AikaJärjestys asiantuntijatyössä

Työllä on oma aikansa ja aikataulunsa. Työn aikatauluttaminen on asiantuntijoilla ollut periaatteessa omassa hallinnassa. Työt ovat kuitenkin usein kietoutuneet muiden aikatauluihin, asiakkaiden tarpeisiin ja muuttuvaan työympäristöön. Millaisissa ajallisissa olosuhteissa asiantuntijat oikeastaan työskentelevät ja millaisia aikahaasteita he kohtaavat 2010-luvun Suomessa? Miten asiantuntijat jaksavat? Tässä julkaisussa etsitään vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin. Julkaisu pohjautuu Työsuojelurahaston rahoittamaan AikaJärjestys asiantuntijatyössä -hankkeeseen (2014–2016), jossa tarkasteltiin työn aikatauluttamista, ajoitusta ja ajallisia haasteita - AikaJärjestystä - tämän päivän asiantuntijatyössä

Alkoholi ja työkyky suomalaisten väestöaineistojen valossa

Jos haluamme pidentää työuria, on alkoholinkäytön aiheuttamat haitat työkyvylle otettava vakavasti. Tutkimuksemme näytti konkreettisesti, miten alkoholin riskikäyttö liittyy ennenaikaisten kuolemien lisäksi myös pitkiin sairauspoissaoloihin, työkyvyttömyyseläkkeisiin ja työttömyyteen. Alkoholin riskikäyttäjien joukko ei ole ajassa pysyvä vaan siitä poistuu väkeä sekä vapaaehtoisen raitistumisen että sairastumisten ja kuolemantapausten myötä. Osa taas aikaisemmin kohtuullisesti alkoholia käyttäneistä siirtyy riskikuluttajien joukkoon. Alkoholihaittojen ehkäisyssä olisikin tärkeätä pyrkiä vaikuttamaan ajoissa niihin tekijöihin, jotka lisäävät todennäköisyyttä kuluttaa alkoholia enemmän kuin kohtuullisesti. Sekä terveydenhuollossa että työelämässä on alkoholihaittojen vähentämiseksi luotu käytäntöjä, joiden laajentamista ja monipuolistamista on aktiivisesti edistettävä, myös työkyvyn ja työurien tukemiseksi. Tutkimuksesta on hyötyä jokaiselle, joka haluaa syventää tietojaan alkoholinkäytön suhteesta työkykyyn

Psykologityön palvelutoimintojen luokitusopas

Tämän vanhan painoksen korvaa uusi, muutettu painos osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-342-7 Psykologityn nimikkeistö- ja luokitusopas</a

Ikääntyneiden potilaiden fyysisen toimintakyvyn muutokset sairaalassaolon aikana Barthelin indeksillä mitattuna

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia ikäihmisten fyysisen toimintakyvyn muutoksia sairaalassaolon aikana Barthelin indeksillä mitattuna. Porin perusturvan kuntoutus- ja sairaalapalvelut aloitti Barthelin indeksin käytön yhtenä toimintakykymittarina pilottijaksolla joulukuussa 2013. Tutkimuksen otanta tapahtui helmikuussa 2014. Tutkimuksessani oli mukana 94 potilasta. Tutkimus osoittaa mitä potilas kykenee tekemään, ei mitä hän kykenisi tekemään. Kuntouttava hoitotyö auttaa potilaita, joilla on kroonisia sairauksia, he tietävät omat rajoituksensa ja silti saavuttavat paremman toimintakyvyn. Tutkimuksen lähtökohtana oli potilaan fyysinen toimintakyky sairaalaan tulotilanteessa ja lähtötilanteessa. Tutkimus toteutettiin Porin perusturvan lyhytaikaisosastoilla 1-6 ja Ulvilan sairaalassa. Tutkimusaineisto rajattiin 65–100 vuotiaisiin potilaisiin. Tulo- ja lähtötilanteen vertailu osoitti potilaan fyysisen toimintakyvyn muutokset sairaalassaoloaikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että jokaisen osaindeksin kohdalla tapahtui parannusta vertailtaessa potilaan toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista Barthelin indeksin eri osa-alueilla sairaalassaoloaikana.The aim of this thesis was to study the changes during hospitalization to elderly patients' ability to function, measured using the Barthel index. With a pilot episode in December 2013, Porin perusturva's rehabilitation and hospital services started the use of the Barthel index as one of the instruments used to measure patients' ability to function. The sampling for the study was conducted in February 2014. My study included 94 patients. The study shows us what patient can do, not what patient could do. Rehabilitation nursing helps patients with cronic illnesses, deal with their limitations and reach their better potential. The starting point of the study was the patient's ability to function physically at the time of their arrival and at the time of their departure. The study was conducted in the short term wards 1-6 and in the hospital of Ulvila. The research data were limited to patients between the ages 65 and 100. The changes in their physical ability to function were shown through the comparison of their condition at their arrival and departure. In conclusion, there were improvements in every section of the Barthel index, when comparing the patient's ability to function and act independently during their time at the hospital

Lonkkamurtumapotilaan hyvät hoito - ja kuntoutuskäytännöt geriatrisella kuntoutusosastolla ja potilaiden kokemuksia kotiutuksen jälkeen

Kehittämistyössä tutkittiin geriatristen lonkkamurtumapotilaiden hyviä hoitokäytäntöjä Porin perusturvan alueella, geriatrisella kuntoutusosastolla sekä kuntoutujien kotona sairaalahoidon jälkeen. Kehittämistyö toteutettiin yhdessä osaston henkilökunnan kanssa. Kehittämistyössä oli konstruktiivisen kehittämistyön piirteitä. Opinnäytetyössä kehitettiin ja päivitettiin geriatrisen lonkkamurtumapotilaan hoitopolkua osaston toiminnan ja leikatun potilaan näkökulmasta. Yhdessä arvioitiin ja suunniteltiin lonkkaliukumäkimenetelmän kuntoutuspolkua vastaamaan Käypä hoito-suositusta ja myös leikatun asiakkaan tarpeita ja toiveita. Tietoa kerättiin haastattelemalla kymmenen lonkkaleikattua. Haastatteluaineiston kerääminen, luokittelu ja analysointi suoritettiin eettisiä tutkimusperiaatteita noudattaen. Vastauksia reflektoitiin yhdessä ja kehitettiin lonkkamurtumapotilaan kuntoutuskäytäntöjä toimivammiksi ja selkeämmiksi. Näin toimien muodostettiin uusi kuntoutuvan lonkkamurtumapotilaan kuntoutuskäytäntö. Tämän kehittämistyön tuloksena syntyi lonkkamurtumapotilaan kuntoutusprosessiin kuntoutuspolkumalli, jossa moniammatillinen tiimi hoitaa asiakkaan prosessissa asiakkaan tarpeet huomioiden. Tässä toimintamallissa hallitaan myös kaatumisen riskejä ja ennaltaehkäistään asiakkaan joutumista uusiin murtumatilanteisiin. Asiakkaan osallistaminen omaan kuntoutumisen prosessiinsa oli kehittämistyön keskiössä

Kehitysvammaisten asumispalvelut Porissa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda julki lievästi kehitysvammaisten omia ajatuksia asumispalveluista. Haastattelin kahtatoista kehitysvammaista kyselylomakkeiden avulla. Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen tutkimus. Kaikki haastatellut vastasivat haastattelukysymyksiin yksin, mutta osa pyysi ohjaajaa kirjoittamaan vastaukset puolestaan. Työn teoriaosuus sisälsi tietoa kehitysvammaisuudesta yleisesti ja kehitysvammaisuuden historiaa. Teoriaosassa tuotiin esille myös Porin kaupungin asumispalvelut lievästi kehitysvammaisille vuonna 2005-2006. Haastattelut osoittivat selvästi, että tarve tuettuun satelliittiasumiseen on olemassa. Mielenkiintoista oli todeta, että haastatellut kokivat saavansa vaikuttaa omaan elämäänsä enemmän kuin he todellisuudessa saavat.The purpose of this thesis was to find out how the mildly mentally disabled personally feel about their housing services. Twelve (12) mildly mentally disabled persons were interviewed using questionnaires. The approach chosen for the study was qualitative. All interviewees responded without assistance although some of them asked the personnel to write down the replies. The theoretical background consists of general information on the disabled and history of the nursing of the disabled. It also includes the housing services organised by the city of Pori to the mildly mentally disabled in 2005-2006. The interviews clearly pointed out the need to offer the mildly mentally disabled housing alternatives allowing more independence. It was, however, of interest to notice that interviewees felt they were more able to influence their living than they actually are

Oppilaan "Mitä sulle kuuluu?" hyvinvointikeskustelut opettajan työvälineenä

Tiivistelmä Tämän kehittämishankkeen idea syntyi Me-koulukehittämisestä Lohjalla ja Lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelman tavoitteista. Hyvinvointikeskustelut ovat ol-leet Lohjan Järnefeltin alueen kouluissa kokeilu, jota lähdimme kehittämään malliksi. Hyvinvointikeskustelumallin kehittämiseksi kartoitimme Ylöjärven Metsäkylän yhte-näiskoulun opettajien kokemuksia Yhteispelin mukaisista juttutuokioista. Kehittämishankkeessa ja hyvinvointikeskustelumallissa tuotiin esille oppilaiden ja opettajien ääni. Kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda malli opettajien hyvinvointikeskusteluihin (1lk – 9lk) oppilaiden kanssa. Tarkoituksena oli, että oppilaan hyvinvointi lisääntyy op-pilaan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen avulla. Kehittämishankkeen lähestymistavaksi valikoitui toimintatutkimus ja aineistonkeruumenetelminä käytettiin oppilaiden ja opettajien webropol -kyselyä sekä opettajien ryhmähaastattelua. Teoreettinen viitekehys muodostuu pedagogisen hyvinvoinnin sekä myönteisen tunnistamisen mallista. Kehittämishankkeen tulosten mukaan opettajat pitävät hyvinvointikeskustelua tärkeänä työvälineenä ja oppilaalle merkityksellisenä asiana. Hyvinvointikeskusteluille tulisi osoittaa selkeä tavoite ja merkitys. Asianmukaisesta resursoinnista ja johtamisesta tulisi vastata esimiestasolla. Kehittämishankkeen tuloksista käy ilmi, että osalle oppilaista ei löydy koulusta aikuista, jonka kanssa voisi keskustella. Hyvinvointikeskustelu tarjoaa mahdollisuuden jokaisen oppilaan kohtaamiseen. Oppilaat toivoivat keskusteluilta luottamuksellisuutta, ymmärrystä, tasa-arvoisuutta, kuuntelemista ja positiivisia asioita. Kehittämishankkeen tuloksena syntyi oppilaan osallisuutta tukeva hyvinvointikeskustelumalli, joka on pedagogisen hyvinvoinnin ja myönteisen tunnistamisen väline. Hy-vinvointikeskustelun tarkoituksena on oppia tuntemaan oppilas, korostaen oppilaan kuulluksi tulemista ja tasa-arvoisuutta. Hyvinvointikeskustelu tarjoaa oppilaalle myön-teisen vuorovaikutus- ja kohtaamiskokemuksen opettajan kanssa sekä tukee oppilaan osallisuutta

Bilingual formal meeting as a context of translatoriality

Drawing on the concept of translatorial action by Justa Holz-Mänttäri, this article sets out to analyse the role of translation in a bilingual formal meeting without any professional translation or interpreting. The analysis reveals the central role of translatorial activities: 60% of the turns include some kind of translatoriality. The chair and expert speakers stand out as producers for most of the translations. Self-translation is the most prominent form of translation, but otherwise the translator role tends to vary dynamically with the role of the source text producer. Three types of translatorial action with varying degrees of replication of content were found: duplicating, summarizing, and expanding. In the meeting context, translatorial action is the primary means of enabling participation for all, regardless of language skills or language background, and this action was used by the participants in flexible and dynamic ways.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed