Co-creating a Digital Service Concept in Wellbeing for the Elderly

The aim of this paper is to describe, how a digital service concept in wellbeing for the elderly was co-created as a process and a content in higher education. The theoretical framework comprises constructivism and the Learning by Developing action model. Existing research on social service innovations; the Internet, the elderly and digital services; and co-creation with the elderly is illustrated. Furthermore, co-creation of the digital service concept in wellbeing is evaluated by the students from the viewpoints of learning and competence development. The project results indicated that the co-created digital service concept in wellbeing includes following information concerning the service providers and provided services for the elderly: services, products, activities, general information, information for carers and firms, and links to the local and public organisations. The co-creation process was composed of seven phases. The students received real-life experience when working in a multidisciplinary team with various opinions, competences, and theoretical backgrounds. The results illustrate an example concerning how the internationally awarded digital service concept in wellbeing was co-created by a student team, teachers, and the elderly within the curriculum from the viewpoint of constructivism

Increasing Doctors’ Employment in Companies by Tailored Teaching and Matchmaking Actions

Active industry - academia interaction is of fundamental importance in addressing our global challenges. In this paper, we present two programs that lower the barrier between these two domains. The experimental educational program for doctoral students is an adaptation of top-level management training program to the academic environment. The matchmaking program between a company and a young doctor provides a low entry barrier to companies to test new ideas with the doctor and build new competences by hiring the doctor. In this program, the funding for the research phase is covered by a foundation and the development phase by the company.©2022 International Society for Professional Innovation management, Lappeenranta University of Technology.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Karotispoukaman aktivaatio hoitoresistentin kohonneen verenpaineen hoidossa

English summaryPeer reviewe

Amniotic fluid and umbilical cord serum erythropoietin in term and prolonged pregnancies

Objective: Erythropoietin - a hormone regulating erythropoiesis - is a biomarker of chronic fetal hypoxia. High erythropoietin levels in fetal plasma and amniotic fluid are associated with increased risk of adverse neonatal outcome. Since the risk of perinatal morbidity and mortality is increased in pregnancies beyond 41 gestational weeks, we evaluated erythropoietin levels in amniotic fluid and umbilical cord serum in apparently low-risk term (>= 37 gestational weeks) and prolonged pregnancies (>= 41 gestational weeks) with labor induction. Study design: This prospective cohort study comprised 93 singleton pregnancies at 37(+0)-42(+1) gestational weeks, of which prolonged pregnancies numbered 63 (67.7%). Amniotic fluid samples were collected at time of labor induction by amniotomy. Umbilical cord blood samples for evaluation of pH, base excess, and umbilical cord serum erythropoietin were collected at birth. Erythropoietin levels were measured by immunochemiluminometric assay. Normal value of amniotic fluid erythropoietin level was defined as = 27 IU/L. Normal umbilical cord serum erythropoietin was defined as <40 IU/L. Data on maternal pregnancy and delivery characteristics and short-term neonatal outcomes such as Apgar score were obtained from the hospital charts. Associations were calculated using Spearman's rank correlation coefficient. The Chi-square test, Fisher's exact test and the Mann-Whitney U test were utilized to determine differences in the study groups. Results: Amniotic fluid erythropoietin levels correlated with gestational age (r = 0.261, p = 0.012) and were higher among prolonged pregnancies as compared to term pregnancies (p = 0.005). There were 78 (83.9%) vaginal deliveries, and among these erythropoietin levels in amniotic fluid correlated with the levels in umbilical cord serum (r = 0.513, p <0.000). Umbilical cord serum erythropoietin levels correlated with gestational age among vaginal deliveries (r = 0.250, p = 0.027). Erythropoietin levels in amniotic fluid and umbilical cord serum did not correlate with umbilical artery pH or base excess, or other adverse pregnancy outcome. Conclusions: In vaginal deliveries erythropoietin levels in amniotic fluid correlated with the levels in umbilical cord serum. Erythropoietin levels correlated with gestational age, probably due to weakening placental function and relative hypoxemia occurring in advanced gestation. However, in this relatively low-risk study population erythropoietin was not related to adverse delivery outcome. (C) 2018 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

The association of endothelial injury and systemic inflammation with perioperative myocardial infarction

Background Major surgery predisposes to endothelial glycocalyx injury. Endothelial glycocalyx injury associates with cardiac morbidity, including spontaneous myocardial infarction. However, the relation between endothelial glycocalyx injury and the development of perioperative myocardial infarction remains unknown. Methods Fifteen perioperative myocardial infarction patients and 60 propensity-matched controls were investigated in this prospective study. The diagnosis of perioperative myocardial infarction was based on repeated cardiac troponin T measurements, electrocardiographs and recordings of ischaemic signs and symptoms. We measured endothelial glycocalyx markers - soluble thrombomodulin, syndecan-1 and vascular adhesion protein 1 - and an inflammatory marker, namely interleukin-6, preoperatively and 6 h and 24 h postoperatively. We calculated the areas under the receiver operating characteristics curves (AUCs) to compare the performances of the different markers in predicting perioperative myocardial infarction. The highest value of each marker was used in the analysis. Results The interleukin-6 concentrations of perioperative myocardial infarction patients were significantly higher preoperatively and 6 and 24 h postoperatively (P = 0.002, P = 0.002 and P = 0.001, respectively). The AUCs (95% confidence intervals) for the detection of perioperative myocardial infarction were 0.51 (0.34-0.69) for soluble thrombomodulin, 0.63 (0.47-0.79) for syndecan-1, 0.54 (0.37-0.70) for vascular adhesion protein 1 and 0.69 (0.54-0.85) for interleukin-6. Conclusions Systemic inflammation, reflected by interleukin-6, associates with cardiac troponin T release and perioperative myocardial infarction. Circulating interleukin-6 demonstrated some potential to predict perioperative myocardial infarction, whereas endothelial glycocalyx markers did not.Peer reviewe

Amniotic Fluid Infection in Preterm Pregnancies with Intact Membranes

Peer reviewe

Response to letter on use of functional imaging by 11C-metomidate PET for primary aldosteronism subtyping

Non peer reviewe

Tiedonkäsittelyn heikentymät ja työkyky

Tiedonkäsittelyn heikentymät ja työkyky -hankkeessa tutkittiin yliopistosairaalan muistipoliklinikoille ohjautuneiden työikäisten kognitiivisia heikentymiä ja niiden taustalla olevia tekijöitä. Lisäksi kehitettiin työssä ilmenevien kognitiivisten vaikeuksien yksilölliseen arviointiin ja työn muokkaukseen soveltuvia menetelmiä. Hankkeen yleisinä tavoitteina oli tiedonkäsittelyn häiriöiden varhaistunnistuksen ja hoitoonohjauksen, sekä niiden työkykyvaikutusten arvioinnin kehittäminen

Metsätuhot vuonna 2022

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittaista Metsätuhot - raporttisarjaa. Raporteissa käydään läpi mitä metsissä, taimitarhoilla sekä puisto- että pihapuilla menneenä vuonna tapahtui eri tuhonaiheuttajien osalta. Lisäksi raportissa käydään läpi muitakin metsien mielenkiintoisiä ilmiöitä, vaikkeivat ne varsinaisia tuhoja olisivatkaan olleet. Vuosi 2022 oli tältä osin mielenkiintoinen, sillä helteisen kesän 2021 jäljet näkyivät osin vasta tällöin. Vuonna 2022 kirjanpainajan (Ips typographus) takia hakattiin metsiä metsäkeskuksen keräämien ilmoitusten perusteella enemmän kuin kertaakaan tilastointihistoriassa (2 834 ha). Laji myös parveili aiempaa runsaampana Luken feromoniseurannan pohjoisimmilla alueilla. Kirjanpainajan lisäksi myös toinen havupuiden kaarnakuoriainen, kuusentähtikirjaaja, aiheutti näkyviä latvakuolemia kuuselle eri puolilla Suomea. Molempien ilmiöiden takana vaikutti paitsi kuoriaisille kohtuullinen kesä 2022, niin ennen kaikkea helteinen ja lämmin kesä 2021. Ilmiö konkretisoikin omalla tavallaan ilmaston lämpenemisen mahdollisia vaikutuksia metsissämme. Helteiden tuhoja lisäävät vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) samalla tavalla. VMI:ssä havaitut kirjanpainajatuhot jopa laskivat (-14 %) hieman vuoden takaisesta. Tässä on kuitenkin muistettava, että VMI otanta ei ole ajallisesti eikä spatiaaliselta tarkkuudeltaan soveltuva useimpien hyönteis- ja sienituhojen seurantaan. Merkittävimpinä tuhonaiheuttajina VMI:ssä olivat aiempien vuosien tapaan lumi, tuuli ja hirvieläimet – eli tuhot, joita voidaan yleisesti havaita maastossa inventointiajankohdasta riippumatta. Lämpenevään ilmastoon reagoivat hyönteisten lisäksi useat muutkin kotoperäiset taudinaiheuttajat. Ne hyötyvät ilmastonmuutoksesta mm. laajentamalla esiintymisaluettaan sekä aiheuttamalla puissa enemmän vaurioita, etenkin kun säät muuttuvat suopeimmaksi niille, mutta huonommiksi niiden isäntäpuille. Kuusenjuurikääpää eteläisempi männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) raportoitiinkin vuonna 2022 Pohjois-Pohjanmaalta saakka. Juurikääpätuhot myös lisääntyivät noin 30 % vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna. Lämpimät ja kuivat kesät ovat myös edesauttaneet tulokaslaji havuparikkaan (Diplodia sapinea) aiheuttaman taudin etelänversosurman puhkeamista. Havuparikkaan levinneisyysaluetta kartoitettiin vuonna 2022 kansalaistieteen avulla, ja sienen esiintyminen olikin ennakoitua laajempi. Myös tulokaslaji havununna (Lymantria monacha) tavattiin hieman aiempaa runsaampana lajin pohjoisemmilla esiintymisalueilla. Vuonna 2022 päätään nostivat valitettavasti myös ilmastosta riippumattomat uhkatekijät: kansainvälisen kasvikaupan ja turismin mukana leviävät haitalliset vieraslajit. Uusia vierasperäisiä tuhonaiheuttajia löydettiin niin taimitarhoilta, kuin puistopuistakin. Koivuilla todettiin Discula betulina-sienen aiheuttamaa versolaikkua, pihdoilta taas löydettiin pihtanäppyä (Neonectria macrospora). Haitallisten vieraslajien leviäminen on kansainvälinen ongelma, jolta pohjoinen Suomikaan ei ole turvassa. Luken tutkijat julkaisivat vuonna 2022 suomenkielisen artikkelisarjan mikä sisälsi tietoa useiden eri vieraslajien uhasta. Katsaus muistuttaa, ettei metsiemme valtapuilla useinkaan ole vastustuskykyä näitä uusia tuholaisia vastaan, mikä tekee niistä merkittävän uhan metsien terveydelle. Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen on siis erityisen tärkeää niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tässä kansainvälinen kasvikauppa on pahin uhkatekijä. Metsien ja puutarhojen osalta ulkomaisten taimien ja koristekasvien tuonti muodostaa tehokkaan haitallisten vieraslajien leviämisväylän. Kotimainen taimituotanto taasen tuottaa paitsi terveitä, niin myös alkuperältään tunnettuja ja laadultaan varmistettuja taimia. Näitä taimia jokaisen tulisi suosia niin metsänuudistamisessa kuin kotipihoilla, sillä olemassa oleva lainsäädäntö ei kansainvälistä kasvikauppaa hillitse. Luke kerää ja koosta myös kansalaisten tekemiä ilmoituksia havaituista puustotuhoista tai muista metsien ilmiöstä. Vuonna 2022 okakaarnakuoriaisten (Ips acuminatus) takia tehdyt tuhoilmoitukset jatkoivat kasvuaan vuodelta 2021. Ilmoituksissa ja niiden perusteella tehdyissä maastotarkastuksissa mäntyjen todettiin kuolevan etenkin lounaisrannikolla, missä okakaarnakuoriaiset tuntuivat viihtyvän hyvin yhdessä havuparikkaan kanssa. Selvitys näiden kahden tuholaisen mahdollisesta yhteisvaikutuksesta äkillisesti kuivuneiden mäntyjen kuolemiin jatkuu Lukessa. Tämän vuoden raporttiin omaksi tarinakseen nostettiin myös ilmoituksia kerännyt lehtikuoriaisten runsas esiintyminen, missä etenkin lepillä esiintyvä idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) oli näkyvässä roolissa. Vaikka vuoden 2022 perusteella tilanne Suomen metsissä on tuhojen suhteen pääosin hyvä, vuosi muistutti meitä konkreettisesti sekä muuttuvan ilmaston että kansainvälisen kasvikaupan meille tuomista uhkista. Sekä vieras- että tulokaslajien aiheuttamat riskit tulevat kasvamaan lämpenevässä ilmastossa, sillä sen ansiosta nämä lajit pystyvät todennäköisemmin vakiinnuttamaan asemansa uudella alueellaan. Meillä jo ongelmia aiheuttavien lajien kuten juurikäävän tai kirjanpainajan osalta lämpenevä ilmasto ei niin ikään lupaa missään määrin hyvää metsillemme. Ollaksemme varautuneita mahdolliseen tuhojen äkilliseen lisääntymiseen tarvitsemme paitsi aktiivista seurantaa, niin myös perus- ja soveltavaa tutkimusta. sekä tarkempaa analyysiä siitä miten eri tuhonaiheuttajien uhat voivat meillä tulevaisuudessa realisoitua

Genetic fine mapping and genomic annotation defines causal mechanisms at type 2 diabetes susceptibility loci.

We performed fine mapping of 39 established type 2 diabetes (T2D) loci in 27,206 cases and 57,574 controls of European ancestry. We identified 49 distinct association signals at these loci, including five mapping in or near KCNQ1. 'Credible sets' of the variants most likely to drive each distinct signal mapped predominantly to noncoding sequence, implying that association with T2D is mediated through gene regulation. Credible set variants were enriched for overlap with FOXA2 chromatin immunoprecipitation binding sites in human islet and liver cells, including at MTNR1B, where fine mapping implicated rs10830963 as driving T2D association. We confirmed that the T2D risk allele for this SNP increases FOXA2-bound enhancer activity in islet- and liver-derived cells. We observed allele-specific differences in NEUROD1 binding in islet-derived cells, consistent with evidence that the T2D risk allele increases islet MTNR1B expression. Our study demonstrates how integration of genetic and genomic information can define molecular mechanisms through which variants underlying association signals exert their effects on disease