Perehdytysopas : Sininauhakodit Hervanta

Toiminnallisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä perehdytysopas Pirkanmaan Sininauha ry:n Sininauhakodit Hervanta-yksikköön. Sen tehtävänä oli selvittää mitä perehdyttäminen on ja miten se toteutetaan laadukkaasti. Tavoitteena oli tuottaa työelämälle laadukas materiaali perehdytyksen tueksi ja sen myötä edistää asukkaiden turvallisuutta, työntekijöiden motivoituneisuutta sekä työn laatua. Teoreettiset lähtökohtamme koostuvat perehdytyksestä, sen suunnittelusta sekä arvioinnista. Tämän lisäksi oli oleellista kartoittaa asumispalveluyksikön toimintaa sekä kerätä tietoa toimintakyvystä ja kuntouttavasta työotteesta. Salassapitovelvollisuus ja turvallisuus ovat oleellisessa asemassa alalla, joten myös ne otimme mukaan teoriaan. Hervannan Sininauhakodit tarjoaa asumispalveluita asunnottomille mielenterveys- ja päihdeasiakkaille. Asiakkaille laaditaan henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma ja asukkaiden toimintakykyä tuetaan kuntouttavan työotteen mukaisesti. Yksikössä asuminen on päihteetöntä. Kuntouttavalla työotteella on tarkoitus parantaa henkilön itsenäistä selviytymistä ja toimintakykyä. Sen onnistumiseksi asiakkaan toimintakyky on kartoitettava usealta eri osa-alueelta ja kartoituksen tulee tapahtua hänen omassa elinympäristössään. Menestyksekäs ohjaaminen edellyttää hyvää vuorovaikutusta sekä luottamuksellista suhdetta asiakkaan ja ohjaajan välillä. Ohjaajan tehtävänä on tukea asiakasta tekemään omia päätöksiä ja ratkaista arkipäivän ongelmia hänen kanssaan yhdessä. Perehdytys on kokonaisvaltaista tutustumista itse työhön ja työyhteisöön. Työnantaja on velvollinen perehdyttämään työntekijän ja sen suunnittelu on tärkeässä asemassa. Uuden työntekijän aiemman osaamisen kartoittaminen on tärkeää ja perehdytyksen onnistumista on hyvä arvioida jo prosessin aikana ja myös sen jälkeen. Perehdytysmateriaalin on tarkoitus antaa työntekijälle positiivinen kuva yrityksestä ja sen arvoista. Materiaali tulee päivittää säännöllisesti ja se tulee pitää helppolukuisena. Perehdytysopas sisältää teoreettisen tiedon lisäksi tietoa yksikön omista käytännöistä ja toimintatavoista. Se on tuotettu sähköisessä muodossa, jotta sitä olisi jatkossa helppo päivittää tarpeen vaatiessa. Koko prosessin ajan teimme yhteistyötä työelämän kanssa, jotta pystyimme tekemään oppaasta mahdollisimman sopivan juuri heidän käyttöönsä. Jatkotutkimusehdotuksena esitämme palautteen keräämisen uusilta työntekijöiltä sekä perehdyttäjiltä. Näin tekemäämme opasta voisi tarvittaessa kehittää tai päivittää.The objective of our thesis was to create an orientation guide for Pirkanmaa Sininauha association's unit, located in Hervanta, Finland. The mission was to define what orientation is and how to perform it with good results. The goal was to create a support material for the orientation for new employees and thus to increase the safety of the tenants, the motivation of the employees and the quality of the work. The theoretical part will consist of orientation and the planning and evaluation which goes into it. In addition it is crucial to examine the activities of the service unit, gather information regarding capacity to act and rehabilitative approach to work. Confidentiality and safety were included as they are in fundamental position in the industry. The unit provides housing services to homeless mental health patients and alcoholics. For each patient a personalized rehabilitation plan will be created and they will be supported with rehabilitative approach. No intoxicants are allowed within the unit. The goal of the rehabilitative approach is to enhance patients' self-reliant survivability and capacity to act. To achieve this, the patient's capacity to act must be mapped in multiple categories and the mapping must occur in the patient's own natural habitat. Successful rehabilitation requires excellent interaction and trust between the patient and counselor. The counselor's job is to support the patient in decision making and help in solving everyday problems. In order to create the orientation guide, a comprehensive familiarization with the work and community is required. The employer obligated to orientate the employees to the work and the planning of this orientation is in central role. Mapping the work history of a new employee is important and the success of the orientation should be assessed during and after the orientation. The material is intended to give a positive image if the the unit and its values. The material must be updated on regular basis and it must be kept simple. The orientation guide includes both theoretical information regarding the subject and practical information about the unit and its customs and policies. It has been created in digital format so it would be easy to update and kept up-to-date. In order for the end product to fit the unit's objectives, we kept in close contact with the unit throughout the process. For further studies we recommend gathering feedback from new employees and the people performing the orientation.Työhön kuuluu myös tuotos, mutta sitä ei julkaista tässä yhteydessä

Maanpuolustustoimijuuden vaikutus maanpuolustussuhteeseen

Tässä tutkielmassa on tutkittu suomalaisten maanpuolustussuhdetta. Maanpuolustussuhde on teoreettinen malli, joka on kehitetty kuvaamaan paremmin kansalaisten suhdetta maanpuolustukseen. Maanpuolustussuhde rakentuu kahdesta tasosta, joista toinen koostuu maanpuolustusluottamuksesta, -asenteista. -toimijuudesta ja -osaamisesta. Toinen taso koostuu yksilön kiinnittymisestä yhteiskuntaan, uhkakäsityksistä ja kokemuksesta valtiosta puolustamisen arvoisena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko maanpuolustustoimijuudella yhteyttä maanpuolustusluottamukseen ja -asenteisiin. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin vuonna 2018 teetettyä kyselyä, jonka vastaajapopulaatioksi saatiin 1667. Kysely oli rakennettu maanpuolustussuhdeteorian pohjalta ja osaltaan kyselyn tarkoitus oli myös testata maanpuolustussuhdeteoriaa ja sitä, onnistuuko kysely operationalisoimaan teorian mukaiset osa-alueet kysymyksiksi. Kyselyn pohjalta on tehty myös muita tutkielmia, jotka esitellään tässä työssä. Kyselyn tuloksia on analysoitu klusterianalyysin keinoin, jolloin on saatu muodostettua vastaajapopulaatiosta klustereita maanpuolustustoimijuuden perusteella. Näiden klusteriryhmien maanpuolustusasenteita, -luottamusta, -toimijuutta sekä suhtautumista yksilön etuihin suhteessa valtion etuihin on verrattu keskenään varianssianalyysin keinoin. Maanpuolustustoimijuuden havaittiin vaikuttavan maanpuolustusasenteisiin, -luottamukseen, tietoisuuteen maanpuolustuksesta ja osallistumismahdollisuuksista sekä suhtautumiseen yksilön etuun suhteessa valtion etuun. Toisaalta osittain selitysvoima jäi heikoksi. Asenne puolustuksen resursseihin ja henkilökohtaiseen osallisuuteen selittyi heikosti maanpuolustustoimijuudella ja asenne asevelvollisuuteen keskinkertaisesti. Maanpuolustusluottamus selittyi myös heikosti maanpuolustustoimijuudella. Tietoisuutta maanpuolustuksesta ja osallistumismahdollisuuksista maanpuolustustoimijuus selitti hyvin. Suhtautumista yksilön etuun suhteessa valtion etuun maanpuolustustoimijuus selitti heikosti. Kaikilla selitysasteilla oli kuitenkin tilastollinen merkitsevyys. Tuloksien perusteella voitiin hylätä tutkimuksen nollahypoteesit ja todeta maanpuolustustoimijuuden olevan yhteydessä asenteeseen puolustuksen resursseihin ja henkilökohtaiseen osallisuuteen, asenteeseen asevelvollisuudesta, maanpuolustusluottamukseen, tietoisuuteen maanpuolustuksesta ja osallistumismahdollisuuksista sekä suhtautumiseen yksilön etuun suhteessa valtion etuun. Tutkielma todentaa osittain maanpuolustussuhde-teorian paikkaansa pitävyyttä, mutta todennäköisesti parempiin tutkimustuloksiin päästäisin aiemmin laadittua teoriaan pohjautuvaa kyselyä kehittämällä. Tässä tutkimuksessa muodostettujen klusterien muodostamiseen jouduttiin käyttämään apuna teoriapohjaista erottelua yhden ryhmän osalta, sillä se oli perusteltua teorialähtöisesti, vaikka klusterianalyysi ei tätä tukenut. Näin ollen voisi olla perusteltua, että maanpuolustustoimijuuden ryhmittelyn perusteena käytettäisiin yhtä hyvin rakennettua kysymystä, jonka avulla voitaisiin sitten tutkia maanpuolustustoimijuuden vaikutusta maanpuolustussuhteeseen

Vahingonkorvausvelan yksilöinti velan vanhentumisen katkaisutoimena

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on selvittää vahingonkorvausvelan vanhentumisen katkaisutoimen vähimmäissisältö. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä sopimus- että sopimuksenulkoiseen vastuuseen liittyvää katkaisutoimea. Lähteinä on käytetty vanhentumislain esitöitä, oikeuskäytäntöä sekä kotimaisen oikeuskirjallisuuden ohella Ruotsin oikeuskirjallisuutta. Tärkeinä osakysymyksinä tutkielmassa käsitellään vanhentumisaikojen alkamista korvausvelkojen osalta sekä yleistä yksilöintivaatimusta. Tutkimuksen alkupuoliskolla on tavoitteena antaa lukijalle kokonaiskuva siitä, mitä kaikkea katkaisutoimi pitää sisällään ja mitä seikkoja sen taustalla on nähtävissä. Kun katkaisuinstituutio ja sen taustalla olevat tekijät ovat tulleet tutuiksi, tarkastelu siirtyy tutkimuksen ytimeen, eli korotettuun yksilöintivaatimukseen. Tutkimuksessa tuodaan samalla esille vanhentumislain tavoitteita sekä velkojan että velallisen katsantokannalta. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön tulkintaa korotetun yksilöintivaatimuksen suhteen verrataan lopulta näihin tavoitteisiin. Samalla on tarkoitus antaa kokonaiskuva siitä, onko vallitseva oikeuskäytäntö linjassa vanhentumislain tavoitteiden kanssa korotetun yksilöintivaatimuksen tulkinnassa. Tutkimuksessa on siten pyritty antamaan kritiikkiä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännölle silloin, kun siihen on ollut perustellusti aihetta. Vanhentumislain tavoitteissa on nähtävissä sekä velkojan että velallisen suojaa ilmentäviä tavoitteita, jotka näyttävät olevan osittain jännitteisessä suhteessa korotetun yksilöintivaatimuksen tulkinnassa. Tutkimustuloksena on huomattu, ettei korotettu yksilöintivaatimus ole niin ankara kuin vanhentumislain sanamuoto antaa ensisilmäyksellä kuvan. Korotetun yksilöintivaatimuksen vähimmäissisältö on nähtävissä alentuneen entisestään viimeisimmän ennakkopäätöksen seurauksena. Tutkimuksen edetessä on tullut havaituksi, että olennaisin piirre korotetun yksilöintivaatimuksen arviointiin vaikuttavana tekijänä on osapuolten asiantuntemustaso. Mikäli velkojan asiantuntemustaso on korkealla, edellytetään helposti tarkempaa yksilöintiä. Mikäli taas velallisen asiantuntemustaso on korkealla, korotettu yksilöintivaatimus on käytännössä alhaisempaa

Lighting Requirements in a Sheltered Home

Työn tarkoituksena oli palvelutalojen valaistuksen suunnitteluohjeen tekeminen. Työssä käsitellään ikääntymisen vaikutuksia näkemiseen sekä ikääntyneiden ja henkilökunnan valaistustarpeita. Työssä tehtiin valaistusteknisiä mittauksia ja haastateltiin henkilökuntaa seitsemässä Kiinteistö Oy Helsingin Palveluasunnot -yhtiön hallinnoimassa palvelutalossa. Mittauksilla ja haastatteluilla selvitettiin valaistuksen nykytilaa. Työssä käsitellään valaistussuunnittelun prosessia ja sen ongelmia. Työssä tehtiin koevalaistuksia kahteen asukashuoneeseen ja kolmelle käytävälle. Ikääntyessä tapahtuu kaikissa elintoiminnoissa heikentymistä, myös näkökyvyssä. Näkemisessä tapahtuvat muutokset vaikuttavat heikentävästi näöntarkkuuteen, verkkokalvolle pääsevään valon määrään, kontrastien ja värien havaitsemiseen sekä hämäräadaptaatioon ja lisäävät häikäistymistä. Näiden muutosten takia ikääntyneiden valontarve on suurempi, kirkkaat pinnat häikäisevät ja hämärässä näkeminen on vaikeaa. Mittausten perusteella vanhempien palvelutalojen nykyinen valaistus oli riittämätön lähes kaikissa tiloissa. Uudemmissa palvelutaloissa yleisten tilojen valaistus oli hyvä. Ongelmana oli erityisesti asuinhuoneiden riittämätön valaistus. Myös ulkovalaistus oli riittämätön kaikissa tutkituissa kohteissa. Suunnitteluohjeessa annettiin eri tiloille valaistusvoimakkuussuositukset. Oleskelutiloihin ja käytäviin suositellaan vähintään 200 lx yleisvalaistusvoimakkuutta. Keittiöön, eteiseen, kylpyhuoneisiin sekä sauna- ja ruokailutiloihin suositellaan vähintään 300 lx yleisvalaistusvoimakkuutta. Askartelu- ja kuntoilutiloihin sekä keittiön työtasolle suositellaan 500 lx yleisvalaistusvoimakkuutta. Tarkkaa näköä vaativissa kohteissa tulee käyttää paikallisvalaistusta. Palvelutaloille ei ole ollut aikaisemmin valaistuksen suunnitteluohjetta. Tämä työ toimii palvelutalojen valaistuksen suunnitteluohjeena rakennuttajille ja suunnittelijoille.The aim of this thesis was to draft planning instructions for lighting a sheltered home, with special consideration to the staff's lighting needs and typical changes in the vision of elderly residents. Lighting measurements and staff interviews were conducted at seven sheltered homes administered by Kiinteistö Oy Helsingin Palveluasunnot. These measurements and interviews served as a basis for analysing the efficacy of the current lighting system. The thesis examines the planning process and problems typically encountered in the planning of lighting. Experimental lighting systems were installed in two living rooms and three corridors. Ageing causes a gradual decline in physiological performance, and this applies to vision, too. Age-related changes include decreased visual acuity and retinal illuminance, weaker detection of contrast and colors, scotopia and increased glare sensitivity. The elderly therefore need more light: it is difficult for them to see properly in dim conditions, whereas excessively bright surfaces cause blinding. The measurements showed that the existing lighting system was inadequate in almost every space in the older buildings. The lighting was better in the common areas of the newer buildings. The main problem was inadequate lighting in the apartments. The measurements indicated that outdoor lighting was inadequate at all the examined sites. This thesis provides illuminance recommendations for different spaces. An illuminance level of at least 200 lx is required in common rooms and corridors, 300 lx in kitchens, halls, bathrooms, saunas and dining rooms, and 500 lx in recreational facilities and exercise rooms and on kitchen worktops. Spot lights should be used wherever good acuity is needed. There are no existing instructions for the purpose of planning the lighting of sheltered homes. This thesis provides such instructions for the use of engineers and property developers

Arvokasta liiketoimintaa : Yhteiskunnallinen yrittäjyys ja sidosryhmien merkitys terveyspalveluiden tuottamisessa

Tutkielma käsittelee yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja yhteiskunnallisia yrityksiä sidosryhmäteorian näkökulmasta. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on ajankohtainen aihe ja nouseva trendi liike- ja arvolähtöisen toiminnan yhdistämisessä etsittäessä kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin. Yhteiskunta on murroksessa, perinteinen ajattelumalli julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnasta ja niiden tehtävistä alkaa sekoittua. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimus on vielä melko tuoretta ja käsitteistö elää. Tämä tutkielma pyrkii tuomaan keskusteluun yhden näkökulman suomalaiseen yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen: sidosryhmien merkityksen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkielmassa tarkastellaan yhteiskunnallisten yritysten sidosryhmiä ja niiden vaikutuksia yhteiskunnallisen yrittäjyyteen. Mitä merkityksiä yritykset antavat sidosryhmille ja miten sidosryhmät vaikuttavat yrityksen toimintaan. Taustalla on yhteiskunnalliseen yrittäjyydessä esiintyvät teemat: arvot ja eettisyys, voitontavoittelu- ja tavoittelemattomuus, resurssien hallinta ja riskinotto, innovatiivisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tutkielma on jaettu kahteen osioon, ensin aineistosta on tunnistettu yrityksen sidosryhmät, joilla on merkitystä yrityksen toiminnalle. Toisessa osiossa sidosryhmiä tarkastellaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden kontekstissa. Tutkielman aineisto sisältää 8 teemahaastattelua, joissa haastattelun kohteena ovat olleet yhteiskunnallisten yritysten toimitusjohtajia, liiketoiminnanjohtajia sekä omistajia. Haastattelut on äänitetty marraskuun 2015 aikana, jonka jälkeen ne litteroitiin. Aineiston analyysi koostuu laadullisesta sisällönanalyysistä, jossa on hyödynnetty puolistrukturoitua teemoittelua sekä osittain QCA-metodia. Teemoittelu perustuu aikaisempaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen, mutta toteutettu dialogissa aineiston kanssa yhtenäiseksi analyysiksi. Analyysistä voidaan havaita eri sidosryhmien tärkeyden yritysten toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä. Sidosryhmät ovat olennainen osa menestyvää liiketoimintaa ja sidosryhmien tunnistamista pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset korostavat jatkuvaa kommunikaatiota sidosryhmien kanssa. Yhteistyö ja uusien ratkaisumallien löytäminen yhdessä sidosryhmien kanssa koetaan jopa elinehtona. Yhteiskunnalliset yrityksille arvolähtöisyys ja eettisyys ohjaavat kaikkea toimintaa liiketoiminnasta johtamiseen. Yritykset pyrkivät liiketoiminnallaan pysymään kannattavana ja hengissä, voitokas liiketoiminta nähdään välineenä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, ei itseisarvona. Jatkuva innovatiivisuus ja toiminnan kehittämistä pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset tunnistavat kilpailutalouden ja toimivat sen ehtojen mukaisesti. Erilaisissa vaikutuselimissä tai tutkimushankkeissa toimitaan laajasti. Liiketoiminta ja yhteiskunnalliset arvot kulkevat käsi kädessä. Tuloksia tulkittaessa ei pidä unohtaa rajoituksia, jotka liittyvät aineistoon ja teoreettiseen viitekehykseen, eikä tuloksista voi vetää kovin pitkälle vietyjä päätelmiä. On huomioitavaa, että tutkielman aineisto ei ole kovin laaja ja se edustaa yksittäisten henkilöiden näkemyksiä ja mielipiteitä

Pohjoisen laatutoosat ja tyhmät, saamattomat maorit: Etnisen huumorin stereotypiat saamelaisista ja maoreista komediasarjoissa Märät Säpikkäät ja bro'Town.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia stereotypioita etninen huumori esittää saamelaisista ja maoreista sekä mitä huumorin keinoja stereotypioiden esittämiseen käytetään. Tutkielman aineistona on kaksi televisiossa esitettyä komediasarjaa, Suomessa esitetty Märät Säpikkäät ja uusiseelantilainen bro Town. Sarjat käsittelevät saamelaisten ja maorien elämää etnisen huumorin keinoin. Sarjojen pääosassa ovat alkuperäiskansat, mutta vitsiä väännetään myös valtaväestöstä. Näin ollen tutkielman tarkastelussa on myös etnisen vähemmistön suhde valtaväestöön. Komediasarjojen tekijät edustavat huumorin kohteena olevia alkuperäiskansoja, joten tutkielmassa selvitellään myös pyritäänkö vähemmistöstereotypioita horjuttamaan. Tutkimus on toteutettu teoriasidonnaista sisällönanalyysia mukaillen. Tärkeimpiä työkaluja ovat olleet stereotypian ja etnisen huumorin käsitteet, jotka ovat vahvasti ohjailleet tutkimuksen tekoa. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa sarjoissa komediaa tehdään luomalla etnisistä ryhmistä ronskeja karikatyyrejä. Stereotypiat ovat liioiteltuja ja ne mainitaan suoraan. Erityisesti stereotypioita tuotetaan korostamalla molempien alkuperäiskansojen kulttuurillisia elementtejä. Myös puhetapa ja verbaalikomiikka ovat suosittuja huumorin keinoja. Stereotyyppisellä saamelaisella on korostunut sukupuolivietti ja hän on seksuaalisesti hyvin aktiivinen. Maori taas kuvataan tyhmäksi ja oppimattomaksi. Märät Säpikkäät onnistuu päivittämään mielikuvat saamelaisista nykypäivään, kun taas bro Townin kuvasto maoreista taas ei tuo esille juuri uutta stereotypian ulkopuolelta. Molemmissa sarjoissa valtaväestön ja vähemmistön asetelma käännetään päälaelleen ja itselle nauretaan vähintään yhtä paljon kuin enemmistölle. Voidaan ajatella, että bro Townilla ja Märillä Säpikkäillä on mahdollisuus murtaa stereotypioita, joskin sitä määrittelee yleisön vastaanotto, joka jää tässä tutkimuksessa vielä arvoitukseksi

Yleistoimivallasta erityissääntelyyn : Poliisin peitetoiminnan ja valeoston kehitys piilopoliisien aikakaudelta nykypäivään

Tutkielmani käsittelee poliisin peitetoimintaan ja valeostoon liittyvän sääntelyn kehitystä. Sääntelyn kehityksen tarkastelun lisäksi tutkielmassa pohditaan eri yhteiskunnallisten ilmiöiden merkitystä sääntelyn taustalla. Tutkielma havainnollistaa, miten oikeus elää ja muokkaantuu yhteiskunnallisen todellisuuden osana, eikä irrallisena konstruktiona. Tutkielmani on siis metodiltaan oikeushistoriallinen. Poliisin peitetoiminta- ja valeostotoiminta alkoi 1960-luvun lopulla, kun poliisin huumeryhmä päätti kokeilla uusia tapoja vastata kasvaneeseen huumausaineongelmaan. Niin sanottu piilopoliisitoiminta perustui poliisin yleistoimivaltaan turvata yhteiskunnan turvallisuutta. Vasta vuonna 2001 polisiilakiin lisättiin ensimmäiset erityissäännökset sääntelemään poliisin peitetoimintaa ja valeostoa. Lakiuudistuksen suurimpana taustasyynä oli Suomen Euroopan unioniin liittyminen, perusoikeusuudistus ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvu. Vuonna 2005 poliisilakia uudistettiin kasvattamalla poliisin peitetoiminta- ja valeostotoimivaltuuksia kasvaneen terrorismin uhan vuoksi. Vuonna 2014 voimaan astui poliisilain, pakkokeinolain ja esitutkintalain kokonaisuudistus, jossa korostuneen perus- ja ihmisoikeusajattelun vuoksi päätettiin lisätä kohdehenkilöiden yksityiselämän suojaa ja oikeusturvaa. Viimeisin uudistus tapahtui vuonna 2019 siviilitiedustelulainsäädännön muodossa. Siviilitiedustelu vähensi peitetoiminnan ja valeoston rikoskeskeistä kontekstia ja suuntasi painopisteen enemmän valtion turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ennaltaehkäisyyn. Tutkimus havainnollistaa etenkin yhteiskunnallisten tapahtumien merkitystä poliisin peitetoiminnan ja valeoston sääntelyn historiassa. Järjestäytyneen rikollisuuden häikäilemätön kyky hyödyntää jatkuvaa kehitystä on saanut aikaan poliisin toimivaltuuksien kasvattamisen paineen. Liian tarkkaan määritelty ja kankea erityissääntely ei luo poliisille parhaita lähtökohtia taisteluuun rikollisuutta vastaan. Toisaalta perus- ja ihmisoikeusajattelun kasvu on jatkuvasti painottanut etenkin laillisuusperiaatetta, yksityiselämän suojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Historian aikana poliisin peitetoiminnan ja valeoston sääntely onkin kasvanut merkittävästi kohteiden oikeusturvaa kasvattaen. Kasvaneesta sääntelystä huolimatta peitetoiminta ja valeosto ovat pitkälti jääneet poliisin sisäisen valvonnan varaan, mikä on tosiasiassa mahdollistanut sen, että poliisilla on ollut keinot vastata ammattimaisen rikollisuuden kehitykseen

Navigating ICT In-House Procurement in Finland: Evaluating Legal Frameworks and Practical Challenges

In-house procurement is a controversial issue in the field of public procurement. Simply put, such procurement allows overlooking certain aspects of fair and equal treatment of vendors. This paper presents qualitative research on in-house ICT procurement within Finnish municipalities. Semi-structured interviews were conducted to gather insights from municipal stakeholders. Using grounded theory approach, data analysis shows intricate dynamics between Finnish municipalities and in-house entities associated with them. Still, it is clear that the legal framework governing in-house procurement remains intricate and debated