Perunaviljelmän edullisin koko Suomessa : sään rajoittama viljelytöiden aika : viljelmien nykytilanne kyselyn perusteella

TIIVISTELMÄ Tutkimus jakaantui kahteen osaan: sääolosuhteisiin perustuvaan tarkasteluun, jonka pohjalta laskettiin eri viljelytoimenpiteisiin käytettävissä oleva aika ja sen perusteella töiden tekemiseen tarvittava koneketju. Tutkimuksen toinen osa oli kysely tiloilla käytettävissä olevista menetelmistä ja viljelyn laajuudesta. Kyselyn perusteella kävi ilmi, että on monta onnistunutta ja toimivaa ratkaisua. Parhaiten koneyhteistyö näyttää toimivan samanhenkisten naapurien kanssa. Tärkeimmät edut ovat viljelijöiden mukaan säästöt konekustannuksissa ja työvoiman parempi riittävyys. Myös investointikustannusten aleneminen oli tärkeä syy yhteishankinnoille. Moni viljelijä korosti joustavan mielenlaadun merkitystä koneyhteistyön onnistumiseksi. Konekustannusten osuus perunan tuotantokustannuksista alenee peruna-alan ja koneiden vuotuisen käyttömäärän kasvaessa. Pienillä tiloilla koneiden koko kapasiteetti ei useinkaan tule täysimääräisesti hyödynnettyä. Monet viljelijät ovat tämän jo huomanneet ja pyrkineet lisäämään peruna-alansa niin suureksi kuin se on olemassa olevalla kalustolla mahdollista hoitaa. Tilan pinta-alan kasvattaminen voi onnistua naapurin tilan tai peltolohkojen ostamisen tai vuokraamisen kautta. Kaikille peruna-alan lisääminen ei sopivan maan puutteen tai jonkin muun syyn takia kuitenkaan onnistu. Tällöin konekustannuksia voi vähentää koneiden käyttöikää pidentämällä eli käyttämällä samaa konetta kauemmin. Tämäkin vanha keino on ollut viljelijöillä jo kauan käytössä. Esimerkiksi istutus- ja korjuukoneiden keski-ikä on noussut 7 vuodesta 10 vuoteen tämän vuosikymmenen aikana. Koneen käyttöiän pidentäminen vaatii myös huolellista ennakkohuoltoa, jotta kone ei rikkoontuisi juuri käyttökauden ollessa parhaimmillaan. Perunantuotannossa taudit ja kasvintuhoojat voivat helposti levitä pellolta toiselle yhteiskoneiden välityksellä. Siksi perunakoneet on aina huolellisesti puhdistettava lohkolta ja erityisesti viljelijältä toiselle siirryttäessä. Koneiden säännöllinen puhdistaminen ja rasvaaminen pidentävät myös niiden elinikää. Tilojen välistä markkinointiyhteistyötä koskevaan kysymykseen vastasi 262 viljelijää. Kokemuksia markkinointiyhteistyöstä oli 29 %:lla vastanneista. Tavallisin yhteistyötapa on pakkauttaa perunat naapurilla tai yhteispakkaamolla, josta perunat myydään yhteisesti eteenpäin. Jonkin verran on myös perustettu perunarenkaita, joilla on nimetyt henkilöt hoitamassa perunan myyntiä ja tarvikkeiden hankintaa. Markkinointiyhteistyö näyttäisi olevan lisääntymässä. Monet viljelijät ovat sitä mieltä, että yhteistyöhön on nykytilanteessa pakko mennä.vokMTT/VAKOL

Gentle sorting and packing of potatoes

vokKirjast

Käsikäyttöisten liekittimien käyttöominaisuuksia

vokKirjast

Turvallinen puunpilkonta

vokKirjast

Ihmisen alku

Teema : syntym

Ruokintakertojen vaikutus maidontuotantoon seosrehuruokinnalla

Ruokintatyöpanoksen vähentämiseksi jaetaan seosrehutiloilla rehu usein vain kerran päivässä. Onko seoksen jakokerroilla vaikutusta syöntiin ja maitotuotoksiin ei paljoa ole selvitetty. Joissakin kokeissa on todettu, että jaettaessa seosrehu useamman kerran päivässä saadaan positiivinen vaikutus syöntiin ja tuotoksiin, mutta toisissa kokeissa on havaittu, että harvemmin ruokitut lehmät käyttäytyvät rauhallisemmin, syövät ja tuottavat enemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seosrehun ruokintakertojen määrän vaikutusta lehmien syöntiin, maidontuotantoon, maidonkoostumukseen ja käyttäytymiseen. Koelehminä oli 38 Ay lehmää, joista 16 oli ensikoita. Kokeessa puolelle koelehmistä jaettiin seosta kerran (1x) ja puolelle viisi kertaa (5x) päivässä. Lehmät tulivat kokeeseen poikimisen jälkeen ja olivat kokeessa laktaatioviikolle 28 asti. Molempia ryhmiä ruokittiin samalla seoksella, jossa oli nurmisäilörehua ja väkirehuseosta, joka sisälsi (g/kg) ohraa (606), rypsipuristetta (270), melassileikettä (100) ja kivennäistä (24). Väkirehua seoksessa oli 510 g/ kg kuiva-ainetta. Seoksessa oli kuiva- ainekilossa 1,02 ry, 170 g raakavalkuaista ja 101 g OIV:ta. Lehmien maitotuotos, rehunkulutus ja elopaino mitattiin päivittäin. Maidon pitoisuudet määritettiin kahden viikon välein. Lehmät kuntoluokitettiin poikimapäivänä ja tämän jälkeen kahden viikon välein. Lehmien käyttäytymistä seurattiin kolmena päivänä 15 h ajan aikavälillä 6:00 – 21:00. Lehmät söivät seoksen kuiva-ainetta 20,9 kg, kun rehua jaettiin kerran päivässä ja 19,9 kg, kun seosta jaettiin viisi kertaa päivässä (P<0,05). Seoksen syönnissä mitattu ero jakokertojen välillä oli seurausta useammin poikineiden lehmien syöntieroista. Syyt runsaampaan syöntiin kerran päivässä jaettaessa eivät ole selvät. Koska ruokintakertojen vaikutus seosrehun syöntiin oli erilainen ensikoilla  ja vanhemmilla lehmillä, niin voidaan olettaa, ettei 1x-ryhmän suurempi syönti voi olla seurausta rehun hukkaantumisesta suuria kerta-annoksia jaettaessa. Ruokintakertojen määrä vaikutti paitsi syöntimääriin, niin myös syöntikäyttäytymiseen. Kerran päivässä rehua saaneet lehmät olivat rauhallisempia, söivät isompia kerta-annoksia ja käyttivät enemmän aikaa makaamiseen kuin viisi kertaa päivässä ruokitut. Syöntihuippuja oli 5x-ryhmällä viisi ja 1x-ryhmällä kaksi. Keskimääräinen maitotuotos oli molemmilla ryhmillä 31,8 kg/pv, joten ruokintakertojen määrällä ei ollut vaikutusta tuotoksiin. Myöskään EKM-, rasva tai valkuaistuotoksissa ei ollut ryhmien välillä eroa. Maidon rasva-, valkuais- ja ureapitoisuudet olivat samat molemmilla ryhmillä. Energian ja valkuaisen hyväksikäyttö oli suuntaa-antavasti (P<0,10) heikompi 1x-ryhmän lehmillä kuin 5x-ryhmän lehmillä. On mahdollista, että lisääntynyt syönti ja suuremmat kerralla syödyt annokset harvemmin ruokittaessa johtivat alentuneeseen kuidun sulavuuteen ja näin heikentyneeseen rehun hyväksikäyttöön kuten on havaittu muissakin kokeissa. Koetulosten perusteella voidaan todeta, että seoksen jakaminen kerran tai viisi kertaa päivässä ei vaikuttanut lehmien maitotuotoksiin tai maidonpitoisuuksiin. Sen sijaan jako kerran päivässä lisäsi seosrehun syöntiä ja muutti syöntikäyttäytymistä vähentäen syöntihuippujen määrän viidestä kahteen ja lisäten makaamiseen käytettyä aikaa. Rehun hyväksikäyttö oli hieman heikompi kerran päivässä ruokittaessa

Ohrarehu maistuu myös lypsylehmille

Ohrarehu osoittautui kokeessa hyväksi energiaväkirehuksi lehmille. Lehmät, joiden rehuseoksessa puolet ohrasta oli korvattu ohrarehulla, lypsivät enemmän kuin pelkkää ohraa energiaväkirehuna saaneet lehmät. Maidon valkuaistuotokseen ohrarehulla ei ollut vaikutusta. Sen sijaan ohrarehu paransi maitorasvan koostumusta lisäämällä tyydyttymättömien rasvahappojen sekä useita terveysvaikutuksia omaavan konjugoidun linolihapon (CLA) osuutta maitorasvassa.vo