Desire to belong : contesting the view of Irish travellers as Deleuzian and Guattarian nomads

In my thesis I have discussed whether Irish Travellers could be considered to be Nomads in a way that French theorists Gilles Deleuze and Felix Guattari have developed the concept. Nomads in this context challenge and object the normative order set by the state and the mainstream society. My research is constructed around the concept of ethnicity and namely what Irish Travellers hope to gain with the ethnic status and how this relates to the ways how Travellers are controlled by the state. As a primary material I have used a report made by a Traveller support group which discusses the challenges which Irish Travellers are facing in today’s Ireland and as a method I have used critical discourse analysis. In my thesis I have discussed how physical nomadism plays a key role constructing Traveller identity and how physical nomadism relates to Deleuze's and Guattari's ideas about Nomadism. According to my findings Irish Travellers have a strong desire to be accepted by the mainstream society and to have an access to the resources controlled by the state. Irish Travellers want to be a part of the mainstream society hence keeping their own culture and be a part of the political process of the state. In the main chapters of my thesis I employ also other Deleuzian and Guattarian concepts like Faciality, Minority and Becoming in order to outline Travellers' relationship to Nomadism. The conclusion in my thesis is that Irish Travellers cannot be considered Deleuzian and Guattarian Nomads. I have based this argument on my findings that according to my primary material Travellers have a strong desire to be included to the structures of the state and be respected by the main society. These require that Irish Travellers follow the rules set by the state and the mainstream society. There is however a possibility for Travellers to change the system in the context of becoming; by challenging the normative order by entering the state structures and the mainstream society

Ruokahävikki kuriin : Case Kajaanin Mamselli

Opinnäytetyön tilaajana oli Kajaanin Mamselli-liikelaitos ja lähtökohta työlleni oli organisaation ympäristöohjelma. Opinnäytetyöni aiheena oli selvittää kuinka paljon syntyi ruokahävikkiä ja millä toimenpiteillä voimme vähentää mahdollista ruokahävikin määrää. Tavoitteena oli seurata lounaan ja päivällisen lämpimän ruoan varasto-, tarjoilu- sekä lautashävikin syntymistä kuuden viikon ajan jonka jälkeen asiantuntijaryhmän avulla mietimme kehittämistoi-menpiteitä hävikin vähentämiseen. Ruokahävikin syntymisen aineiston keräsin käytännön työssä tuotanto- ja palvelukeittiön henkilöstön sekä laitos-huoltajien mittaamina viikoilla 37–42 vuonna 2013. Tämän aineiston avulla selvitin tuotanto- ja palvelukeittiöiden ruokahävikin määrää. Tulosten analysoinnin perusteella valitsin ruokahävikin kehittämiskohteeksi toisen seurannassa olleen tuotantokeittiön mikä toimittaa ateriat terveyskeskuksen vuodeosastoille ja kahdelle hoitokodille sekä palvelukeittiölle. Palvelukeittiö tuottaa ateriat keskitetysti yhdelle hoitokodille. Järjestin valituille kohteille kehittämistehtävän ensimmäisellä kierroksella kolme samanlaista eri asiantuntijoista koostuvaa paneelikeskusteluryhmää. Keskustelun päätteeksi kukin ryhmän jäsen antoi anonyymisti vastaukset ky-selylomakkeen avulla kehittämistoimenpiteiksi. Keskustelukierroksen toinen kierros toteutettiin kahdessa ryhmässä. Näissä asiantuntijaryhmissä keskusteltiin ensimmäisen kierroksen vastauksista ja mietittiin kehittämistoimenpiteet ruokahävikin vähentämiselle. Opinnäytetyössäni ruokahävikin seuranta kuului kvantitatiivisen lähestymistavan piiriin ja kehittämistoimenpiteet vastaavasti kvalitatiiviseen lähestymistapaan. Tulosten mukaan tuotantokeittiössä tarjoiluhävikkiä syntyi keskimäärin lounaalla 19 % ja päivällisellä 13 % päivittäin. Palvelukeittiössä lounaan tarjoiluhävikki oli vastaavasti keskimäärin 20 % päivässä ja päivällisen tarjoiluhävikki oli 17 % päivässä. Asiantuntijaryhmien keskustelujen tuloksena hävikin vähentämisen keinoiksi valittiin ruokatuotantoon liittyen rakennemuunnetut ruoat ja oikeankokoiset annoskoot. Ruokahävikin vähentäminen on yhdessä asiakkaan kanssa toteutettava kehittämistehtävä. Kajaanin Mamsellin ympäristöohjelman yksi kolmesta päämäärästä on jätteiden synnyn ehkäisy ja hyötykäytön edistäminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi toimenpiteiksi on asetettu hävikin määrän selvittäminen ja hävikin määrälle asetettava vähennystavoite. Hävikin määrään vaikuttavia toimenpiteitä ovat reseptien noudattaminen ja raaka-aineiden mittaaminen, lähtevien tuotteiden toimittaminen tilatun määrän mukaisesti ja tuotteiden tilaaminen oikeilla määrillä. Tuotannossa on käytettävä oikeankokoisia astioita huomioiden tarjoiluaika ja ylijäämäruoka on säilytettävä ja jäähdytettävä omavalvontaa noudattaen. Myös arjen esimiestyöllä, työntekijöiden ammattitaidolla ja toiminnan johtamisjärjestelmällä on suuri merkitys hävikkiin.The customer of this thesis was the Kajaanin Mamselli public utility, and the starting point for my work was the organisation’s environmental programme. The subject of my thesis was to clarify how much food waste was created and with what measures we could reduce the possible food waste. The goal was to monitor how much food waste was created from storage, service and plating of warm food for lunch and dinner during six weeks, after which, with the help of an expert group, we considered development measures to reduce food waste. I collected the material for the creation of food waste in practical work, measured by the personnel of a production and service kitchen as well as institutional cleaners during the weeks 37–42 in 2013. With the help of this material, I looked into the amount of food waste from service kitchens. On the basis of analysing the results, I chose another monitored production kitchen, which delivers meals to wards at the health centre as well as to two nursing homes and service kitchens, as the target of development of food waste. The service kitchen produces meals centrally for one nursing home. During the first round of the development task, I organised three similar panel discussion groups consisting of different experts for the chosen targets. At the end of discussion, each group member submitted anonymous answers with the help of a questionnaire as development measures. The second round of the discussion stage was realized in two groups. These expert groups discussed the answers of the first round and considered development measures for reducing food waste. In my thesis, monitoring food waste belonged to the sphere of the quantitative approach and, respectively, devel-opment measures belonged to the qualitative approach. According to the results, on average 19% food waste was created daily during lunch and 13% during dinner in the production kitchen. Respectively in the service kitchen, the service waste from lunch was on average 20% per day and 17% per day for dinner. As a result of the discussions of the expert groups, methods chosen for reducing food waste related to food production were foods with altered structures and correct proportions. Reducing food waste is a development measure to be realized together with the client. One of the three goals of the environmental programme of Kajaanin Mamselli is to prevent waste and promoting recycling. Measures set to achieve this goal are clarifying the amount of waste and setting a reduction goal for the amount of waste. Measures that influence the amount of waste include following recipes and measuring food ma-terials, delivering products according to ordered amounts, and ordering the right amounts of products. Correct-sized dishes must be used in production considering service time, and surplus food must be stored and frozen by following the self-monitoring programme. Also everyday managerial work, professionalism of the employees and the operations management system have a significant impact on waste

Valkoisen talon kappalaiset : Yhdysvaltain presidentti-instituution viralliset puheet retorisena kansalaisuskontona

Tutkimuksen aihepiirinä on viimeaikaisen (1997-2004) Yhdysvaltain presidentti-instituution uskonnollinen retoriikka William J. Clintonin ja George W. Bushin virkakausina. Tutkimuksen tehtävä on selvittää, miten presidentti-instituutio hyödyntää uskonnollista retoriikkaa legimitaationa virallisissa poliittisissa linjanvetopuheissaan, kuten virkaanastujais- ja liittovaltion tila -puheissaan. Tutkimustehtävä jakautuu seuraaviin alakysymyksiin: 1) Millaisilla kansalaisuskonnollisilla käsityksillä ja keinoilla legimitaatiota yritetään tuottaa? 2) Ovatko kansalaisuskonnon keinot viimeaikaisten presidenttien keskeisintä työvälineistöä identifioinnissa ja erottautumisissa? 3) Ovatko kansalaisuskonnolliset teemat naturalisoituneet, luonnollistuneet? Tiivistetysti on tarkoitus tutkia viimeaikaisten presidenttien virallisista puheiden kautta, kuinka uskonto ja valtio liittyvät toisiinsa. Perusolettamukseni on, että presidentit hyödyntävät keskeisesti kansalaisuskonnollista retoriikkaa vakuuttaakseen yleisönsä ja politiikkansa. Tutkimusaineisto koostuu koostuu kahden Yhdysvaltain presidentin William J. Clintonin (1993-2001) ja George W. Bushin (2001-) presidenttien virallisista puheista, jotka on pidetty vuosina 1997-2004. Viralliset puheet ovat virkaanastujais- (Inaugural Address) ja vuosittaiset liittovaltion tila -puheet (Address Before a Joint Session of the Congress on the State of the Union). Puheita on kymmenen ja niiden pituus on keskimäärin viisi sivua. Tutkielman teoreettinen viitekehys tukeutuu kanadalaisen uskontososiologin Marcela Cristin uudenlaiselle käsitykselle (2001) kansalaisuskonnosta poliittisena uskontona. Tämä hyödyntää kansalaisuskonnon durkheimilaista taustaa yhdistäen Jean-Jacques Rousseuaun religion civile-teesiä. Cristin mukaan kansalaisuskonto manifestoituu kahdella tavalla: sekä durkheimilaisena kulttuurisena kansalaismuotona (civil) ja rousseualaisena ideologiana (political). Nämä eivät hänen mukaansa ole toisilleen vastakohtia, vaan yhden jatkumon osia. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on uusretorinen analyysi ja teoreettis-medologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi. Analyysin perusolettamus on, että presidentti-instituution luomassa merkityksen rakennetaan sosiaalisesta todellisuutta. Instituution retoriikka suuntautuu tiettyyn sosiaaliseen yhteisöön yrittäen legimitoida mahdollisimman laajaa joukkoa politiikkansa taakse. Analyysin tuloksena huomattiin, että presidentti-instituutio hyödyntää aktiivisesti kansalaisuskonnollisia teemoja. Molempien presidentti-instituutioiden uskonnollisessa nationalismissa hyödynnetään kansalaisuskonnollisuuden sekä protestanttis-puritaanista että valistuksellista taustaa. Kyse on oikeastaan siitä,kuinka nämä puolet saavat painotuksensa. Selvää on, että molemmat presidentit hyödyntävät kaikkia kansalaisuskonnollisuuden kolmea ulottuvuutta. Molemmilta löytyy retorinen tukeutuminen transsendenssiin, moraalistinen yhteisöllisyyden vaatimus. Clintonin uskonnollinen retoriikkaa jakaantuu kahteen ulkoisesti ristiriitaiseen käsitteelliseen linssiin: lupauksellisuus ja perustajallisuus. Ne yhdistyvät hänen nimittämisissään millenniaaliseksi yhteisöksi. Bushin uskonnollinen retoriikka tukeutuu transsendenttiseen ulottuvuuteen. Hänen käsitteelisiä linssejä ovat aktiivisen Jumalan monet roolit ja ajan siunauksellisuus. (Ks. luku 8. johtopäätökset ja jatkotutkimus.

"Jos voin ees vähän tarjota yhellekin perheelle jotain apua, niin se on jo paljon, vaikka se on pisara meressä" : Tukiperheen kokemuksia tukiperhetoiminnasta ja saatavasta tuesta työlle

Tämän opinnäytetyön aiheena oli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen tarkastella tukiperhetoimintaa. Tarkoituksena oli selvittää kokemuksia tukiperhetoiminnasta, toiminnan tukimuotoja sekä tukiperhetoiminnalle saatavan tuen merkitystä. Kiinnostuin aiheena lastensuojelusta, jota kautta lähdin rajaamaan aihetta opinnäytetyölleni. Rajasin aiheen lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, joista tutkin lähemmin tukiperhetoimintaa. Innostus aiheeseen kasvoi myös oman kiinnostuksen kautta käydä tulevaisuudessa tukiperhekoulutus ja ryhtyä tukiperheeksi. Toteutin tutkimuksen Tampereen kaupungin Asiakasohjaus Luotsille. Yhteyshenkilönä toimi asiakasohjauksen päällikkö Hanna Harju-Virtanen, joka lähetti saatekirjeen tutkimuksestani viidelle pirkanmaalaiselle tukiperheelle. Tutkimukseen osallistui yksi tukiperhe, jota haastattelin teemahaastattelua käyttäen lokakuussa 2013. Haastattelun kattavuuden ansiosta sain toteutettua tapaustutkimuksen. Aluksi litteroin nauhoittamani haastattelun, josta siirryin analysoimaan aineistoa teemoittelun avulla. Toteutin haastattelun tukiperheen kotona. Teemoitellessa aineistossa säilyi vanhoja teemoja, ja nousi uusia teemoja. Tutkimustulokset vastasivat tutkimukseeni asetettuihin tavoitteisiin. Tukiperhetoiminnassa haastateltavaa motivoi sitoutuminen toimintaan. Asiakasohjaus Luotsin kautta tukiperhe saa työnohjausta, jonka lisäksi Luotsi järjestää koulutuspäiviä ja virkistystilaisuuksia tukiperheille. Tukiperhetoiminnan tukeminen on tärkeää tukiperheen jaksamisen kannalta. Haastateltava ymmärsi vapaaehtoisuuden merkityksen tukiperhetoiminnassa.The purpose of this thesis was to study support family work using qualitative research method. The goal was to figure out experiences of support family work, its support methods and the meaning of support. I got interested of child protection and I wanted my topic to relate in support family. In future I want to take part in to support family course and become as a support family. Study took place in Tampere at the client direction of Luotsi. My contact person was chief of client directing Hanna Harju-Virtanen, who sent a letter for five support families. One family replied and survey was made in October 2013 using theme sur-vey method. Because interview was so inclusive I was able to do case study. First I recorded the interview and then I wrote it so it was easier to analyze it. Interview took place in home of the support family. Investigation results gave answers to my goals. Interviewee was motivated because of commitment to support family work. Client director Luotsi gives work direction, it will arrange refresher courses and recreational activities to support families. Supporting of support family work is very important so they are able to continue their work. Interviewee understood the meaning of voluntary work

Memoria virtualis - death and mourning rituals in online environments

The main objective of this work has been to understand the ritual aspect of how private people use the Internet to mourn and honor their intimates in various online environments. The research material was compiled in 2007–2013 through ethnographic and autoethnographic observations in social media applications, online memorial websites, one shared virtual environment (Second Life) and one massive multi-player online role-playing game (World of Warcraft). The research material consists of – in addition to the ethnographic observations – three online surveys with 153 respondents (mainly from Finland, the United States and the United Kingdom). In addition, the researcher conducted 38 longer online interviews (i.e. via email, an avatar). The theoretical framework is derived from ritual theory, hermeneutic-phenomenological anthropology and discourse analysis. The research questions are as follows: Why are death rituals practiced in online environments? How are virtual memorials created in various online environments? What kind of systems of meanings are virtual memorials constructed from? The results indicate that online mourning and honoring is appropriated in addition to the “traditional” offline rituals. In online environments the bereaved can choose, where, when, how and with whom they share their grief and loss. Memorials are created in the web intentionally and unintentionally, where the latter refers inter alia to the Facebook profile of the deceased where his/her intimates gather to mourn and honor immediately after the death. The first refers to intentionally memorialized online places spaces via different service providers. Virtual memorials are a way to construct the identity of the deceased, as well as the bereaved in multiple ways. They also re-enforce and create a sense of communality both privately and publicly, and enable one meaningful online place where all the intimates of the deceased can gather together to mourn and honor despite the geographical or time distances. Tämä väitöstutkimus tarkastelee miten nykyiset kuolemanrituaalit ovat digitalisoituneet verkkoympäristöihin. Tutkimus on suoritettu verkkoetnografisin sekä autoetnografisin menetelmin sosiaalisen median sivustoilla, virtuaalimuistomerkkipalveluissa, yhdestä virtuaalimaailmassa (Second Life) sekä yhdestä reaaliaikaisessa verkkopelissä (World of Warcraft) vuosina 2007–2013. Tutkimusaineisto koostuu etnografisten havainnointien lisäksi kolmesta verkkokyselystä, joissa vastaajia on yhteensä 153 pääasiassa Suomesta, Yhdysvalloista sekä Iso-Britanniasta. Kyselyjen lisäksi tutkija on tehnyt myös 38 laajempaa verkkohaastattelua eri ympäristöissä (esim. sähköposti, avatar virtuaalimaailmassa). Teoreettinen kehys koostuu rituaaliteoriasta, hermeneuttis-phenomenologiasta sekä diskurssianalyysista. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: miksi kuolemanrituaaleja harjoitetaan verkkoympäristöissä, miten virtuaalisia muistomerkkejä luodaan verkkoon, sekä millaisista merkitysjärjestelmistä virtuaaliset muistomerkit muodostuvat? Tutkimustulosten mukaan verkkosureminen ja muistaminen ovat tulleet perinteisten kuolemanrituaalien rinnalle, jolloin sureva itse voi päättää miten, missä, milloin sekä kenen kanssa suree läheistään. Muistomerkkejä verkkoon luodaan suunnitellusti (intentional) sekä suunnittelemattomasti (unintentional), jolloin jälkimmäinen viittaa esimerkiksi edesmenneen Facebook profiiliin, missä hänen läheisensä kokoontuvat muistelemaan ja suremaan välittömästi kuoleman jälkeen. Ensimmäinen taas viittaa suunnitelmalliseen muistomerkin luomiseen, jota varten löytyy useita palveluntarjoajia. Virtuaalimuistomerkit ovat keino rakentaa sekä edesmenneen että surevan identiteettiä, vahvistaa ja luoda yhteisöllisyyttä niin yksityisesti kuin julkisesti, sekä luoda yksi yhteinen aina ja kaikkialta saavutettavissa oleva merkityksellinen paikka verkkoon, missä kaikki läheiset voivat ajasta ja paikasta riippumatta muistella ja surra läheistään.Siirretty Doriast

Viestinnän parantaminen tuntoaistiin perustuen mobiililaitteissa

Nonverbal communication is a very important part of face to face communication. Both explicit and implicit additions to verbal communication augment the information content of communication. Before telephones did not provide any means for adding nonverbal information to the communication, but now, as the technology has advanced, it is possible to start augmenting also the communication on the phone. Adding a haptic I/O device to a regular mobile phone opens possibilities to add value to communication. We conducted two user studies, one for exploring vibration as additional modality to the communication and one on how the contextual issues affect the pressure and behavior. These studies help to understand how the communication could be augmented and whether there is tacit information about the phone usage that could be delivered as part of the communication. Both studies were field studies. Using vibration as additional modality was studied in a longitude study with couples, while contextual impact was studied as a comparison of the laboratory and field discussions. We find that it is possible to add haptic devices to a mobile phone and create a bidirectional communication channel based on the pressure applied on the phone. When the pressure is mapped to a vibration, it offers a new way of messaging. In addition, we find that there are changes in phone usage even in static laboratory conditions, thus it is possible to collect information about pressure, posture and movement of a person and share it with the discussion partner. ACM Computing Classification System (CCS): H.5.2[User Interfaces]: Haptic I/O, I.3.6[Methodology and Techniques]: Interaction techniques

Natural Language Processing Resources for Finnish. Corpus Development in the General and Clinical Domains

Siirretty Doriast

Digitized Mourning: Virtual memorials and services in the Internet

Perceptions of the afterlife, and ways of treating the dead and honouring the memory of the deceased, are unique in every culture, but all cultures have ways of expressing such concepts and experiences, with funeral services and mourning periods with specific their dress and social codes only a few aspects of this. In Western society, death rituals changed dramatically over the twentieth century. It has even been argued that this has led to a ‘utopia’ where sorrow and  mourning are considered almost weaknesses and where it is possible to reach adulthood without having to face death and loss. Some researchersclaim that this is a result of industrialization and urbanization, lack of communality, and the rise of individualism and an ideal of efficiency (Ariés 1974, 1991; Pentikäinen 1990). Meanwhile modern technology, specifically virtual technology, has made possible new variations on old mourning rituals and created new ways to express honour, give condolences and share experiences. Here I want to look at some of these changes, examining in particular their likely impact on mourning in Finland, known for its enthusiastic adoption of technological innovation in everyday life. &nbsp