Eläin lapsen vuorovaikutus-ja kommunikointitaitojen tukijana : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Eläinavusteisesta terapiasta löytyy nykyisin lukemattomasti kirjallisuutta, mistä voidaan päätellä ihmisten yhä lisääntyvää mielenkiintoa aihetta kohtaan. Eläinavusteista terapiaa sovelletaan erilaisilla tavoilla nykypäivänä, mitä erilaisimmilla eläimillä ja erilaisille asiakastyypeille. Tämä opinnäytetyö kokoaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tietoa siitä, kuinka eläinavusteinen terapia vaikuttaa lapsen vuorovaikutus- ja kommunikointitaitoihin. Lisäksi siinä on selvitetty, mitkä eri diagnoosiryhmät näyttäisivät eläinavusteisesta terapiasta hyötyvän. Systemaattinen tiedonhaku antaa mahdollisuuden löytää aiheesta mahdollisimman korkeatasoisia tutkimuksia. Tiedonhaku on toteutettiin viiteen tietokantaan. Tiedonhaun tuloksena katsauksaukseen valikoitui seitsemän eritasoista tutkimusta. Tuloksista käy ilmi, että eläinavusteisella terapialla voidaan vaikuttaa lapsen keskittymis- ja empatiakykyyn, osallisuuteen sekä ongelmanratkaisutaitoihin. Tutkimuksen mukaan eläinavusteinen terapia näyttäisi olevan varteen otettava terapiamuoto autismia, ADHD:tä , kroonista sairautta sairastavien ja kehitysvammaisten lasten parissa.Nowadays a countless amount of literature can be found about animal-assisted therapy, which is an indication of an ever-growing interest in the topic. Today animal-assisted therapy is adapted in a number of ways and with many different types of animals best suited for the various client types. This Bachelor's thesis summed up information in the form of a systematic literature review on the impact of animal-assisted therapy on children's interaction and communication skills. The benefits of animal-assisted therapy with different diagnostic groups were also examined. Systematic information retrieval facilitates finding as high-quality research as possible about the topic. The information retrieval was implemented in five databases, which resulted in seven studies with varied quality. According to the results, animal-assisted therapy can have a positive impact on a child's concentration, empathy, participation and problem solving skills. Based on the results, animal-assisted therapy seems to be a viable method with children suffering from autism, ADHD, developmental disabilities or certain other chronical conditions

Mies mukaan ehkäisyneuvontaan : Raskauden ehkäisyn aloituksen ja ehkäisyneuvonnan toimintamalli opiskeluterveydenhuollossa

Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto ovat keskeisessä asemassa nuorten seksuaalikasvatuksen toteutumisessa. Seksuaalikasvatukseen kuuluu olennaisena osana ehkäisyneuvonnan antaminen. Ehkäisyneuvonta tulisi kohdentaa kaikille tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta. Opinnäytetyön tavoitteena on edistää seksuaalineuvonnan kehittämistä ja sukupuolten tasa-arvoa ehkäisyneuvonnassa. Opinnäytetyön tehtävänä oli luoda opiskeluterveydenhuoltoon ehkäisyneuvonnan toimintamalli, jossa huomioidaan miesten mukaan ottaminen ehkäisyneuvontaan yhdessä naisen kanssa. Toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin Joensuun kaupungin toimeksiantona. Toimintamallin haluttiin palvelevan mahdollisimman hyvin käytännön työelämää. Lähtötilanne toimintamallia varten kartoitettiin kyselyillä. Kyselyihin vastasi 30 miesopiskelijaa sekä 4 terveydenhoitajaa. Toimintamallin sisältö koottiin teoriatiedon sekä kyselyiden vastausten pohjalta yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Toimintamallia on tarkoitus käyttää raskauden ehkäisyn aloituksessa terveydenhoitajan työvälineenä opiskeluterveydenhuollossa. Sen tavoitteena on saada pariskunta yhdessä vastaanotolle saamaan tietoa ja päättämään raskaudenehkäisymenetelmästä. Toimintamalli on toteutettu kuviona, jossa on esitetty ehkäisyneuvonnan kulku vastaanotolla.School and student health care are in a key position when it comes to sexual education for adolescents. Contraceptive advice is an integral part of sexual education. Contraceptive advice should be given equally, despite the gender. The main idea of this thesis was to promote the development of sexual education and the equality between men and women in contraceptive advice. The target of this practice-based thesis was to produce a working model of contraceptive advice for student health nurses. The focus of this working model was to involve men more in contraceptive advice with women. This thesis was commissioned by student health care of the city of Joensuu. The aim was that the working model would serve the working life as well as possible. The starting point for the working model was charted with inquiries. A total of 30 male students and four public health nurses responded to the questionnaire. The content of the work-ing model was compiled based on both theory and the results of the inquiries in collaboration with the commissioner. The working model is meant to be used as a tool in student health care when students are starting contraception. Its aim is to motivate the couple to come to the nurse’s reception together to receive information and to choose a contraceptive method that suits them. The working model is executed as a figure, in which the progress of contraceptive advice at the reception is illustrated

Väitöskirja kielitiedon opettamisesta

Arvioitu teos: Kaisu Rättyä: Kielitiedon didaktiikkaa. Kielentäminen ja visualisointi sanaluokkien ja lauseenjäsenten opetusmenetelminä. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 1. Helsinki: Helsingin yliopisto 2017. 208 s. isbn 978-051-51-2860-7

Upper bounds for constant weight and Lee codes slightly outside the plotkin range

AbstractThe analogues of the McEliece and Tietäväinen bounds (see [10, p. 565] and [16]) are derived for constant weight and Lee codes

Testiaineistosta kielenoppijakorpukseksi

Summar

Lääkealan tutkimuspalveluyritykset Suomessa

Lääkeyhtiöiden vastuulla on rahoittaa suuri osa lääkekehityksestä, mutta ne eivät toteuta kaikkia vaiheita lääkkeen hyväksymiseen johtavassa prosessissa itse. Töitä ulkoistetaan enenevässä määrin lääkealan tutkimuspalveluyrityksille. Aiheesta on kirjoitettu Suomessa lähinnä ulkomaisten tekstien pohjalta eikä suomalaisia tutkimuspalveluyrityksiä ole tarkasteltu aiemmin. Tässä tutkimuksessa hahmotetaan yritysmuotoisten tutkimuspalveluntarjoajien verkkosivuja sekä kaupparekisteriä käyttäen yleisnäkemys Suomessa toimivista tutkimuspalveluyrityksistä. Kansainvälisen tiedon pohjalta taustoitetaan ulkoistamisen syitä, tutkimuspalveluyritysten valintaa, yritysten palvelutarjontaa, kansainvälistymistä ja tutkimuspalveluyrityksiin liittyviä ongelmia. Intia, Kiina ja Itä-Eurooppa ovat tutkimuspalvelumarkkinoilla yhä suositumpia alueita. Suomessa lääkealan tutkimuspalveluita tarjoaa kirjava joukko niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin toimijoita, joiden molempien havaittiin toimivan Suomessa varsin pieninä yrityksinä toimintastrategiasta riippumatta. Yritysten kokonaisliikevaihdosta sekä henkilöstömääristä on avoimista lähteistä saatavilla vain vähän vertailukelpoista tietoa. Kliinisten tutkimusten käytännön toteuttamisen lisäksi useat yritykset tarjoavat mm. koulutuspalveluita. Tutkimuspalveluyritysten aiemmin avoimesti tarjoamien haamukirjoittamispalveluiden ei voitu osoittaa varmasti poistuneen yritysten palveluvalikoimasta. Ensimmäisenä suomalaisena aihetta käsittelevänä tutkimuksena tämä työ tarjoaa taustatietoa keskusteluun tutkimuspalveluyritysten roolista ja säätelystä sekä vertailukohdan kotimaisen tutkimuspalvelukentän muutosten tarkasteluun

GIS - based modelling of cyclists’ speed and travel times in Helsinki region

Transportation in cities is facing the challenges of congestion and environmental impact caused by the increase in traffic flows. These issues can be reduced by promoting more sustainable transport modes, such as cycling. To increase its modal share, cycling has to be an attractive and competitive choice compared to other travel modes. Digital Geography Lab in University of Helsinki has developed comparable measures for modelling accessibility with different travel modes in Helsinki region. However, cycling is missing from the data because it has been previously modelled with simplistic assumptions of constant travel speed. Little research has been carried out to assess the applicability of this assumption. The main objective of this thesis is to develop a more realistic GIS model for calculating optimal routes and travel times of cycling in Helsinki region taking into account the feasibility of the model. Other objectives are to find out what factors affect cyclists' travel speed and can the environmental factors be used as impedances in the travel time model, what kind of spatial differences the cycling speeds have, and how realistic it is to model cyclists' travel times with constant speed on a regional scale. According to previous research, among the various things affecting cycling some of the main environmental factors are slope, junctions and traffic lights. The effects of these factors to cycling speeds in Helsinki region were analysed based on individual cycling routes and on a route and segment level from the whole data with linear regression models. GPS data of cycling was collected from volunteers who had been tracking their cycling in Helsinki region with mobile sports applications. Basic background information of the cyclists was also collected to analyse the variations in speed between different background variables. Road network for cycling and walking by Helsinki Region Transport was used as the modelling network. A GIS-based map-matching method for the cycling GPS data was developed by applying a method developed for map-matching GPS data of cars. Slope was calculated for route segments using NLS 2 meter digital elevation model and the traffic light information was derived from Digiroad. Python scripts used in modelling are available on GitHub. The cycling speeds vary by cycling frequency: cyclists who stated to cycle almost every day of the week, 3-5 times a week, or a few times a week have median speeds of 24 km/h, 22 km/h and 18 km/h, respectively. Uphill slope and signalized junctions decelerate and downhill slopes accelerate cycling speeds on individual routes. Looking at the whole data, speed has a weak negative correlation between slope and different junction types. On a regional scale the effect of signalized junctions is the greatest, whereas uphill slope has the greatest effect on route-based mean speeds. The regression models do not explain the variation in cycling speeds very well (R2 ≈ 0.1) so a travel time model based on constant speeds corresponding to the different median speeds of frequent and less frequent cyclists was implemented on the network. Spatial examination shows that mean cycling speeds in parts of central Helsinki are 0.8 times slower than in rest of the area, so the cycling speeds of the model were slowed down on those segments. Slope, traffic lights and other junctions affect cycling speeds on an individual level but not on the regional scale. Based on model validation the travel times of the constant speed model correlate strongly with the real travel times of the GPS data. The model taking into account the slower parts of central Helsinki is marginally better but the difference is only slight and affecting only the routes going via the city centre. The difference in travel times caused by different constant speeds is much greater. Constant speed can hence be seen as an adequate assumption to model cyclists' travel times in Helsinki region but the personal and spatial differences in cycling speeds should be taken into account.Kaupunkiliikenteen keskeisiä haasteita ovat kasvavien liikennemäärien synnyttämä ruuhkautuminen ja ympäristöhaitat. Näitä haittoja voidaan pyrkiä vähentämään edistämällä kestäviä liikkumistapoja, kuten pyöräilyä. Pyöräilyn kulkutapaosuuden lisäämiseksi sen tulee olla houkutteleva ja saavutettavuuden näkökulmasta kilpailukykyinen vaihtoehto muihin kulkutapoihin verrattuna. Helsingin yliopiston Digital Geography Lab on kehittänyt keskenään vertailukelpoisia menetelmiä eri kulkutapojen saavutettavuuden mallinnukseen ja vertailuun pääkaupunkiseudulla, mutta pyöräily on puuttunut tarkastelusta, sillä sitä on aiemmin mallinnettu yksinkertaisin oletuksin vakionopeudella ikään kuin nopeutettuna kävelynä. Tämän oletuksen realistisuutta ei ole kuitenkaan aiemmin juuri tutkittu. Tämän työn tavoitteena onkin kehittää aiempaa realistisempi paikkatietomalli pyöräilyn optimaalisten reittien ja matka-aikojen laskentaan pääkaupunkiseudulla huomioiden mallin yleistettävyys ja toteuttamiskelpoisuus. Tämän lisäksi tarkastellaan mitkä tekijät vaikuttavat pyöräilynopeuksiin ja voiko nopeuksiin vaikuttavia ympäristötekijöitä käyttää matka-aikamallin vastuksina, millaisia alueellisia eroja pyöräilynopeuksissa on, ja kuinka realistista pyöräilyn matka-aikojen mallinnus vakionopeudella on seudullisessa mittakaavassa. Kirjallisuuden perusteella pyöräilyyn vaikuttavat useat tekijät, joista tämän työn analyysiin valittiin keskeisiksi ympäristötekijöiksi tunnistetut korkeusvaihtelut, risteykset ja liikennevalot. Niiden vaikutusta pyöräilynopeuksiin pääkaupunkiseudulla tarkasteltiin sekä yksittäisten reittien osalta että koko aineistosta reitti- ja segmenttikohtaisesti lineaarisen regression avulla. Pyöräilyaineistona käytettiin vapaaehtoisten pyöräilijöiden lahjoittamaa urheilusovelluksilla tallennettua GPS-dataa. Pyöräilijöistä kerättiin myös taustatietoja, joita käytettiin henkilökohtaisten tekijöiden vaikutusten tarkastelussa. Mallin tieverkostona käytettiin HSL:n kävelyn ja pyöräilyn reittioppaan verkostoa, johon GPS-aineisto yhdistettiin kehittämällä paikkatietopohjainen menetelmä aiempaa autoilun GPS-aineistolle tarkoitettua menetelmää soveltaen. Reittisegmenteille laskettiin suuntaisuuden huomioiva korkeusgradientti Maanmittauslaitoksen 2 metrin korkeusmallista ja liikennevalotiedot johdettiin Digiroadista. Mallinnuksessa käytetyt python-skriptit ovat saatavilla GitHubissa. Pyöräilynopeuksissa on havaittavissa pyöräilijäkohtaisia eroja muun muassa pyöräilyaktiivisuuden suhteen: lähes joka viikonpäivä pyöräilevien mediaaninopeus on 24 km/h, 3-5 päivänä viikossa pyöräilevien 22 km/h ja muutaman kerran viikossa pyöräilevien 18 km/h. Ylämäet ja liikennevaloristeykset hidastavat ja alamäet kasvattavat pyöräilynopeuksia yksittäisillä reiteillä. Koko aineiston tasolla nopeuden ja korkeusgradientin sekä nopeuden ja eri risteystyyppien välillä on heikko negatiivinen riippuvuussuhde. Seudullisella tasolla liikennevaloristeysten hidastava vaikutus on muita ympäristötekijöitä suurempi, mutta jyrkillä ylämäillä on voimakkain hidastava vaikutus reittikohtaisiin keskinopeuksiin. Regressiomallien selitysasteet ovat kuitenkin heikkoja (R2 ≈ 0,1), joten tieverkolle implementoitiin vakionopeuksiin perustuva matka-aikamalli. Nopeuksina käytettiin edellä mainittuja pyöräilyaktiivisuuteen perustuvia mediaaninopeuksia. Alueellisen tarkastelun perusteella pyöräilynopeudet ovat osissa Helsingin keskustaa 0,8 kertaa alueen muita nopeuksia hitaampia, joten kyseisille osuuksille asetettiin muuta verkostoa hitaammat pyöräilynopeudet. Korkeusvaihteluilla, liikennevaloilla ja muilla risteyksillä on vaikutusta pyöräilynopeuksiin yksilötasolla, muttei seudullisessa mittakaavassa. Validoinnin perusteella vakionopeuden mallin matka-ajat vastaavat hyvin GPS-aineiston todellisia matka-aikoja. Keskustan hidasteen huomioiva malli on marginaalisesti pelkkää vakionopeuden mallia parempi, mutta ero on hyvin pieni ja vaikuttaa vain keskustan kautta kulkevilla reiteillä. Eri vakionopeuksien aiheuttama ero matka-aikoihin on huomattavasti merkittävämpi. Vakionopeutta voidaan siis pitää pätevänä oletuksena pyöräilyn matka-aikojen vertailukelpoiseen mallintamiseen pääkaupunkiseudulla, mutta pyöräilynopeuksien henkilökohtaiset ja alueelliset erot tulee ottaa huomioon

Kuntoutussuositukset aivoverenkiertohäiriön jälkeen Päijät-Hämeen keskussairaalassa

Tutkimuskohteena oli aivoverenkiertohäiriöpotilaiden akuuttivaiheen sairaalajakso varhaisen kuntoutuksen näkökulmasta Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Tutkimusaineisto koostui kaikista Päijät-Hämeen keskussairaalassa vuonna 2013 uuteen aivohalvaukseen sairastuneista potilaista (ICD-koodit I60-64). Tutkimusjoukkoon hyväksyttiin 480 tapausta. Tutkimusasetelma oli retrospektiivinen kohorttitutkimus, joka perustui potilasrekisteritietoihin. Tutkimuksessa selvitimme, saavatko aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet moniammatillisen kuntoutustarpeen arvion AVH-yksikössä tai akuuttiosastolla sekä mahdollisen kuntoutuksen. Lisäksi tutkimme, miten kuntoutussuosituksen saaneet poikkeavat potilaista, jotka eivät suositusta saaneet. Potilaista 57 % tapasi jakson aikana vähintään kerran terapeutin tai erityistyöntekijän ja 41 % sai kuntoutussuosituksia. Kuntoutussuosituksia saaneiden joukossa oli enemmän miehiä. Kotona asuminen ennen sairastumista, yläraajan toiminnanvajaus, parempi tajunnantaso siirtymävaihessa ja muistisairauden puuttuminen olivat yhteydessä kuntoutussuositusten saantiin. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikille potilaille ei tehty moniammatillista kuntoutusarviota ja osa epikriiseistä ei ollut hoitoketjun ohjeiden mukaisia. Tutkimuksemme tulokset käynnistivät osastolla tehtävän kehittämistyön kuntoutuksen tarpeen arvioinnin ja kirjaamisen parantamiseksiTutkielmaan liittyvä artikkeli / Article related to the thesis: Kuntoutussuositukset aivoverenkiertohäiriön jälkeen ­ Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Suomen Lääkärilehti, 7/2017 vsk 72, s. 431 - 436

Simultaneous EEG and fMRI: T1-based evaluation of heating in a gel phantom at 3 Tesla

EEG electrodes and leads, comparable to metallic implants, can lead to heating of tissue when used in an MRI scanner. Simultaneous EEG and fMRI experiments are frequently carried out at 3 T or higher fields. High field strength, and thus high-energy RF pulses, added to complex EEG lead configuration increases the risk of severe localized heating, or hot spots. Unlike the skin, the brain lacks thermoreceptors, and the subject might not report anything unusual during the scan although hot spots may occur. In simultaneous EEG and fMRI experiments, the temperature at individual electrode sites can be monitored using optic fibre temperature probes. To complement the isolated surface temperature readings, we aimed to map the whole temperature distribution within a phantom. An EEG-equipped gel phantom was imaged using a T1-weighted sequence before and after running a high-energy MR sequence at 3 T. Changes in T1 intensity profile would indicate a relative temperature increase. In our setting, hot spots were not detected in the relative temperature maps of the phantom. Optic fibre temperature probes at selected electrode sites indicated small temperature increases depending on the MR sequence used. The phantom core temperature remained unchanged. RF energy distribution can vary with electrode configurations and MRI scanners. We suggest that EEG equipments should be tested for safety reasons. The MRI thermometry –inspired relative T1 intensity method provides an easy way to test possible heating within a phantom