Kaupunkiympäristön hulevesien mikromuovien laatu ja määrä sekä käsittely suodatinarkkulaitteiston avulla

Microplastics (MP) in urban stormwater runoff and the management methods for their efficient removal are subjects receiving increasing attention. In addition, the means to decrease the microplastic load in stormwater lacks information. This study presents results for this issue from a Finnish case study thus providing a basis to resolve an emerging environmental problem. A concrete-based filtration system with two comparative fine filtration media (sand and biochar) was built to filtrate stormwater before entering a seawater bay in a separate stormwater sewer network in Helsinki, Finland. The research examines the microplastic quality and quantity of three rain-induced stormwater runoff before and after the filtration process. Due to lack of sampling methods for stormwater runoff, a passive sampling device was designed and tested ex-situ and in-situ. Collected samples were processed based on universal enzymatic purification protocol and analyzed with an FPA-based FT-IR spectroscopy and data analysis. From the data, microplastic particle types, quantity and mass estimations were produced with data analysis using spectra correlation. The results indicate that the stormwater runoff contained 29 MP particles (90 micro-m – 5 mm) per litre of stormwater runoff although the concentration varied greatly between the three rain events. Both sand and biochar as fine filtration media removed significantly microplastics from influent stormwater. The results indicated that sand filtration was able to remove up to 96 % of microplastics from stormwater runoff and biochar 93 %. Polyethylene (PE) and polypropylene (PP) accounted for 99 % of all microplastic types in all samples from the three rain events. The average polymer mass was 14.8 micro-g/l for influent stormwater, 0.2 micro-g/l after sand filtration and 1.9 micro-g/l after biochar filtration. To more accurately assess urban stormwater runoff microplastic quality and quantity, regular monitoring from rain events through the filtration system is suggested. However, the received data and results from this study are important information for follow-up studies.Kaupunkiympäristön hulevesien mikromuovien laatu ja määrä, näytteenotto- ja tutkimusmenetelmät sekä hallintamenetelmät niiden poistamiseksi hulevesistä ovat kasvavan huomion kohteena. Tästä tutkimuksesta saadut tulokset hulevesien mikromuovipitoisuuksista ja -laadusta sekä niiden käsittelystä tarjoaa perustan kasvavan ympäristöongelman ratkaisemiseksi. Betonisista valmisosista koottu suodatinarkkulaitteisto rakennettiin hulevesien hallitsemiseksi ja suodattamiseksi ennen niiden päätymistä vastaanottavaan vesistöön erillisviemäröidyssä viemärijärjestelmässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen sadetapahtuman mikromuovien laatua ja määrää hulevedessä ennen suodatusprosessia ja sen jälkeen kahden eri suodatinmateriaalin läpi (hiekka ja biohiili). Hulevesien mikromuovien näytteenottomenetelmien puuttumisen vuoksi passiivisuodatukseen perustuva näytteenottolaite suunniteltiin ja testattiin. Valuntatapahtumista kerätyt näytteet prosessoitiin entsymaattisella puhdistusmenetelmällä ja analysoitiin FPA-pohjaisella FT-IR-spektroskopialla. Tuotetulle spektriaineistolle tehtiin korrelaatio referenssikirjaston muovityyppeihin, mistä saatiin tietoa näytteiden mikromuovien lukumäärästä, muovityypeistä sekä massoista. Tulevassa hulevedessä oli keskimäärin 29 mikromuovipartikkelia (90 mikro-m – 5 mm) litraa hulevettä kohti, vaikkakin vaihteluväli sadetapahtumien välillä oli suuri. Hiekka oli hieman biohiiltä parempi suodatinmateriaali mikromuovien poistamiseksi hulevedestä. Tulokset osoittavat, että hiekka poisti 96 % sadetapahtuman aikaisen valunnan mikromuoveista ja biohiili 93 %. Polyeteenin (PE) ja polypropeenin (PP) osuus oli 99 % kaikista mikromuovityypeistä. Mikromuovien keskiarvomassa oli 14.8 mikro-g/l tulevassa hulevedessä, 0.2 mikro-g/l hiekkasuodatuksen jälkeen ja 1.9 mikro-g/l biohiilisuodatuksen jälkeen. Kaupunkien hulevesien mikromuovien laadun ja määrän tarkemmaksi arvioimiseksi suositellaan säännöllistä seurantaa sadetapahtuman aiheuttaman valunnan kuljettamien mikromuovien poistumisesta suodatinarkkulaitteiston prosessin kautta. Tästä tutkimuksesta saadut tiedot ja tulokset muodostavat tärkeitä lähtötietoja jatkotutkimuksia varten

Optimization of object-oriented intermediate languages

Javan myötä ohjelmointikielten kääntämisprosessiin on uudelleen esitelty erityisen käsittelyn kohteeksi kelpaava välikieli, tavukoodi. Tavallisesti Java-ohjelmaa suoritettaessa erityinen virtuaalikone lataa tavukoodimuotoisen ohjelman esityksen, jota suoritetaan joko tulkkaamalla tai suoritusaikaisesti suoritusalustan ymmärtämälle kielelle kääntäen. Tässä tutkielmassa tutkitaan välikielen tasolla tapahtuvia optimointimahdollisuuksia. Oliokielten dynaamisen luonteen vuoksi puhtaasti staattinen optimointi on vaikeaa ja siksi usein hedelmätöntä. Tutkielman yhteydessä kuitenkin tunnistettiin mobiiliohjelmointiin soveltuva suljetun maailman oletus, jonka puitteissa tavukoodin tasolla voidaan ohjelmaa parannella turvallisesti. Esimerkkinä tutkielmassa toteutetaan ylimääräisiä rajapintaluokkia poistava optimointi. Koska optimointialgoritmit ovat usein monimutkaisia ja vaikeaselkoisia, tutkitaan työssä myös mahdollisuuksia niiden yksinkertaisempaan esittämiseen. Alunperin Javalla toteutetun luokkahierarkiaa uudelleenjärjestelevän algoritmin esiehtojen tarkastus onnistutaan kuvaamaan ensimmäisen kertaluokan logiikan kaavalla, jolloin esiehtojen tarkastus onnistuu tutkielman puitteissa toteutetulla logiikkakoneella. Logiikkakoneelle kuvataan logiikkakaavojen propositiot Javalla, mutta propositioiden yhdistely tapahtuu ja-konnektiiveja käyttävällä logiikkakielellä. Suorituskyvyltään logiikkakone on joissain tapauksissa Java-toteutusta nopeampi

The circumstellar disk of AB Aurigae: evidence for envelope accretion at late stages of star formation?

The circumstellar disk of AB Aurigae has garnered strong attention owing to the apparent existence of spirals at a relatively young stage and also the asymmetric disk traced in thermal dust emission. However, the physical conditions of the spirals are still not well understood. The origin of the asymmetric thermal emission is unclear. We observed the disk at 230 GHz (1.3 mm) in both the continuum and the spectral line ^12CO J=2-1 with IRAM 30-m, the Plateau de Bure interferometer, and the Submillimeter Array to sample all spatial scales from 0.37" to about 50". To combine the data obtained from these telescopes, several methods and calibration issues were checked and discussed. The 1.3 mm continuum (dust) emission is resolved into inner disk and outer ring. Molecular gas at high velocities traced by the CO line is detected next to the stellar location. The inclination angle of the disk is found to decrease toward the center. On a larger scale, based on the intensity weighted dispersion and the integrated intensity map of ^12CO J=2-1, four spirals are identified, where two of them are also detected in the near infrared. The total gas mass of the 4 spirals (M_spiral) is 10^-7 < M_spiral < 10^-5 M_sun, which is 3 orders of magnitude smaller than the mass of the gas ring. Surprisingly, the CO gas inside the spiral is apparently counter-rotating with respect to the CO disk, and it only exhibits small radial motion. The wide gap, the warped disk, and the asymmetric dust ring suggest that there is an undetected companion with a mass of 0.03 M_sun at a radius of 45 AU. Although an hypothetical fly-by cannot be ruled out, the most likely explanation of the AB Aurigae system may be inhomogeneous accretion well above or below the main disk plane from the remnant envelope, which can explain both the rotation and large-scale motions detected with the 30-m image.Comment: 17 pages, 13 figures, accepted for publication in A&A journal. Typos are correcte

Chemistry in Disks. IX. Observations and modeling of HCO+ and DCO+ in DM Tau

We present resolved Plateau de Bure Array observations of DM Tau in lines of HCO+ (3-2), (1-0) and DCO+ (3-2). A power-law fitting approach allowed a derivation of column densities of these two molecules. A chemical inner hole of ~50 AU was found in both HCO+ and DCO+ with DCO+ emission extending to only 450 AU. An isotopic ratio of R_D = N(DCO+) / N(HCO+) was found to range from 0.1 at 50 AU and 0.2 at 450 AU. Chemical modeling allowed an exploration of the sensitivity of these molecular abundances to physical parameters out with temperature, finding that X-rays were the domination ionization source in the HCO+ molecular region and that R_D also is sensitive to the CO depletion. The ionization fraction, assuming a steady state system, was found to be x(e-) ~ 10$^{-7}$. Modeling suggests that HCO+ is the dominant charged molecule in the disk but its contribution to ionization fraction is dwarfed by atmoic ions such as C+, S+ and H+.Comment: 13 pages with 8 figures, to be published in A&A, accepted 29/12/1

Yritysidentiteetin rakentaminen yhteiskunta- ja ympäristövastuullisella toiminnalla

Vastuullisuuden merkitys kasvaa kuluttajien valitessa ostoskoriinsa ympäristöä ja yhteiskun-taa eri tavalla huomioivia tuotteita, palveluita ja ratkaisuja. Arjessa tämä näkyy esimerkiksi kuluttamalla lähellä tuotettua ruokaa tai uusiutuvaa energiaa. Kuluttajien tarpeisiin vas-taamisen lisäksi yritykset pyrkivät löytämään kilpailukeinoja yhdistämällä toimintaan vas-tuullisuuden erilaisia ulottuvuuksia; taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun tasapai-non löytäminen ja kehittäminen jatkavat kasvuaan yritysmaailmassa. Haasteena vastuullisuuden yhdistämisessä liiketoimintaan on kuluttajakriittisyys viherpe-sun kaltaiseen toimintaan. Yritysvastuun ei tule näkyä yksittäisinä kampanjoina tai lahjoi-tuksina, vaan jatkuvana innovointina ja vastuullisten toimintamallien kehittämisenä. Haas-teeseen voidaan vastata rakentamalla yrityksen identiteettiä vastuullisuuden kautta. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä yritysidentiteetti ja sen kehittämisprosessit ovat liiketoiminnassa usein vielä epäselviä. Tässä tutkimuksessa on selvitetty yritysidentiteetin ja yhteiskunta- ja ympäristövastuullisen toiminnan suhdetta toisiinsa. Vastuullisuuden liittäminen identiteetin rakennusosaksi vaa-tii ymmärrystä yrityksen sisäisestä rakenteesta sekä ulkoisista sidosryhmistä ja odotuksista. Sekä vastuullisuus että identiteetti rakentuvat jokaiselle organisaatiolle useista tekijöistä riippuen eri tavalla. Yrityksille on hyödyllistä pohtia, miten arvoja, yrityskulttuuria ja visio-ta voidaan parhaalla tavalla jalkauttaa työyhteisön jäsenille. Tämä on tutkimuksessa esitel-lyn viitekehyksen lähtökohta, jonka lopullisena tavoitteena on sitouttaa eri sidosryhmiä vastuullisuuden avulla. Tutkimustieto yritysidentiteetin ja yhteiskunta- ja ympäristövastuullisen toiminnan yhteyk-sistä on puutteellista. Markkinoiden muutokset ovat herättäneet kysymyksiä yhteiskunnal-lisella, organisatorisella, yritys- sekä yksilötasolla. Kysymykset kohdistuvat monilta osin yritysten tapaan toimia, ja niiden kykyyn huomioida ympäröivät olosuhteet osana toimin-nan kehitystä. Tapaustutkimuksena tämä tutkielma tarkastelee kohdeyrityksen toimintata-poja, arvomaailmaa, johtamismallia ja yksilötason kokemuksia haastatteluista ja yrityksen sisäisestä kyselystä kerätyn empiirisen aineiston avulla. Data on sisällönanalyysia käyttäen järjestetty muodostamaan kuvaus, joka kytkee tutkimustulokset ilmiön laajempaan kon-tekstiin ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat case-yrityksen toiminnan kehittämisen olevan vahvasti sidoksissa vastuullisuuden eri ulottuvuuksiin. Identiteetin rakentamisessa yrityksen arvo-maailman tulee näkyä sisäisen ja ulkoisen kuvan kehittämisessä; näiden kahden yhtenäisyys on sitouttamisen kannalta ratkaisevan tärkeää

Urban wastewater DOM load and its biological degradation in the Gulf of Finland

Heterotrophic bacteria are essential for carbon cycling in water ecosystems as they bind dissolved organic carbon (DOC) to the biomass and return it to the classical food chain through microbial loop. The treated wastewater from Viikinmäki wastewater treatment plant is discharged to the Gulf of Finland where it increases the quantity of dissolved organic matter (DOM) in the water and furthermore can be an extra energy source for heterotrophic bacteria. There are not yet further studies how the heterotrophic bacteria exploit DOM in the treated wastewater or a monitoring programme for DOC concentrations in the wastewater treatment plants. DOC is the limiting factor for heterotrophic bacteria growth in the Gulf of Finland in the summer. As the bacteria exploit DOC, they consume oxygen and release carbon dioxide. DOM compounds may also diminish light penetration in water which can inhibit the growth and photosynthesis of phytoplankton and macrophytes. The aim of this thesis was to find out 1) the DOC concentrations in the treated wastewater and DOC load in the treated wastewater discharged to the the Gulf of Finland from Viikinmäki wastewater treatment plant, 2) the biodegradability of DOC and DOP in the treated wastewater and 3) how the disc filter about to be used in Viikinmäki wastewater treatment plant affects the quantity and quality of DOC and DOP in the treated wastewater. The DOC load entering the Gulf of Finland with the treated wastewater was quantified by measuring the DOC concentrations in the treated wastewater during the spring and summer 2014. The DOC concentrations correlated positively with chemical oxygen demand (COD) which is regularly measured in wastewater treatment plants. By dividing the COD with 3,66, the DOC concentrations were successfully estimated for a longer period. In order to evaluate the biological degradability of DOC and DOP in the wastewater effluent, treated wastewater was incubated (+15 °C) for two months with surface water heterotrophic bacteria from the Gulf of Finland and changes in DOC concentrations, the biological oxygen demand and nitrogen and phosphorus concentrations were measured. Furthermore the heterotrophic bacteria were incubated for one month in disc filtered wastewater effluent and also in regularly treated wastewater to find out the effect of the new filter on DOM quantity and quality. The yearly DOC load from Viikinmäki wastewater treatment plant to the Gulf of Finland was estimated to be about 1460 tons which is approximately one fifth of the annual DOC load from River Vantaanjoki. The ratio between DOC and COD concentrations calculated here can only be used to quantify the amount of DOC load from Viikinmäki wastewater treatment plant and similar ratio must be calculated individually for every point source. The biodegradability of DOC in the treated wastewater was equally low to the biodegradability of DOC in River Vantaanjoki. The quantity of DOC bound to the bacterial biomass was rather low and the amount of DOC lost via respiration was relatively high. Accordingly the DOC in Viikinmäki wastewater effluent does not become efficiently available to higher trophic levels. The disc filter has the potential to remove DOC and DOP from treated wastewater which would decrease the DOC and DOP load significantly in the Gulf of Finland. The disc filter decreased DOC concentrations 14 % in comparison to regularly treated wastewater. The disc filter didn't affect the quality of DOC, i.e. there was no difference in the biological degradability of DOC between the two wastewater treatment processes. However the disc filter was possibly able to remove the biologically available part of DOP from treated wastewater but the issue still needs further investigation.Toisenvaraiset bakteerit ovat tärkeitä hiilen kierrättäjiä vesiekosysteemeissä, missä ne palauttavat biomassaansa sitoman liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) takaisin klassiseen ravintoketjuun mikrobisilmukan kautta. Jätevedenpuhdistamoilta suoraan Suomenlahteen päätyvä puhdistettu jätevesi lisää liuenneen orgaanisen aineksen (DOM) määrää vedessä ja mahdollisesti myös Suomenlahden toisenvaraisten bakteerien ravinnonsaantia. Jätevedenpuhdistamoilla ei kuitenkaan tehdä seurantaa jäteveden DOC-pitoisuuksista. Myöskään puhdistetun jäteveden mukana Suomenlahteen päätyvän DOM:n vastetta toisenvaraisten bakteerien kasvuun Suomenlahdella ei vielä tunneta. DOC, joka on DOM:n suurin osakomponentti, rajoittaa kesällä toisenvaraisten bakteerien kasvua Suomenlahdella. Hajottaessaan DOC:a, bakteerit kuluttavat happea ja tuottavat vastaavasti hiilidioksidia. Lisäksi DOM-yhdisteillä voi olla hapenkulutuksen lisäksi vaikutusta veden väriin ja näin ollen myös vaikutusta kasviplanktonin ja vesikasvillisuuden yhteyttämistehokkuuteen. Pro gradu -työn tavoitteena oli selvittää 1) Suomenlahteen laskettavan puhdistetun jäteveden DOC-pitoisuus sekä Suomenlahteen puhdistetun jäteveden mukana päätyvän DOC:n kokonaiskuorma, 2) puhdistetun jäteveden biologisesti käyttökelpoisen DOC:n ja DOP:n määrät sekä 3) kiekkosuodatinlaitteiston vaikutus jätevedenpuhdistusprosessissa poistuvan DOC:n ja DOP:n määrään ja laatuun. DOC-kuorman määrittämiseksi puhdistetusta jätevedestä mitattiin DOC-pitoisuutta kevään ja kesän aikana ja pitoisuuksia verrattiin puhdistamolla säännöllisesti seurattaviin veden kemiallisen hapenkulutuksen (KHK) ja biologisen hapenkulutuksen (BHK) arvoihin. Vain KHK:n ja DOC-pitoisuuksien välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen korrelaatio ja saatua suhdelukua (3,66) hyödyntäen voitiin arvioida DOC-pitoisuuksia ajallisesti taaksepäin. Puhdistetun jäteveden DOM:n käyttökelpoisuutta Suomenlahden bakteereille tutkittiin kokeissa, joissa bakteereita kasvatettiin puhdistetussa jätevedessä +15 °C kaksi kuukautta. Kokeen aikana seurattiin toisenvaraisten bakteerien hapenkulutusta, DOCpitoisuuden muutosta sekä typpi- ja fosforiravinnepitoisuuksia. Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla kokeilussa olevan kiekkosuodatinmenetelmän vaikutusta DOC:n ja DOP:n määrään ja laatuun tutkittiin samoin inkubointikokeessa, joissa bakteereja kasvatettiin tavallisen puhdistusprosessin käyneen jäteveden lisäksi myös kiekkosuodatinlaitteiston kautta kulkeneessa jätevedessä yksi kuukausi. Lisäksi arvioitiin, millaisia vaikutuksia on Suomenlahden veteen laimenevalla puhdistetulla jätevedellä. Viikinmäen jätevedenpuhdistamolta puhdistetun jäteveden mukana tuleva DOC-kuorma on noin 1460 tonnia/vuosi, mikä on noin viidennes vuosittaisesta Vantaanjoen mukanaan tuomasta DOC-kuormasta. Kuorman arvioimiseksi DOC-pitoisuudet laskettiin hyödyntäen KHK:n avulla saatua suhdelukua, mutta tässä saatu suhdeluku pätee vain Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla. Muille pistekuormituslähteille suhdeluvut pitää laskea erikseen. Suomenlahden toisenvaraiset bakteerit hyödynsivät tehdyissä kokeissa puhdistetun jäteveden DOC:a yhtä tehokkaasti kuin Vantaanjoen suun DOC:a. Bakteeribiomassaan päätynyt osuus labiilista DOC:sta oli kuitenkin pieni, ja 80 % bakteerien hyödyntämästä DOC:sta poistuukin hiilidioksidina. Puhdistetun jäteveden DOC-kuorma ei siksi vaikuta merkittävästi ylempien trofiatasojen toimintaan. Hienopuhdistukseen tarkoitetulla kiekkosuodattimella voisi olla mahdollisuuksia poistaa DOC:a ja DOP:a puhdistettavasta jätevedestä tavanomaiseen puhdistustapaan verrattuna, mikä vähentäisi niiden kokonaiskuormaa Suomenlahteen merkittävästi. Kiekkosuodattimen huomattiin poistavan 14 % DOC:sta verrattuna tavanomaiseen jätevedenpuhdistukseen. Se ei kuitenkaan vaikuttanut DOC:n biologiseen käyttökelpoisuuteen. Kiekkosuodatin poisti yli kolmasosan orgaanisen fosforin pitoisuudesta tavanomaiseen puhdistukseen nähden. Kiekkosuodatin poisti myös mahdollisesti juuri bakteereille käyttökelpoisen orgaanisen fosforin osuuden, mutta kysymyksen selvittäminen vaatii jatkotutkimuksia

Self-Organizing Software Architectures

Looking at engineering productivity is a source for improving the state of software engineering. We present two approaches to improve productivity: bottom-up modeling and self-configuring software components. Productivity, as measured in the ability to produce correctly working software features using limited resources is improved by performing less wasteful activities and by concentrating on the required activities to build sustainable software development organizations. Bottom-up modeling is a way to combine improved productivity with agile software engineering. Instead of focusing on tools and up-front planning, the models used emerge, as the requirements to the product are unveiled during a project. The idea is to build the modeling formalisms strong enough to be employed in code generation and as runtime models. This brings the benefits of model-driven engineering to agile projects, where the benefits have been rare. Self-configuring components are a development of bottom-up modeling. The notion of a source model is extended to incorporate the software entities themselves. Using computational reflection and introspection, dependent components of the software can be automatically updated to reflect changes in the dependence. This improves maintainability, thus making software changes faster. The thesis contains a number of case studies explaining the ways of applying the presented techniques. In addition to constructing the case studies, an empirical validation with test subjects is presented to show the usefulness of the techniques.Itseorganisoituvat ohjelmistoarkkitehtuurit Ohjelmistokehityksen tuottavuus on monen ohjelmistokehitysorganisaation huolenaihe. Erityisesti ylläpitovaiheessa ohjelmistojen heikko muokattavuus tuottaa turhia kustannuksia ja pettymyksiä asiakassuhteissa, kun vaikeasti muokattavaan ohjelmistoon tulisi tehdä muutoksia. Tässä työssä esitetään kaksi menetelmää ohjelmistojen muokattavuuden parantamiseksi: kokoava mallinnuskielten käyttäminen sekä itseorganisoituvat ohjelmistokomponentit. Mallipohjaisessa ohjelmistotuotannossa ohjelmistoille kehitetään soveltuvat mallinnuskielet ja -työkalut, joiden pohjalta kehitettävä ohjelmisto voidaan automaattisesti tuottaa. Uuden mallinnuskielen kehittäminen ja sitä tukevan välineistön rakentaminen on kuitenkin aikaaviepää ja vaikeaa. Vaarana on, että kehitetty kieli on valmistuessaan vanhentunut. Niin kutsutuissa ketterissä ohjelmistomenetelmissä yritetään välttää perinteisten, suunittelupainotteisten kehitysmenetelmien tuottamia sudenkuoppia. Liiallinen ketteryys voi kuitenkin kostautua heikkona tuottavuutena, kun kehitysväen kaikki aika kuluu näppäryysharjoituksiin varsinaisen tuottavan työn sijaan. Kokoava mallipohjainen tuotanto keskittyy kehittämään vain riittävän hyviä malleja, joiden perusteella voidaan yhdistää mallipohjaisen ohjelmistotuotannon ja ketterien prosessimallien tuomat edut. Ulkoisten, erikseen kehiteltyjen mallikielten lisäksi työssä esitellään ajatus ohjelmakoodin itsensä käyttämisestä mallipohjaisen ohjelmistotuotannon työkaluna. Näin syntyy itseorganisoituva ohjelmistoarkkitehtuuri. Tällä tavoin kehitystyön tuottavuus paranee, sillä ohjelmakoodin sisäisten riippuvuuksien määrä laskee, ja näin ollen muokkausten tekeminen on helpompaa. Työssä esitellään tapaustutkimuksia ohjelmakoodiin perustuvasta mallipohjaisen ohjelmistotuotannon ohjelmistokehyksistä sekä empiirinen validointi itseorganisoituvuuden hyödyllisyydestä tuottavuusnäkökulmasta katsoen

STARTUP-JOHTAJANA OPPIMINEN JA KEHITTYMINEN. Epämuodollisten oppimismekanismien vaikutus yrittäjien oppimiseen kasvavissa startup-yrityksissä

siirretty Doriast

Lutter contre les « promenades irrégulières » des petits mendiants en les scolarisant. Espoirs et désillusions de la Société contre la mendicité des enfants (1896-1901)

À Paris, à la fin du xixe siècle, des enfants se livrent à la mendicité au lieu de se rendre en classe et ce en dépit de l’obligation scolaire. Ils sont absentéistes voire non-inscrits sur les listes des écoles. La mendicité représente, comme le vagabondage, une forme particulière de déviance enfantine située au croisement de la pauvreté et de la délinquance. La Société contre la mendicité des enfants (1896-1901), soutenue par des personnalités influentes, se donne pour mission de les faire scolariser. Si l’assistance et la protection sont des idées essentielles, il s’agit aussi de protéger la société dans son ensemble en éloignant les enfants de la rue et en leur apportant les bienfaits de l’école. Ces bonnes intentions vont rapidement se heurter à la résistance des différents acteurs en présence, et aux limites fixées par l’école de la IIIe République.In Paris, at the end of the nineteenth century, some children were begging in the streets instead of going to school, despite the laws on compulsory education. They were considered as truants, and sometimes their names weren’t even mentioned on the enrolment lists. Begging, like vagrancy, was a particular kind of child deviance. It was linked with poverty and delinquency. The “Société contre la mendicité des enfants” (the Society against begging by children) (1896-1901), was created and supported by powerful people. It aimed to provide those children with a formal education. While its main purpose was to assist and take care of them, it was also to protect public order by keeping children off the street, thanks to the benefits of schooling. These good intentions soon ran against many resistances from the different parties and the limits set by the school of the French IIIrd Republic

Blade-plate fixation for distal femoral fractures: A case-control study

AbstractBackgroundThe blade-plate is the earliest of the contemporary internal fixation devices introduced for distal femoral fractures. The recent development of dedicated, fixation devices has considerably limited its use. The objective of this study was to evaluate outcomes after blade-plate fixation and after fixation using other devices.HypothesisOutcomes after blade-plate fixation are similar to those after condylar screw-plate, distal femoral nail, or locking condylar plate fixation.Material and methodsWe reviewed outcomes after 62 patients managed with blade-plate fixation and included in a multicentre retrospective study (n=57) or a multicentre prospective study (n=5) and we compared them to outcomes after fixation using condylar screw-plates (n=82), distal femoral nail (n=219), or locking condylar plates (n=301). The four groups were comparable for age, gender distribution, occupational status, prevalence of skin wounds, patient-related factors, type of accident, and type of fracture. The evaluation relied on the clinical International Knee Society (IKS) score and on radiographs.ResultsNo significant differences existed across the four groups for operative time, blood transfusion use, complications, need for bone grafting, non-union rate, or IKS score values. The early surgical revision rate for removal of the fixation material was 4% with the blade-plate and 16% with the other three fixation devices (P=0.02). Post-operative fracture deformity was similar in the four groups with, however, a higher proportion of residual malalignment in the screw-fixation group. The final anatomic axis was 3.3±1.4° with the blade-plate versus 2.3±3.7° with the other three fixation devices. The blade-plate group had few patients with axial malalignment, and the degree of malalignment was limited to 3° of varus and 10° of valgus at the most, compared to 10° and 18° respectively, with the other three fixation devices.ConclusionDespite the now extremely limited use and teaching of blade-plate fixation, as well as the undeniable technical challenges raised by the implantation of this device, the blade-plate is a simple, strong, and inexpensive fixation method. It remains reliable for the fixation of distal femoral fractures. The disfavour into which the blade-plate is currently falling is not warranted.Level of evidenceIII, case-control study