Women’s Agency in Finnish Population Policy 1941-1971: A Maternalist Policy

The article discusses the agency of four influential women in conjunction with Finnish population policies represented by the Population and Family Welfare Federation in Finland (founded 1941). The policies pursued by Rakel Jalas (1892-1955), a doctor of medicine and MP for the National Coalition Party, Elsa Enäjärvi-Haavio (1901-1951), academic researcher and activist, Martta Salmela-Järvinen (1892-1987), a writer, activist and MP for the Social Democratic Party, and Leena Valvanne (1920-) a midwife and trade union activist, can be characterized as maternalist. The Finnish Abortion Law (in 1971) is interpreted as an expression of the change of the era and the emphasis of the Finnish women’s movement.The article discusses the agency of four influential women in conjunction with Finnish population policies represented by the Population and Family Welfare Federation in Finland (founded 1941). The policies pursued by Rakel Jalas (1892-1955), a doctor of medicine and MP for the National Coalition Party, Elsa Enäjärvi-Haavio (1901-1951), academic researcher and activist, Martta Salmela-Järvinen (1892-1987), a writer, activist and MP for the Social Democratic Party, and Leena Valvanne (1920-) a midwife and trade union activist, can be characterized as maternalist. The Finnish Abortion Law (in 1971) is interpreted as an expression of the change of the era and the emphasis of the Finnish women’s movement

Onko maallamme malttia integroida nuoret?

Artikkeli on julkaisu teoksessa: Sosiaalipolitiikan lumoa. Artikkelin loppuun on liitetty teoksen erillinen lähdeluettelo

Perhekeskeiset virolaiset, individualistiset suomalaiset : Opiskelijoiden tulevaisuusvisioita perhearvoista ja syntyvyydestä

publishedVersionPeer reviewe

Turvattomuus ja opiskelijoiden tulevaisuusvisiot Suomessa ja Virossa

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon

Hoivan vastaanottamisen merkitysulottuvuudet

Artikkelissa tarkastellaan puolisohoivan vastaanottamisen merkitysulottuvuuksia. Hoivan vastaanottamiseen on hoivatutkimuksessa kiinnitetty vähemmän huomiota kuin hoivan antamiseen. Haastateltavia on yhteensä seitsemän, kaksi naista ja viisi miestä, mikä on myös harvinaista, sillä useimmiten hoivasta tutkimuksissa puhuvat naiset. Haastateltavien puheesta erottuu neljä repertuaaria: vaimohallitsijarepertuaari, pärjäämisen repertuaari, huolirepertuaari ja mykkyysrepertuaari. Niissä hoivan vastaanottamisen merkitykset vaihtelevat luonnollisesta oudoksi koettuun ja aktiivisesta passiiviseen. Hoivan vastaanottaminen on luonnollista, kun sitä antaa vaimo ja se koetaan osaksi sukupuolten välistä totuttua työnjakoa parisuhteessa. Outoa hoivan vastaanottaminen on, kun sitä antaa mies vaimolleen tai kodin ulkopuolinen auttaja. Merkitykset muuttuvat myös ajan myötä, hoivan pitkittyessä ja tullessa raskaammaksi ja vaativammaksi. Outoutta lisäävät hoivan vastaanottajan huonontunut kunto ja fyysisesti ruumiinläheiset toiminnot. Tällöin hoiva saatetaan mieltää teknisiksi suorituksiksi ja hoitotoimenpiteiksi

”Velka on rumaa sanoi momma”

Artikkelissa lähestytään perheiden talouskasvatusta ja perhesukupolvien välisiä suhteita laadullisin tutkimusmenetelmin. Aineistona on syyskuussa 2021 Helsingin Sanomien keräämä ”Rahakysely”. Artikkelissa kysytään, miten informanttina oleva välisukupolvi, 74 vastaajaa 355:stä, kuvaa aikuistuville lapsille antamaansa talouskasvatusta, kuten neuvoja ja ihanteita. He pohtivat myös oman, lapsuudenperheessä saamansa talouskasvatuksen vaikutusta antamaansa kasvatukseen. Informanttien pääasiassa 1990-luvulla syntyneet lapset ovat aikuisuuteen siirtymisvaiheessa, mitä pidämme strategisena elämänvaiheena talouskasvatuksen ja taloustaitojen kannalta. Myös eriarvoisuus tulee näkyviin tässä vaiheessa. Toisen nuoren aikuistumista tuetaan perheessä rahallisesti ja toinen siirtyy aikuisuuteen velkataakka mukanaan. Aineistossa aikuistumisihanteiden normatiivisuus oli vahvaa. Hyvätuloisuutta ja vakavaraisuutta pidettiin usein tavoiteltavana aikuisuutena. Kysymys voi olla arvopuheen luonteesta, jossa ihanteilla on suuri rooli. Aineistoa voi luonnehtia myös keskiluokkaiseksi, sillä kysymys on pääosin hyvätuloisesta, korkeasti koulutetusta ja pääkaupunkiseudulla asuvasta vastaajakunnasta. Kovin yksiselitteisesti ja suoraviivaisesti eivät taloustaidot näytä siirtyvän sukupolvisuhteissa eteenpäin. Riippuu perhekulttuurista, paljonko lasten yksilöllisyyttä ja toimijuutta korostettiin niin välisukupolven omilta vanhemmiltaan saadussa kasvatuksessa kuin omille lapsille annetuissa neuvoissa

Mä joka päivä töitä teen

Lähiöravintola Pekka Sulkunen, PerttiAlasuutari, RitvaNätkin,Merja Kinnune