Pienkosteikot vesiensuojelun välineenä

Opinnäytetyöni käsittelee pienkosteikon käyttöä vesiensuojelun välineenä. Tavoitteena oli määrittää pienkosteikolle koko ja muodot sekä kehittää pikaopas. Lisäksi tutkin pienkosteikon toimintaa ja hyötyjä verrattuna muihin menetelmiin paitsi vesiensuojelun, myös riistan kannalta. Työssäni tuon esille ideoita, joilla pienkosteikkoja voidaan suunnitella ja rakentaa mahdollisimman edullisesti. Työni tutkimusosuuden suoritin alan asiantuntijoita haastattelemalla. Kaikki haastateltavat ovat vesiensuojelun asiantuntijoita. Heillä on osaamista metsänparannustoimien sekä riistakosteikoiden suunnittelusta ja toteuttamisesta. Haastatteluiden perusteella määritin käsitteen pienkosteikko ja kokosin tietoja sen käyttömahdollisuuksista. Olin mukana suunnittelemassa myös Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa Simon Seipilammen kosteikon toimenpidesuunnitelmaa. Tuo kosteikkosuunnitelman tekeminen opetti minulle perusasioita kosteikon rakentamisesta ja vesiensuojelun huomioimisesta. Nämä tiedot ovat myös olleet vahvana pohjana uuden vesiensuojelumallin, pienkosteikon kehittelyssä. Opinnäytetyöni tuloksena on pikaopas, johon on koottu lyhyt tietopaketti pienkosteikosta sekä sen rakentamisesta. Pikaoppaan tein Suomen Metsäkeskuksen Metsäpalveluiden toimeksiannosta. Pikaoppaan tavoitteena on lisätä alan toimijoiden tietoisuutta pienkosteikoista uutena mahdollisuutena vesiensuojeluun. Lisäksi toivon pikaoppaan kannustavan suunnittelijoita käyttämään mielikuvitusta työssään ja panostamaan koko lähiympäristön paremmin huomioivaan vesiensuojeluun.This thesis deals with the use of minor wetlands as a tool to control water pollution. The aim was to define the size and shape of minor wetlands and to create a guide. The function of minor wetlands and benefits to control water pollution and benefit game, compared to other methods, has also been researched. The ideas that minor wetlands can be developed and built with minimal costs, has been presented. The research was carried out by interviewing the experts in this field. All interviewees are experts in controlling water pollution. They have knowledge in developing and carrying out forest improvement tasks and building wetlands for game. On the ground of the interviews the concept of minor wetland was determined and information of its use was collected. Seipilampi wetland measure plan in the Finnish Game Centre Home wetland Life+ project is also part of the thesis. Drawing up the wetland plan taught basic matters on building a wetland and observing water pollution control. This information has been a strong base for developing a new pattern of water pollution control. As a result of the thesis there is a guide including an information package of minor wetlands and how to build them. The guide is commissioned by The Finnish Forest Centre's Forest Services. The aim of the guide is to increase the field's players awareness of minor wetlands as a new possibility to water pollution control. Hopefully the guide encourages planners to use their imagination in their work and to invest in better water pollution control that takes into account entire immediate surroundings

Idiolekti ja sen muuttuminen. Reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä

Liisa Mustanojan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa perjantaina 13. toukokuuta 2011. Vastaväittäjänä toimi filosofian tohtori Tommi Kurki Turun yliopistosta ja kustoksena professori Anneli Pajunen.Liisa Mustanoja: Idiolekti ja sen muuttuminen. Reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Acta Universitatis Tamperensis 1605. Tampere: Tampere University Press 2011.Kirja on luettavissa myös verkkojulkaisuna http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8417-9.pdf

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikeudellinen vaikuttavuus

Verohallinnon yksikkönä vuodesta 2008 toimineen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tehtävänä on veronsaajien verotuksellisten oikeuksien valvonta. Oikeudenvalvontayksikkö antaa vastineita verovelvollisten hakiessa muutosta verotukseensa. Omassa muutoksenhaussaan yksikkö keskittyy tulkinnanvaraisiin tapauksiin ja pyrkii toiminnallaan edistämään verotuksen yhtenäisyyttä, ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Tutkimuksessa selvitettiin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikeudellisen vaikuttavuutta eli miten yksikkö voi toiminnallaan vaikuttaa oikeudelliseen ratkaisutoimintaan verotuksessa. Tavoitteena oli analysoida käytettyjä oikeudellisen vaikuttavuuden mittareita ja tutkia, miten mittaamista voitaisiin kehittää. Tavoitteena oli myös tarkastella muutoksenhaun kohdevalinnan kehittämismahdollisuuksia. Tutkimus jakautui teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Tutkimuksen alussa selvitettiin oikeudellisen vaikuttavuuden taustatekijöitä eli verotuksen ohjausjärjestelmää oikeusdogmaattisella menetelmällä. Empiirisen aineiston muodostivat yksikön vuonna 2010 korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemät valitukset ja osa vastineista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä, jonka avulla selvitettiin milloin oikeudenvalvontayksikkö haki muutosta, miten muutoksenhakua ja vastineita perusteltiin ja miten asiat oli ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Yksikön oikeudellista vaikuttavuutta on mitattu sen valituksiin liittyvien ratkaisujen julkaisuprosentilla hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden osalta. Lisäksi mittarina on käytetty korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten valituslupaprosenttia. Käytettyjen mittareiden perusteella oikeudenvalvontayksikön toiminta on ollut vaikuttavaa. Kyseiset tulostavoitteet saavutettiin pääosin. Käytetyillä mittareilla on kuitenkin katettu vain pieni osa oikeudenvalvontayksikön toiminasta. Uusiksi mittareiksi tutkimuksessa ehdotettiin korkeimman hallinto-oikeuden julkaisuprosenttia niiden vastineiden osalta, joissa yksikkö on puoltanut valituslupaa. Yksikön tekemien ja hyväksyttyjen oikaisuvaatimusten pysyvyyttä voitaisiin myös mitata. Vuonna 2014 voimaan tulleen ennakkopäätösvalituksen osalta voitaisiin mitata valituslupien hyväksymisprosenttia. Lisäksi toiminnan oikeudellista vaikuttavuutta ja laatua voitaisiin parantaa kehittämällä kohdevalinnan ohjetta

Effect of heat treatment on vegetable colour and texture

Tutkielman kirjallisuusosassa perehdyttiin värikkäisiin vihanneksiin ja yleisimpiin vihanneksissa esiintyviin väriaineisiin, joita ovat karotenoidit, antosyaanit, betalaiinit ja klorofylli. Lisäksi selvitettiin miten lämpökäsittelyt vaikuttavat näihin väriaineisiin ja vihannesten rakenteeseen. Kokeellisen työn tavoitteena oli selvittää miten lämpökäsittelyt vaikuttavat eriväristen porkkanoiden ja punajuurien väriin, väriaineisiin ja rakenteeseen. Näytteinä oli seitsemän porkkanalajiketta ja neljä punajuurilajiketta. Näytteille tehdyt lämpökäsittelyt olivat ryöppäys, keitto ja höyrytys. Tutkituista porkkananäytteistä tavallinen oranssi porkkana ja violetti Purple Haze -lajike olivat karotenoidipitoisimmat. Karotenoidipitoisuudet olivat suurempia käsitellyissä näytteissä kuin tuoreissa näytteissä. Tutkituista porkkananäytteistä vain violetti Purple Haze -lajike sisälsi antosyaaneja. Antosyaanit ovat hyvin herkkiä pH:n muutoksille, ja keitto happamassa keitinvedessä säilyttikin antosyaaneja paremmin verrattuna vedessä keittämiseen. Punajuurilajikkeista punajuuri sisälsi eniten betalaiineja ja ero muiden juurikkaiden väriainepitoisuuksiin oli huomattava. Betalaiinien hajoaminen lämpökäsittelyn vaikutuksesta oli havaittavissa punajuurilajikkeiden betalaiinipitoisuuksissa ja värissä. Lämpökäsittely pehmensi vihannesten rakennetta. Lämpökäsittely parantaa väriaineiden uuttumista vihannesten rakenteista, mikä todettiin väriainepitoisuuksien kasvuna. Näin kypsennetyissä vihanneksissa väriaineiden käytettävyys ihmisravinnossa paranee. Vasta pitkät lämpökäsittelyt aiheuttavat karotenoidien ja antosyaanien hajoamista siinä määrin, että vihannesten ravitsemuksellinen laatu laskee.The literature review was concerned with colourful vegetables and the most common pigments in vegetables: carotenoids, anthocyanins, betalaines and chlorophyll. In addition, how thermal treatments affect these pigments and the structure of vegetable was reviewed. The aim of the experimental work was to investigate the effect of thermal treatments on the colour, pigments and texture of carrots and beet-roots. Seven coloured carrot cultivars and four coloured beet-root cultivars were examined. Three different kinds of thermal treatments were applied to the samples: blanching, boiling and steaming. Orange and purple carrots contained the highest amounts of carotenoids. The total carotenoid content of the carrots increased due to the thermal treatments. Purple carrots were the only carrots which contained anthocyanins. Anthocyanin stability is pH dependent: boiling in slightly acidic water had a minor impact on anthocyanin content than boiling in pure water. Red beet was the most betalain-rich beet-root. Other cultivars contained remarkably less betalaines. Betalain content decreased due to the thermal treatments. Betalain degradation due to the thermal treatments was detected as the pigment content and colour changed. Thermal treatments softened the vegetable structure. Thermal treatment improves the extraction of the pigments from the vegetable structure, which was detected as the increase in pigment concentration, leading to an enhancement of bioavailability of pigments. However, long thermal treatments cause pigment degradation and reduce the nutritional value of the vegetables

Hypoperfusion of an Entire Cerebral Hemisphere – Stroke or Postictal Deficit?

The clinical differential diagnosis between ischemic stroke and postictal deficit is sometimes challenging. If the clinical presentation is inconclusive, perfusion imaging can help to identify stroke patients for thrombolysis therapy. However, also epileptic phenomena may alter cerebral perfusion. Hypoperfusion spreading beyond the borders of cerebrovascular territories is usually considered suggestive of an etiology other than stroke. We present a patient whose clinical symptoms suggested a postictal deficit rather than an acute stroke. CT perfusion imaging showed hypoperfusion of the entire left cerebral hemisphere covering all vascular territories. CT angiography revealed occlusions in the ipsilateral internal carotid artery and in the circle of Willis as the cause of the global hypoperfusion. The patient was treated with i.v. thrombolysis and recovered with moderate disability. This is the first description of hyperacute ischemia of an entire cerebral hemisphere and its treatment with thrombolysis. It demonstrates the potential of modern neuroimaging in identifying atypically presenting strokes and shows that i.v. thrombolysis can be effectively and safely used to treat such potentially fatal insults

Kaija Kuiri 1950-2020

acceptedVersionNon peer reviewe

Lects in Helsinki Finnish - a probabilistic component modeling approach

This article examines Finnish lects spoken in Helsinki from the 1970s to the 2010s with a probabilistic model called Latent Dirichlet Allocation. The model searches for underlying components based on the linguistic features used in the interviews. Several coherent lects were discovered as components in the data, which counters the results of previous studies that report only weak co-variation between features that are assumed to present the same lect. The speakers, however, are not categorical in their linguistic behavior and tend to use more than one lect in their speech. This implies that the lects should not be considered in parallel with seemingly uniform linguistic systems such as languages, but as partial systems that constitute a network.Peer reviewe

Akuutin aivovaltimotukoksen uudet hoitolinjat

Akuu­tin ai­vo­val­ti­mo­tu­kok­sen las­ki­mon­si­säis­tä liuo­tus­hoi­toa voi­daan an­taa nel­jän ja puo­len tun­nin ku­lues­sa oi­rei­den alus­ta. Hoi­to on aloi­tet­ta­va he­ti, kun vas­ta-ai­heet on pois­sul­jet­tu. Jos po­ti­laan ai­vo­ve­ren­kier­to­häi­riön oi­reet ovat vai­keat, ei suu­ren ai­vo­val­ti­mon tu­kok­sen las­ki­mon­si­säi­nen liuo­tus­hoi­to yleen­sä rii­tä. Sen li­säk­si har­ki­taan en­do­vas­ku­laa­ri­hoi­to­na lä­hin­nä me­kaa­nis­ta trom­bek­to­miaa kuu­den tun­nin ku­lues­sa. En­do­vas­ku­laa­ri­hoi­toa har­ki­taan myös sil­loin, kun las­ki­mon­si­säi­sel­le liuo­tus­hoi­dol­le on vas­ta-ai­he: INR-ar­vo yli 1,7 tai po­ti­las käyt­tää sään­nöl­li­ses­ti uut­ta ve­re­no­hen­nus­lää­ket­tä da­bi­gat­raa­nia, ri­va­rok­sa­baa­nia tai ­apik­sa­baa­nia. Pää­tös en­do­vas­ku­laa­ri­hoi­don aloit­ta­mi­ses­ta teh­dään ylio­pis­to­sai­raa­las­sa mo­niam­ma­til­li­ses­ti, ja toi­men­pi­teen ai­hees­ta päät­tää neu­ro­lo­gi yh­des­sä sen suo­rit­ta­van ra­dio­lo­gin kans­sa. Hoi­dos­ta on an­net­tu uu­si oh­jeis­tus, jo­ka kos­kee neu­ro­lo­gian päi­vys­tä­jien li­säk­si myös päi­vys­tyk­sen eri­koi­sa­laa, ku­ten kes­kus­sai­raa­la­ta­soi­sia päi­vys­tä­jiä. Päi­vys­tyk­sel­li­seen AVH-hoi­toon lä­het­tä­mi­sen kri­tee­rit säi­ly­vät en­nal­laan ja hoi­don va­lin­taan ote­taan kan­taa ylio­pis­to­sai­raa­loi­den päi­vys­tys­pis­teis­sä.Peer reviewe