Yhteiskunnallisten yritysten kansainvälistyminen: systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Social enterprises (SEs) hold the potential to solve some of the most pressing global challenges of our time, and are increasingly operating across national borders, creating transformational global movements and improving the lives of people around the world. SEs are undoubtedly be-coming important players in society, with approximately one out of four new enterprises in the European Union being an SE. However, extant research is centered on enterprises working with-in communities, regions, or countries, and there is scant empirical research examining their international operations. Furthermore, while the internationalization processes of purely com-mercial firms have been studied extensively, the understanding of how this process might differ in the case of SEs is limited. The objective of this thesis is to gain an understanding of extant knowledge of the phenome-non of the internationalization of SEs. In order to do so, I examine the state of current research at the intersection of international business and social entrepreneurship by conducting a sys-tematic literature review of 183 articles on social enterprises and social entrepreneurship in rel-evant journals. Through the systematic literature review, I synthesize and analyze extant litera-ture, uncovering the most prominent contributions and theoretical viewpoints in SE research to date. I identify institutional theory, the resource-based view and the network view as the most prominent theoretical approaches used in the literature. However, the review also reveals a dearth of knowledge of the international operations and internationalization process of SEs. Therefore, I subsequently review insights from international business literature, considering how they may shed light on the identified knowledge gaps. As the main theoretical contribution of the study, I propose a model of the internationalization process of SEs, bringing together the scholarly fields of social entrepreneurship and international business. The proposed model high-lights the role of networks of likeminded individuals and organizations, and of the innovative mobilization and use of resources, as well as the substantial influence of the guiding social goal in the internationalization process of SEs. In addition to synthesizing and analyzing current knowledge and proposing a model of the in-ternationalization process of SEs, I present two illustrative case studies, which provide empirical insights of the internationalization paths SEs may take. In addition, the illustrative case studies highlight areas in need of further research

Improving the mastery of human factors in a safety critical ATM organisation

Abstract A mastery of human factors (HF) in such complex systems as air traffic management (ATM) and air traffic control (ATC) is crucial to maintain the efficiency and safety of the system and the well being of those working within it (Vicente, 1999; Kirwan, 2002; Reason, 2008; Carayon, 2010). ATC aims at preventing collisions between aircrafts. In ATC work, several characteristics cause complexity, uncertainty and dynamicity, and there is a possibility of risks and disturbances that make ATC vulnerable to human error. The discipline of HF applies knowledge regarding human behaviour to the design of systems (IEA, 2000; FAA, 2005). In the current thesis, HF is used as a tool for improving work, competence and safety in the context of ATM. In the four studies on which this thesis is based, the application of HF to one ATM organisation was studied over a period of 10 years, and, in this process, the factors that supported or hindered the adoption and application of new thinking and new tools were evaluated. Interviews, intervention results, questionnaires and incident data were used as the material and methods for the studies. It was recognised that the organisation was run in strict compliance with international regulations and that it had a strong technical competence, but this was not the case with respect to HF aspects (Study I). The interviews of the upper and middle managers of the target organisation revealed that there was no unified strategy within the organisation for applying knowledge regarding HF (Study II). The results showed limitations in utilising incidents as material for organisational learning and safety improvement (Study III). Finally, the organisation succeeded in applying an easy-to-use tool to determine, analyse and learn about HF risks and resources (Study IV). Taken together, the studies in this thesis demonstrated that, although there were cultural and structural barriers, such as a strong, fragmented and authoritarian history of aviation administration, that hindered the adaptation of new thinking, the HF application was facilitated by the tensions for change in which HF-based interventions and tools were considered valuable solutions. The current thesis indicates that the target ATM organisation should continue HF application to strengthen its competence as a high reliability organisation. In this future process, recognising the facilitating and hindering factors involved in the mastery of HF is necessary. The findings of this thesis also support the possibility of using HF application in other complex systems.Tiivistelmä Inhimillisten tekijöiden (Human Factors, HF) hallinta turvallisuuskriittisissä järjestelmissä, kuten lennonvarmistuksessa ja lennonjohdossa on välttämätöntä, jotta varmistetaan toiminnan sujuvuus, turvallisuus ja hyvinvointi. Lennonjohdon tehtävä on ehkäistä lentokoneiden yhteentörmäykset ja huolehtia lentoliikenteen sujumisesta turvallisella ja taloudellisella tavalla. Lennonjohtotyö sisältää monimutkaisuutta, epävarmuutta ja muuttuvuutta, jotka lisäävät inhimillisten virheiden riskiä. Inhimillisten tekijöiden tieteenala soveltaa käyttäytymistieteellistä osaamista järjestelmien toiminnassa. Tässä väitöskirjassa inhimillisten tekijöiden tietämystä käytetään lennonvarmistuksen työn, työn hallinnan ja turvallisuuden kehittämisen työkaluna. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka kuvaavat inhimillisten tekijöiden soveltamista lennonvarmistusorganisaatiossa 10 vuoden aikana. Väitöskirjassa tarkastellaan sovellusprosessia heikentäviä ja tukevia tekijöitä, ja arvioidaan, miten uudenlainen ajattelu- ja toimintatapa omaksutaan organisaatiossa. Tutkimuksissa havaittiin, että lennonvarmistusorganisaatio edustaa teknis-autoritaarista ympäristöä, joka hallitsee infrastruktuurin kehittämisen ja jonka toimintaa vahvasti ohjaa kansainvälinen normisto. Ihmisen toimintaa koskevaa osaamista on lennonvarmistuksessa sovellettu heikosti (Tutkimus I). Organisaation esimiesten haastattelut toivat esille, että inhimillisten tekijöiden tietämyksen hyödyntämiselle organisaatiossa ei ollut olemassa yhtenäistä strategiaa (Tutkimus II). Organisaation oppimisjärjestelmässä oli puutteita, mm. poikkeamien tietoja ei analysoitu systemaattisesti toiminnan tai turvallisuuden kehittämiseksi (Tutkimus III). Operatiiviseen toimintaan liittyviä inhimillisiä riskejä ja onnistumisia opittiin kuitenkin analysoimaan työn arkeen suunnitellulla työkalulla (Tutkimus IV). Tutkimusten tulokset osoittavat, että kulttuuriset ja rakenteelliset esteet, kuten hajanainen ja vanhakantainen ilmailuhallinnon historia hidastivat inhimillisten tekijöiden osaamisen juurruttamista. Aihealueen hyväksymistä organisaatiossa kuitenkin edistivät toimintaympäristön muutostarpeet, joihin käyttäytymistieteellisten työkalujen ja lähestymistapojen ajateltiin tarjoavan uusia ratkaisumalleja. Lennonvarmistusorganisaation kannattaa jatkaa inhimillisten tekijöiden tietämyksen hyödyntämistä, kuitenkin tunnistaen sen soveltamista heikentävät ja tukevat tekijät. Tulokset voivat tukea vastaavaa työtä myös muissa turvallisuuskriittisissä organisaatioissa

Tampere Institute for Advanced Study Mentoring Handbook. Version 1.0

This Handbook is a practical guide to mentoring. It does not tell you exactly what to do and how to do it. Rather, it is like a (travel) guidebook: you use it to acquaint yourself with general ideas and concepts, and then pick the pieces that you think serve you best. Mentoring requires mutual consent and collaboration – this Handbook is merely a resource for colleagues to use as they together think best – or not at all. We hope you find it useful

Opettajaidentiteetti työhyvinvoinnin tukena : Opettajien käsityksiä omasta opettajaidentiteetistään ja kokemuksia työhyvinvoinnistaan

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien käsityksiä omasta opettajaidentiteetistään ja kokemuksia työhyvinvoinnistaan. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, onko opettajaidentiteetillä ja työhyvinvoinnin kokemuksella yhteneväisiä piirteitä. Tutkimus on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä opettajien työhyvinvointi ja alanvaihdon harkitseminen on aiempaa enemmän esillä julkisessa keskustelussa. Opettajaidentiteetin ja työhyvinvoinnin yhteyttä on tutkittu vähän. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä lomakekyselyllä ja aineisto analysointiin laadullisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui 19 luokan-, erityis- ja aineenopettajaa. Tutkimuksen aihetta käsiteltiin kolmen eri tutkimuskysymyksen valossa. Opettajaidentiteettiä käsiteltiin opettajuuden kuvaamisen ja luonteenpiirteiden kautta. Opettajien työhyvinvoinnin tilaa käsiteltiin työhyvinvoinnin ja siihen vaikuttavien tekijöiden avulla. Tässä tutkimuksessa opettajat kuvasivat opettajuuttaan oman toimintansa, luokan toiminnan, opetussisältöjen ja opetuksellisten ratkaisujen kautta. Opettajat pitivät tärkeänä oppilaiden yksilöllistä ja oikeudenmukaista kohtaamista. Luokan turvallista ilmapiiriä tuettiin yhteisten sääntöjen avulla. Opettajat halusivat olla helposti lähestyttäviä ja turvallisia aikuisia, ja he kuvasivat itseään myös monilla adjektiiveilla, kuten reippaus, tiukkuus, joustavuus ja rauhallisuus. Suurin osa opettajista koki, ettei oma rooli ole erilainen töissä ja vapaa-ajalla. Opettajien kokemukset työhyvinvoinnista vaihtelivat, mutta suurin työhyvinvoinnin luokka oli huonosti tai vaihtelevasti jaksavat opettajat. Opettajien työhyvinvointia heikensivät kouluun, omaan identiteettiin, resursseihin ja koronaan liittyvät tekijät. Heikentävistä tekijöistä usein mainittiin opetustyön ulkopuoliset hankkeet, vähäiset resurssit oppilaiden tukemiseen, kiire ja riittämättömyyden tunne. Opettajat tukivat omaa työhyvinvointiaan monin eri tavoin ja työkavereiden ja läheisten tuki mainittiin usein. Muita työhyvinvoinnin tukemisen keinoja olivat terveelliset elintavat, opettajaidentiteetti, koulu ja vapaa-aika. Yläluokka koulu kattoi työyhteisön, esimiehen ja kollegoiden tuen. Opettajaidentiteettiin liittyen opettajat mainitsivat useimmiten armollisuuden, kun taas koulun osalta mainittiin lähestyttävä johto ja kollegoiden tuki. Tuloksissa näkyi, että opettajaidentiteetin erilaiset piirteet nousivat esille sekä työhyvinvointia vahvistavissa että heikentävissä tekijöissä. Tulokset täydentävät aiempaa opettajan työhön liittyvää työhyvinvoinnin tutkimusta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettajien työhyvinvointia tukiessa olisi hyvä tarkastella myös opettajuuteen ja ammatti-identiteettiin liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi armollisuutta voisi harjoitella osana työhyvinvoinnin tukemista. Jotta tulevaisuuden yhteiskunnassa olisi riittävästi työssään jaksavia ja ammattitaitoisia työntekijöitä, on kiinnitettävä huomiota myös opettajien työmäärään, työn organisointiin ja resurssien riittävyyteen. Opettajien työhyvinvointi heijastuu opetuksen laatuun, minkä vuoksi siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota osana työn kehittämistä

Tulevaisuuden kaipuu : taideperustainen toimintatutkimus pohjoisilla alueilla asuvien nuorten ilmastotulevaisuudesta

Käsittelemme tutkimuksessamme pohjoisilla alueilla asuvien nuorten ilmastotulevaisuutta taideperustaisin keinoin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat myös arktisille alueille, sen yhteisöihin ja ekosysteemeihin. Nuoret sukupolvet kohtaavat näitä muutoksia ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä koko elämänsä ajan. Jo tästä syystä meidän tulee löytää keinoja nuorten tulevaisuuteen liittyvien näkemysten käsittelylle ja ilmaisulle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu nuorten ilmastotulevaisuuden ja yhteisöllisen taiteen osallistavien keinojen ympärille. Nuorten ilmastotulevaisuudella viittaamme nuorten tulevaisuuden näkymiin sekä ilmastonmuutokseen liittyviin tunteisiin, tietoihin ja toimintahaluihin. Tutkimuksen menetelmällisenä strategiana toimii taideperustainen toimintatutkimus, sillä tutkimuksessamme luodaan toimintaa nuorten kanssa. Tämä toiminta tuottaa tutkimuksen reflektioaineiston, joka koostuu suunnitteluaineistosta, kenttämuistiinpanoista, toiminnan tuotoksista sekä kyselyistä ja haastatteluista. Tutkimuksemme rakentuu kolmen taideperustaisen projektin ympärille painottuen niistä viimeiseen. Tässä projektissa teimme yhteistyötä Ilmastokriisin etulinjassa -hankkeen ja paikallisen lukiolaisryhmän kanssa. Nuoret käsittelivät taideperustaisesti ilmastotulevaisuuttaan työpajajaksolla, jonka aikana syntyneistä tuotoksista muodostui yhteisöllinen taideteos Solastalgia. Tämä teoskokonaisuus esitettiin kansainvälisen konferenssitapahtuman avajaisvastaanotolla. Tutkimus osoittaa, että nuorten taideperustaista ilmastotulevaisuuden käsittelyä ja ilmaisua voidaan kehittää osallistamalla nuoria teossisällön luomiseen ja tapahtumaympäristöihin. Osatehtävät auttoivat ilmastonmuutokseen liittyvien näkemysten hahmottamista ja tapahtumaan osallistuminen tuotti osalle vaikuttamisen kokemuksia. Osallistamisen yhtenä edellytyksenä on projektin toimiva integrointi kohderyhmän oppilaitoksen opetussuunnitelmaan. Kohderyhmän tulee olla myös selvillä omasta roolistaan sekä tekemänsä taiteen merkityksestä tapahtumassa. Kehittämisehdotuksena on keskittää työpajatoiminta monen taidemuodon sijasta performanssitaiteen osallistaviin keinoihin.In this research we observe the climate future of young people living in the northern regions through art-based practices. The effects of climate change extend to the Arctic, its communities and ecosystems. Young generations will face these changes and issues related to climate change throughout their lives. For this reason, new ways for young people to process and express their views on the future must be discovered. The theoretical background of the research consists of young people's climate future and participatory practices of community art. With the concept of young people’s climate future, we refer to their future prospects as well as climate change-related feelings, knowledge and desires for action. The methodical strategy of the research is art-based action research, in which activities with young people are created. These activities produce the research material, which consists of planning material, field notes, products created during the activities, together with surveys and interviews. Our research is structured around three art-based projects. In the last one, we collaborated with On the Front Line of the Climate Crisis project and a local group of high school students. During the workshop period, the group observed their climate future through art-based practices and created the community artwork Solastalgia. Solastalgia was presented at the opening reception of an international conference event. The research shows that the pathway for young people to express their climate future through art-based practices can be developed in two ways; by including young people throughout the process in the creation of the artwork and by taking them into event environments. The functional integration of the project into the curriculum of the target group's educational institution is one of the conditions for inclusion. In this research the subtasks helped students to trace their views related to climate change, and participating in the event gave some of them experiences of influencing. In addition to this, the target group must be aware of their own role in the event and why their artwork is placed there. Our proposal for future activities is to focus on participatory practices of performance art instead of many art forms

Turvallisesti merellä : Me turvallisuuden tekijöinä

Tämän oppaan tarkoitus on innostaa merenkulkijoita ja merenkulun toimijoita turvallisuuden yhteiseen kehittämiseen. Oppaaseen on koottu ”Merenkulun turvallisuuskulttuurin arviointi ja kehittäminen - parempaa turvallisuutta inhimillisten tekijöiden hallinnalla” (SeaSafety) -tutkimusprojektin tuloksia, oppeja ja oivalluksia. Yleisesti tunnistetaan, että poikkeamien, vaaratilanteiden ja onnettomuuksien taustalla on ”heikkoudet turvallisuuskulttuurissa” tai ”inhimillinen tekijä”. Mutta mitä se tarkoittaa? Mikä siis ei toiminut käytännössä? Tässä oppaassa tehdään inhimillisten tekijöiden ja turvallisuuskulttuurin usein hyvin abstrakteja termejä tutummiksi ja helpommiksi ymmärtää. Inhimilliset tekijät -termi saa yleisessä kielenkäytössä useimmiten kielteisen leiman. Termeille tuodaan tässä oppaassa uutta kulmaa ja käyttötapaa: Missä onnistuimme, miksi? Mitä opimme? Mikä luo turvallisuutta? Turvallisuus on viime kädessä ihmisen useimmiten onnistunutta toimintaa. Oppaan tarkoitus on innostaa merenkulkijoita ja merenkulun toimijoita turvallisuuden yhteiseen kehittämiseen. Oppaaseen on koottu ”Merenkulun turvallisuuskulttuurin arviointi ja kehittäminen - parempaa turvallisuutta inhimillisten tekijöiden hallinnalla” (SeaSafety) -hankkeen tuloksia, oppeja ja oivalluksia. Myös SeaSafety -hankkeen työpajoissa käytetyt ja edelleen kehitellyt työkalut ja mallit turvallisuuden kehittämiseen on sisällytetty oppaaseen

Safely at Sea : Our role in creating safety

It is generally acknowledged that the underlying reasons for incidents, hazardous occurrences and accidents include “weak spots in safety culture” or “a human factor”. What does that mean? What is it that did not work in practice? This guide makes the often very abstract terms of “human factors” and “safety culture” more familiar and easier to understand. In general usage, the term “human factors” is usually given a negative connotation. This guide brings a new angle to terms and introduces a new way to use them: Where did we succeed? Why? What could have gone better? What creates safety? In essence, safety is people’s successful actions.Together, acting as one system, we can anticipate incidents and accidents or mitigate the consequences of incidents that have already occurred. Disturbances and risks remain less serious, they occur less frequently and we understand why and how they occur. The purpose of the guide is to encourage seafarers and maritime operators to develop safety together. The guide features findings, lessons learnt and insights yielded by the “Assessing and developing maritime safety culture – better safety through managing human factors” (SeaSafety) project. The guide also includes the safety development tools and models that were used and developed further at the SeaSafety project workshops

Safely on the rails

This guide details the development of work and the promotion of safety from the perspective of human and organizational factors. We will review what is meant by human and organizational factors, who should understand them and how they can be taken into account in practice. This guide is intended to provide rail traffic actors with tips for developing their own work and for expanding and renewing their safety thinking. The guide may be useful for rail traffic operators, units in charge of maintenance, railway networks and other actors who develop safety culture. It can be utilized to train employees, supervisors, experts and man-agement; to support work or as a resource for self-study

Ilmastotunteiden taidetyöpajaa ohjaamassa : nuorten ääni kuuluviin ilmastoasioissa

Ilmastotunne – Fight Club -teos koostuu kolmesta videosta, joissa esiintyvät Lapin yliopiston harjoittelukoulun 6.-luokkalaisten luonnosten pohjalta luodut ilmastotunnehahmot. Teos toteutettiin Rovaniemellä toimivan Piste Kollektiivin teatteritaiteilija Anne Niskasen ja mediataiteilija Ninni Korkalon johdolla. Tavoitteena oli löytää taideperustainen tapa nuorten ilmastotunteiden esille tuomiseksi. Videosarja oli esillä Levin Aurora-tulevaisuustapahtumassa marraskuussa 2022

Genomic prediction in a Finnish breeding programme of six-row barley

201