Peak flow measurements in patients with severe aortic stenosis : a prospective comparative study between cardiovascular magnetic resonance 2D and 4D flow and transthoracic echocardiography

Background Aortic valve stenosis (AS) is the most prevalent valvular disease in the developed countries. Four-dimensional (4D) flow cardiovascular magnetic resonance (CMR) is an emerging imaging technique, which has been suggested to improve the evaluation of AS severity compared to two-dimensional (2D) flow and transthoracic echocardiography (TTE). We investigated the reliability of CMR 2D flow and 4D flow techniques in measuring aortic transvalvular peak systolic flow in patients with severe AS. Methods We prospectively recruited 90 patients referred for aortic valve replacement due to severe AS (73.3 +/- 11.3 years, aortic valve area 0.7 +/- 0.1 cm(2), and 54/36 tricuspid/bicuspid), and 10 non-valvular disease controls. All the patients underwent echocardiography and 2D flow and 4D flow CMR. Peak flow velocity measurements were compared using Wilcoxon signed rank sum test and Bland-Altman analysis. Results 4D flow underestimated peak flow velocity in the AS group when compared with TTE (bias - 1.1 m/s, limits of agreement +/- 1.4 m/s) and 2D flow (bias - 1.2 m/s, limits of agreement +/- 1.6 m/s). The differences between values obtained by TTE (median 4.3 m/s, range 2.7-6.1 m/s) and 2D flow (median 4.5 m/s, range 2.9-6.5 m/s) compared to 4D flow (median 3.1 m/s, range 1.7-5.1 m/s) were significant (p < 0.001). The difference between 2D flow and TTE were insignificant (bias 0.07 m/s, limits of agreement +/- 1.5 m/s). In non-valvular disease controls, peak flow velocity was measured higher by 4D flow than 2D flow (1.4 m/s, 1.1-1.7 m/s and 1.3 m/s, 1.1-1.5 m/s, respectively; bias 0.2 m/s, limits of agreement +/- 0.16 m/s). Conclusions CMR 4D flow significantly underestimates systolic peak flow velocity in patients with severe AS. 2D flow, in turn, estimated the AS velocity accurately, with measured peak flow velocities comparable to TTE.Peer reviewe

Neuvotteluissa luovutettavan informaation suojaaminen

Tutkimuksessa tarkastellaan salassapitosopimuksia tiedon suojaamisen välineenä yritysten välisissä liikesuhteissa. Erityistarkastelussa on neuvotteluvaihetta koskevat salassapitosopimukset, jolloin salassapitosopimus voidaan katsoa prekontraktuaaliseksi sopimukseksi. Salassapitosopimus on porttisopimus, jonka tarkoituksena on avata osapuolille mahdollisuus luottamukselliseen tietojen vaihtoon. Se on siten yksi yrityksen keinoista hallita tietovarallisuuttaan sisäisesti sekä suhteessa ulkopuolisiin. Tutkimuksessa arvioidaan lainsäädäntöön perustuvan ja sopimuksella luodun tiedon suojan eroja. Yrityssalaisuudet ja muu luottamukselliseksi katsottu informaatio muodostavat merkittävän yrityksen aineettomaan omaisuuteen kuuluvan varallisuuserän, jonka salassa pitämiseen yrityksellä on taloudellinen intressi. Lainsäädäntö suo-jaa yrityssalaisuuksia, mutta asettaa samalla tunnusmerkistön, mikä tiedon tulee täyttää, jotta se voitaisiin identifioida yrityssalaisuudeksi. Salassapitosopimuksella osapuolet voivat sopimusvapauteen perustuen määritellä sen luottamuksellisen tiedon, johon salassapitovelvollisuus kohdistuu, ja asettaa tiedon vastaanottajalle tiedon ilmaisua ja käyttöä koskevia rajoituksia. Lainsäädännön suoja tiedolle ei aina riitä. Liiketoimintaympäristö ja talouselämän rakenteet ovat muuttuneet. Strateginen yritysajattelu on herättänyt yritykset huomaamaan tarpeen tiedon suojaamiselle. Luottamuksellisen tiedon vuotaminen ulkopuolisille tai sen hyödyntäminen vastoin haltijan lupaa vastaanottajan omassa toiminnassa merkitsevät kilpailukyvyn heikkenemistä. Salassapitosopimuksin yritykset kykenevät turvaamaan taloudellisen menestyksensä.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Informaation suojaaminen liikeneuvotteluissa (lisensiaatintutkimus)

Tutkimuskohteena on informaation suojaaminen liikeneuvotteluissa. Tutkimuksen lähtökohta on, että liikeneuvottelut ovat kommunikointia. Kommunikointi puolestaan tarkoittaa, että neuvotteluissa on luovutettava informaatiota. Informaation luovuttamisen tarve perustuu siihen, että osapuolten on saatava informaatiota, jotta ne pystyisivät sitoutumaan neuvotteluiden tavoitteena olevaan sopimukseen. Luovutettava informaatio voi olla luovuttavan tahon luottamuksellista informaatiota, jota sillä on siten tarve suojata. Informaatio halutaan pitää salassa, koska sillä on arvoa yrityksen liiketoimintamenestykselle. Informaation suojaa neuvotteluvaiheessa on tarkoitus selvittää kolmessa eri tilanteessa. Ensinnäkin tutkimuksessa tarkastellaan informaation automaattisesti nauttimaa suojaa. Toiseksi tutkimuksen kohteena on yksipuolisen toiminnan ja neuvottelumenettelyn antamat mahdollisuudet laajentaa informaation automaattisesti nauttimaa suojaa. Kolmantena tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten informaation suojaa voidaan vahvistaa ja tehostaa. Tutkimuksessa selvitetään, miten informaatio saa suojaa ilman, että osapuolet sitoutuvat suojaamaan välillään luovutettavaa informaatiota. Tällöin informaation suojamekanismeja ovat yrityssalaisuuksia suojaavat säännökset, immateriaaliset yksinoikeudet ja informaatiota välillisesti suojaavat mekanismit, hyvä tapa ja lojaliteettivelvoite. Informaation suojaan liittyy kuitenkin usein epävarmuutta, joka suurelta osin perustuu mekanismien sisältämään tulkinnanvaraisuuteen, joka on seurausta niiden tunnusmerkistöjen epäselvyydestä. Siksi informaation suojaksi voi olla tarve luoda sitoumuksia. Tällöin osapuolet solmivat yleensä salassapitosopimuksen. Salassapitosopimuksen keskeinen merkitys on siinä, että informaation suoja määritellään sopimusvapauden rajoissa.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Digitaalinen murros kunnan palveluissa : huomioidaanko kuntalainen hyvinvoinnin toimijana?

nonPeerReviewe