Motivated prospects of upward mobility

The prospect of upward mobility (POUM) hypothesis conjectures that the reason why the poor do not expropriate the rich and sometimes seem to vote against their self-interest is that they expect to move upward in the income ladder and fear that the higher redistribution may negatively affect them in the future. This thesis explicitly models the beliefs agents have about their future income and studies how and when these beliefs can be overly optimistic resulting in low redistribution. The model of motivated prospects of upward mobility is built on a model proposed by Minozzi (2013) and differs from it in that this work adopts a cognitive technology of belief distortion from Bénabou and Tirole (2002). In the model, agents collectively choose a linear tax rate under uncertainty about their exogenous future incomes. In addition to the utility from consumption, agents derive utility from the anticipation of their future consumption. This incentivizes them to distort their beliefs. Given the technology for belief distortion, the motivated prospects of upward mobility emerge endogenously as a result of agents' choices between anticipation and consumption. When belief formation and voting are strategic, the poor will form overly optimistic beliefs and vote for low taxes if the value of anticipation is high enough and if their optimism does not cause too drastic a change in tax policy. If belief formation and voting are non-strategic, the poor will always indulge in optimism and may even vote against their own best interest. A striking result is that if the incomes of the rich increase as the transfers to the poor stagnate, the poor may demand less redistribution. That is, contrary to the classic benchmark model of Meltzer and Richard (1981), an increase in inequality does not necessarily lead to an increase in demand for redistribution. It is also shown, how Minozzi's (2013) model is a special case of fully naive inference and that Minozzi's results are not robust to Bayesian rational agents. Lastly, a dichotomy between naive and sophisticated cognitive technologies for endogenous belief distortion in the literature of psychological economics is identified, and a general model of motivated beliefs which brings these various cognitive technologies together and shows how they relate is proposed

Kotoutumiskoulutukseen osallistuneiden ohjautuminen, palvelupolut ja työllistyminen

Arvioimme vuosina 2005–2020 Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten työnhakijoiden ohjautumista kotoutumista edistävien työvoimapalvelujen piirin. Tarkastelemme kotoutumissuunnitelman laadintaa sekä työvoimakoulutuksena toteutettavaa kotoutumiskoulutusta. Lisäksi tarkastelemme kotoutumiskoulutuksen aikaisia ja jälkeisiä palvelupolkuja, ja maahanmuuttajatyönhakijoiden käyttämien palvelujen rakenteen kehittymistä 2000-luvulla. Tarkastelemme myös kotoutumista edistävien työvoimapalvelujen piirissä olevien työnhakijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Kotoutumissuunnitelman saaneiden ja kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden osuus maahanmuuttajatyönhakijoista on kasvanut tarkasteluajanjaksolla. Ohjautuminen palveluihin ensimmäisten työnhakukuukausien aikana on hidastunut, ja sekä suunnitelmien laatiminen että koulutuksen aloittaminen on siirtynyt myöhemmäksi. Suunnitelman laadinnan jälkeinen koulutukseen ohjautuminen on kuitenkin tehostunut. Maahanmuuttajien palvelupolut koostuvat lähinnä kotoutumiskoulutuksesta, työttömyysetuudella tuetusta omaehtoisesta opiskelusta sekä valmennuksista, kokeiluista ja harjoitteluista. Työelämää lähellä oleviin palveluihin, kuten palkkatukeen ja ammatilliseen työvoimakoulutukseen osallistuminen yleistyy palvelupolun edetessä, mutta näihin palveluihin osallistutaan silti harvoin. Viisi vuotta kotoutumissuunnitelman laadinnan jälkeen kolmasosa on työsuhteessa, kolmasosa työvoiman ulkopuolella ja kolmasosa edelleen työnhakijana tai työvoimapalveluissa

Työpolitiikka ja työllisyysaste : tutkimukseen perustuvia johtopäätöksiä

Tässä raportissa luodaan katsaus ulkomaiseen ja kotimaiseen kirjallisuuteen työpolitiikan työllisyysvaikutuksista ja muotoillaan politiikkajohtopäätöksiä tämän tutkimustiedon perusteella. Tarkasteltavat politiikka-alueet ovat aktiivinen työvoimapolitiikka, työttömyysturvajärjestelmä, työkyvyttömyyteen ja osatyökyvyttömyyteen liittyvät etuusjärjestelmät ja työn verotus. Aktiivisen työvoimapolitiikan, työn verotuksen ja työttömyysturvan osalta tukeudutaan kansainvälisiin meta-analyyseihin ja katsauksiin, joita täydennetään tuoreimmalla ulkomaisella ja kotimaisella tutkimuksella. Työkyvyttömyyteen ja osatyökyvyttömyyteen liittyvien etuusjärjestelmien osalta pääpaino on pohjoismaisissa arviointitutkimuksissa. Kaikkien osioiden kohdalla kiinnitetään erityistä huomiota tutkimusten laatuun, tulosten uskottavuuteen ja soveltuvuuteen Suomeen. Työpolitiikan toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia käsitellään aiempaan kirjallisuuteen nähden laajasti. Katsauksen mukaan työpolitiikalla voidaan vaikuttaa työllisyyteen, mutta sen vaikutukset ovat rajalliset. Käsiteltyjä osa-alueita koskevien yksityiskohtaisten politiikkajohtopäätösten lisäksi esitämme yleisiä johtopäätöksiä. Näihin liittyviä läpileikkaavia teemoja ovat toimenpiteiden sivuvaikutukset, keskinäinen vaihtoehtoisuus, kohdentaminen, suhdanneriippuvaisuus, osa-aikaisten ratkaisujen hyödyntäminen, kustannusvaikuttavuus ja monialaisuus.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Ammatillisen työvoimakoulutuksen toimivuuden ja vaikutusten arviointi

Tutkimuksessa on selvitetty monipuolisesti ammatillisen työvoimakoulutuksen toimivuutta ja vaikuttavuutta sekä mahdollisia kehitystarpeita. Analyyseissa on hyödynnetty työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja sekä haastatteluja ja kyselyjä. Kyselyt kohdennettiin työvoimakoulutuksen asiakkaille, työnantajille, palveluntuottajille sekä TE-hallinnon edustajille. Ammatillinen työvoimakoulutus nostaa siihen osallistuneiden työllisyyttä keskimäärin 5–10 prosenttiyksikköä ja keskimääräisiä vuosittaisia palkkatuloja noin 2 500 euroa tarkasteluajankohdasta ja kohderyhmästä riippuen. Pidempikestoisilla koulutuksilla on suuremmat työllisyys- ja tulovaikutukset kuin lyhytkestoisimmilla koulutuksilla. Ammatillisen työvoimakoulutuksen hankintamenetelmät ja järjestämisprosessit arvioitiin kyselyissä pääosin toimiviksi, ja koulutukset saivat hyvät kokonaisarvosanat. Ammatillisen työvoimakoulutuksen kehitystarpeet liittyvät asiakasohjaukseen, kohdentumiseen ja resursseihin. Resurssien lisäämisen tarve ei liity pelkästään koulutuksien tarjontaan, vaan myös koulutuksiin ohjaamiseen. Työvoimakoulutuksia on joillain alueilla tarjolla kysyntää vähemmän, mutta kaikki TE-toimistojen asiakkaat eivät tunne koulutuksia riittävästi. Osa asiakkaista tarvitsee tukea työvoimakoulutuksiin hakeutumiseen, koulutushakemuksen laatimiseen sekä siirtymässä koulutuksesta työelämään.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu työllistymisen ja jatkuvan oppimisen väylänä

Tutkimuksessa arvioitiin työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun (OMO) toimivuutta prosessina, kuinka hyvin se täyttää tehtävänsä, tuoko se lisäarvoa osaamisen kehittämisen ekosysteemissä ja onko se tarkoituksenmukainen osa työvoima- ja koulutuspalvelujärjestelmää. Tutkimuksessa keskityttiin asiakas- ja prosessinäkökulmaan. Tilastoanalyysin kohteena olivat OMOlla vuosina 2010–2021 opiskelleet, joita verrattiin ammatilliseen työvoimakoulutuksessa ja opintotuella opiskelleisiin. Lisäksi toteutettiin asiantuntijoiden, sidosryhmien sekä OMOlla opiskelleiden haastatteluja ja TE-toimistojen asiantuntijoille sekä OMOlla opiskelleille asiakkaille kohdennetut kyselyt. Tutkimuksessa havaittiin, että OMO lisää työttömien opiskelua ja siihen osallistuneiden työllisyyttä. OMO syrjäyttää opiskelua opintotuella. OMO-opinnot suuntautuvat aloille, joilla työllistytään hyvin. Asiakkaiden näkökulmasta OMO on toimiva instrumentti. Tutkimuksen perusteella OMO näyttäytyy toimivana instrumenttina tuloksellisuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta. OMOn rooli osana palvelu- ja etuusjärjestelmän kokonaisuutta on epäselvä. OMOn toimeenpanossa on eroja alueiden välillä, sillä päätöksenteossa korostuvat päätöksiä tekevien asiantuntemus ja harkintavallan käyttö. OMOn kaltaisten etuuksien hyödyntämisessä on tärkeää varmistaa tulevien järjestäjien osaaminen TE-palveluiden siirtyessä kuntien vastuulle. Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle

Tässä raportissa arvioidaan työttömyydestä syntyvien suorien kustannusten, kuten työttömyysturvan, työvoimapalvelujen ja työllistämistoimenpiteiden, lisäksi epäsuoria kustannuksia, kuten verotulojen menetystä, sosiaali- ja terveyspalvelumenoja sekä työttömien tulonmenetystä. Koko kansantalouden tasolla arvioituna työttömyyden laajat kustannukset vuonna 2016 olivat 10,8 miljardia euroa. Työttömyysturvan ja työvoimapalvelujen osuus näistä kustannuksista oli 5,6 miljardia euroa. Työttömien arvioitu osuus toimeentulotuesta ja asumistuesta oli 1,1 miljardia. Verotulojen ja työttömyysvakuutusmaksujen menetys oli 4,1 miljardia. Yksilötasolla työttömyyden kustannuksia arvioidaan simuloimalla SISU-mallilla muutoksia tulonsiirroissa ja veroissa tilanteessa, jossa työtön työllistyy työttömyytensä keston ajaksi. Laskelmien mukaan keskimääräisen työttömän saamat tulonsiirrot ovat noin 6 000 euroa hänen maksamiaan veroja suuremmat vuositasolla. Työttömyys- ja työllisyystilanteiden nettoverojen erotus on reilut 12 000 euroa. Keskeisimpiä mikrosimulointilaskentojen perusteella tehtyjä havaintoja kuitenkin on, että työttömyyden kustannukset ja työllistymisen hyödyt ovat varsin eri suuruiset eri työttömien ryhmissä. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden hyötyjä ja kustannuksia arvioitaessa havaitaan, että palkkatuen kustannukset julkisella ja yksityisellä sektorilla ovat samantasoiset, mutta työllistäminen palkkatuella julkiselle sektorille näyttää johtavan ainoastaan lyhytaikaiseen työllistymiseen eikä näytä vaikuttavan lainkaan tuloihin. Työllistäminen palkkatuella yksityiselle sektorille puolestaan näyttää myönteisesti vaikuttavan sekä tuloihin että työllistymiseen myös työllistämistoimenpiteen jälkeen. Sen sijaan työharjoittelulla ja työelämävalmennuksella sekä valmentavalla koulutuksella ei näytä olevan juurikaan vaikutusta työllistymiseen tai tuloihin. Oppisopimuskoulutuksilla on selkeä myönteinen vaikutus sekä työllistymiseen ja tuloihin. Starttirahaa saavat työttömät todennäköisesti työllistyvät, mutta heidän tulonsa ovat vertailuryhmää alhaisemmat. Pitkäaikaistyöttömille tarkoitetut palkkatuet ovat kalliita, eivätkä näytä juuri lisäävän pitkäaikaistyöttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Ammatilliset koulutukset ovat kalliita, mutta näyttävät johtavan parempaan työllisyyteen ja korkeampiin tuloihin 1-2 vuoden kuluessa koulutuksen alusta

Motivated prospects of upward mobility

The prospect of upward mobility (POUM) hypothesis conjectures that the reason why the poor do not expropriate the rich and sometimes seem to vote against their self-interest is that they expect to move upward in the income ladder and fear that the higher redistribution may negatively affect them in the future. This thesis explicitly models the beliefs agents have about their future income and studies how and when these beliefs can be overly optimistic resulting in low redistribution. The model of motivated prospects of upward mobility is built on a model proposed by Minozzi (2013) and differs from it in that this work adopts a cognitive technology of belief distortion from Bénabou and Tirole (2002). In the model, agents collectively choose a linear tax rate under uncertainty about their exogenous future incomes. In addition to the utility from consumption, agents derive utility from the anticipation of their future consumption. This incentivizes them to distort their beliefs. Given the technology for belief distortion, the motivated prospects of upward mobility emerge endogenously as a result of agents' choices between anticipation and consumption. When belief formation and voting are strategic, the poor will form overly optimistic beliefs and vote for low taxes if the value of anticipation is high enough and if their optimism does not cause too drastic a change in tax policy. If belief formation and voting are non-strategic, the poor will always indulge in optimism and may even vote against their own best interest. A striking result is that if the incomes of the rich increase as the transfers to the poor stagnate, the poor may demand less redistribution. That is, contrary to the classic benchmark model of Meltzer and Richard (1981), an increase in inequality does not necessarily lead to an increase in demand for redistribution. It is also shown, how Minozzi's (2013) model is a special case of fully naive inference and that Minozzi's results are not robust to Bayesian rational agents. Lastly, a dichotomy between naive and sophisticated cognitive technologies for endogenous belief distortion in the literature of psychological economics is identified, and a general model of motivated beliefs which brings these various cognitive technologies together and shows how they relate is proposed

Alueiden välinen työssäkäynti ja työperäinen monipaikkainen asuminen Suomessa:merkitykselliset vai marginaaliset virrat?

Tiivistelmä Työperäisen monipaikkaisuuden on huomattu yleistyvän samalla, kun työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, etätyöskentely lisääntyy ja työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenevät. Yksinkertaisimmillaan monipaikkaisuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on useampi kuin yksi asuin- tai oleskelupaikka. Tässä tutkimuksessa keskitytään työperäiseen monipaikkaisuuteen, jolla on arvioitu olevan vaikutuksia työvoiman saatavuuteen, työmatkustamisen määrään ja kustannuksiin sekä työmatkustamisesta aiheutuviin päästöihin ja siihen kuluvaan aikaan. Monipaikkaisuus on kuitenkin pitkälti virallisen tilastoinnin tavoittamattomissa. Tutkimuksen tavoitteena on syventää työssäkäyntitilastointiin perustuvaa käsitystä työssäkäynnin maantieteellisestä rakenteesta erityisesti alueiden välisen työssäkäynnin ja työperäisen monipaikkaisen asumisen näkökulmasta sekä arvioida, kuinka laaja ilmiö monipaikkainen työssäkäynti on Suomessa. Paikkatietoanalyyttinen tutkimus perustuu Suomen Ympäristökeskuksen tilastoruutupohjaisen (250×250m) yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) työmatkatietoihin, eli asuin- ja työpaikkojen sijainteihin ja niiden välisiin etäisyyksiin. Tämä mahdollistaa työssäkäynnin maantieteellisten rakenteiden tutkimisen tilastollisiin analyyseihin verrattuna tarkemmilla mittakaavoilla ja hallinnollisten aluerajausten lisäksi myös toiminnallisia alueluokituksia käyttäen. Tutkimus tunnistaa alueelliseen ja paikalliseen työssäkäyntiin, alueiden väliseen pendelöintiin sekä pitkän matkan työssäkäyntiin eli potentiaaliseen työperäiseen monipaikkaisuuteen kytkeytyviä rakenteita. Työssäkäyntietäisyyksiä tarkastellaan kaupunki-maaseutuluokituksen pohjalta ja kuntien työssäkäyntivirtojen verkostokeskeisyyttä tarkastellaan verkostometriikan avulla.Abstract Work-related residential multi-locality is becoming more common, while forms of work and working conditions are diversifying, the share of teleworking is increasing and the time and place dependency of work is weakening. In simple form, multi-locality refers to residence or staying in more than one place. This study focuses on work-based multi-locality which has been considered affecting the availability of workforce, commuting patterns, traffic emissions and time spent travelling. However, work-related residential multi-locality is not recognised by official statistics. The study aims to deepen the understanding of the spatial structures of commuting at different distances, especially at the inter-regional scale, in Finland. Again, the aim is to analyse the spatial patterns and volume of work-related residential multi-locality. The analyses are based on the geographic information systems/science (GIS) and the gridbased (250 × 250m) commuting data of Finnish monitoring system of spatial structure and urban form (YKR). The study identifies structures related to regional and local commuting, inter-regional commuting and potentially work-related residential multi-locality i.e. distance to work exceeds typically acceptable commuting distances. The study applies network metrics to evaluate network-centricity of municipalities in relation to commuting flows

Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö

Tiivistelmä Tutkimuksessa kartoitettiin alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden nykytilaa ja laajuutta eri näkökulmista ja erilaisten aluetyyppien kautta. Erityisesti tarkasteltiin työhön liittyvää sekä yksilöiden, työpaikkojen ja alueiden ominaisuuksia, jotka vaikuttavat liikkuvuuteen ja liikkuvuusmuotovalintoihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin jo käytössä olevia sekä mahdollisia keinoja edistää työvoiman ja työn liikkuvuutta työmarkkinoiden kohtaannon parantamiseksi. Tulosten perusteella muuttoliike on vilkasta ja keskittävää ja suurin osa muuttoliikkeestä liittyy työvoiman alueelliseen liikkuvuuteen. Muuttoliike on kuitenkin vain osa työvoiman alueellisesta liikkuvuudesta, sillä työpaikan alueen vaihtuminen eli työn alueellinen liikkuvuus on selvästi yleisempää kuin työllisten muuttaminen. Pendelöinnissä ja sen suuntautumisessa havaittiin selvä muutos. Vaikka pendelöinti suuntautuu edelleen yleisemmin keskuksia kohti, ovat vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat kasvaneet keskuksiin suuntautuvia työmatkoja nopeammin 2010-luvulla. Tutkimus ei paljastanut työvoiman alueellisessa liikkuvuudessa ilmiselviä pullonkauloja, joita voitaisiin hoitaa yleisillä liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävillä toimilla. Alueellisten työmarkkinoiden viimeaikainen kehitys viittaa siihen, että alueellinen kohtaanto ei olisi ensisijainen ongelma Suomen työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden kohtaanto on heikentynyt eniten alueilla, joille työvoiman liikkuvuus suuntautuu. Työttömien liikkuvuutta edistävien toimenpiteiden vaikuttavuutta tulisi kuitenkin tutkia koeasetelmien avulla, sillä niistä tiedetään vähän. Monipaikkaisuuden analysointi antaa tarkemman kuvan väestön ja taloudellisen toiminnan sijoittumisesta kuin yhteen viralliseen asuinpaikkaan perustuvat tilastot. Monipaikkaisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen, eikä sitä voida seurata nykyisillä tilastoilla. Monipaikkaisuudesta tarvitaankin täydentävää tiedonkeruuta säännöllisillä kyselyillä ja tilastointia kehittämällä. Tässä voidaan hyödyntää soveltuvin osin jo toteutettuja barometrejä. Entistä tarkempi kuva sekä ihmisten työmatkoista että todellisesta monipaikkaisuudesta saataisiin yhdistämällä eri viranomaisten tuottamia paikkatietopohjaisia rekisteritietoja mobiilipaikannusdataan. Alueiden kehittämisen näkökulmasta monipaikkaisuus on vähän hyödynnetty resurssi. Yhteen kotikuntaan pohjautuvat palvelumallit ovat tehottomia muuttuvan alue- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta, koska palvelujen suunnittelua ja tuotantoa eivät tällöin ohjaa alueiden todelliset käyttäjämäärät. Monipaikkaisuuden hyödyntämistä alueiden kehittämisessä tulee edistää eri hallinnonalojen yhteistyönä.Referat Forskningen kartlade nuläget och bredden hos den regionala rörligheten och multilokaliteten ur olika synvinklar och med hänsyn till olika regiontyper. Temat granskades särskilt med hänsyn till arbetsrelaterade egenskaper samt individernas, arbetsplatsernas och regionernas egenskaper som påverkar rörlighet och val gällande former för rörlighet. Dessutom utredde forskningsprojektet nuvarande och möjliga framtida sätt att främja rörlighet hos arbete och arbetskraft för att förbättra matchningen på arbetsmarknaden. Resultaten tyder på att flyttningsrörelsen är livlig och leder till koncentration, och att den oftast är kopplad till arbetskraftens regionala rörlighet. Flyttningsrörelsen innefattar dock bara en del av arbetskraftens regionala rörlighet, eftersom det är betydligt vanligare att arbetsplatsen flyttar till en annan region (dvs. arbetets regionala rörlighet) än att de arbetande flyttar. En tydlig förändring i pendlandet och dess inriktning urskildes. Även om pendlandet fortfarande oftast generellt riktar sig mot centra har arbetsresorna i den motsatta riktningen vuxit snabbare än arbetsresorna till centralorter under 2010-talet. Forskningen avslöjade inga uppenbara flaskhalsar beträffande regional rörlighet för arbetskraften, vilka man kunde lösa genom allmänna åtgärder för att främja rörlighet. Den senaste utvecklingen på de regionala arbetsmarknaderna tyder på att regional matchning inte är ett huvudsakligt problem på Finlands arbetsmarknad. Matchningen på arbetsmarknaden har försvagats mest inom de regioner dit arbetskraftens strömmar riktas. Genom att analysera multilokalitet får man en noggrannare bild av befolkningens och den ekonomiska aktivitetens lokalisering jämfört med den bild som ges av statistik baserad på en officiell bosättningsort. Multilokalitet är ett mångfacetterat fenomen som inte kan följas upp genom nuvarande statistik. Därför krävs det kompletterande datainsamling om multilokalitet genom regelbundna enkäter och genom att utveckla statistikföring. En ännu noggrannare bild av både arbetsfärder och faktisk multilokalitet skulle kunna skapas genom att kombinera geoinformationsbaserade registerdata producerade av olika myndigheter med mobilpositioneringsdata. Multilokalitet är en föga använd resurs för regional utveckling. Servicemodeller baserade på monolokalitet är ineffektiva ur de föränderliga regionala och samhälleliga strukturernas perspektiv, eftersom planeringen och produktionen av tjänster då inte styrs av regionernas egentliga användarantal.Abstract The study examined the current status and extent of regional mobility and multilocality, with special attention on work-related qualities of individuals, jobs and regions that have a bearing on mobility and the choice of mobility options. The study also examined existing and potential future ways of promoting the mobility of both labour and work to improve mismatch problems in the labour market. The results suggest that migration is lively and conducive to regional centralisation, and that most of it stems from regional mobility of the workforce. Migration is only one aspect of the regional mobility of the workforce, however, because changes in job location are clearly more common than migration of the working population. A clear change was observed in commuting and its directions. Although commuting still tends to cluster around centres, commuting away from the centre have grown more rapidly than commuting in the opposite direction in the 2010s. The study did not reveal any obvious bottlenecks in the regional mobility of labour that might be solved by means aiming at a general increase in mobility. Recent developments of regional labour markets imply that regional mismatch between supply and demand is not the primary problem of the Finnish labour market. The mismatch has increased most in areas where the workforce is migrating. The effectiveness of measures to promote mobility of the unemployed should nevertheless be studied with experimental setups, because there is little information about them at the moment. An analysis of multilocality yields a clearer picture of the sitedness of the population and of economic activity than statistics based on official residences. Multilocality is a complex phenomenon that does not lend itself to analysis using existing statistics. Information about multilocality needs to be complemented with regular surveys and by developing statistics. An even clearer picture of commuting and actual multilocality could be produced by combining official geographical information registers with mobile positioning data. From the perspective of regional development, multilocality is an underused resource. Monolocal service models (based on the notion of a single official place of residence) are ineffective in a situation of evolving social and regional structures, because the planning and provision of services is not governed by actual number of users in specific regions