Children's disclosures of sexual abuse in a population-based sample

Most previous studies on disclosing child sexual abuse (CSA) have either been retrospective or focused on children who already have disclosed. The present study aimed to explore the overall CSA disclosure rate and factors associated with disclosing to adults in a large population-based sample. A representative sample of 11,364 sixth and ninth graders participated in the Finnish Child Victim Survey conceming experiences of violence, including CSA. CSA was defined as having sexual experiences with a person at least five years older at the time of the experience. Within this sample, the CSA prevalence was 2.4%. Children reporting CSA experiences also answered questions regarding disclosure, the disclosure recipient, and potential reasons for not disclosing. The results indicate that most of the children (80%) had disclosed to someone, usually a friend (48%). However, only 26% had disclosed to adults, and even fewer had reported their experiences to authorities (12%). The most common reason for non-disclosing was that the experience was not considered serious enough for reporting (41%), and half of the children having CSA experiences did not self-label their experiences as sexual abuse. Relatively few children reported lacking the courage to disclose (14%). Logistic regression analyses showed that the perpetrator's age, the age of the victim at the time of abuse, and having no experiences of emotional abuse by the mother were associated with disclosing to an adult. The results contribute to understanding the factors underlying children's disclosure patterns in a population-based sample and highlight the need for age-appropriate safety education for children and adolescents.Peer reviewe

Valkuaiskasveista Voimaa. Tuota Valkuaista -hankkeen loppujulkaisu

Tässä julkaisussa esitellään Tuota Valkuaista hankkeen tuloksia, sekä hankkeessa tuotettuja viljelyohjeita erinäisten valkuaiskasvien viljelyyn. Hankkeen päärahoittajana toimi Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY keskuksien Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Hanketta rahoittivat niin ikään mm. Marjatta ja Eino Kollin säätiö, Niemi säätiö, Boreal kasvinjalostus sekä Oiva Kuusiston säätiö. Tuota Valkuaista (TUOVA) hankkeen tavoitteena oli saada hankealueen (Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat) valkuaiskasvimarkkinoista toimivampia, selvittää mm. perunan sivuvirtaproteiinin hyödyntämismahdollisuuksia ja parantaa hankealueen valkuaisomavaraisuutta kasvinviljleyssä tiedotuksella uusinta tutkimustietoa hyödyntäen. Hanke toteutettiin vuosina 2016 - 2018 yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Perunantutkimuslaitoksen sekä ProAgria Etelä-Pohjanmaan kanssa. Luonnonvarakeskus koordinoi tätä hankekokonaisuutta. Hanke sisälsi niin viljelijöiden kuin valkuaiskasvien sisäänostajien haastetteluja, kenttäkoetutkimuksia valkuaiskasvien ja perunan osalta, kyselytutkimuksen valkuaiskasvien viljelystä, tiedottamista mm. pellonpiennarpäivien muodossa sekä opintomatkoja joiden kaikkien paras anti on pyritty kokoamaan tähän käsissäsi olevaan julkaisuun yksiin kansiin. Suurimmaksi haasteeksi valkuaiskasvimarkkinoilla todettiin tiedon saanti. Valkuaiskasvien viljelytekniset tiedot sekä puolueeton, oleellinen ja paikalliset olosuhteet huomioiva tieto koettiin puutteelliseksi, ja myös tuotteiden jatkojalostajat tiedostivat viljelijöiden tiedonpuutteen merkittäväksi haasteeksi. Hankkeessa tunnistettiin useita sekä palkokasvien että öljykasvien viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. Valkuaiskasveja viljellään todennäköisimmin tiloilla, jotka ovat kooltaan suuria. Niillä on myös potentiaalia lisätä valkuaiskasvien viljelyä. Valkuaiskasvien viljelyssä olisi kuitenkin lisäämisen mahdollisuuksia pienillä tiloilla. Perunan sivuvirtaproteiinin hyödyntämistä ajatellen hankkeessa saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että tällä hetkellä tärkkelysteollisuuden ei ole tarvetta huomioida perunan proteiinipitoisuutta tai proteiinin määrää ostamansa perunan hinnoittelussa. Tärkkelyksen määrään perustuva hinnoittelu on riittävä kannustin viljelijälle tuottaa mahdollisimman korkean kuiva-ainepitoisuuden perunaa, joka tarkoittaa usein myös korkeaa proteiinipitoisuutta. Viljelijän näkökulmasta ei ole riittävää kannustinta vaihtaa lajiketta tai tarkentaa perunan lannoitusta pelkästään proteiinipitoisuuden nostamiseksi, vaikka teollisuus maksaisikin lisähintaa proteiinista. Valkuaiskasvien viljelykokeissa erityisesti satoisat ruisvehnät yhdessä palkovalkuaiskasvien kanssa kokoviljasäilörehuksi korjattavana nousivat potentiaalisina valkuaisrehuvaihtoehtoina nurmisäilötehujen rinnalle. Hyvänä kasvukautena ruisvehnien satopotentiaali palkovalkuaiskasvien kanssa osoitettiin olevan yli 10 000 kg/ka/ha, mikä vastaa hyvin kahden korjuun nurmisatoa. Näiden hehtaarilta korjattu valkuaissato oli hieman nurmiseoksia korkeampi. Toisaalta, kokoviljasäilörehujen sulavuus pidättäytyi nurmirehuja alhaisempana. Valkuaispitoisista nurmista valkuaissadoiltaan satoisimpia vaihtoehtoja vastaavasti olivat puhdas puna-apilakasvusto, sekä timotei yhdessä puna-apilan kanssa.201

Yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden ravitsemus, liikunta sekä alkoholin ja teknologian käyttö : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyössä käsitellään yli 65- vuotiaiden kotona asuvien ravitsemusta, liikuntaa sekä alkoholin- ja teknologian käyttöä. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa ohjeistusta käytännön työhön ikääntyneiden kanssa toimiville sekä ikääntyneille itselleen. Ikääntyneiden määrä Suomen väestössä on lisäänty-mässä tulevina vuosina. Oikeanlainen ravitsemus, säännöllinen liikunta sekä vähäinen alkoholinkäyttö ylläpitävät toimintakykyä ja sitä kautta vähentää sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta. Teknologian hyödyntämisellä voidaan turvata myös ikääntyneen turvallinen kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä MAA- hankkeen eli Maaseudulla asuvien ikäihmisten aktivointi ja hyvinvoinnin tuki -hankkeen kanssa. Hanke toteutuu aikavälillä 2020-2021. Opinnäytetyön tuloksena syntyi kuvaileva kirjallisuuskatsaus sekä sen pohjalta kuvatut videot. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, koska opinnäytetyön tarkoituksena oli koota aiempi keskeinen tutkimustieto yhteen käsiteltävistä aiheista. Tiedon haussa noudatettiin hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Kirjallisuuskatsauksessa käytettiin vuosien 2010–2021 aikavälillä julkaistuja tutkimuksia. Kerätyn teoriatiedon pohjalta luotiin ohjausvideoita ikääntyneille ravitsemuksesta, liikunnasta sekä alkoholin ja teknologian käytöstä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin verkkosivuilleOpinnäytetyön lopussa liitteinä toiminnallisen osuuden videot

Lapsen asemoituminen perheterapian vuorovaikutuksessa

Perheterapian ydinajatus kiteytyy sen dialogisuuteen, mutta lapsilla ei ole tasavertaista asemaa perheterapian vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten terapeuttisen systeemin aikuiset asemoivat uhmakkuus- tai käytöshäiriödiagnoosin saaneita lapsia perheterapiassa. Ilmiötä lähestytään vuorovaikutuksen ongelmatilanteiden ja lapsen näkökulman kautta. Aineisto koostuu yhdestä lastenpsykiatrian poliklinikalla ja yhdestä kotona toteutetun perheterapiaistunnon ääni- ja videotallenteista. Lapsi asemoitiin lasta itseään ja ei (lasta) itseään koskevan keskustelun sivustaseuraajaksi, selontekovelvolliseksi ja kuunteluvelvolliseksi. Aiheen muuttuessa sensitiivisemmäksi, saattoi tapahtua myös lapsen siirtymä aktiivisesta keskustelijasta keskustelun passiiviseksi osapuoleksi. Tyypillisesti lapsi vastusti tai haastoi aikuisten hänelle määrittämää asemaa tai vetäytyi siitä. Lapsen säädellessä asemaansa ja osallisuuttaan vuorovaikutuksessa, toimivat aikuiset lapsen vuorovaikutusta tukevasti tai epäresponsiivisesti eli sitä edistämättömästi. Tutkimuksen perusteella koti mahdollistaa työntekijöille joustavamman työskentely-ympäristön. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia eksternalisoivasti oireilevien lasten kanssa tehtävään perheterapeuttiseen työhön sekä nostaa esille jatkotutkimustarpeen koskien poliklinikan ja kodin työskentelykontekstien eroja.nonPeerReviewe

Children’s Disclosures of Physical Abuse in a Population-Based Sample

Few studies have explored the disclosure of child physical abuse although child sexual abuse disclosure has been widely studied and debated for years. The present study explores the characteristics of child physical abuse disclosures and compares them to previously published findings on child sexual abuse disclosure from the same data. The data consist of a representative sample of 11,364 sixth and ninth graders. Participants responded to a wide variety of questions concerning experiences of violence, including child physical abuse and child sexual abuse, in the Finnish Child Victim Survey conducted in 2013. Within this sample, the prevalence of child physical abuse was 4.1%. Children reporting abuse experiences also responded to questions regarding disclosure, reactions encountered during disclosure, and potential reasons for nondisclosure. Findings show that most of the children who disclosed physical violence had disclosed to their mother. The overall disclosure rate of child physical abuse was 74%. However, only 42% had disclosed to adults, and even fewer had reported their experiences to authorities (12%). The most common reason for nondisclosure was that the youth did not consider the experience sufficiently serious to report (53%). These findings were largely in line with the child sexual abuse disclosure rates in our previous study. Analyses of variables associated with disclosing to an adult indicate that the strongest factors predicting disclosure to an adult are younger age, female gender, no previous experiences of child physical abuse, and parents knowing who their child spends her or his spare time with. Implications for further research and practice are discussed.peerReviewe