Vaihtoehtoja julkisten hankintojen muutoksenhakujärjestelmäksi – tehokkuutta etsimässä tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolelta

Alternatives for a public procurement judicial review system – Looking for effectiveness outside the courtsThe effectiveness of the judicial review system in public procurement has been addressed in a number of studies concerning procurement legislation, both at the national and EU levels. The main challenge identified in these studies andthe so-called “efficiency gap” relating thereto is the processing time of the first instance review body, the Finnish Market Court. However, this article does not examine the possibilities of improving the current court-led model, but insteadfocuses on other alternative review systems.The article assesses whether the effectiveness of a public procurement review system can be increased by improving the current procurement rectification system and whether a dedicated public procurement complaints board would enhance the efficiency of the review system as a whole. The Estonian and Danish procurement complaints boards serve as examples in this analysis. The effectiveness and improvement potential of the out-of-court review systems are analysedthrough the following indicators: functional indicator (processing times), structural indicators (procedural rules, appeal option and process costs) and reliability indicators (expertise, independence and impartiality).The article’s main conclusion is that a public procurement complaints board appears to be the most promising option for increasing the efficiency of the procurement judicial review system. In addition, although the establishment of a complaints board has not yet been properly explored in Finland, establishing one would likely be possible on the basis of experiences from other similar appeal board models currently operating in Finland

Lahjonta kansainvälisessä liiketoiminnassa : Sääntelyn, soveltamiskäytännön ja koulutuksen nykytila ja muutostarpeet

Käsillä oleva tutkimus liittyy Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2021 haussa haettavana olleeseen teemaan ”Ulkomaisten lahjusrikosten todisteluvaatimusanalyysi ja kansainvälinen vertailu”. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lahjusrikossäännöksiä on sovellettu kotimaisessa ja vertailumaiden – Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan, Sveitsin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen – oikeuskäytännössä, erityisesti kansainväliseen liiketoimintaan liittyvää ulkomaisen virkamiehen lahjontaa koskeneissa tapauksissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää lahjusrikoksia koskevan koulutuksen nykytilaa ja siihen liittyviä kehittämistarpeita. Koulutusta koskevaa tietoa kerättiin tuomareille, syyttäjille ja rikostutkijoille suunnatulla kyselyllä sekä kyselyä täydentäneillä asiantuntijahaastatteluilla. Tutkimus osoittaa, että kehittämisen tarvetta on niin lainsäädännössä ja soveltamiskäytännössä kuin tarjolla olevassa koulutuksessakin. Kyse on laajasta ja monimutkaisesta sääntelykokonaisuudesta, joka on monilta osin tulkinnanvarainen ja johon liittyvät vakiintuneet tulkinnat eivät kaikilta osin vastaa kansainvälisiä velvoitteita. Siksi myös tilanteen korjaamiseksi tarvitaan moninaisia toimenpiteitä – lainmuutoksia, koulutuksen ja tukimateriaalin kehittämistä sekä laintulkintaa ja näytön arviointia ohjaavaa oikeuskäytäntöä. Myös oikeushenkilön vastuuta olisi syytä korostaa enemmän oikeusprosessissa niin esitutkinnassa ja syyteharkinnassa kuin tuomioistuinkäsittelyssäkin.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Innovatiiviset menettelyt biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen hankinnoissa

Kyseisessä valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan (TEAS) puitteissa tuoteussa raportissa analysoidaan toimintamalleja, joiden avulla bio- ja kiertotalouden sekä puhtaiden ratkaisujen yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteita voisi vauhdittaa innovatiivisilla hankinnoilla. Hankkeen tavoitteet olivat seuraavat: 1) tunnistaa uusia sitoumus- ja kannustinjärjestelmiä, jotka voivat tehokkaasti edistää biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen julkisia hankintoja, 2) selvittää uusien toimintamallien ja hyvien esimerkkien soveltamista osana sitoumusmallin konseptointia, 3) tutkia, mitkä ovat keskeiset pullonkaulat innovatiivisten hankintamenettelyiden toteuttamisessa valituissa hanke-esimerkeissä ja miten niihin liittyvät ongelmat ja haasteet voidaan käytännössä ratkaista sekä hallita niihin liittyviä riskejä, 4) tuoda esiin olemassa olevia kansainvälisiä hyviä käytäntöjä innovatiivisten julkisten hankintojen toteuttamisessa ja niihin liittyvien riskien hallinnassa, 5) käydä läpi, millaisia riskitakuumenettelyitä on olemassa ja miten ne soveltuvat Suomeen sekä lisäksi 6) tutkia, millaisia kriteereitä voidaan soveltaa innovaatiokumppanin valintaan ja miten niitä voidaan arvioida

Strateginen resilienssi ja ylikansalliset arvoketjut: kohti uutta talousoikeutta

Strategic resilience and global value chains: Reshaping the global legaleconomic orderDuring the COVID-19 pandemic, states and private actors alike resorted to the unilateral use of states of exception in a desperate attempt to stabilise biosecurity. In this process, they destabilised the private law foundations of a world dependent on global production networks. Such massive, uncoordinated and unplanned responses may become increasingly prevalent in a world facing the threat of new pandemics, war, anthropogenic climate change, mass migration, financial meltdowns and other global-systemic crises. In this paper, we chart the emerging strategic resilience paradigm that grew from the manifold exception-based responses to the COVID-19 pandemic. We outline the strategic resilience paradigm and how it diverges from earlier neoliberal approaches to global production. We evaluate the practical effects of the strategic resilience paradigm from the perspectives of three key actors: what private actors, states and supranational actors, especially the European Union but also international organisations, can do to secure the supply of critical materials from global production networks in times of global systemic crises. Finally, we look at the consequences of different approaches,  differentiating between selfish, but from a local public policy perspective justifiable, interests of individual nation states and trading blocks, and a more globally fair and participative, but in practice probably utopian, transnational or international approach to ensuring the just supply of critical materials

Yhteishankinnat luovat mahdollisuuksia kustannussäästöille

Suomessa tehdään kilpailluilta markkinoilta julkisia hankintoja yli 30 miljardilla eurolla joka vuosi. Aiempi tutkimus osoittaa, että julkisia hankintoja vaivaa kilpailun vähyys. Kun tarjoajia on vähän, kilpailua ei synny, jolloin hankintojen kustannukset nousevat ja laatu on heikkoa. Yhteishankinnat avaavat joissain tapauksissa mahdollisuuden hankintojen tehostamiseen ja merkittäviinkin kustannussäästöihin. Tällä hetkellä julkisista hankinnoista kerättävä aineisto on kuitenkin puutteellista. Puutteet rajoittavat yhteishankintoja koskevaa analyysiä ja siten esimerkiksi yhteishankintojen kohdentamista oikeille toimialoille. Pienillä panostuksilla datainfrastruktuurin kehittämiseen voitaisiin parantaa merkittävästi hankintoja koskevaa päätöksentekoa.nonPeerReviewe

Yhteishankintojen kustannusvaikuttavuus

Arvioimme yhteishankintojen kustannusvaikuttavuutta Suomessa havaintoaineistojen ja haastattelujen avulla. Yhteishankintojen standardoidut hinnat ovat hieman alhaisemmat kuin itsenäisissä hankinnoissa, mutta erot ovat melko pieniä ja harvoin tilastollisesti merkitseviä. Yhteishankinnoissa on enemmän potentiaalista kilpailua, mutta se ei juuri näy jätettyjen tarjousten määrissä. Selvityksessä esitetään yksittäisiä esimerkkejä, joissa yhteishankinnat ovat yhteydessä selvästi alempiin hintoihin ja lisääntyneeseen kilpailuun tai vähäisempään suosimiseen. Tulokset ovat linjassa aiemman kirjallisuuden kanssa: yhteishankinnoilla voi säästää, mutta hyödyt riippuvat hankinnan kohteesta. Aineistorajoitteiden takia analyysin tilastollinen voima on heikko, vertailukelpoisia tarjouksia havaitaan rajallisesti ja toteutuneita ostoja ei lainkaan. Selvityksen keskeisimpiä osia on aineistopuutteiden dokumentointi. Yhteishankintojen tehokkuuden ja ongelmien arviointi on mahdotonta ilman parempaa aineistoa. Aineistojen saatavuutta ja hyödyntämistä voisi parantaa pienehköillä kustannuksilla. Haastatteluiden perusteella yhteishankinnoilla voidaan säästää, mutta hyödyt vaihtelevat tilanteen ja hankintamekanismin mukaan. Pienestä otoksesta johtuen eri hankintamekanismeja ei voida haastatteluiden perusteella asettaa paremmuusjärjestykseen niiden aiheuttamien hankintaprosessikustannusten osalta.Vi bedöm kostnadseffektiviteten av gemensamma (dvs., samordnade) upphandlingar (GU) i Finland med hjälp av observationsdata och intervjuer. De standardiserade priserna för GU är något lägre än för egna inköp, men skillnaderna är ganska små och sällan statistiskt signifikanta. Det finns mer potentiell konkurrens vid GU, vilket inte syns mycket i antalet lämnade anbud. Emellertid presenteras i utredningen enskilda exempel där GU är tydligt kopplade till lägre priser och ökad konkurrens eller mindre favorisering. Resultaten är i linje med tidigare forskningslitteratur: GU kan spara pengar, men fördelarna beror på inköpsobjektet. På grund av begränsningar i datamaterialet är den statistiska makten i analysen svag, jämförbara inköpspriser observeras i begränsad utsträckning och faktiska inköpspriser observeras inte alls. En av de viktigaste resultaten i utredningen är dokumentationen av datamaterialbristen. Att utvärdera effektiviteten av och problemen med GU är omöjlig utan bättre data. Tillgängligheten och användningen av datamaterial kan förbättras med små kostnader. Enligt intervjuerna kan GU spara kostnader, men fördelarna varierar beroende på situationen och inköpsmekanismen. På grund av det lilla urvalet kan de olika upphandlingsmekanismerna inte rangordnas utifrån intervjuerna när det gäller de kostnader som upphandlingsprocessen medför.We evaluate the cost-effectiveness of centralized public procurement (CPP) in Finland using observational data and interviews. Standardized prices for CPP are slightly lower than in decentralized procurement, but the differences are relatively small and rarely statistically significant. CPP has more potential competition, but this is not reflected in the number of bids received. However, the study presents individual examples where CPP is clearly associated with lower prices, and increased competition or reduced favoritism. The results are in line with the previous literature: CPP can result in savings, but the benefits depend on the type of product. Due to data limitations, the statistical power of the analysis is weak. Moreover, comparable prices are rarely observed, and actual realized purchase prices are not observed at all. One of the key results of the study is the documentation of data deficiencies. Evaluating the efficiency and problems of CPP and public procurement is impossible without better data. The availability and utilization of data could be improved at relatively small costs. Based on interviews, CPP can save costs, but the benefits vary depending on the situation and procurement mechanism. Due to the small sample, the different procurement mechanisms cannot be ranked based on the interviews and on the basis of the procurement process costs they generate.nonPeerReviewe

Hiilinieluja ja ilmastohyötyjä hallituin riskein : Metsäsektorin ohjauskeinojen monitieteinen analyysi

Suomi ei ole saavuttamassa EU LULUCF-asetuksen mukaisia maankäyttösektorin ilmastotavoitteitaan vuosille 2021–2025. Myös vuosien 2026–2030 tavoitteiden ja Suomen oman hiilineutraalisuustavoitteen 2035 saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Metsien hakkuut ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaan puun kysynnän vuoksi ja 1950-luvulta alkanut metsien kokonaiskasvu on taittunut. Puun kysynnän on ennustettu edelleen voimistuvan tulevaisuudessa. Hillintätoimien toteutus ei ole käynnistynyt tarvittavassa laajuudessa, vaikka hillintäkeinoja onkin tunnistettu muun muassa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa, ja metsätalouden kannustinjärjestelmää on uudistettu. Jos maankäyttösektorin ilmastotavoitteita ei saavuteta, Suomelle voi koitua merkittäviä taloudellisia kustannuksia nieluyksiköiden ostamisesta EU:n muilta jäsenmailta tai päästöjen vähentämisestä muilla sektoreilla. Metsien nielun vahvistamiseksi tarvitaankin hillintää tukevaa ja metsänhoitoa ohjaavia ohjauskeinoja. Hiilinieluja ja ilmastohyötyjä hallituin riskein: Metsiä ja puutuotteita koskevat ohjauskeinot (Hilmari) -hankkeessa arvioitiin kahdeksaa eri metsäsektorin ohjauskeinoa niiden kustannusvaikuttavuuden, ympäristövaikutusten, sosiaalisen hyväksyttävyyden ja lainsäädännön näkökulmasta. Työn pohjalta suositeltiin tehokkaita ja nopeita keinoja toteuttaa kattavaa ohjausta metsäsektorilla. Tehokas ohjauskeinokokonaisuus voitaisiin toteuttaa hiilikorvauksen, puurakentamisen tukemisen sekä maankäytön muutosmaksun avulla. Nämä ohjauskeinot ovat maankäyttömuutosmaksua lukuun ottamatta laajasti metsäsektorin toimijoiden hyväksymiä ja myös lainsäännöllisesti mahdollisia ohjauskeinoja. Hiilikorvauksen käytännön toteutukseen liittyy kuitenkin avoimia kysymyksiä, jotka on selvitettävä ennen käyttöönottoa. Siirtymävaiheen ratkaisuna sääntelyyn perustuvat uudistushakkuun läpimittarajat tai korvaus kiertoajan pidentämisestä voitaisiin toteuttaa todennäköisesti nopeammin. Hakkuiden vuotaminen ohjausjärjestelmän ulkopuolelle heikentää hillinnän tehoa. Tehokas hillintä vaatiikin, että mahdollisimman suuri osa Suomen talousmetsien pinta-alasta on ohjauskeinon piirissä. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvissa järjestelmissä kattavuuteen voidaan vaikuttaa joko suoraan sääntelyllä tai kiinnittämällä huomiota maksettavien korvauksien suuruuteen sekä toteutuksen yksityiskohtiin ja neuvontaan. Suomen metsiä koskevan ilmasto-ohjauksen yhteys- ja ristikkäisvaikutuksia olemassa olevan ohjauksen kanssa tulisi jatkossa tarkastella kattavasti, ja varmistaa, että kokonaisuus edistää sekä ilmastopolitiikan, että metsien käytölle asetettujen muiden tavoitteiden toteutumista. Ohjauskeinokokonaisuuden aiheuttamia kustannuksia on syytä verrata EU:n sisältä hankittujen nieluyksiköiden kustannuksiin

Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe