Eläinlääkäreiden täydennyskoulutuksen tuotekehityshanke

Tässä julkaisussa on kuvattu eläinlääkäreille tehty täydennyskoulutuskartoitus ja käyty läpi merkittävimpiä jatkokoulutuksen tarjoajia maassamme. Tutkimusosuudessa esitetty kartoitus on tehty syksyllä 2009 niille eläinlääkäriliiton työssäoloeville jäsenille joiden sähköpostiosoite on ollut käytettävissä. Vastaajia oli 19 % kohderyhmästä ja he edustavat melko kattavasti eläinlääkäriliiton jäsenistöä. Eläinlääkärien todettiin olevan aktiivisia täydennyskoulutukseen osallistujia. Tärkein koulutuksentarjoaja oli Suomen eläinlääkäriliitto yhdessä omistamansa koulutuspalveluja tuottavan Fennovet-yrityksen kanssa. Myös Suomen eläinlääkäripraktikot ry on merkittävä täydennyskoulutuksen tarjoaja ja laajemminkin eläinlääkäriyhdistysten rooli on merkittävä. Kaikkiaan koulutuksenjärjestäjiä tuli tutkimuksessa ilmi yli 150. Nykyiseen jatkokoulutukseen ollaan oltu tyytyväisiä. Mieluiten eläinlääkärit osallistuisivat yksittäisiin koulutuspäiviin syksyllä tai talvella. Paras ajankohta on arkisin päiväsaikaan. Myös ulkomailla ollaan valmiita kouluttautumaan, mutta kotimaassakin matkustetaan hyvän koulutuksen vuoksi. Valtion ja yksityisen sektorin palveluksessa työskentelevät eläinlääkärit ovat tilastollisesti muita halukkaampia osallistumaan myös ulkomailla järjestettävään koulutukseen. Suosituimmat opetusmenetelmät ovat asiantuntijaluennot ja käytännön harjoitukset. Merkittävämmäksi esteeksi täydennyskoulutukseen osallistumiselle eläinlääkärit kokevat rahoitukseen liittyvät seikat. Liki yhtä merkittävä este osallistumiselle on eläinlääkärien kokema ajanpuute. Etä- ja virtuaalioppimisvälineiden käyttö on tuttua vain puolelle eläinlääkäreistä. Tutkimus-, asiantuntija- ja opetustehtävissä sekä teollisuuden piirissä työskentelevät eläinlääkärit olivat käyttäneet opiskelussaan tilastollisesti merkittävästi muita enemmän etä- ja virtuaaliopetuksen välineitä. Näiden kautta tarjottavan täydennyskoulutuksen määrän lisääntyminen johtaisi todennäköisesti täydennyskouluttautumisen lisääntymiseen 22,2 % vastaajista ja mahdollisesti 46,8 %:lla. Koulutuksen kustannuksiin nykyisellään oltiin melko tyytyväisiä. Kustannuksista vastasivat likimain yhtä usein työnantaja kuin työntekijäkin, tosin vastaajista valtaosa (85,3 %) oli sitä mieltä että työnantajan tulisi vastata täydennyskoulutuksen kustannuksista. Mieseläinlääkärit olivat tilastollisesti merkittävästi valmiimpia maksamaan koulutuksesta naisia enemmän. Eri työnantajien välillä oli tilastollisesti merkittäviä eroja kustannusten jakautumisessa työntekijän ja työnantajan välillä. Tärkein täydennyskoulutuksen tiedotuskanava on Eläinlääkärilehti. Myös internet ja sähköpostilistat ovat tärkeitä koulutusinformaation jakelun kanavia. Suosituimmat koulutusaiheet joihin eläinlääkärit haluaisivat osallistua olivat pieneläinten uudet hoitokäytännöt ja peruspraktiikka, akuutti ensiapu, käypähoito, esimiestaidot sekä tuotantoeläinpraktiikan tietojen päivitys

Vähähiilisyyden ja puun rooli rakennusmateriaalivalinnoissa

Vähähiilisyys on yksi Euroopan energiastrategian visioista. ”Savolaisen ekopientalon modernit rakennusmateriaalit” -hankkeen päätavoitteena on selvittää miten rakennusmateriaaleja valmistava sekä hyödyntävä teollisuus ja kauppa voivat parantaa vähähiilisten ja resurssiviisaiden ideoiden, tuotteiden ja palveluiden tuotteistamista, kaupallistamista ja markkinoille pääsyä. Tähän raporttiin on koottu rakentamiseen liittyviä ympäristövaikutuksia ja viranomaisvaatimuksia. Raportissa kuvataan myös kokemuksia ja mielikuvia ekologisista ja vähähiilisistä rakennusmateriaaleista rautakaupoissa ja omakotitalomyynnissä.Vierailukäynneillä lähialueen rautakauppoihin selvitettiin rakentajien materiaalivalintoja ja tarjolla olevien lattia- ja eristemateriaalien ympäristösertifikaattej

Kuntien palvelutuotannon kehittäminen kustannushallinnan avulla Etelä-Pohjanmaalla

Tutkimusten mukaan kuntien palvelujen kustannuksissa on huomattavia eroja. Palvelujen kustannukset ja kustannuserot syntyvät prosessissa, jossa kuntalaiset käyttävät palveluja, joita kunnan palvelutuotannosta vastaavat yksiköt tarjoavat. Kunnan palvelutuotannon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit. Maamme kunnissa parhaillaan meneillään olevan Paras-hankkeen puitteissa pyritään monin eri tavoin vahvistamaan kuntien kykyä tuottaa tai järjestää palvelut. Osana tähän sisältyy palvelurakenteiden uudistaminen, kunnan talouden perustan vahvistaminen ja talouden tasapainottaminen. Talouden tasapainottamisessa ja palvelujen kehittämisessä tarvitaan aiempaa täsmällisempää tietoa palvelujen kustannusrakenteesta ja konkreettisista tekijöistä, jotka aiheuttavat eroja kustannuksiin. Kuntien kannalta on erittäin tärkeää, että ne kykenevät aiempaa paremmin arvioimaan omien palvelujensa kustannuksia ja kohdentamaan mahdolliset toimenpiteet toiminnan ja talouden sopeuttamiseksi ja palvelurakenteen uudistamiseksi oikeisiin kohteisiin sekä kehittämään siten palvelutuotan-toaan. Tähän haasteeseen esillä olevassa projektissa pyritään vastaamaan. Projektin kohteena olevat palvelut ovat lasten päivähoito, perusopetus ja perusterveydenhuolto. Kohdekuntina ovat Alavus, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kuortane ja Lappajärvi. Kun Alavuden ja Kuortaneen perusterveydenhuollon palvelut tuottaa Kuusiokuntien Terveyskuntayhtymä ja Lappajärven perusterveydenhuollon palvelut Kuntayhtymä Kaksineuvoinen, projekti sivuaa myös mainittujen kuntayhtymien palveluja. Projektin aineistona on käytetty pääosin tilastokeskuksen tilastoja, kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoja sekä kuntien omia tilinpäätöstietoja vuodelta 2007. Kuntien ja kuntayhtymien henkilöstömäärää koskevat tiedot on saatu suoraan kunnista ja kuntayhtymistä. Rahoituksesta ovat vastanneet Etelä-Pohjanmaan Liitto, Alavuden, Jalasjärven, Kauhajoen, Kuortaneen ja Lappajärven kunnat sekä Ruralia-instituutin Seinäjoen yksikkö

Näennäisaikamenetelmä ja kielen muutoksen ennustaminen

Yksi kielitieteen keskeisistä kysymyksistä on se, missä määrin kielen muutos on ennustettavissa. Tämä on vaikea kysymys jo siitäkin syystä, että parhaillaan tapahtuvan kielen muutoksen havaitsemista pidettiin pitkään mahdottomana. Sosiolingvistisen käänteen myötä tämä kuitenkin muuttui. Tällöin yhteisössä tapahtuva kielellinen vaihtelu nostettiin tutkimuksen keskeiseen asemaan ja ikäryhmittäisestä vaihtelusta tuli parhaillaan etenevän muutoksen ilmentäjä. Näennäisaikamenetelmä on nykyään yksi sosiolingvistisen vaihtelun ja muutoksen tutkimuksen perusmetodeista. Sen keskeinen ajatus on se, että yhteisössä havaitut ikäryhmittäiset erot heijastavat meneillään olevia muutoksia. Näennäisaikamenetelmän avulla tehtyjä kielen muutoksen ennusteita pidetään yleensä melko luotettavina. Sittemmin näennäisaikamenetelmää on vielä täydennetty reaaliaikaisella tutkimuksella, jonka avulla näennäisaikaennusteiden testaaminen on mahdollista. Näennäisaikamenetelmän suurimpana ongelmana pidetään sitä, ettei se kykene erottamaan toisistaan varsinaista kielen muutosta ja kielen iän mukana muuttumista. Perinteisen käsityksen mukaan ikäsidonnaiset pirteet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Uusimpien reaaliaikaisten tutkimusten mukaan tämä käsitys saattaa vaatia korjausta, sillä tutkimuksissa on havaittu idiolektien voivan muuttua vielä vanhemmallakin iällä. Tarkastelen työssäni suomalaisissa reaaliaikaisissa tutkimuksissa esitettyjä näennäisaikaennusteita. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että näennäisaikaennusteiden käsittelyssä on puutteita. Näennäisaikaennusteiden paikkansapitävyyden arviointi suoritetaan yleensä tarkastelemalla varianttien edustusta eriaikaisissa nuorten ryhmissä. Lisäksi arviointiin voidaan ottaa mukaan muiden ikäryhmien käyttäytyminen. Paikkansapitävyyden arvioinnissa pohditaan yleensä myös sitä, onko kyse aidosta kielen muutoksesta vai ikäsidonnaisesta ilmiöstä. Näin ei kuitenkaan menetellä ennusteita laadittaessa vaan ennusteet perustetaan lähes poikkeuksetta ikäryhmittäiseen jakaumaan. Ennusteiden asettaminen ja arviointi suoritetaan siis eri kriteerein. Tämä on ongelmallista, sillä mikäli ennusteiden asettamiseen ei käytetä yhtä paljon aikaa kuin niiden arviointiin, on ennusteen paikkansapitävyyden hyödyllisyys kyseenalaista. Esitän työni tulosten pohjalta näennäisaikamenetelmän täsmentämistä niin, että ikäkausivaihtelu otetaan paremmin huomioon ennusteita asetettaessa. Tämä tarkoittaa samalla ikäkausivaihtelun uudelleenarviointia. Kyse ei ole ainoastaan nuoruuteen liittyvästä ilmiöstä vaan lähes koko idiolektin elinkaaren mittaisesta kehityksestä. Tarkastelmieni reaaliaikaisten tutkimusten ja näennäisaikaennusteiden perusteella näyttää siltä, että uusia ennusteita laadittaessa on otettava huomioon ainakin kaksi tendenssiä: työelämän ja aikuistumisen mukanaan tuoma yleiskielistyminen ja työelämästä poistumisen mukanaan tuoma murteellistuminen

Pajala-Kolari kaivoshankkeen vaikutukset Kolarin kuntaan

Tutkimuksessa tarkastellaan Pajala-Kolari kaivoshankkeen vaikutusta Kolarin kuntaan. Kyseessä oleva hanke sisältää neljä malmiota tai kaivosta, joista kolme on Ruotsin ja yksi Suomen puolella. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa tilasto- ja kartta-aineiston avulla kuva Kolarin kunnan nykyisestä kehityksestä ja mahdollisuuksista suunniteltua kaivostoimintaa varten. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan, millaisia vaikutuksia kaivoshankkeella on Kolarin kunnan väestö-, työllisyys- ja talouskehitykseen. Analyysin pohjana on Ruralia-insttuutissa kehitetyn RegFinDyn -laskentamallin tuottama aineisto kaivoksen aluetaloudellisista vaikutuksista. Tutkimuksessa tarkastellaan edelleen, millaisia haasteita kaivostoiminta tuo Kolarin kunnan palveluille ja taloudelle. Lopuksi esitetään suosituksia, joiden avulla Kolarin kunta voisi hyötyä kaivoksesta mahdollisimman paljon sekä kokonaisarvio kaivoksen aluetaloudellisesta merkityksestä Kolarin kunnalle. Kolarin kunnassa on asunto- ja tonttitarjonnan, kunnan palvelujen, talouden sekä virkistys- ja vapaa-aikamahdollisuuksien puolesta hyvät edellytykset vastata kaivostoiminnan tuomiin haasteisiin. Kunnassa on riittävästi asunto- ja tonttireserviä kaivostoiminnan johdosta Kolariin muuttavaa väestöä varten. Kunnan palveluvarustus on kattava ja joustava ja se kykenee vastaamaan kaivostoiminnan myötä lisääntyvään palvelutarpeeseen. Kansainvälisen tason virkistys- ja vapaa-aikapalvelujen tarjonnassa kunta on alueen kilpailukykyisimpiä. Pajala-Kolari kaivoshanke on mittava hanke, jolla on merkittäviä väestö-, työllisyys- ja talousvaikutuksia Suomen puolella erityisesti Hannukaisen kaivoksen työssäkäyntialueelle ja sijaintikunnille. Kaivoksen vaikutuksia koskevan laskelman mukaan työllisyyshyödyt jakaantuvat puoliksi Ruotsin ja Suomen kesken. Laskelmien mukaan kaivoshankkeen työllisyysvaikutus kohoaa Suomen puolella maksimissaan yhteensä 3 000 henkilötyövuoteen investointivaiheen loppuun mennessä vuonna 2014 ja tasoittuu sen jälkeen 1 100–1 200 henkilötyövuoteen tarkastelujakson loppuun, vuoteen 2020 laskettaessa. Kaivoksen työllisyys-, väestö- ja talousvaikutukset ulottuvat Suomen puolella ensisijaisesti työssäkäyntialueen kunnille, joita ovat Kolari, Kittilä, Muonio ja Pello. Kaivoksen hyödyt kohdentuvat siten useaan kuntaan. Työllisyyden osalta Kittilän ja Kolarin osuus on yli puolet työssäkäyntialueelle kohdentuvista henkilötyövuosista. Nettomuutto kohdentuu kaivoksen lähialueille ja pääosin Kolariin. Työssäkäyntialueen kuntien veropohja vahvistuu työllisyyden kasvun seurauksena. Kolarin kunnan verotulojen arvioidaan kasvavan vuosina 2010–2020 yhteensä noin 10 miljoonalla eurolla. Työllisyys- ja taloushyötyä valuu myös työssäkäyntialueen ulkopuolelle, koska osa työvoimasta pendelöi alueen ulkopuolelta, myös Ruotsista. Kaivoksen hyödyt eivät koidu automaattisesti Kolarin kunnan hyväksi, vaan ne vaativat kunnalta aktiivisia toimenpiteitä edellytysten luomiseksi niin, että kunta voi maksimoida kaivoksen työllisyysvaikutukset. Keskeistä on, että mahdollisimman monet kaivoksen ansiosta työllistyvät asuvat Kolarissa. Kaivos antaa Kolarin kunnalle uuden mahdollisuuden myönteisen kehityksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Ruralia-instituutin arvion mukaan Kolarin kunnan sopeutuminen Hannukaisen kaivoksen investointiin ja toimintaan on hallittavissa kunnan nyky- ja kaivostoiminnan myötä tulevin lisäresurssein

Kuntayhtymä Kaksineuvoisen palvelutuotannon kustannustehokkuus ja toimivuus

Tutkimuksessa analysoidaan Kuntayhtymä Kaksineuvoisen perusterveydenhuollon kustannustehokkuuden kehitystä vuosina 2007–2009. Sosiaali- ja vanhuspalvelujen osalta kustannustehokkuutta tarkastellaan kuntien oman palvelutuotannon kustannusten avulla vuosina 2007–2008 sekä kuntayhtymän palvelutuotannon kustannusten avulla vuosina 2009–2010. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan kuntayhtymän hallintomallin toimivuutta. Tulosten mukaan sairaankuljetuksen, kotisairaanhoidon, avohoidon kuntoutuksen ja kuntoutusosaston kustannustehokkuus/suhteellinen tehokkuus parani tai pysyi pääosin samalla tasolla vuosina 2007–2009. Lasten perhepäivähoidon sekä perhe- ja laitoshoidon kustannustehokkuus oli paranemassa verrattaessa vuosien 2007–2008 ja vuosien 2009–2010 välistä kehitystä. Sairaalahoidon, työterveyshuollon, terveysneuvonnan, avosairaanhoidon, hammashuollon ja ravintohuollon kustannustehokkuus/suhteellinen heikkeni vuosina 2007–2009. Lasten päiväkotihoidon ja vanhusten laitoshoidon kustannustehokkuus heikkeni verrattaessa vuosien 2007–2008 ja vuosien 2009–2010 välistä kehitystä. Myös vanhusten kotipalvelujen ja palveluasumisen kustannustehokkuus heikkenisi jossain määrin vastaavana jaksona. Lisäksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien kustannustehokkuus oli heikkenemässä vuosina 2009–2010. Kun tarkasteltiin jäsenkuntien terveyspalvelujen kustannuseroa Etelä-Pohjanmaan keskiarvoon, havaittiin, että sekä perusterveydenhuollon, hammashuollon että ympäristöterveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 korkeammat kuin Etelä-Pohjanmaalla keskimäärin. Perus- ja ympäristöterveydenhuollon kustannukset laskivat vuonna 2007 alle Etelä-Pohjanmaan keskiarvon, mutta olivat sitä korkeammat hammashuollossa. Kaikissa toiminnoissa kustannukset ylittivät vuonna 2008 selvästi Etelä-Pohjanmaan keskiarvon. Kun tarkasteltiin kuntayhtymän terveyspalvelujen kustannusten kehitystä kuntayhtymän jäsenkuntien verotulojen kehitykseen, havaittiin, että kustannusten nousu oli vuosina 2007–2009 noin 1,3–1,8 kertaa suurempi kuin kuntien verotulojen suhteellinen keskimääräinen kasvu. Vuonna 2010 terveyspalvelujen kustannusten arvioidaan kasvavan, vaikka kuntien verotulot näyttäisivät vähenevän. Kun vertailukohteena oli Kauhavan kaupungin verotulojen kehitys, tulos oli vuosina 2007–2009 edellistä vastaava. Vuonna 2010 Kauhavan verotuloennuste on heikompi kuin jäsenkunnissa keskimäärin, jolloin ero näyttäisi olevan edellistä selvästi suurempi. Tulosten perusteella kustannussäästöjä olisi pyrittävä saamaan aikaan ensi sijassa avosairaanhoidon, terveysneuvonnan, työterveyshuollon, sairaalahoidon, hammashuollon, lasten päiväkotihoidon, vanhusten kotipalvelujen, laitoshoidon, palveluasumisen sekä ravintohuollon ja muiden tukipalvelujen järjestämiseen. Käytännössä kehittämistoimenpiteet olisi ulotettava koko palvelurakenteeseen. Tarvittavien toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen on kuntayhtymän tehtävä. Ehdotetut toimenpidekokonaisuudet olivat seuraavat: 1. Yhtenäistämällä ja tiivistämällä koko perusturvan palvelurakenne: ydinpalvelut, muut palvelut, tukipalvelut, 2. selvittämällä palvelujen tuottajavaihtoehdot ja pyrkimällä löytämään uusia tuotantotapoja, 3. laajentamalla merkittävästi yhteistyötä kuntien/muiden tuottajien kanssa tukipalveluissa: * uudelleenorganisoimalla ravintohuolto jokaisen terveysaseman alueella * integroimalla keskeiset taloushallintopalvelut muiden tuottajien kanssa 4. ottamalla käyttöön uudet tietotekniikan sovellukset, 5. siirtymällä yksikkökustannusbudjetointiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vielä kuntayhtymän hallintomallin toimivuutta kuntayhtymän perussopimuksen ja muiden säännösten näkökulmasta. Tarkastelun perusteella todettiin, että kuntayhtymän hallintomalli turvaa vahvan omistajaohjauksen jäsenkunnille ja erityisesti Kauhavan kaupungille. Se perustuu seuraaviin tekijöihin: 1) Perussopimuksen mukaan päätösvalta kaikissa kuntalainsäädännön mukaan valtuustolle kuuluvissa asioissa on jäsenkuntien valtuustoilla, jotka suoraan voivat päättää keskeisistä kuntayhtymän toiminnan ja talouden asioista. 2) Perussopimuksen mukaan kuntayhtymän talouden mitoituksen lähtökohtana ovat kuntien rahoitussopimukset. Kuntakohtaisten rahoitussopimusten yhteenlasketusta määrästä muodostuu kuntayh-tymän talousarvioon kuntien maksuosuuksien kokonaismäärä. Tämä tarkoittaa, että kuntayhtymän talousarvio tulee tasapainottaa jäsenkuntien hyväksymään rahoitustasoon. 3) Perussopimus takaa omistajakunnille osallistumisen talousarvion ja taloussuunnitelman valmiste-luun, sillä näiden valmistelun yhteydessä kuntayhtymän tulee käydä jäsenkuntien kanssa neuvottelut perusturvan järjestämisestä ja rahoitussopimuksista. 4) Kauhavan kaupunki voi ehdottoman enemmistön turvin käyttää tarvittaessa yksin yhtymähallituksen päätösvaltaa. Käytännössä omistajaohjaus ei välttämättä toimi omistajakuntia ja erityisesti pääomistajaa tyydyttävällä tavalla. Tällöin syyt ovat pikemminkin muualla kuin itse hallintojärjestelmässä. Omistajaohjauksen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan aitoa käytännön yhteistyötä kuntayhtymän omistajatahon ja kuntayhtymän välillä. Omistajakuntien ja kuntayhtymän välillä tarvitaan vahva ja avoin yhteisymmärrys palvelutuotannon kustannusten reunaehdoista. Tämä koskee myös omistajakuntien kunnallishallitusten ja kuntien yhtymähallitusjäsenten välistä vuorovaikutusta

Implementing a role-based web-portal user interface for enterprise management systems

Yritysten toiminnanohjausjärjestelmillä on usein takanaan vuosien kehityshistoria, jolloin niistä muodostuu laajoja ja ominaisuuksiltaan kattavia järjestelmiä. Laajuus tuo kuitenkin mukanaan haasteita hyvän käyttökokemuksen tarjoavan ja yleisesti käytettävyydeltään hyvän sovelluksen luomiseen. Suomalaisella toiminnanohjausjärjestelmiä kehittävällä ohjelmistoyrityksellä Oscar Software Oy:llä vastaava tilanne on tullut eteen heidän omissa järjestelmissään, jossa ongelmaa lähestyttiin ideoimalla helppokäyttöistä verkkopohjaista ja rooleihin perustuvaa käyttöliittymää yhteen yrityksen toiminnanohjausjärjestelmistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää millainen järjestelmän tulisi olla ja kuinka sellainen toteutettaisiin viisaasti myös tulevaisuuden kannalta. Ongelmaa lähestyttiin hyvin käytännönläheisesti kehittämällä käyttöliittymän prototyyppi Liferay-portaalijärjestelmän avulla ja pyrkimällä sitä kautta vastaamaan nousseisiin kysymyksiin. Prototyypin kehityksen lisäksi Oscar Softwarella haluttiin myös selvittää, soveltuuko Liferay hyvin käyttöliittymän alustaksi. Tämä työ jakaantui kolmeen osaan: prototyypin määrittely, toteutus ja analysointi. Työn alkupuoli keskittyy määrittelyyn käymällä läpi sekä aiheeseen liittyvää teoriaa, että prototyypille asetettuja vaatimuksia. Prototyypin toteutus alkoi pian määrittelyvaiheen aloituksen jälkeen, sillä yrityksen puolesta haluttiin saada konkreettisia tuloksia jo heti työn alkuvaiheessa. Työn loppuosa keskittyy syntyneen prototyypin esittelyyn sekä yleisemmällä, että yksityiskohtaisella tasolla. Analysointi vaiheessa tutkittiin esimerkein kehitystyötä prototyypille Liferay'n avulla ja pohdittiin Liferay'n soveltumista ja etuja käyttöliittymän kehityksen kannalta tutkimuksen aikana ja tulevaisuudessa. Prototyyppi osoitti roolipohjaisen web-portaalikäyttöliittymän soveltuvan hyvin toiminnanohjausjärjestelmän tueksi, mikäli nämä järjestelmät tarjoavat toiminnallisuutensa rajapintana käyttöliittymälle. Roolipohjaisuus ja käyttö verkkoselaimilla mahdollisti uusien käyttäjien tuomisen toiminnanohjausjärjestelmän piiriin. Lisäksi erottamalla tavallisimpia yksinkertaisia toimintoja toiminnanohjausjärjestelmästä omaan käyttöliittymään, saatiin käyttäjälle turhien näkymien ja toimintojen määrää karsittua merkittävästi. Lisäksi roolipohjaisuus toi mukanaan parantunutta tietoturvaa, kun kaikille käyttäjille ei tarvitse näyttää kaikkea järjestelmästä löytyvää tietoa. Prototyypistä koettiin olevan hyötyä myös toiminnanohjausjärjestelmän kehityksessä, kun järjestelmän kehitys ja parantelu voidaan sen avulla kohdistaa helposti yhteen kokonaisuuteen koko järjestelmän sijasta tuotteistaen samalla uudet käyttöliittymäratkaisut

Soklin kaivoksen vaikutukset Savukosken kuntaan

Tutkimuksessa tarkastellaan Soklin kaivoshankkeen vaikutusta Savukosken kuntaan. Aluksi kuvataan tilasto- ja kartta-aineiston avulla Savukosken kunnan nykyistä kehitystä ja mahdollisuuksia suunniteltua kaivostoimintaa varten. Sen jälkeen analysoidaan, millaisia vaikutuksia kaivoshankkeella on Savukosken kunnan väestö-, työllisyys- ja talouskehitykseen. Analyysit perustuvat Ruralia-instuutissa kehitetyn RegFinDyn -laskentamallin aineistoon kaivoksen aluetaloudellisista vaikutuksista. Tutkimuksessa tarkastellaan edelleen, millaisia haasteita kaivostoiminta tuo Savukosken kunnan palveluille ja taloudelle. Lopuksi esitetään suosituksia, joiden avulla Savukosken kunta voisi hyötyä kaivoksesta mahdollisimman paljon sekä kokonaisarvio kaivoksen aluetaloudellisesta merkityksestä Savukosken kunnalle. Savukosken kunnassa on tonttitarjonnan, peruspalvelujen, talouden sekä virkistys- ja vapaa-aikamahdollisuuksien puolesta hyvät edellytykset vastata kaivostoiminnan tuomiin haasteisiin. Kunnassa on riittävästi tonttireserviä kaivostoiminnan johdosta Savukoskelle muuttavaa väestöä varten. Kuitenkin vapaista asunnoista tulee ehkä olemaan puutetta. Kunnan palveluvarustus kykenee vastaamaan kaivostoiminnan myötä lisääntyvään palvelutarpeeseen. Soklin kaivoshanke on suuren luokan hanke, jolla on merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia kaivoksen työssäkäyntialueelle ja sen sijaintikunnalle. Laskelmien mukaan kaivoshankkeen työllisyysvaikutus kohoaa kerrannaisvaikutuksineen enimmillään yhteensä noin 3 400 henkilötyövuoteen investointivaiheen loppuun mennessä vuonna 2014 ja tasoittuu sen jälkeen noin 700 henkilötyövuoteen tarkastelujakson loppuun, vuoteen 2020 mennessä. Kaivoksen työllisyys-, väestö- ja talousvaikutukset ulottuvat ensisijaisesti Itä- ja Pohjois-Lapin sekä Rovaniemen seutukuntien kuntiin, jotka muodostavat tässä tarkastelussa määritellyn työssäkäyntialueen. Kaivoksen hyödyt kohdentuvat siten useaan kuntaan. Kaivoksen investointivaiheen aikana huomattava osa työllisyysvaikutuksesta valuisi voimakkaan pendelöinnin seurauksena Savukosken ja myös Itä-Lapin ulkopuolelle, lähinnä Rovaniemen seutukuntaan. Sen sijaan tuotantovaiheen aikana pääosa työllisyysvaikutuksesta kohdentuisi Itä-ja Pohjois-Lapin seutukuntien kuntiin. Kaivos kohentaisi joka tapauksessa selvästi Savukosken työllisyystilannetta ja vähentäisi työttömyyttä. Kaivoksen investointivaiheessa pääosa hankkeen aiheuttamasta nettomuutosta kohdentuisi lähinnä Rovaniemen seutukuntaan ja tuotantovaiheessa taas Itä- ja Pohjois-Lapin seutukuntiin. Kaivoksen työllisyysvaikutukset eivät ainakaan vielä tässä vaiheessa kääntäisi Savukosken kunnan väestökehitystä positiiviseksi. Sen sijaan kaikkien työssäkäyntialueen kuntien veropohja vahvistuisi työllisyyden kasvun seurauksena. Savukosken kunnan verotulot kasvaisivat laskelmien mukaan vuosina 2011–2020 yhteensä runsaalla 7 miljoonalla eurolla verrattuna kehitykseen ilman kaivostoimintaa. Kaivoksen hyödyt eivät koidu automaattisesti Savukosken kunnan hyväksi, vaan ne vaativat kunnalta aktiivisia toimenpiteitä edellytysten luomiseksi niin, että kunta voi maksimoida kaivoksen työllisyysvaikutukset. Keskeistä on, että mahdollisimman monet kaivoksen ansiosta työllistyvät asuvat Savukoskella. Kaivos antaa Savukosken kunnalle uusia mahdollisuuksia myönteisen kehityksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Ruralia-instituutin arvion mukaan Savukosken kunnan sopeutuminen Soklin kaivoksen investointiin ja toimintaan on hallittavissa kunnan määrätietoisella toiminnalla ja hyvällä yhteistyöllä lähi- sekä muiden kuntien ja toimijoiden kanssa