Luonnonsuojelulaissa luetellaan yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä: jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, dyynit, katajakedot, lehdesniityt ja maisemapuut.
Ympäristöministeriön toimeksiannosta käynnistettiin vuonna 1998 luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointi, jota koordinoi Suomen ympäristökeskus. Tavoitteena on selvittää kuinka paljon, millä alueilla ja missä tilassa luontotyypit maassamme nykyisin ovat, sekä kerätä tarvittava tieto suojelupäätöksien pohjaksi.
Tässä ohjeessa kuvataan kutakin luontotyyppiä: mm. luontotyypin levinneisyys, sijainti, yleiskuvaus, kasvillisuus ja luonnehtijalajisto. Luontotyyppien inventoijille annetaan yleiset inventointi- ja rajausohjeet. Lisäksi annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mitä tietoa kohteilta kerätään maastolomakkeille: mm. kohteen ominaispiirteistä, kuten kasvillisuudesta, puustosta, eliölajistosta, luonnontilaisuudesta sekä mahdollisesta hoitotarpeesta
