Resources and Constraints of Line Manager Agency in Municipal Reforms

The context of this study is the nation-wide reform of local government in Finland, focusing on line managers and their scope of agency. Our data comprise two large-scale surveys of 40 municipalities in 2009 and 38 in 2011. The respondents were line managers from different levels of the hierarchy and, for comparative purposes, staff from the same units. Resources and constraints of agency were studied both in relation to the immediate work of the respondents and to the broader issues of municipality reform. Broad-scale reforms proceed in stages that require different forms of agency. Predominantly, a higher position in the hierarchy seemed to give better conditions for agency, but this was not always the case. Notable were the high values for intrinsic rewards of work given by all groups, indicating the existence of conditions that enable new cognitive and learning challenges to be met. It seems that this potential was not actualized satisfactorily in the accomplishment of development activities. The supervisor’s influence on the social climate of the units was evident in the longitudinal setting. From the perspective of distributed agency, this result is highly significant when one considers that the social environment is the immediate context of agency

Utilization of microalgae in industrial symbiosis, focus on Finland

Levien teollinen ja laajamittainen viljely Suomessa on haastavaa. Vuodenaikojen ja sään vaihtelu suosii sisätiloihin asennettavien suljettujen fotobioreaktorien valintaa levänkasvatusmenetelmäksi. Koska auringon valo ei riitä ympärivuotiseen kasvatukseen Suomessa, tarvitaan myös keinovaloa. Raportissa tarkastellaan kasvatusmenetelmiä, biomassan keruuta ja vedenpoistoa. Leviä voidaan kasvattaa jätevesissä, jolloin ravinteiden kierrätys ja biomassan tuotto yhdistyvät luontevasti jätevesien puhdistukseen. Kaupunkien, teollisuuden ja maatalouden jätevesiä voidaan hyödyntää. Tärkein tekijä jätevesissä on niiden ravinnepitoisuus. Yksi mahdollinen paikka levän kasvatukseen on kiertovesikalankasvatuslaitos, jossa levää mahdollisesti voidaan käyttää ammoniumtypen poistamiseen. Levänkasvatus voidaan myös mahdollisesti yhdistää kasvihuoneviljelyyn, jolloin viljelyrivien väliin kohdistuva ja hukkaan menevä valoenergia saadaan hyötykäyttöön. Muita mahdollisia levänkasvatuksen sovelluskohteita voivat olla kaatopaikkakompleksien yhteydessä sijaitsevat maanalaiset tunnelit, joissa vallitsee tasainen lämpötila ja joissa on jätevettä saatavilla. Tosin tunneleissa keinovalo on ainoa mahdollinen valonlähde. Levänkasvatuksen yhdistäminen olemassa olevaan teollisuuteen tarjoaa mahdollisuuden tuottaa jäteveden puhdistamisen yhteydessä leväbiomassasta biojalostamotyyppisesti useita tuotteita kuten lipidejä, biokaasua ja lannoitteita. Sellu- ja paperiteollisuus tuottaa jätevesiensä lisäksi hiilidioksidia ja lämpöä, joista molempia tarvitaan levien kasvattamiseen. Teollisuusjätevesissä ei tosin ole välttämättä riittävästi ravinteita, minkä vuoksi voi olla tarpeen lisätä osa ravinteista tai yhdistää jätevesiin yhdyskuntajätevesiä. Biodiesel, bioetanoli ja biokaasu ovat yleisimmin esitetyt levistä saatavat energiatuotteet, mutta leväbiomassasta voidaan jalostaa energiatuotteiden lisäksi myös muita orgaanisia molekyylejä. Lipi-dit, pigmentit, proteiinit ja hiilihydraatit ovat mahdollisia korkean lisäarvon tuotteita. Myös kalanrehua ja kasviravinteita sisältäviä lannoitteita voidaan tuottaa. Korkean lisäarvon tuotteiden valmistaminen vaatii yleensä levien geneettistä modifioimista. Yhteenvetona voidaan todeta, että levän teollinen kasvatus Suomessa on teknisesti mahdollista kun se yhdistetään jätevesien hyötykäyttöön ja kun käytetään olemassa olevaa infrastruktuuria. Sisätilat ja keinovalo ovat tarpeelliset kaikissa tarkastelluissa vaihtoehdoissa. Levän kasvatuksen taloudellinen kannattavuus jää ratkaistavaksi.Large-scale cultivation of algae in Finnish conditions is challenging. Seasonal variation in weather conditions in terms of light and temperature invites to select closed photobioreactors for algal culti-vation. Furthermore, the photobioreactors need to be placed indoors. Artificial illumination is need-ed because sunlight is not sufficient for year-round cultivation in Finland. Methods of cultivation, harvesting and dewatering will be discussed. Algae can be cultivated in wastewaters for purification, for uptake and recycling of nutrients, and for production of algal biomass. Wastewaters from municipalities, industries and agriculture can potentially be utilized. The most important factor in wastewaters is their nutrient content. One possible place for growing algae is in recirculating aquaculture, where algae can potentially be used to remove ammonium. Cultivation of algae in greenhouses in combination with plants might allow utilization of light energy that is currently wasted at the corridors. Algae might also be applied in underground tunnels (for example in landfills) that have a constant temperature and in which wastewater is available. However, artificial illumination is the only available light source. Combination of algal cultivation with existing industries offers the possibility to combine wastewater purification with production of lipids, biogas and fertilizers from the algal biomass, fol-lowing the biorefinery concept. Pulp and paper industry produce excess heat, carbon dioxide and wastewater, all of which can be utilized for growing algae. Unfortunately, industrial wastewaters may not have enough nutrients, and therefore it might be necessary to add some of the nutrients or to combine industrial and municipal wastewaters. Biodiesel, bioethanol and biogas are the most commonly discussed energy products but several non-energy products can also be obtained from algal biomass. Microalgal lipids, pigments, proteins and carbohydrates are potential high value non-energy products. Fish feed and fertilizers may also be produced. Production of high-value compounds usually requires genetic modification of the algae. In conclusion, industrial algal cultivation in Finland is technically possible when combined with the use of wastewaters and with the exploitation of existing infrastructure. Use of indoor spaces and artificial light is necessary for all options. The economic feasibility of algal cultivation remains to be elucidated.201

Digital peer learning for transformative professional agency : The case of homelessness practitioners in Finland

Digital lifelong learning and more specifically digital peer learning (DPL) can play a major role to foster transformative agency in professions and occupations which are critically positioned for responding to acute societal needs. Yet so far, no published studies seem to have focused on this. This article aims at filling this gap with the help of a study in which online workshops and web forums were created for supporting homelessness practitioners in Finland to share and discuss scattered practical innovations and to generate advanced solutions to problems in their work. By these means, the study also generated data to see if transformative agency takes place among these professionals by means of DPL, how this happens, and with what results for the critical field of homelessness work. This study opens up a new agenda for research and development in lifelong learning in a digital era.Peer reviewe

Stability and Change of the Quality of Working Life in Restructuring Municipalities

Local government in Finland has undergone considerable restructuring since 2005 as a number of new larger municipalities (mergers) and partnership areas between social and health sector service producers have been formed. Employees and the quality of their working life have not been among the main issues in this government-driven restructuring process. The article focuses on the observed changes in the quality of working life in Finnish municipalities. The data consist of two comprehensive surveys carried out in 2009 (N=3,710) and 2011 (N=4,618) for employees in the social and health sector and the education sector, and in 2011 also for employees in the administration sector, and of comparison data from the years 1995, 1999 and 2003. Quality of working life (QWL) consists of five sum variables: open ways to solve work conflicts, work influence, supervisory work, social openness at workplace, and intrinsic rewards of work. The measures proved to reflect in context-specific ways situations and conditions of work. The results imply that QWL is quite a slowly changing phenomenon, which is revealed here through a long-term research period and statistical comparisons. On the level of daily work, the widescale reform seemed more incremental than radical. As a positive sign, it is noteworthy that the intrinsic rewards of work have remained on a relatively high level through the years. There are some cases in which QWL has changed more radically. It is obvious that the reform context has increased awareness of human resource issues in these cases, which is visible in the improved QWL. It is also possible that the improvement in the supervisory role as reflected in increased satisfaction with supervisors and the relatively high level of social capital in most of the municipalities have played a buffering role against the confusion and strains related to the reform

Yhteistoiminnallinen kehittäminen kuntien rakenteellisessa muutoksessa

Tutkimuksessa selvitettiin työnantajan ja -tekijöiden välisen lakisääteisen yhteistoimintajärjestelmän tilaa kuntien rakenteellisessa muutoksessa arvostavan, sosiaalipsykologisen tutkimusotteen avulla. Kolmen kunnan haastatteluiden (N=40) perusteella saatiin seuraavat tulokset: 1) Vahvistui Paras-ARTTU-tutkimuksen käsitys siitä, että henkilöstön vaikutusmahdollisuudet uudistuksiin koetaan sangen rajallisina eri syistä, joista kuntien taloudelliset paineet on keskeisin. 2) Yhteistoiminnan lakisääteistyminen 2000-luvulla on paikoin kangistanut yhteistoimintaa, mutta samalla se on myös mahdollistanut käytäntöjen kuntakohtaisen rakentamisen. 3) Edustuksellinen ja suora yhteistoiminta ovat jännitteisessä suhteessa keskenään. Todellisena uhkana voidaan pitää kehitystä, jossa edustuksellinen yhteistoiminta supistuu mekaaniseksi asioiden hyväksymiseksi, ja jossa työhyvinvointi- ja kehittämiskysymykset "ulkoistetaan" tuotanto- ja palveluorganisaatiolle tai yksittäisten "muutosjohtajien" henkilökohtaisesti ratkaistaviksi. 4) Hyvän edustuksellisen yhteistoiminnan haasteena on hillitä työhyvinvoinnin heikkenemistä sekä paineita autoritaarisiin, johtajakeskeisiin ja hallinnon sujuvuutta korostaviin suoraviivaisiin ratkaisuihin. Lisäksi 5) keskusjärjestöjen näkökulmasta yhteistoimintaosaamista tarvitaan nykyistä enemmän nimenomaan pitkän tähtäimen tuloksellisuustyössä. Työnantaja- ja tekijäjärjestöt pitivät tärkeänä osaltaan ylläpitää ajatusta yhteistoiminnasta kompleksisena ryhmätoimintana edunvalvontarooliajattelun sijaan. 6) Tutkimussuhteen kannalta merkittävä johtopäätös on, että yhteistoimintatutkijan on tärkeää olla monipuolisesti vuorovaikutuksessa tutkimuskohteensa kanssa. Arvostava tutkimusote toimii tällöin hyvin, eikä se vähennä mahdollisuuksia kriittiseen tutkimustyöhön - abstraktiotaso vain on toinen. Yhteistoimintaan liittyviä odotuksia ja osin ristiriitaisiakin taustaoletuksia tuli esiin juuri arvostavan lähestymistavan ja vuorovaikutukseen asettumisen kautta

Miten virtuaalikokoukset ovat yhteydessä työhyvinvointiin ja tuottavuuteen? State-of-the-art-katsaus

Kokoustamisesta on tullut työelämämme uusi megatrendi, ja virtuaaliset kokoukset ovat yleistyneet, kuten myös niihin liittyvä tutkimus. Tässä kirjallisuuskatsauksessa jäsennetään virtuaalikokoustutkimuskenttää ja vedetään yhteen erityisesti koronapandemian aikana saatuja tutkimustuloksia virtuaalikokousten, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välisistä yhteyksistä. Katsauksen mukaan hallittu virtuaalikokousten käyttö on yhteydessä parempaan työhyvinvointiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että työntekijöiden on voitava vaikuttaa kokousten ajankohtaan. Myös kokousten kestoa, videokameran käyttöä ja mikrofonin käyttöä on rajoitettava. Virtuaalisuudesta johtuva kognitiivisen kuorman lisääntyminen aiheuttaa niin sanottua Zoom-väsymystä, mutta esimerkiksi osallistujien yhteenkuuluvuuden tunne vähentää väsymystä. Alustavasti virtuaalikokouksista on koettu olevan hyötyä henkilöstön pysyvyyden, työn tuottavuuden, innovatiivisuuden sekä ympäristörasituksen vähenemisen kannalta. Toisaalta virtuaalikokoukset vaikeuttavat työn koordinoimista, konfliktien käsittelyä, henkilöstön kehittämistä ja luottamuksen rakentamista. Organisaatioilta vaaditaankin kypsyyttä ja suunnitelmallisuutta virtuaalikokouksien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Virtuaalikokouksien seurauksia koskeva tutkimus on vielä alkuvaiheessa, ja erityisesti voimavara- ja motivaatiopsykologiselle työhyvinvointitutkimukselle sekä tuottavuus tutkimukselle on tarvetta. Lisäksi vain harvat tutkimukset ovat käsitelleet kokouksia kiinteässä yhteydessä kulloiseenkin työkontekstiin tai pyrkineet määrittelemään virtuaalikokouksen luonnetta

Resources and constraints of line manager agency in municipal reforms

The context of this study is the nation-wide reform of local government in Finland, focusing on line managers and their scope of agency. Our data comprise two large-scale surveys of 40 municipalities in 2009 and 38 in 2011. The respondents were line managers from different levels of the hierarchy and, for comparative purposes, staff from the same units. Resources and constraints of agency were studied both in relation to the immediate work of the respondents and to the broader issues of municipality reform. Broad-scale reforms proceed in stages that require different forms of agency. Predominantly, a higher position in the hierarchy seemed to give better conditions for agency, but this was not always the case. Notable were the high values for intrinsic rewards of work given by all groups, indicating the existence of conditions that enable new cognitive and learning challenges to be met. It seems that this potential was not actualized satisfactorily in the accomplishment of development activities. The supervisor’s influence on the social climate of the units was evident in the longitudinal setting. From the perspective of distributed agency, this result is highly significant when one considers that the social environment is the immediate context of agency