Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje

Luonnonsuojelulaissa luetellaan yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä: jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, dyynit, katajakedot, lehdesniityt ja maisemapuut. Ympäristöministeriön toimeksiannosta käynnistettiin vuonna 1998 luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointi, jota koordinoi Suomen ympäristökeskus. Tavoitteena on selvittää kuinka paljon, millä alueilla ja missä tilassa luontotyypit maassamme nykyisin ovat, sekä kerätä tarvittava tieto suojelupäätöksien pohjaksi. Tässä ohjeessa kuvataan kutakin luontotyyppiä: mm. luontotyypin levinneisyys, sijainti, yleiskuvaus, kasvillisuus ja luonnehtijalajisto. Luontotyyppien inventoijille annetaan yleiset inventointi- ja rajausohjeet. Lisäksi annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mitä tietoa kohteilta kerätään maastolomakkeille: mm. kohteen ominaispiirteistä, kuten kasvillisuudesta, puustosta, eliölajistosta, luonnontilaisuudesta sekä mahdollisesta hoitotarpeesta

Livsmiljöprogrammet Helmi 2021–2030 : Statsrådets principbeslut

Huvudsyftet med livmiljöprogrammet Helmi är att stärka den biologiska mångfalden i Finland och förbättra livsmiljöernas tillstånd genom att skydda och restaurera myrar samt återställa och vårda fågelvatten, vårdbiotoper och skogliga livsmiljöer samt småvatten och strandmiljöer. Syftet är även att främja ekosystemtjänster, vattenskydd och kolupptaget samt anpassningen till klimatförändringen. Nästan hälften av naturtyperna och 12 procent av arterna i Finland är hotade. Den främsta orsaken är att livsmiljöerna minskar och deras kvalitet försämras. Helmi-programmet är en viktig åtgärdshelhet i arbetet med att stoppa förlusten av den biologiska mångfalden i Finland. Programmets genomförande baserar sig på markägarnas frivillighet. I Helmi-programmet fastställs kvantitativa och kvalitativa mål fram till 2030 för att återställa och vårda livsmiljöer både inom och utanför skyddsområdena. Programmet genomförs genom 40 åtgärder, till vilka också hör åtgärder angående kommunikation och stärkandet av kunskapsunderlaget. Dessutom följer man upp programmets framsteg och effekt. Miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet svarar för genomförandet av åtgärderna. De beräknade kostnaderna för Helmi-programmet för hela programperioden är cirka 423 miljoner euro. Programmet förbinder sig också till fortsättningen av METSO-programmet till 2026–2030, vilket beräknas kosta 332 miljoner euro

Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030 : Valtioneuvoston periaatepäätös

Helmi-ohjelman päätavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä pienvesiä ja rantaluontoa. Tavoitteena on myös edistää ekosysteemipalveluja, vesiensuojelua ja hiilensidontaa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista. Suomen luontotyypeistä lähes puolet ja lajeista 12 % on uhanalaisia. Suurin syy uhanalaistumiseen on elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Helmi-ohjelma on keskeinen toimenpidekokonaisuus Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisessä. Ohjelman toteutus perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Helmi-ohjelmassa asetetaan vuoteen 2030 ulottuvat määrälliset ja laadulliset tavoitteet elinympäristöjen kunnostukselle ja hoidolle sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ohjelma toteutetaan 40 toimenpiteellä, joihin kuuluu myös viestintään ja tietopohjan vahvistamiseen liittyviä toimia. Lisäksi seurataan ohjelman edistymistä ja vaikuttavuutta. Toimenpiteiden toteuttamisesta ovat vastuussa ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Helmi-ohjelman arvioidut kustannukset koko ohjelmakaudelle ovat noin 423 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi ohjelmassa sitoudutaan METSO-ohjelman jatkamiseen 2026–2030, minkä kustannuksiksi arvioidaan 332 miljoonaa euro

A visual landscape in the monitoring of the agri-environmental programme

Maatalouden ympäristöohjelman vaikuttavuuden seuranta (MYTVAS) -projektin osahankkeessa Visuaalinen maisema tutkimuksen perusmateriaaliksi valokuvattiin kesällä 1996 kymmenen tutkimusalueen otos eri puolilta Suomea. Aineistosta valittiin panoraamakuvia, joita muokattiin sekä maatalouden ympäristötukiohjelman erilaisilla perus- ja erityistuen toimenpiteillä että yhteiskunnallisilla muutostekijöillä. Kuvien muokkaus tehtiin Joensuun yliopistossa, joka myös vastasi käsitellyn kuva-aineiston arvottamisesta haastattelututkimuksen avulla. Suhtautuminen maatalouden ympäristöohjelman mukaisten toimenpiteiden vaikutuksiin maisemassa oli positiivista. Hoidettuja suojakaistoja pidettiin yleensä hoitamattomia suojakaistoja miellyttävämpinä. Suojakaistojen tärkeimpänä vaikutuksena pidettiin veden laadun paranemista vesistöissä. Viljelijöiden mielipiteet suaojakaistojen toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmästä vaikutuksesta, rikkakasvien lisääntyminen ja viljelyalan pieneneminen, poikkesivat selvästi muiden haastateltujen mielipiteistä. Maatalouden ympäristötukiohjelmasta maisemanhoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen ei yleisesti tiedetty kuuluvan perustuen piiriin, kun taas erityistukimuotoihin kuuluvien vesiensuojelutoimien uskottiin olevan perustuen ehtoja. Tutkimuksen mukaan kaunein maisema oli valokuva maaseutumaisemasta, johon oli muokattu suojavyöhyke; kuvassa oli ennestään nähtävissä vesistöä ja maaston korkeuseroa. Maisemaa, johon oli muokattu yhteiskunnallisia muutosvisioita pidettiin keskimäärin vähemmän kauniina. Haastateltujen mielestä merkittävimpiä maaseutumaisemaa muuttavia tekijöitä Suomessa ovat peltojen metsitys ja hoitamattomuus.The Visual Landscape is a subproject of the Monitoring the Finnish Agri-Environmental Programme (MYTVAS). The basic material was photographed in ten different areas across Finland in summer 1996. A selection of the panorama photos was edited taking into account the practices of the Finnish Agri-Environmental Programme (FAEP) and societal change factors. The editing was done at the University of Joensuu, which also evaluated the photos on the basis of an interview survey. The interviewees approved of the effects of the FAEP measures on the landscape. They found the maintained buffer strips more pleasing than those not taken care of and considered that they improved the quality of watercourses. The opinions of farmers on the second and third most important effects on the landscape, i.e., an increase in weeds and a decrease in cultivated land, differed clearly from those of the other interviewees. According to the survey the most beautiful photo was the one of a rural landscape, which included digitally edited buffer zone with watercourses and distinctive relative differences in altitude in the background. Most interviewees did not know that landscape maintenance and the promotion of biodiversity were included in the General Agricultural Environment Protection Scheme (GAEPS): the water protection measures of the Supplementary Protection Scheme (SPS) were, however believed to be included in the scheme. The landscape digitally edited to accord with the visions societal change was, on the whole, considered less beautiful. According to the analysis of the survey, of forestation and a failure to look after fields are the most important factors changing landscapes in Finland.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

Muuttuvan maaseutumaiseman arvostus

vokKirjasto Aj-

Measuring biodiversity at ecosystem level in an agricultural landscape

vokReija Hietala-Koiv