Käyttäjän sitouttaminen sosiaalisessa mediassa. Tarkastelussa finanssiryhmä OP:n suosituimmat Facebook- ja Instagram-päivitykset

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muuttuvan rahoitusalan organisaatio sitouttaa seuraajiaan sosiaalisessa mediassa. Tutkimuskohteeksi valitsin finanssiryhmä OP:n, koska pankkiala elää murroksessa ja uusien asiakaslähtöisten toimintatapojen kehittäminen on yhä tärkeämpää. Tutkimuksen tavoite jakautui kolmeen tutkimuskysymykseen: millaisia ovat OP-ryhmän suosituimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, millaisia sitouttamisen keinoja päivityksissä on käytetty ja miten sitouttamisen keinojen käyttö eroaa Facebookin ja Instagramin välillä. Tutkimusaineisto koostui OP-ryhmän Facebook- ja Instagram-päivityksistä, jotka ylittävät suositulle päivitykselle määrätyt rajat. Rajat määriteltiin aineiston alustavan analysoinnin yhteydessä. Yhteensä tarkasteltavana oli 76 päivitystä, joista 60 kerättiin Facebookista ja 16 Instagramista. Aineiston tarkastelussa hyödynnettiin motivoivan kielen teoriaan pohjautuvaa teemoittelua. Aineisto jakautui ohjaavaan, empaattiseen ja tarkoituksenmukaiseen viestintään. Lisäksi teemoittelua sovellettiin tätä tutkimusta varten niin, että ohjeistava viestintä jaettiin omaa toimintaa ohjeistavaan ja seuraajia ohjaavaan viestintään. Teorian lähtöoletus on, että sitouttavin viestintä sisältäisi kaikkia kolmea motivoivan kielen teemaa. Tutkimus osoitti, että molempien palveluiden suosituimmat päivitykset noudattivat samoja päälinjoja. Niissä kieli oli arkipäiväistä, ja useimmiten ne käsittelivät ajankohtaisia tai yhteiskunnallisesti kiinnostavia aiheita. Sisällöllisesti puhtaita mainoksia ei aineistosta löytynyt, mutta OP:n tarjoamia palveluita tuotiin esille ajankohtaisiin uutisiin tai tilanteisiin liittyen. Kaikista aineiston päivityksistä tunnistettiinkin ainakin yhtä motivoivan kielen teorian teemaa, ja Facebookissa usean teeman hyödyntäminen yhdessä päivityksessä oli yleistä. Erot sitouttamisen keinojen käytössä olivat vähäiset Facebookin ja Instagramin välillä. Facebookissa kaikista päivityksistä tunnistettiin joko kahta tai kolmea teemaa, kun taas Instagramissa enemmistö päivityksistä hyödynsi kolmea teemaa, mutta osa vain yhtä. Suurimmat erot palveluiden välillä liittyivät alustojen välisiin eroihin.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Innostavat digitaaliset oppimisympäristöt – Löytöretkellä osallistavaan oppimiseen ammatillisessa erityisopetuksessa

Erilaisten digitaalisten oppimisympäristöjen vaihtoehdot tarjoavat tämän päivän opiskeluun ja opettamiseen monenlaisia oppimista innostavia mahdollisuuksia. Erityisopetuksessa opiskelijaa voidaan teknologiatuetusti ohjata ja auttaa opiskelijan omien vahvuuksien kautta saavuttamaan asetetut oppimistavoitteet ja tukea yhteisöllisyyden, kommunikoinnin, ongelmanratkaisun ja itseohjautuvuuden rakentamisessa. Erityisopettajan orientoitumista moninaiseen ohjausrooliin auttaa ymmärtämään se, että jokaisen opiskelijan kohdalla tulee tehdä yksilöllisiä opiskelijan vahvuuksiin perustuvia ratkaisuja oikeiden oppimisympäristöjen ja -menetelmien löytämiseksi. Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaustilanteissa opettaja joutuu usein miettimään myös opiskelijan erilaisia tapoja oppia, osaamisen lähtötasoa, opiskelijan voimavaroja, motivaatiota ja saavutettavia tavoitteita. Erilaisten sosiaalisen median ympäristöjen ja työkalujen sekä verkko-oppimisympäristöjen, opetusohjelmien tarjonta on runsasta ja kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Mobiiliteknologia ja sosiaaliset mediat ovat tulleet opetuksen ja ohjauksen työvälineiksi. Erityisopettajan digiosaamista on tehdä oikeita valintoja opiskelijalähtöisesti, opiskelijan yksilöllistä oppimista tukemalla. Erityispedagogisten opetus-ohjauskäytäntöjen ja oppimisympäristöjen kehittäminen digitaalisen oppimisen ympäristöissä edellyttää oikeita valintoja, hyviä yhteistyöverkostoja ja yhteistoiminnallista kehittämisen halua

Lactose inhibits regulatory T-cell-mediated suppression of effector T-cell interferon-gamma and IL-17 production

Peer reviewe

The market of reindeer meat in Finland, Scarce resource – high-valued products

In 2004 the total production of reindeer meat was about 2.5 million kilos in Finland. About 1.8 million kilos were sold to consumers through the retailing or catering sector. The reindeer owners consumed themselves or sold directly to final customers about 0.7 million kilos of meat. The majority of reindeer meat processors were small enterprises. They employed less than five persons and the turnover was modest. Large companies processed most of the reindeer meat. These companies sold reindeer products like other products to nationwide retailing markets. Reindeer meat was sold most commonly as frozen meat. The main product was frozen sliced reindeer. The majority of the processed reindeer meat was sold to consumers through retailing. The export of reindeer meat was of minor importance to the processors. At the moment reindeer meat is a source of livelihood to a small and skilled group of professionals. Reindeer meat could be processed and sold more effectively to well paying niche markets by improving the cooperation between the companies. Poronlihatuotteiden markkinat SuomessaAbstract in Finnish / Tiivistelmä: Vuonna 2004 poronlihaa tuotettiin Suomessa noin 2,5 miljoonaa kiloa. Vähittäismyymälöiden, suurtalouksien, tukkuliikkeiden ja jalostusteollisuuden kautta myytiin kuluttajille noin 1,80 miljoonaa kiloa poronlihatuotteita. Poronomistajien omaan käyttöön mennyt tai poronomistajien suoraan kuluttajille myyty poronlihamäärä oli noin 0,7 miljoonaa kiloa. Lihanjalostajille poro on niukka raaka-aine, josta valmistetaan arvostettuja tuotteita erikoislihamarkkinoille. Yli puolet poronlihaa jalostavista yrityksistä on perustettu 1990-luvulla tai sen jälkeen. Näistä suurin osa on pieniä yrityksistä, joille poronlihanjalostus on tärkein toimiala. Pienten yritysten kilpailukyky perustuu lähialueelta hankittuun raaka-aineeseen ja ne ovat yleensä erikoistuneet lähimarkkinoihin, omaan tuotteistoon tai räätälöityyn asiakaspalveluun. Pääosa poronlihasta käsitellään kuitenkin muutamassa suuressa lihanjalostusyrityksessä, joille poronlihatuotteet muodostavat usein vain pienen osan yrityksen liikevaihdosta. Seitsemän suurinta yritystä käsittelee 80 prosenttia poroista. Suuret jalostusyritykset myyvät tuotteensa valtakunnallisille vähittäiskauppamarkkinoille ja niille porolihatuotteet ovat tärkeitä yrityskuvaa vahvistavia erikoistuotteita. Vain runsas kolmannes poronlihasta jalostettiin yrityksissä, joissa päätoimialana oli poronlihanjalostus. Poronlihaa käsittelevien yritysten kokonaisliikevaihto oli noin 79 miljoonaa euroa vuonna 2004. Poronlihan jalostuksen osuus oli siitä noin 16,5 miljoonaa euroa. Jalostus työllistää kaikkiaan noin 120 henkeä. Poronliha myydään useimmiten pakasteena. Lähes puolet kaikesta jalostetusta poronlihasta on pakastekäristystä. Valtaosa siitä myydään kuluttajille vähittäiskaupan kautta. Poronlihajalosteista noin viidesosa on tuoretuotteita, esimerkiksi raakapaloiteltua lihaa, paistia tai fileitä. Saman verran poronlihaa myydään savutuotteina. Pääosa niistä on kylmäsavutuotteita. Vähittäiskaupan keskittyminen, markkinoiden segmentoituminen ja kulutustottumusten muuttuminen asettavat uusia vaatimuksia poronlihan tuottajille, jalostajille ja kauppiaille, mutta luovat myös uusia mahdollisuuksia koko poronlihan tuotantoketjulle. Tällä hetkellä rajallisesta raaka-aineesta hankkii elantonsa pieni ja ammattitaitoinen joukko toimijoita, joiden yhteistyö on vielä kehittymätöntä. Yritysten välistä yhteistyötä ja työnjakoa tiivistämällä voitaisiin pieni raakaainemäärä jalostaa ja myydä entistä tehokkaammin hyvin maksaville markkinasegmenteille

Munuaispotilaan luustosairauden uudet hoitosuositukset

English summaryPeer reviewe

Changes in Bone Histomorphometry after Kidney Transplantation

Background and objectives Over the past decade, the management of CKD-mineral and bone disorder has changed substantially, altering the pattern of bone disease in CKD. We aimed to evaluate the natural history of kidney bone disease in contemporary kidney transplant recipients and patients on dialysis. Design, settings, participants, & measurements Sixty one patients on dialysis who were referred to kidney transplantation participated in this prospective cohort study during November 2009 and December 2010. We performedbaseline bone biopsieswhile thepatientswere ondialysis andrepeatedthe procedure in 56 patients at 2 years after kidney transplantation or 2 years after baseline if transplantationwas not performed. Measurements of mineral metabolism and bone turnover, as well as dual energy x-ray absorptiometry scans, were obtained concurrently. Results A total of 37 out of 56 participants received a kidney transplant, of which 27 underwent successful repeat bone biopsy. The proportion of patients with high bone turnover declined from 63% at baseline to 19% at 2 years after kidney transplantation, whereas the proportion of thosewith lowbone turnover increased from26% to 52%. Of 19 participants remaining on dialysis after 2 years, 13 underwent successful repeat biopsy. The proportion of patients remaining on dialysis with high bone turnover decreased from 69% to 31%, and low bone turnover increased from8% to 38%. Abnormal bonemineralization increased in transplant recipients from33% to 44%, but decreased in patients remaining on dialysis from 46% to 15%. Trabecular bone volume showed little change after transplantation, but low bone volume increased in patients remaining on dialysis. Bone mineral density did not correlate with histomorphometric findings. Conclusions Bone turnover decreased over time both in patients remaining on dialysis and in kidney transplant recipients. Bone mineral density and bone biomarkers were not associated with bone metabolism changes detected in bone biopsy specimens.Peer reviewe

Bone volume, mineral density, and fracture risk after kidney transplantation

BackgroundDisordered mineral metabolism reverses incompletely after kidney transplantation in numerous patients. Post-transplantation bone disease is a combination of pre-existing chronic kidney disease and mineral disorder and often evolving osteoporosis. These two frequently overlapping conditions increase the risk of post-transplantation fractures. Material and methodsWe studied the prevalence of low bone volume in bone biopsies obtained from kidney transplant recipients who were biopsied primarily due to the clinical suspicion of persistent hyperparathyroidism between 2000 and 2015 at the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. Parameters of mineral metabolism, results of dual-energy x-ray absorptiometry scans, and the history of fractures were obtained concurrently.One hundred nine bone biopsies taken at a median of 31 (interquartile range, IQR, 18-70) months after transplantation were included in statistical analysis. Bone turnover was classified as high in 78 (72%) and normal/low in 31 (28%) patients. The prevalence of low bone volume (n = 47, 43%) was higher among patients with low/normal turnover compared to patients with high turnover [18 (58%) vs. 29 (37%), P = 0.05]. Thirty-seven fragility fractures in 23 (21%) transplant recipients corresponding to fracture incidence 15 per 1000 person-years occurred during a median follow-up 9.1 (IQR, 6.3-12.1) years. Trabecular bone volume did not correlate with incident fractures. Accordingly, low bone mineral density at the lumbar spine correlated with low trabecular bone volume, but not with incident fractures. The cumulative corticosteroid dose was an important determinant of low bone volume, but not of incident fractures. ConclusionsDespite the high prevalence of trabecular bone loss among kidney transplant recipients, the number of fractures was limited. The lack of association between trabecular bone volume and fractures suggests that the bone cortical compartment and quality are important determinants of bone strength and post-transplantation fracture.Peer reviewe

Dialyysi uuteen toimintamalliin

HUS-piirin dialyysipotilaista noin joka neljäs hoidetaan yksityisen yrityksen dialyysipalveluissa. Sen ansiosta myös sairaanhoitopiirin rooli yksilöllisen dialyysihoidon järjestäjänä on terävöitynyt

The Safety and Efficacy of Live Viral Vaccines in Patients With Cartilage-Hair Hypoplasia

Background: Live viral vaccines are generally contraindicated in patients with combined immunodeficiency including cartilage-hair hypoplasia (CHH); however, they may be tolerated in milder syndromes. We evaluated the safety and efficacy of live viral vaccines in patients with CHH. Methods: We analyzed hospital and immunization records of 104 patients with CHH and measured serum antibodies to measles, mumps, rubella, and varicella zoster virus (VZV) in all patients who agreed to blood sampling (n= 50). We conducted a clinical trial (identifier: NCT02383797) of live VZV vaccine on five subjects with CHH who lacked varicella history, had no clinical symptoms of immunodeficiency, and were seronegative for VZV; humoral and cellular immunologic responses were assessed post-immunization. Results: A large proportion of patients have been immunized with live viral vaccines, including measles-mumps-rubella (MMR) (n= 40, 38%) and VZV (n= 10, 10%) vaccines, with no serious adverse events. Of the 50 patients tested for antibodies, previous immunization has been documented with MMR (n= 22), rubella (n= 2) and measles (n= 1) vaccines. Patients with CHH demonstrated seropositivity rates of 96%/75%/91% to measles, mumps and rubella, respectively, measured at a medium of 24 years post-immunization. Clinical trial participants developed humoral and cellular responses to VZV vaccine. One trial participant developed post-immunization rash and knee swelling, both resolved without treatment. Conclusion: No serious adverse events have been recorded after immunization with live viral vaccines in Finnish patients with CHH. Patients generate humoral and cellular immune response to live viral vaccines. Immunization with live vaccines may be considered in selected CHH patients with no or clinically mild immunodeficiency.Peer reviewe