Työstressi ja uni hoitotyössä

Työhön liittyvä stressi ja vuorotyö koettelevat hyvinvointia ja lisäävät muun muassa uniongelmia ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin laboratoriotutkimuksella pitkäkestoisen työstressin vaikutusta kognitiivisiin toimintoihin ja stressin säätelyyn sekä kenttätutkimuksella pitkäkestoisen työstressin vaikutusta uneen, kuormittumiseen ja toimintakykyyn

Unettomuuden arviointi ja hoito työterveyshuollossa

Tässä tutkimuksessa arvioitiin kognitiivis-behavioraalisen ryhmähoidon soveltuvuutta ja vaikutusta työterveyshuollossa erilaisia työaikoja tekevien työntekijöiden unettomuusoireisiin, unettomuudesta koettuun haittaan, unettomuutta ylläpitäviin haitallisiin ajatusmalleihin, psyykkiseen ja somaattiseen oireiluun, elämänlaatuun ja työkykyyn. Lisäksi tutkittiin hoidon vaikutusta osallistujien fysiologisiin stressivasteisiin ja kognitiiviseen suorituskykyyn

Maa- ja metsätalouden kuormittamien pintavesien ekologinen tila ja sen seuranta

Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on laaja-alaisimmin Suomen vesien tilaa heikentävä tekijä, mutta tietämys kuormituksen vaikutuksista vesien ekologiseen tilaan on ollut puutteellista. Tähän julkaisuun on koottu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hajakuormituksen vesistövaikutusten seurannan (ns ”MaaMet-seuranta”) ensimmäisten vuosien 2007-2012 tulokset. Työssä tarkastellaan 152 hajakuormitetun joki-, järvi- ja rannikkovesimuodostuman ekologista tilaa fysikaalis-kemiallisten (ravinteet) ja biologisten laatutekijöiden (kasviplankton, vesikasvit ja päällyslevät, pohjaeläimistö, kalasto) perusteella. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti laatutekijöiden tila-arvioiden suhdetta ihmistoiminnan aiheuttamiin ympäristöpaineisiin. Näiden yhteyksien ymmärtäminen on edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle. Tulosten perusteella hajakuormitus on merkittävä ekologista tilaa huonontava tekijä. Tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilaluokassa oli fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden perusteella 69 % joki-, 66 % järvi- ja 98 % rannikkokohteista, kun taas vähintään yhden biologisen laatutekijän mukaan tilaluokka oli hyvää huonompi 68 % jokikohteista, 87 % järvistä ja 100 % rannikkovesikohteista. Fysikaalis-kemiallisilla tilamuuttujilla oli voimakas yhteys valuma-alueen peltoisuuteen. Samoin useimmilla biologisilla tilamuuttujilla oli yhteys valuma-alueen peltojen osuuteen ja ravinnepitoisuuksiin. Selvimmin tämä ilmeni jokimuodostumissa. Karkeasti arvioiden jokikohteet olivat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa niiden valuma-alueen peltoisuuden ylittäessä 10–15 % ja järvet peltoisuuden ylittäessä 5–10 %. Vasteiden voimakkuus ja muoto kuitenkin vaihtelivat merkittävästi sekä ekosysteemien (joet, järvet ja rannikot) että laatutekijöiden välillä. Useamman laatutekijään perustuva ekologisen tilan arviointi vähensi virhettä ja voimisti paineyhteyttä. Monipuolinen ekologisen tilan arviointi parantaakin ihmistoiminnan aiheuttaman ekologisen tilan muutoksen arviointia. Biologisten muuttujien arvoissa oli paljon vaihtelua. Tämä aiheutuu sekä luontaisista tekijöistä että näytteenoton ja luokittelujärjestelmän epätarkkuudesta. Tutkimus on tuonut esille useita oleellisia kehittämistarpeita ekologisen tilan arviointijärjestelmässä. MaaMet-seuranta tuottaa tärkeää uutta tietoa Suomen hajakuormitettujen vesien tilasta. Jatkossa kun ekologista tilaa kuvaavien muuttujien vaihtelun suuruus ja syyt tiedetään paremmin, voidaan tarkemmin ymmärtää hajakuormituksen vaikutukset pintavesien ekologiseen tilaan. Näin seurannan tulosten arvo kasvaa seurantavuosien karttuessa. Paikallisesti kattava ja ajallisesti jatkuva hajakuormitettujen vesien seuranta on välttämätön edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle ja niiden vaikutusten luotettavalle todentamiselle pyrittäessä kohti jokien, järvien ja rannikkovesien hyvää ekologista tilaa

Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012–2013 − päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen

Suomen ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu laadittiin vuonna 2008 vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistuksen (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009) mukaisesti. Tässä oppaassa esitetään päivitetyt arviointiperusteet pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan arviointiin ja luokitteluun vesienhoidon toista suunnittelukautta varten. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu ELY-keskuksille vesienhoidon suunnittelussa käytettäväksi vesien tilan luokitteluun. ELY-keskusten on tärkeää huomioida ja ottaa systemaattisesti käyttöön ohjeessa esitetyt päivitetyt arviointiperusteet. Vesien tilan luokittelussa käytettäviä parametreja on tapauskohtaisesti sisällytettävä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin ja YVA-selvityksiin. Ohjeessa esitetään ne muutokset ja lisäykset, jotka vuosien 2012–2013 aikana toteutettavassa luokittelussa tulee huomioida verrattuna ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistukseen. Muilta osin noudatetaan ensimmäisen luokittelukierroksen ohjeistusta (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009). Kaikki luokittelutekijöiden arviointiperusteet (vertailuarvot ja luokkarajat) ovat tässä ohjeessa liitteinä, eikä ohjeen OH 3/2009 liitetaulukoita tule käyttää

Fabrication of ultrathin multilayered superomniphobic nanocoatings by liquid flame spray, atomic layer deposition, and silanization

Superomniphobic, i.e. liquid-repellent, surfaces have been an interesting area of research during recent years due to their various potential applications. However, producing such surfaces, especially on hard and resilient substrates like stainless steel, still remains challenging. We present a stepwise fabrication process of a multilayered nanocoating on a stainless steel substrate, consisting of a nanoparticle layer, a nanofilm, and a layer of silane molecules. Liquid flame spray was used to deposit a TiO2 nanoparticle layer as the bottom layer for producing a suitable surface structure. The interstitial Al2O3 nanofilm, fabricated by atomic layer deposition (ALD), stabilized the nanoparticle layer, and the topmost fluorosilane layer lowered the surface energy of the coating for enhanced omniphobicity. The coating was characterized with field emission scanning electron microscopy, focused ion beam scanning electron microscopy, x-ray photoelectron spectroscopy, contact angle (CA) and sliding angle (SA) measurements, and microscratch testing. The widely recognized requirements for superrepellency, i.e. CA > 150° and SA < 10°, were achieved for deioinized water, diiodomethane, and ethylene glycol. The mechanical stability of the coating could be varied by tuning the thickness of the ALD layer at the expense of repellency. To our knowledge, this is the thinnest superomniphobic coating reported so far, with the average thickness of about 70 nm.acceptedVersionPeer reviewe

Software Startup Patterns - An Empirical Study

This report gives an account of the results of a joint research effort between Tampere University of Technology, Department of Pervasive Computing and University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland, School of Engineering. The research was integrated with a seminar participated by PhD students at TUT. The aim was to identify working practices in software startups through interviews and formulate them as patterns. The results consist of the set of 63 found practices, their relationships, and a set of 14 patterns formulated for a selected set of the practices

Ecological classification of large lakes in Finland : comparison of classification approaches using multiple quality elements

v2011o