Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä

Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan

Ympäristörikosten ilmoituskynnykset ja lievien ympäristörikkomusten sanktiointi

Tässä selvityksessä tarkastellaan ympäristöministeriön toimeksiannosta ympäristölainsäädännön esitutkintaviranomaisille asettamaa ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten yhtenäistämistä ja lievien ympäristölainsäädännön rikkomisten hallinnollista sanktiointia. Selvityksessä analysoidaan kansallinen lainsäädäntö ilmoitusvelvollisuuden osalta, tarkastellaan Ruotsissa käytössä olevasta ilmoitusvelvollisuudesta saatuja kokemuksia ja tehdään suositus ilmoitusvelvollisuutta koskevan säännöksen uudistamiseksi. Muutos parantaisi ympäristön ja luonnonsuojelun tilannetta siten, että valvontaviranomaisille säädettäisiin yhtäläinen velvollisuus ilmoittaa kaikista ympäristölainsäädännön vastaisista teoista, vaikkakin mahdollisesti vähäisyysharkintaa käyttäen. Selvityksessä tarkastellaan viittä hallinnollisen sanktioinnin järjestelmää (Saksa, Ruotsi, Englanti ja Wales, Skotlanti sekä Kanada) vertailevasti ja ammennetaan niistä suositukset Suomelle hallinnollisen sanktioinnin mahdollista käyttöönottoa silmällä pitäen. Selvitys ei tarkastele yleisiä hallinnollisen sanktioinnin oikeusturva- ja menettelykysymyksiä, joiden osalta on erillinen lainvalmistelu jo vireillä, vaan keskittyy ympäristölainsäädäntöön. Selvityksessä esitetään kriteereitä, joilla tekoja voidaan valita hallinnolliseen sanktiointiin ja esitetään suosituksia siitä, miten sanktiomaksut tulisi määrätä. Yksittäisiin tekoihin tai euromääriin ei oteta kantaa. Selvitykseen liittyy taulukot, joissa läpikäydään ympäristölainsäädännön kriminalisoinnit ja esitetään tarkastelumaiden hallinnollisia sanktioita koskevat teot ja osin myös maksu

Kompensaation mahdollisuudet liikennehankkeissa

Kompensaatiolla pyritään tasapainottamaan liikennehankkeiden ja niihin liittyvän maankäytön suunnittelun yhteydessä syntyviä haittoja vastaavanarvoisilla positiivisilla ympäristöjärjestelyillä. Raportissa on kuvattu ulkomaisten ja kotimaisten esimerkkihankkeiden avulla kompensaatiomenettelyjä, jotka ovat jo käytössä tai otettavissa käyttöön Suomessa. Lainsäädäntökatsauksessa on käyty läpi nykyisen lainsäädännön mahdollistamia kompensaatiokäytäntöjä ja lainsäädännön muutostarpeita. Tämä raportti on tarkoitettu palvelemaan väyläsektorilla ja maankäytön suunnittelun parissa työskenteleviä tahoja. Kompensaatio liikennehankkeissa -tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä aihepiiriä tutuksi Suomessa sekä esittää suosituksia jatkotoimenpiteiksi ja asian eteenpäin viemiseksi

Jätteen synnyn ehkäisyn uudet ohjauskeinot

Selvityksessä tarkastellaan kahdeksassa OECD-maassa tai niiden osavaltiossa valtio-ohjaukseen perustuvia, jätteen synnyn ehkäisyä toteuttavia ohjauskeinoja. Tarkastelu keskittyy Suomen kannalta uusiin ohjauskeinoihin. Useissa tarkastelluissa maissa on selvityksen tulosten mukaan otettu käyttöön valtion ohjausta materiaalitehokkuuden edistämiseksi. Lisäksi Belgian Flanderissa ja Itävallassa on tehty selvityksiä, joiden tarkoituksena on pohjustaa ohjauskeinojen uudelleentarkastelua, joten vaikuttaa ilmeiseltä, että vallitsevia ohjauskeinoja ei pidetä näissä maissa riittävinä. Materiaalivirtaa tarkastellen selvityksessä tunnistetut ohjauskeinot painottuvat vahvasti suunnittelun ja tuotannon vaiheeseen, jossa tuotesääntely mukaan lukien voidaan tunnistaa kaikkiaan kuudessa maassa 16 ohjauskeinoa, joista tosin osa on hyvin samankaltaisia eri maissa. Jakeluun ja pakkaamiseen sekä loppusijoitukseen kohdistui kumpaankin kahdessa maassa yksi ohjauskeino. Kulutuksesta ohjattiin niin julkista kuin yksityistä kulutusta. Julkisen kulutuksen ohjaus oli velvoittavaa sääntelyä, kun taas yksityisen kulutuksen ohjaus oli suostuttelevaa. Alkutuotantoon kohdistui ainoastaan Iso-Britannian maa-ainesmaksu. Tunnistetut ohjauskeinot jakautuvat kolmeen ohjauskeinotyyppiin: sääntelyohjaus, taloudellinen ohjaus ja suostutteleva ohjaus. Sääntelyohjauksessa voidaan lisäksi tunnistaa yhteissääntely ja julkissääntely. Näistä viimeksi mainittu jakautuu hallinnollisesti täytäntöön pantaviin, joustavasti toteutettaviin, julkisten hankintoja koskeviin, vapaaehtoisia sopimuksia tukeviin ja tietoisuuden lisäämistä koskeviin velvoitteisiin. Suostuttelevaa ohjausta on toteutettu sopimusohjauksella, asiantuntija-avulla ja tiedollisella ohjauksella. Ohjauksen muoto on toistaiseksi painottunut suostuttelevaan ohjaukseen, sillä tarkastelluista maista vain Japanissa ja Australian Victorian osavaltiossa on annettu materiaalitehokkuuteen velvoittavaa lainsäädäntöä. Selvityksessä tehdään vertailussa saatujen tulosten pohjalta huomioita vaihtoehdoista kansallisen lainsäädännön täydentämiseksi materiaalitehokkuuden ja jätteen synnyn ehkäisyn tavoitteiden toteuttamiseksi

Jätteen synnyn ehkäisyn uudet ohjauskeinot

Selvityksessä tarkastellaan kahdeksassa OECD-maassa tai niiden osavaltiossa valtio-ohjaukseen perustuvia, jätteen synnyn ehkäisyä toteuttavia ohjauskeinoja. Tarkastelu keskittyy Suomen kannalta uusiin ohjauskeinoihin. Useissa tarkastelluissa maissa on selvityksen tulosten mukaan otettu käyttöön valtion ohjausta materiaalitehokkuuden edistämiseksi. Lisäksi Belgian Flanderissa ja Itävallassa on tehty selvityksiä, joiden tarkoituksena on pohjustaa ohjauskeinojen uudelleentarkastelua, joten vaikuttaa ilmeiseltä, että vallitsevia ohjauskeinoja ei pidetä näissä maissa riittävinä. Materiaalivirtaa tarkastellen selvityksessä tunnistetut ohjauskeinot painottuvat vahvasti suunnittelun ja tuotannon vaiheeseen, jossa tuotesääntely mukaan lukien voidaan tunnistaa kaikkiaan kuudessa maassa 16 ohjauskeinoa, joista tosin osa on hyvin samankaltaisia eri maissa. Jakeluun ja pakkaamiseen sekä loppusijoitukseen kohdistui kumpaankin kahdessa maassa yksi ohjauskeino. Kulutuksesta ohjattiin niin julkista kuin yksityistä kulutusta. Julkisen kulutuksen ohjaus oli velvoittavaa sääntelyä, kun taas yksityisen kulutuksen ohjaus oli suostuttelevaa. Alkutuotantoon kohdistui ainoastaan Iso-Britannian maa-ainesmaksu. Tunnistetut ohjauskeinot jakautuvat kolmeen ohjauskeinotyyppiin: sääntelyohjaus, taloudellinen ohjaus ja suostutteleva ohjaus. Sääntelyohjauksessa voidaan lisäksi tunnistaa yhteissääntely ja julkissääntely. Näistä viimeksi mainittu jakautuu hallinnollisesti täytäntöön pantaviin, joustavasti toteutettaviin, julkisten hankintoja koskeviin, vapaaehtoisia sopimuksia tukeviin ja tietoisuuden lisäämistä koskeviin velvoitteisiin. Suostuttelevaa ohjausta on toteutettu sopimusohjauksella, asiantuntija-avulla ja tiedollisella ohjauksella. Ohjauksen muoto on toistaiseksi painottunut suostuttelevaan ohjaukseen, sillä tarkastelluista maista vain Japanissa ja Australian Victorian osavaltiossa on annettu materiaalitehokkuuteen velvoittavaa lainsäädäntöä. Selvityksessä tehdään vertailussa saatujen tulosten pohjalta huomioita vaihtoehdoista kansallisen lainsäädännön täydentämiseksi materiaalitehokkuuden ja jätteen synnyn ehkäisyn tavoitteiden toteuttamiseksi

Luonnonsuojelun korvausjärjestelmä

Luonnonsuojelun toteutus Suomessa on monimuotoista ja siihen liittyvät korvauskysymykset vaihtelevat suojelumuodon mukaan. Tämä raportti antaa kokonaiskuvan suojelun eri toteutusmuodoista ja niihin liittyvistä korvaussäännöksistä. Lisäksi raportissa esitetään eri suojelumuotojen käyttö luonnonsuojelun toteutuksessa Suomessa vuosina 1997–2004. Lisäksi tarkastellaan korvauksiin liittyviä verotuskysymyksiä. Erityisesti raportissa tarkastellaan uusien luonnonsuojelumuotojen eli luontotyyppisuojelun ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen suojelua ja niihin liittyviä taloudellisia vaikutuksia oikeudellisena kysymyksenä. Näiden suojelumuotojen osalta oikeus korvaukseen syntyy, mikäli maanomistajalle aiheutuu suojelupäätöksestä merkityksellistä haittaa. Korvaussäännöksen tulkintaa ja korvausjärjestelmän soveltamista havainnollistetaan raportissa vuoden 2004 loppuun mennessä suoritetuissa korvaustoimituksissa tehtyjen ratkaisujen avulla

The Tourist Experience of Heritage Urban Spaces: Valletta as a Case Study

This article provides an understanding of how tourists experience heritage urban spaces by investigating features that influence tourist experiences most. It is framed within urban design literature which refers to three elements of urban space namely physical setting (or form), activity, and meaning. These elements are used to explore how urban spaces are experienced by tourists. Its findings are derived from an in-depth qualitative analysis of interviews with tourists to Valletta, Malta. The research suggests that the intrinsic qualities of the space are relevant to the tourist experience but what is even more relevant are the interactions of the tourist with different elements within that space, namely interactions with surroundings, interactions with others, and interactions with self/meaning. Within this broad conceptual model, the research identifies important sub-themes. Some of these reinforce the findings of existing work on tourist experiences, but others are often under-estimated or neglected

Ympäristörikoshyötyjen tilannekuva

Hankkeessa tuotettiin tietoa ympäristörikoksilla tavoiteltujen ja saatujen taloudellisten hyötyjen tilannekuvasta sekä selvitettiin piiloon jäävän ympäristörikollisuuden määrää, luonnetta ja taloudellista arvoa. Hankkeessa tuotettiin myös arvio siitä, kuinka tehokkaasti ympäristörikoksilla saatua rikoshyötyä on saatu perittyä valtiolle ja paljonko hyödystä olisi mahdollista palauttaa ympäristörikostorjuntaan. Lisäksi hankkeessa tuotettiin de lege ferenda kannanottoja rikoshyötyjen korvamerkinnästä ympäristörikosten ehkäisyssä sekä ennallistamiskustannusten ja rikoshyödyn menettämisen suhteen huomioimisesta. Toimiva viranomaisyhteistyö mahdollistaa tapausten tehokkaan ja selkeän etenemisen, jolloin prosessi toimii kustannustehokkaasti. Ympäristörikosten käsittelyprosessin sujuvoittamiseksi ja tehostamiseksi prosessia tulisi tarkastella kokonaisuutena, koko valtakunnan tasolla ja sitouttaa pitkäjänteiseen kehitystyöhön kaikki käsittelyyn osallistuvat viranomaiset. Ympäristösäännösten vastaisten pienten tekojen käsitteleminen hallinnollisessa sanktiomenettelyssä olisi resurssien kannalta tarkoituksenmukaista. Myös ympäristörikosten ehkäisy on tärkeää ja tarpeen. Siinä tietoisuuden lisääminen on olennaista. Ympäristörikosten rikoshyötyä pohdittaessa tulee ottaa huomioon myös vahinkojen ennallistamisen tärkeys. Olisikin tarpeen huolehtia siitä, että ympäristövahingon aiheuttaneella itsellään olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia ennallistamiseen.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä