Lääkehoidon osaamisen kehittyminen Sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen -koulutuksessa

Artikkelissa kuvataan sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen koulutuksessa vuonna 2016 olleiden opiskelijoiden (n=20) lääkehoidon osaamisen kehittymistä opintojen aikana. Opiskelijat kirjoittivat opintojen lopussa esseen otsikolla ”Oman osaamisen kehittyminen”. Aineiston analyysissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia ja abdutiivista päättelyä. Lääkehoidon osaaminen kehittyi opiskelun aikana tiedon lisääntymisen ja ymmärtämisen kautta soveltamiseen, analysointiin ja tiedon synteesiin

Haavahoidon erikoistumiskoulutuksella asiantuntijuuteen

Erikoistumiskoulutus on uusi koulutusmuoto, joka edellyttää ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyötä koulutuksen suunnittelussa, toteutuksessa sekä arvioinnissa. Haavahoidon erikoistumiskoulutus on 30 opintopisteen kokonaisuus, joka toteutetaan monimuoto-opiskeluna. Opiskelijalähtöisyys ja näyttöön perustuvuus ovat keskeisiä periaatteita koulutuksessa. Tarkoituksena on, että opiskelija pystyy opintojen avulla kehittämään oman työyhteisönsä haavahoitoa. Haavahoidon erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on laaja-alainen haavahoidon erikoisosaaminen. Koulutuksen jälkeen opiskelijalla on valmiudet toimia haavahoidon asiantuntijana. Asiantuntijuuden kehittyminen vaatii pitkää kokemusta sekä tietoista, tavoitteellista ja reflektiivistä toimintaa vuorovaikutuksessa muiden asiantuntijoiden kanssa

Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden palveluiden toteutuminen – työntekijöiden ja johtavien viranhaltijoiden haastattelututkimus

Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata, miten paljon palveluja käyttävien asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutuivat erään peruspalvelukuntayhtymän työntekijöiden ja johtavien viranhaltioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää paljon palveluja käyttävien asiakkaiden palveluja. Tutkimuksen tiedonantajina (n=14) olivat yksitoista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista ja kolme johtavassa asemassa olevaa henkilöä. Aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluilla (n=4), joissa teemoina olivat Terveyshyötymallin osa-alueet. Keskustelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Asiakkaan omahoitoon sitoutumisen tukeminen koettiin tärkeäksi ja siihen pyrittiin tekemällä yhdessä hoito- ja palvelusuunnitelma. Hoitosuunnitelma koettiin myös tärkeäksi hoitopäätösten tueksi. Tärkeänä päätöksenteon tukena terveydenhuollon työntekijät pitivät lääkärin konsultaatiota ja sosiaalihuollossa lainsäädäntöä. Palveluiden koordinointi ja yhteistyö eri sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreiden, myös yksityisten ja kolmannen sektorin kesken, kaipaa kehittämistä. Tietotekniikasta oli hyötyä esimerkiksi hoitopäätöksiä tehtäessä, mutta tietojärjestelmien yhteensopimattomuus ja tietoturva koettiin asiakkaiden palveluiden ja hoidon esteeksi. Paljon palveluja käyttävien asiakkaiden palveluiden koordinoinnissa tulee kehittää palvelunohjausta

Incidence and predictive factors of spinal cord stimulation treatment after lumbar spine surgery

Introduction: Spinal cord stimulation (SCS) is recommended for the treatment of postsurgical chronic back and leg pain refractory to other treatments. We wanted to estimate the incidence and predictive factors of SCS treatment in our lumbar surgery cohort. Patients and methods: Three questionnaires (a self-made questionnaire, the Oswestry Low Back Pain Disability Questionnaire, and the Beck Depression Inventory) were sent to patients aged 18-65 years with no contraindications for the use of SCS, and who had undergone non-traumatic lumbar spine surgery in the Oulu University Hospital between June 2005 and May 2008. Patients who had a daily pain intensity of >= 5/10 with predominant radicular component were interviewed by telephone. Results: After exclusions, 814 patients remained in this cohort. Of those, 21 patients had received SCS by the end of June 2015. Fifteen (71%) of these received benefit and continued with the treatment. Complications were rare. The number of patients who replied to the postal survey were 537 (66%). Eleven of them had undergone SCS treatment after their reply. Features predicting SCS implantation were daily or continuous pain, higher intensities of pain with predominant radicular pain, more severe pain-related functional disability, a higher prevalence of depressive symptoms, and reduced benefit from pain medication. The mean waiting time was 65 months (26-93 months). One hundred patients were interviewed by telephone. Fourteen seemed to be potential SCS candidates. From the eleven patients who underwent SCS after responding to the survey, two were classified as potential candidates in the phone interview, while nine were other patients. Twelve patients are still waiting for treatment to commence. Conclusion: In our region, the SCS treatment is used only for very serious pain conditions. Waiting time is too long and it may be the reason why this treatment option is not offered to all candidates.Peer reviewe

Depressive symptoms are associated with poor outcome for lumbar spine surgery

Peer reviewe

Miten henkilöt, joilla on kohonnut tyypin 2 diabeteksen riski kuvaavat elintapamuutostan ja painonhallintaansa?

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöiden painonhallintaan liittyvän elintapamuutosvaiheen kehittymistä ravitsemusterapeutin kuuden kuukauden ryhmäohjauksen aikana. Lisäksi selvitettiin heidän kuvauksiaan painonhallintatilanteista ohjausprosessin alussa ja lopussa. Tutkimuksessa selvitettiin myös painonhallintakuvaukset niillä, joiden elintapamuutos oli edistynyt, pysynyt ennallaan ja taantunut. Tutkimukseen osallistui 74 tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöä. Tutkimusaineisto kerättiin ensimmäisen ja viimeisen ryhmäohjaustilanteen videonauhoilta, joissa tutkittavat kuvasivat painonhallinnantilannettaan kuvakorttien avulla. Noin puolet henkilöistä eteni muutosprosessissa puolen vuoden aikana. Toiminta muuttui miettimisestä konkreettiseksi toiminnaksi, kuten liikunnan lisäämiseksi ja ruokailutottumusten muutoksiksi. Konkreettiset elintapamuutokset, tavoitteiden asettaminen ja voimavarat, toivon säilyminen ja positiivisuus olivat ominaisia elintapamuutoksen tehneille. Näitä olisikin tärkeää korostaa myös elintapaohjauksessa

Little evidence of range size conservatism in freshwater plants across two continents

Aim: Range size conservatism suggests that closely-related species maintain geographic ranges of similar extent. However, consensus regarding this suggestion has not been reached. To shed more light on this phenomenon, we studied freshwater plant range size conservatism, range overlap and environmental niche conservatism using congeneric species comparison in two continents. In addition, we investigated whether a phylogenetic signal is found in the range sizes of aquatic plants. Location: Europe and North America. Taxon: Freshwater plants. Methods: Across spatial resolutions (50 km2, 100 km2 and 200 km2), we applied Spearman correlations among 347 and 730 pairs of congeneric species in Europe and North America, respectively, and 63 pairs shared between them. In addition, Spearman correlations were used to evaluate how the degree of spatial overlap influences range sizes and which environmental variables explain variation in range sizes. Brownian evolutionary model was used to assess the phylogenetic signal in species range sizes. Results: We found no evidence of range size conservatism across spatial resolutions for any species and species shared between the continents. In addition, range sizes of more closely related species did not overlap geographically more than those of distantly related ones and no support for environmental niche conservatism was evidenced. Main conclusions: We found that aquatic plants show no range size conservatism in the Northern Hemisphere. This means that it is challenging to define different range sizes of freshwater plants through species traits. Furthermore, we are unable to predict unknown distributions of extant aquatic plant species based on known distributional attributes of closely related species. However, our findings suggest that the interpretations of previous investigations on the range sizes of aquatic plants remain valid due to lack of range size conservatism. These practical implications encourage studying range size conservatism across realms and regions, especially for understudied organismal groups

Matrix metalloproteinase 9 inhibits the motility of highly aggressive HSC-3 oral squamous cell carcinoma cells

Pro-tumorigenic activities of matrix metalloproteinase (MMP) 9 have been linked to many cancers, but recently the tumour-suppressing role of MMP9 has also been elucidated. The multifaceted evidence on this subject prompted us to examine the role of MMP9 in the behaviour of oral tongue squamous cell carcinoma (OTSCC) cells. We used gelatinase-specific inhibitor, CTT2, and short hairpin (sh) RNA gene silencing to study the effects of MMP9 on proliferation, motility and invasion of an aggressive OTSCC cell line, HSC-3. We found that the migration and invasion of HSC-3 cells were increased by CTT2 and shRNA silencing of MMP9. Proliferation, in turn, was decreased by MMP9 inhibition. Furthermore, arresten-overexpressing HSC-3 cells expressed increased levels of MMP9, but exhibited decreased motility compared with controls. Interestingly, these cells restored their migratory capabilities by CTT2 inhibition of MMP9. Hence, although higher MMP9 expression could give rise to an increased tumour growth in vivo due to increased proliferation, in some circumstances, it may participate in yet unidentified molecular mechanisms that reduce the cell movement in OTSCC.Peer reviewe

Acknowledging geodiversity in safeguarding biodiversity and human health

Our existence on Earth is founded on a vital nature, which supports human physical and mental health. However, nature is often depicted only through biodiversity, whereas geodiversity—the diversity of non-living nature—has so far been neglected. Geodiversity consists of assemblages, structures, and systems of geological, geomorphological, soil, and hydrological components that fundamentally underlie biodiversity. Biodiversity can support overall human health only with the foundation of geodiversity. Landscape characteristics, such as varying topography or bodies of water, promote aesthetic and sensory experiences and are also a product of geodiversity. In this Personal View, we introduce the concept of geodiversity as a driver for planetary health, describe its functions and services, and outline the intricate relationships between geodiversity, biodiversity, and human health. We also propose an agenda for acknowledging the importance of geodiversity in health-related research and decision making. Geodiversity is an emerging topic with untapped potential for ensuring ecosystem functionality and good living conditions for people in a time of changing environments