa

Peer reviewe

Vaikuttavaa? : YTK:n ja TKK Dipolin "kolmannen tehtävän" arviointi 2005–2007

Teknillisen korkeakoulun kahden erillislaitoksen, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen (YTK) ja Koulutuskeskus Dipolin (TKK Dipoli), vuonna 2005 käynnistyneen yhteisen kehittämishankkeen tavoitteina oli selvittää, miten yliopistoille ja korkeakouluille uudessa yliopistolaissa säädetty kolmas tehtävä (yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus) on ymmärretty YTK:n ja TKK Dipolin henkilökuntien sekä yksiköiden sidosryhmien piirissä ja miten onnistuneesti kyseessä olevat yksiköt ovat vastanneet kolmannen tehtävän haasteisiin. Lisäksi tavoitteena oli kehittää yksiköiden käyttöön arviointikehikko, jolla on mahdollista seurata ja arvioida kolmannen tehtävän toteutumista tulevaisuudessa. Kehittämishankkeen tavoitteita toteutettiin kokonaisvaltaisen arviointitutkimuksen (evaluointitutkimuksen) metodein. Kehitetty arviointikehikko muodostettiin monitahoarvioinnin perustalle, eli siihen sisällytettiin sekä yksiköiden sisäiset itsearviointinäkökulmat että yksiköiden ulkopuoliset sidosryhmänäkökulmat. Konkreettisiin arviointimenetelmiin kuuluivat henkilökuntien aivoriihet, sisäinen portfolioarviointi, internetpohjainen sidosryhmäkysely ja sidosryhmien teemahaastattelut. Tässä loppuraportissa esitetään myös hankkeen aikana kertyneitä ideoita arviointikehikon jatkokehittämiselle. Arviointikehikon ydin eli arviointikriteerit muotoiltiin luonteensa puolesta erilaisiksi tarve-, tavoite-, tuotos-, toiminto-, tulos- ja vaikutuskriteereiksi. Esimerkiksi tarvetta ja tavoitetta kartoitettiin yksiköiden yhteiskunnalliseen arvopohjaan sekä osaamistarpeiden ennakointiin liittyvillä kriteereillä. Vastaavasti tuotokset ja toiminnot konkretisoituivat kriteereinä, joilla mitattiin yhteiskunnallista keskustelua ja alueellista kehittämistä tukevan tiedon tuottamista, yhteiskunnallista näkyvyyttä ja alueellista kehittämistä koskevan tietämyksen välittämistä, vuorovaikutusta ja yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa sekä toimintaa yhteiskunnan kehittämiseksi. Tulokset ja vaikutukset heijastuivat puolestaan kriteereissä, joilla kartoitettiin osaamisen ja työllisyyden tukemista, uuden tietämyksen välittämistä, koulutuksellista tukea alueelliselle kehittämiselle, koulutuksen alueellista yhteistyötä ja verkottamista sekä suorien alueellisten vaikutusten tuottamista. Lopullinen yksiköiden vaikuttavuustulkinta vaati sekä edellä mainittujen yhteistulkintaa että niiden peilaamista yksiköiden strategioihin. YTK:n osalta saadut arviointitulokset viittaavat siihen, että YTK:n erillislaitosaseman ja sisällöllisen fokuksen (tutkimus pääosin maksullista ulkopuolista palvelutoimintaa ja ei perustutkintoja) vuoksi henkilöstöllä on vaikeuksia erottaa kolmas tehtävä muista tehtävistään. YTK:n koko toiminta rakentuu juuri kolmannen tehtävän pohjalle. Tulos oli odotettu monitahoarvioinnin menetelmävalinnan vuoksi. Toisaalta se myös osoittaa, että YTK:n sidosryhmät odottavat meiltä "juuri heille sovellettuja täsmätoimia". YTK:n tutkimusstrategiassa (2006–2010) korostetaan kolmatta tehtävää koko tutkimustoimintaa läpäisevänä tehtävänä, niin että YTK:lla on tärkeä rooli tieteen ja käytännön välisenä toimijana. Kolmatta tehtävää ei siis eroteta omaksi erilliseksi tehtäväkseen. YTK:n koulutusstrategiassa (päivitetty 17.12.2003) ei painoteta suoraan kolmatta tehtävää, vaikka viitataankin YTK:n valtakunnalliseen tehtävään ja opetusministeriön YTK:lle määrittämään yhteiskunnalliseen tehtävään maan ainoana yliopistollisena alaan erikoistuneena täydennyskoulutuskeskuksena. YTK:n henkilökunta katsoi onnistuneensa erityisen hyvin tiedon tuottamisessa yhteiskunnallisen keskustelun tueksi sekä kestävän kehitykseen, hyvinvointiin ja tasa-arvoon liittyvien yhteiskunnallisten arvojen edistämisessä. Heikoimmin on onnistuttu alueellista kehittämistä koskevan tietämyksen siirtämisessä aluekehityksen tueksi sekä dialogissa ja yhteistyössä muiden aluekehitystoimijoiden kanssa. YTK:n sidosryhmät puolestaan tarkastelevat laitoksen kolmatta tehtävää omista näkökulmistaan. Sidosryhmät katsovat, että YTK on erityisen vahva alan tietämyksen tuottaja ja elinympäristöjen kehittäjä. Laitoksen näkyvyys on huomattava alan toimijoiden keskuudessa, mutta liian vähäistä julkisessa keskustelussa ja kansalaisyhteiskunnan areenoilla. YTK:ta pidetään liian pääkaupunkiseutukeskeisenä. YTK:n strategioissa painottuu varsin näkyvästi kestävän kehityksen teema. Toisaalta laitoksen vahvuudeksi nähtävät hyvinvointiteema sekä yhteiskunnallinen keskustelu eivät priorisoidu aivan kärkeen. YTK:n omien arvioiden mukaan heikoimmin toteutuneet aluekehitysteemat ovat uusitussa tutkimusstrategiassa aiempaa painokkaammin esillä. Sidosryhmien näkemykset onnistuneesta kolmannen tehtävän toiminnastamme osuvat varsin hyvin yksiin strategioiden prioriteettien kanssa. Sidosryhmien heikoimmin onnistuneeksi arvioima kolmannen tehtävän toiminta ei aiheuta erityistä ristiriitaa, sillä kyseessä olevia teemoja ei ole priorisoitu strategioihin aivan ensisijaisiksi. TKK Dipolin asiakkaiden ja oman väen arvioinneista piirtyy hyvin yhteneväinen kuva koulutuskeskuksen tavoitteista, tehtävistä ja niissä onnistumisesta. TKK Dipolin päätehtävä on toteuttaa emokorkeakoulun elinikäisen oppimisen ja ns. kolmanteen tehtävään liittyvää strategiaa. Siinä tärkeintä on TKK:n osaamisen välittäminen läpeensä kansainvälistyneessä ja jopa globaalissa ympäristössä toimivien sidosryhmien tarpeisiin. Varsinkin EU-tasoisen ja valtakunnallista toimintaympäristöä koskevan tiedon jalostamisessa ja välittämisessä TKK Dipoli koetaan vahvaksi. Toinen merkittävä TKK Dipolin vahvuusalue on modernin tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävän aikuisopetuksen ja opiskelun sekä työyhteisöjen oppimisen asiantuntijuus. TKK Dipoli kuuluu alan kehittäjien etujoukkoon Euroopassa ja soveltaa osaamistaan myös omassa koulutustoiminnassaan. Kolmantena menestystekijänä TKK Dipolin arvioinnissa esiin nousi sen vahvat verkostot ja verkostomainen toimintatapa. Varsinkin amerikkalaisten yliopistojen täydennyskoulutusyksiköistä käytetään usein kuvaavaa ilmaisua yliopistojen laajentuma, university extention, Se sopii hyvin kuvaamaan myös TKK Dipolia: yhtäältä se suorastaan tunkeutuu työelämän sisään tai ainakin lähituntumaan ja monitoroi sitä ja sen muutoksia ja pyrkii mahdollisimman sofi stikoiduin menetelmin ennakoimaan niitä ja toisaalta TKK Dipoli tuo työelämään tutkimuspohjaista uutta tietoa ja osaamista, jota se ammentaa ei vain omasta takaa vaan koko TKK:n ja verkostojensa kautta globaaleista tietovarannoista. Tällainen on TKK Dipolin strateginen visio. Arvioinnista piirtyvä kuva on rosoisempi: joissakin kohdin todellisuus on koettu hyvinkin tarkasti vision mukaiseksi, mutta pieniä halkeamia ja painaumia siloisesta pinnasta paljastuu. Vaikka TKK Dipoli on vahva kansallisen ja kansainvälisen tason tiedon välittämisessä ja sen tason toimintavalmiuksien ja verkostojen kehittämisessä, alueellisen ja paikallisen tason vaikuttavuudessa ei ole juuri Uuttamaata laajempaa vaikuttavuutta tavoiteltukaan. Eniten parantamisen varaa taas vaikuttaisi olevan oman tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten hyödyntämisessä omassa koulutustoiminnassa. Molempia yksiköitä keskenään vertaillen nousee esille joitain yhdistäviä ja joitain erottavia tekijöitä. Yksiköiden kolmatta tehtävää yhdistää mm. ulkopuolisen rahoituksen huomattavan suuri osuus molempien kokonaisrahoituksessa sekä asiakaskunnan ja sidosryhmien hyvä tuntemus. Näistä seuraa vahva riippuvuus asiakas- ja sidosryhmistä, mikä onkin oleellinen osa erillislaitosten kolmatta tehtävää. Lisäksi molempien yksiköiden koulutustoiminta on muotoutunut palvelemaan ensisijaisesti kolmannen tehtävän toteutustarpeita. Yksiköillä on myös eronsa kolmannen tehtävän toteuttajina. YTK:lla tutkimustoiminta painottuu astetta näkyvämmin osana kolmatta tehtävää ja TKK Dipolilla sitä vastoin koulutustoiminta. YTK:n tutkimustoiminta saa substanssinsa varsin suoraan kolmatta tehtävää palvelevan tietämyksen tuottamisen kautta ja TKK Dipolin tutkimustoiminta ensisijassa tukee heidän koulutustoimintaansa, jonka tehtävä painottuu tietämyksen tuottamista voimakkaammin osaamisen välittämiseen. Lisäksi yksiköiden substanssin kautta YTK:n kolmas tehtävä painottuu enemmän julkisen sektorin piiriin ja TKK Dipolin sitä vastoin yritysmaailmaan ja kansainvälisille areenoille

Oppimisen infrastruktuurit verkko-oppimisen tukena

Peer reviewe

Perehdytysopas bioanalyytikko-opiskelijoille ammattitaitoa edistävälle harjoittelujaksolle Rovaniemen aluelaboratorioon

Ammattitaitoa edistävä harjoittelu on tärkeä osa bioanalyytikon koulutusta. Harjoittelu edistää bioanalyytikko-opiskelijan ammatillista kasvua ja sen avulla hän oppii esimerkiksi tulevaan ammat-tiinsa kuuluvia työtehtäviä. Opinnäytetyön aihe saatiin Pohjois-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymältä NordLabilta. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa laadukas perehdytysopas NordLabin Rovaniemen aluelaboratorioon. Opinnäytetyön tavoitteena on perehdytysoppaan avulla helpottaa bioanalyytikko-opiskelijoiden harjoittelun aloitusta sekä auttaa harjoittelujaksoon valmistautumisessa ja kehittää NordLabin Rovaniemen opiskelijaohjausta. Perehdytysopas tehtiin koskemaan pääasiassa Bioanalytiikan ammattitaitoa edistävää harjoittelujakso II:sta. Opinnäytetyön tuloksena syntyi kattava perehdytysopas, jota pystyvät hyödyntämään bioanalyytikko-opiskelijat, opiskelijoiden ohjaajat ja NordLabin Rovaniemen aluelaboratorion henkilökunta. Perehdytysoppaaseen valittiin perustietoa niin NordLabista organisaationa, Lapin sairaanhoitopiiristä kuin itse NordLabin Rovaniemen aluelaboratoriosta. Perustiedot helpottavat opiskelijan harjoittelun aloitusta. Perehdytysoppaassa käydään läpi laboratorion eri osa-alueet työpiste- ja työvuorokuvauksineen. Kuvaukset auttavat opiskelijaa hahmottamaan harjoittelujakson sisältöä ja asettamaan itselleen oppimistavoitteet tulevalle harjoittelujaksolle. Opinnäytetyössä keskeisiä käsitteitä ovat oppiminen, perehdyttäminen, ammattitaitoa edistävä harjoittelu ja bioanalyytikko-opiskelija. Niistä löytyvää kirjallista tietoa hyödyntämällä pystyttiin parantamaan perehdytysoppaan laatua. Perehdytysopas tuotettiin moniammatillisessa yhteistyössä ja sen arvioivat ohjausryhmän jäsenet. Arviointia tehtiin myös NordLabin Rovaniemen aluelaborato-rion henkilökunnan ja harjoittelussa olleiden bioanalyytikko-opiskelijoiden antaman palautteen avulla. Opinnäytetyön jatkotutkimusaiheena voisi selvittää laajemmin perehdytysoppaan hyödyllisyyttä ja toimivuutta NordLabin Rovaniemen aluelaboratoriossa harjoittelujaksoaan suorittavilla bioanalyytikko-opiskelijoilla. Muita jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi perehdytysoppaan laajentaminen koskemaan kaikkia bioanalyytikko-opiskelijoiden ammattitaitoa edistäviä harjoittelujaksoja tai tehdä perehdytysopas muihin NordLabin aluelaboratorioihin käyttäen tehtyä perehdytysopasta pohjana.Practical training is an important part of the Degree Programme in Biomedical Laboratory Science. Practical training promotes the professional growth of biomedical science students and familiarizes them with future work assignments. The subject of this thesis was assigned by the Northern Finland central laboratory federation NordLab. The purpose of this thesis was to produce a familiarization guide for biomedical students for their practical training period in a central hospital laboratory. This guide was made specifically for NordLab Rovaniemi area laboratory. The aim of this familiarization guide is to support students through their practical training and help them to design their goals for different periods of practical training. The result of the thesis was a comprehensive familiarization guide, that can benefit students, their supervisors and the staff of NordLab Rovaniemi area laboratory. The familiarization guide provides basic information about the whole NordLab organization, Lapland Central District and Rovaniemi area laboratory. This information helps students to get started with their training period. The familiarization guide includes descriptions of different parts of the laboratory and general information about the tasks during a work shift. These descriptions help students to understand the content of the practical training. Key concepts of the thesis are learning, familiarization, practical training and biomedical laboratory science student. The literature based on these concepts was used to improve the quality of the product. The familiarization guide was made in multi-professional co-operation. Group of mentors evaluated the familiarization guide. The staff and trainees of NordLab Rovaniemi area laboratory gave feedback on the guide. Because the familiarization guide wasn’t pretested, it could be a topic for further research. The research could focus on, for example, how useful and functional this guide is for biomedical laboratory science students. Further research could also be an extension of this guide so that it includes all three practical training periods of the Degree Programme in Biomedical Laboratory Science. Because it was found that this type of guide was necessary, familiarization guide for NordLab Rovaniemi area laboratory could be used as an example for other NordLab area laboratories’ familiarization guides