Itselliset naiset hedelmöityshoitojen kentällä

Tutkimuksessa tarkastellaan internetin keskustelupalsta-aineiston avulla yksin hedelmöityshoitoihin osallistuvien, itsellisten naisten, pääsyä hedelmöityshoitojen kentälle ja asemaa toimia siellä. Itsellisellä naisella tarkoitetaan naista, joka harkitsee yksin hedelmöityshoitoihin menemistä, on käynyt, käy parhaillaan tai on jo saanut lapsen hoitojen tuloksena. Tutkimuksessa selvitetään miten itselliset naiset päätyvät hankkimaan lapsen yksin hedelmöityshoitoja apuna käyttäen ja miten naiset järjestävät elämänsä ennen hedelmöityshoitoihin hakeutumista. Tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys liittyy hedelmöityshoitojen ja yksinhuoltajuuden problematisointiin. Tutkimusaineisto koostuu internetin keskustelupalstan viesteistä. Keskustelupalsta toimi harkinta- ja suunnitteluvaiheessa olevien itsellisten naisten tiedonhankintakanavana ja hoidoissa käyvien vertaistukipalstana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Pierre Bourdieun distinktioteoria. Teorian avulla selvitetään minkälaisia resursseja eli pääomia hedelmöityshoitoihin yksin menemiseen tarvitaan ja mitkä pääoman lajit ovat hedelmöityshoitojen kentällä arvokkaita sekä miten pääomien arvottamisesta ja vaihtamisesta neuvotellaan hedelmöityshoitojen kentällä. Aineisto analysoitiin lähiluvun keinoin käyttäen apuna Atlas.ti-ohjelmaa. Itselliset naiset hakeutuvat hedelmöityshoitoihin, koska he ovat yksin lapsenkaipuunsa kanssa. Sopivan puolison puuttumisen lisäksi hedelmällisen iän rajallisuus ja hedelmällisyyteen vaikuttavat sairaudet vaikuttavat siihen miksi hedelmöityshoitoihin mennään yksin. Muihin vaihtoehtoihin päästä lapsiperhekentälle liittyy juridisia ja terveydellisiä riskejä tai niitä ei koeta itselle sopiviksi. Hedelmöityshoitojen kentälle pääseminen vaatii toimijalta riittävän määrän taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tuleviin hedelmöityshoitoihin ja vanhemmuuteen valmistaudutaan kerryttämällä pääomia etukäteen. Kentällä tärkeänä pidettyjä puuttuvia pääomanlajeja voidaan yrittää tavoitella vaihtamalla pääomia toisiksi. Osa toimijoista hakeutuu globaalille hedelmöityshoitojen kentälle mikäli pääomat Suomen hedelmöityshoitojen kentällä toimimiseen eivät riitä tai globaalilla hedelmöityshoitojen kentällä koetaan olevan paremmat edellytykset menestyä. Itsellinen äitiys ei näyttäydy ideologisena valintana hankkia lapsi yksin ilman parisuhdetta vaan sen hetkisessä elämäntilanteessa parhaana mahdollisena vaihtoehtona päästä lapsiperhekentälle. Muihin vaihtoehtoihin sisältyy enemmän riskejä. Valta hedelmöityshoitojen kentällä on jakautunut epätasaisesti, mistä seuraa toimijaryhmille erilaiset mahdollisuudet hankkia lapsi ja vaikuttaa kentän sääntöihin. Hedelmöityshoitojen kentällä eriarvostavia käytäntöjä ovat hoitoihin liittyvät yhteiskunnan korvaukset, itsellisten naisten pakko käyttää yksityisten hedelmöityshoitoklinikoiden palveluita ja psykologitapaaminen ennen hoitoja. Siirryttäessä globaalille hedelmöityshoitojen kentälle toimijoiden omistamien pääomien merkitys kasvaa ja palveluiden saatavuus eriytyy entisestään sen mukaan, kuinka paljon toimijalla on käytössä kentällä arvostettuja pääomanlajeja

Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen ja ehkäisyn prosessit : Lähisuhdeväkivaltatyön hyvät käytännöt rakenteisiin

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ja sisäministeri Kai Mykkänen järjestivät 29.11.2018 "Stop lähisuhdeväkivallalle!" pyöreän pöydän keskustelun, jonka jatkosuunnitelmana ministerit esittivät, että selvityshenkilöt jatkavat työtä ja tekevät ehdotuksia siitä miten lähisuhdeväkivallan ehkäisyn hyvät käytännöt voidaan vakiinnuttaa koko maahan. Selvitys toteutettiin aikavälillä 31.1.2019–31.3.2019. Selvitystyössä tuodaan esille lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen käytäntöjä ja ehkäisyn keinoja Suomessa sekä esitetään toimenpiteitä, joilla selvityksessä esiteltävät hyvät toimintamallit saadaan osaksi normaalia viranomaistoimintaa ja vakiinnutettua rakenteisiin. Selvityksessä luodaan ehdotuksia millaisella organisoitumisella viranomaisten ja järjestöjen monialainen osaaminen saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön, jolloin varmistetaan palvelujen ja avun saannin laadullinen yhtenäisyys valtakunnallisesti. Selvityksen aineiston muodostavat asiantuntijahaastattelut, sekä kunnille ja järjestöille toteutetut kyselyt. Kuntakyselyssä selvitettiin kuntien ja kuntayhtymien tämän hetkisiä lähisuhdeväkivaltatyön rakenteita. Järjestökyselyssä selvitettiin järjestöjen kunnille tuottamia väkivallan ehkäisyn palvelujen laatua, kohderyhmää ja rahoituksen järjestämistä. Selvityksessä esitetään neljä tavoitetta, joista jokaiselle on esitetty konkreettiset toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteet ovat: 1) Kehitetään lähisuhdeväkivaltatyön rakenteita kaikilla tasoilla (kunta, alue, valtio) 2) Varmistetaan lähisuhdeväkivallan uhreille, tekijöille ja väkivallalle altistuneille lapsille palveluihin pääsy 3) Ennalta ehkäistään lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa 4) Parannetaan lähisuhdeväkivallan ja seksuaaliväkivallan uhrien oikeuksia, joilla vaikutetaan myös yleisiin asenteisiin väkivaltaa kohtaan

Turvakotipalvelujen kehittämisohjelma 2024-2027

Turvakoti on ympärivuorokautinen, asiakkaalle maksuton kriisityön yksikkö, johon lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeva henkilö tai perhe voi mennä oma-aloitteisesti tai viranomaisen tai muun tahon ohjaamana, tarvittaessa myös nimettömänä. Turvakotipalvelusta asiakas saa välitöntä kriisiapua, ympärivuorokautista turvattua asumista sekä akuuttiin tilanteeseensa liittyvää psykososiaalista tukea, neuvontaa ja ohjausta. Turvakotipalvelut ovat Suomessa olleet valtion rahoittamia erityispalveluja lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille vuodesta 2015 alkaen. Turvakotitoiminnan ohjaus, arviointi, kehittäminen ja valtakunnallinen yhteensovittaminen kuuluvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Turvakotipalvelujen kehittämistyötä ohjaa turvakotipalvelujen kehittämisohjelma, jonka toi-meenpano toteutetaan yhdessä THL:n, turvakotipalveluntuottajien ja turvakotien sidosryhmien kanssa. Kehittämisohjelman sisältö vastaa Istanbulin sopimuksesta, turvakotilaista, turvakotipalvelujen kansallisista laatusuosituksista, Lapset turvakodissa -laatusuosituksista ja turvakotityöstä esille tuleviin kehittämistarpeisiin. Kehittämistoimien tavoitteena on varmistaa valtakunnallisesti laadukkaat turvakotipalvelut

Hoitoketju seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen auttamiseksi

Raiskauksen tai muun seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan uhreille ei ole Suomessa riittävästi palveluja eikä olemassa olevia palveluja ole useimmiten koordinoitu keskenään. Valtakunnallisista suosituksista huolimatta yhtenäinen hoitoketju uhrien auttamiseksi on luotu vain harvalla alueella. Palvelujen hajanaisuus lisää uhrin riskiä jäädä ilman apua ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Hoitoketjun avulla voidaan yhtenäistää hoitokäytäntöjä ja lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä alueellisesti että maan kattavasti. Yhteistyö ammattilaisten kesken ja yhtenäiset työkäytännöt parantavat hoidon laatua, vapauttavat työntekijöiden resursseja hyvään hoitoon ja edistävät hoidon vaikuttavuutta. Alueellisen hoitoketjun luominen paljastaa myös mahdolliset puutteet palveluissa ja edesauttaa niiden kehittämistä. Väkivallan aiheuttaman psyykkisen stressin seurauksia voidaan lievittää kohtaamalla uhri sensitiivisesti, tarjoamalla psykososiaalista tukea ja järjestämällä uhrille tarpeenmukaisia palveluja . sekä vähentämällä sellaisten palvelujen käyttöä, jotka eivät vastaa uhrin avuntarpeeseen. Julkaisu soveltuu toimintaohjeeksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja kolmannen sektorin toimijoille

Arvio turvakotien perhepaikkojen riittävästä määrästä ja kustannuksista

Turvakotipalveluiden järjestäminen on vuodesta 2015 alkaen ollut THL:n vastuulla. Turvakodilla tarkoitetaan ympärivuorokautista, asiakkaalle maksutonta kriisityön yksikköä, johon lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeva henkilö tai perhe voi mennä oma-aloitteisesti tai viranomaisen tai muun tahon ohjaamana, tarvittaessa myös nimettömänä. Tämän turvakotiselvityksen keskeiset lähtökohdat määritellään 2015 voimaan tulleessa turvakotilaissa, jonka mukaan turvakotipalveluja tulisi olla riittävästi saatavilla eri puolilla Suomea. Tarve turvakotiselvitykselle esitettiin valtiovarain-valiokunnan mietinnössä, jonka mukaan on perusteltua selvittää, mikä olisi turvakotien ja perhepaikkojen todellinen tarve Suomessa. Huomioitavia asioita ovat turvakotiverkoston maantieteellinen kattavuus ja paikkamäärän riittävyys olemassa olevissa turvakodeissa. Selvityksen nähdään edistävän toiminnan ja sen vaatimien resurssien pitkäjänteistä suunnittelua. (VaVM 20/2019 vp; STM 2019.) Turvakotiselvitys pohjautuu tietoihin nykyisten turvakotipalveluiden käytöstä ja riittävyydestä sekä selvitykseen väestön etäisyydestä lähimpään turvakotiin. Lisäksi turvakotiselvitystä taustoitetaan lähisuhdeväkivallan esiintyvyyttä ja väestöä koskevilla tiedoilla. Turvakotien määrä on lisääntynyt viimeisten viiden vuoden aikana 19 turvakodista 29 turvakotiin. Turvakotipalveluihin suunnattu rahoitus on lähes kaksinkertaistunut kuuden vuoden aikana ja rahoitusta oli 22.55 miljoona euroa (M ) vuodelle 2020

Väkivaltakäsitteiden sanasto

Denna ordlista över våldsbegrepp har utarbetats i samarbete mellan experter på våld och termino-logi hos Institutet för hälsa och välfärd (THL). Den innehåller definitioner av de begrepp som re-kommenderas att användas i arbetet mot våld. Definierar vi inte tillsammans begreppen kring våldsfenomenet förstår vi inte nödvändigtvis varandra fast vi talar om samma fråga. Ordlistan stöder sakkunniga och professionella så att de kan diskutera våld med enhetliga termer och förstå dem på samma sätt

Väkivaltakäsitteiden sanasto

Tämä väkivaltakäsitteiden sanasto on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väkivalta- ja sanastoasiantuntijoiden yhteistyössä laatima sanasto, joka sisältää määritelmät suositeltavimmille väkivallan vastaisessa työssä käytettäville käsitteille. Jos väkivaltailmiön käsitteitä ei ole yhteisesti määritelty, emme välttämättä ymmärrä toisiamme, vaikka puhuisimme samasta asiasta. Sanaston tarkoituksena on tukea asiantuntijoita ja ammattilaisia keskustelemaan väkivallasta yhdenmukaisin termein ja jakamaan ymmärryksen siitä, mitä niillä tarkoitetaan