Lähiöravintola Pekka Sulkunen, PerttiAlasuutari, RitvaNätkin,Merja Kinnune

Alasuutari, Pertti

Kinnunen, Merja

Nätkin, Ritva

Sulkunen, Pekka

Weckroth, Klaus

Julkari

lisen suuri, 78 prosenttia. Seuraa-vina olivat Apukerhon kokosivunneliväri-ilmoitus, 62 prosenttia,jaLauneen aukeaman kokoinen ne-liväri-ilmoitus, 5B prosenttia.Suomen Kuvalehdessä Alkonilmoituksen yleishuomioarvo oli67 prosenttia. Numeron kaikkienilmoitusten keskiarvo oli 40 pro-senttia. Toiseksi sijoittui 2/l-ko-koinen Launeen neliväri-ilmoi-tus. Molempien lehtien testaajinaoli noin 100 Suur-Helsinginalueella asuvaa kyseisen lehdenlukijaa.Turvallisesti vesillä -kampan-jassa on mukana 24 eri viran-omaista ja järjestöä. Tämän ke-sän kampanjan kokonaisbudjettioli noin 650 000 markkaa. Kam-panjointi hukkumisten vähentä-miseksi j a vesiliikenneturvallisuu-den edistämiseksi käynnistyi Leh-tikuvaajat ry:n aloitteesta vuonna1976. Alko tuli mukaan vuonna1979.Mä joka päivätöitä teen...Sulkunen, P. €d Alasuutari, P.€d Ntitkin, R. I Kinnunen, M.:Lähiörauintola. Otaua, Keuruu1985, 318 siauaLähiöravintolatutkimuksen pe-rustavoite on tekijöiden mukaan"päästä lähemmäksi suomalaistaalkoholinkäyttäj ää" ja "tehdä nä-kyväksi ne kulttuuriset rakenteet,joiden varaan ihmiset oman iden-titeettinsä rakentavat". Toivo-mus on, että nämä rakenteet näh-tyään ihmiset alkavat luovastikeksiä uusia ja parempia.Tavoitteeseen on pyritty haas-tattelemallaja havainnoimalla lä-hiöravintoloiden asiakkaita ja lä-hiöiden asukkaita. I(irjassa ovatedustettuina lähiöissä asuvat mil-joona suomalaista. Kaikista ra-vintoloiden asiakaspaikoista onl0 prosenttia lähiöravintoloissa.Tutkimus on sosiologinen.Analyysi liikkuu työväenluokkai-sen elämäntavan ja työväenkult-tuurin tasolla. Alkoholin käytönsyistä ja selityksistä ja alkoholis-min "biologisesta ja psykologises-ta logiikasta" (s. l7) tekijät sa-noutuvat irti.Kirjassa lähiö paljastuu tiu-kanlaiseksi moraaliyhteisöksi.Kotona kunnon perhe säästääomaa asuntoa varten ja kasvattaalapsiaan samaan aikaan, kun "noitoiset" ryyppäävät kapakassa.Moni kunnon kansalainen haluai-si "räjäyttää lian pois" ajattele-matta, että oma elämä ei kentiesenää tuntuisikaan niin kunnolli-selta, jos paha puuttuisi.Ravintolassa nauretaan arjelleeikä säästellä: juodaan kaljaa, ta-vataan kavereita, vitsaillaan koto-na kaulin kädessä odottavastamuijasta, kuunnellaan rimputuk-sia rakkaudesta ja yksinäisyydes-tä, avioliitosta ja uskottomuudes-ta. Jotkut heittävä tikkaa. Tikan-heittäjät muodostavat oman yhte-näisen ryhmänsä, joka on ylpeäolemassaolostaan. Ryhmän jäse-net eivät juo liikaa, eivät rähisemuiden asiakkaiden kanssa eivät-kä liiemmälti iske naisiakaan. Ne,jotka eivät heitä tikkaa, "turise-vat" eli puhuvat paskaa: "sä ootPena saatanan hyväjätkä", "mul-Ia oli sellanen kankkunen", "mäjuon viidettä päivää peräkkäin".Kirja kertoo omituisesta alistu-neisuudesta. Sen sijaan että ihmi-set kärsisivät, he näyttävät jopanauttivan mitä kovimmista koh-talon iskuista. "Monet miehistätunnustautuvat mielellään juo-poiksi" (s. 267), ja monet naisistauhrautuvat salaista mielihyväätuntien nalkuttaviksi akoiksi.Alistuneisuus kohtalon edessähämmästyttää erityisesti siksi, et-tä sen jälkeen, kun valinnat onjotehty ja jollekin uralle päädytty,taistellaan pää pystyssä kohtalonja sattuman mukanaan tuomiakoettelemuksia vastaan eikä pelä-tä suuriakaan vaikeuksia.Ihmiset ovat käsittämättömänsitkeitä. Kun työ on pelkkää sisäl-lyksetöntä raatamista, haetaanvälttämätön osaamisen tunne ti-kanheitosta ja tanssimisesta. Kunon pakko antaa periksi sosiaalisel-le todellisuudelle, nautitaan hal-linnan menettämisestä ja ajeleh-ditaan täysin purjein. Paradok-saalista on, että nähtävästi ihmi-set voivat kokea itsensä vapaiksiainoastaan kohtalon, viinan taiaviopuolison orjuudessa.Miksi?Tutkijoiden mukaan kyse onyhdestä tavasta kokea itsenäisyyt-täja vapautta yhteiskunnan aset-tamien pakkojen alla. Taustallavaikuttavat kulttuuriset rakenteetja luokkahabitus tekevät toimin-nasta yllättävän johdonmukaisen- hulluus ei ole tarkoituksetontahulluutta. Tärkeä ajatus, jota lie-nee syytä jatkaa myös psykolo-gian suuntaan. Lähiöravintola-tutkimuksessa nimittäin johdon-mukaista sosiologista analyysiaturhaan vesittävät sellaiset iäni-kuiset psykologiset fraasit kuin"alitajuinen yhteiskunnallinenmuisti" (s. 35), "tiedostamatonirsetuho" (s. 271) ja "ihmistenkyvyttömyys ja haluttomuus" (s.274).Jokin kaikin puolin luistavastietenevässä jutussa - tai pikem-minkin tutkimusraditiossa, jotase edustaa ja jonka voimakastaIaajenemista se ennakoi - jäävaivaamaan."Mies teki välillä pienen kävely-kierroksen: kävi ensin juttelemassa(sanoisinpa melkein rähisemässä)naapuripöydässä, jossa istui nuoreh-ko pariskunta. (...) Jonkun ajan ku-luttua nainen naapuripöydästä tuli*'f224tämän pariskunnan viereen ja selittikiihkeästi jotakin. Mustasukkai-suusdraama?""Näin erään vasta ryhmään liitty-neen naisen kiiruhtavan erään kook-kaan miehen luoja ojentavan kättäänsitä kohti. Mies puolestaan ojensi kä-tensä melkein kuninkaallisesti ja tart-tui naisen käteen, veti sen itseäänkohti ja suuteli sitä. (...) Katselinmuualle, sillä pitkällinen tuijotus voi-daan tulkita uhkaukseksi."Kuvia elävästä elämästä? Epäi-lemättä - leipsn sitaatti vain onLähiöravintolasta ja toinen Janevan Lawick-Goodallin teoksestaYstäväni simpanssit.Leikki sikseen, mutta jotakinperin juurin järkyttävää on siinä,että tutkijoiden täytyy tehdä kaksivuotta tutkimusta todetakseen,että ravintolassa käy erilaisia ih-misiä ja että "kaikki eivät suin-kaan vietä siellä aikaansa iltakau-palla" (s. 75-76). Ovatko tutki-jat todella astumassa viidakkoon,jonka elämästä he eivät tiedä mi-tään? Yksikään ihminen ei nimit-täin ole niin tyhmä, että luulisiravintoloiden olevan täynnä mus-tapartaisia roistoja, ja nukkuma-lähiöistä vitsaillessaan "unohtai-si", että lähiöissä ei ainoastaannukuta vaan myös "siivotaan,pestään pyykkiäja hoidetaan lap-sia" (s. 36).On tietysti hyvä, että ihmistä eienää tutkita laboratoriossa kuinmitä tahansa esinettä vaan tark-kaillaan luonnollisessa ympäris-tössään kuin mitä tahansa järke-vää olentoa. Voi kuitenkin kysyä,riittääkö tämä siirtymä. Onko ih-misen erityislaadun tutkimukselleasettamat vaatimukset otettuhuomioon, kun tekstiin sinne tän-ne sijoitetaan pätkiä ihmisten pu-heista?Todennäköisesti ei, koska esi-merkiksi Lähiöravintolasta voisirauhassa poistaa kaikki pätkät,joissa ihmiset puhuvat omin sa-noin, sen informaatioarvon yh-tään vähentymättä. Naisten mie-lestä lasten etu on tärkein, sanootutkija. Näin asiasta sanoo Terttu:"minusta lasten etu on tärkein".Pitäisikö ihmistieteeltä vaatiaenemmän? Mikä tekee tästä ih-misten omakohtaisesta kokemuk-sesta tieteellistä tietoa? Sekö, ettäse on saatu selville ns. tieteellisinmenetelmin haastattelemalla jaj ohdonmukaisesti tarkkailemalla?Tutkijat ovat lähteneet "eläyty-määnja osallistumaan" (s. 9) tut-kimaansa todellisuuteen, mikä eitietysti ole helppoa. Vaikeaksi ti-lanteen tekee jo se, että nämä"apinat" yllättävät tutkijansa ole-malla tietoisia lähes kaikista elä-määnsä liittyvistä asioista. He tie-tävät, että "ravintola on paha-maineinen paikka" (s. 4l), ettälähiössä "elämäntavan valvontaon tehokasta", he ovat "tietoisiakodista" (s. 7l ) ja siitä, että työ on"vieraantunutta palkkatyötä" (s.172),he ovatjopa "tietoisia luok-kien välisestä elämäntapaerosta"(s. 193). Vain toimintastrategioi-den tiedostaminen on heille liianvaikeata: toteuttaessaan näky-mättömiä kulttuurisia rakenteita"he tuskin itse huomaavat teke-vänsä mitään" (s. 206). Toisaaltaihmiset "ovat oikullisia" (s. 163),joten on vaikea päästä perille hei-dän todellisista ajatuksistaan; ih-miset eivät välttämättä puhu tot-ta, eivät kerro kaikkea, eivät tie-dosta.Näistä syistä on toki tarpeellis-ta yrittää kehittää tieteellinen me-netelmä, joka poistaa nämä on-gelmat. Mutta entä jos näitä tie-donhankintaan liittyviä ongelmiaei olisi?Jos haluaa todella tietää, mitäalkoholin käyttäjä ajattelee, ja ol-la varma siitä, ettei haastateltavahuijaa, voi ryhtyä itse alkoholinkäyttäjäksi. Tämän lähemmäksi"suomalaista alkoholinkäyttäj ää"ei enää pääse. Enää ei tarvitseturvautua ongelmalliseen haas-tatteluun - sen kuin vain kirjoit-taa paperille, miltä tuntuu ja mi-ten maailmajäsentyy. Vieläkö tä-mä tieto on tieteellistä?Jossakin vaiheessa pitäisi ilmei-sesti selvittää, halutaanko ennenkaikkea tehdä tiedettä vai tuottaatietoa. Lapsi, joka on juuri oppi-nut käyttämään vasaraa, on tästätaidosta niin innoissaan, että va-saroi kaikkea vastaan tulevaa ku-kista pesukoneeseen. Kohteeksikelpaa mikä tahansa - pääasia,että vasara heiluu kauniisti. Ai-kuiselle vasaroiminen ei enää oleitsetarkoitus; vasaraa käytetään,jos se tuottaa tuloksia. Entä tie-teessä? Onko tutkijoiden oltavavalmiita tutkimaan kaikkea vas-taan tulevaa lähiövessoista kesä-mökkikulttuuriin? Onko saatutieto aina vaivan arvoinen?*Tutkijat kirjoittavat vähem-män kunnioittavasti iskelmien sa-noittajista, jotka tekevät lälläri-laulunsa kaupallisena tilaustyönävailla sen kummempaa taiteellis-ta kunnianhimoa iskien ihmistenheikkoihin kohtiin ja osoittaen"sangen hyvää perehtyneisyyttäjuuri lähiöläisten elinolosuhtei-siin" (s. 104). Tutkijoiden mu-kaan sanoittajien tarkoitus on"suorastaan sanatarkasti kopioi-da sanoituksiinsa arkisia lähi8elä-män tilanteita sellaisina kuin nekoetaan tavallisten lähiöeläjienajatuksissa" (s. ll0). Ettei vainosuisi pilkka omaan nilkkaan?Ketä muita tämä tutkimus palve-lee kuin iskelmien sanoittajia?Klaus WeckrothPitkän illan JobLindsten, Leo: Istuja pilkän il-lan. Eräön juomarin kehiEstarina.WSOY I9B5Leo Lindstenin Job, tekijänsänäköishenkilö, esittäytyy lukijalle225

Mä joka päivä töitä teen

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128700/ap-1985-4-weckroth2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mä joka päivä töitä teen

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari