Suojelevat sanat. Puu-Käpylän kaavoituskiista esimerkkinä vaikuttavasta kulttuuriympäristön asiantuntijaviestinnästä

Tutkimus käsittelee median tapaa puhua kulttuuriympäristön arvoista ja kehittämisestä. Kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen (Critical Heritage Studies) traditioon kuuluva tutkimus lähestyy aihetta kulttuuriperinnön diskursiivisen luonteen ja valta-asetelmien valossa. Tutkimus osoittaa, miten kulttuuriympäristön asiantuntijoiden kannattaa kehittää viestintäänsä vahvistaakseen suuren yleisön kulttuuriympäristötietoisuutta. Se on myös substanssiasiantuntijuuden merkityksen tunnustava avaus kriittisen kulttuuriperinnön tutkimuksen kentälle. Tapausesimerkkinä toimii modernistisen kaupunkisuunnittelun ihanteita heijastanut Helsingin Puu-Käpylästä vuosina 1960–1971 käyty kaavoituskiista. Puutarhakaupunki kaavoitettiin uudisrakentamiselle, mutta vuonna 1960 julkisuuteen tuotu asemakaavaehdotus käynnisti julkisen keskustelun, johon osallistui muun muassa asukkaita, poliitikkoja ja kulttuuriympäristön asiantuntijoita. Kyseessä oli maan ensimmäinen rakennussuojelukiista, jonka seurauksena jo laadittu uusi asemakaava jäi toteuttamatta ja kokonainen asuinalue suojeltiin. Tutkimusaineistona on 154 lehtileikettä Helsingin Sanomista, Hufvudstadsbladetista, Kansan Uutisista, Käpylä-lehdestä ja Uudesta Suomesta sekä kaksi Puu-Käpylästä 1960-luvulla tehtyä dokumenttielokuvaa. Viranomaistahojen argumentoinnin verrokkiaineistona toimivat hallinnollisesta rakennussuojelusta tehdyt tutkimukset, voimassa oleva ja vanha rakennussuojelulainsäädäntö, rakennusperinnön arvottamisessa käytetyt mallit ja kolme asiantuntijahaastattelua. Metodina on kriittinen diskurssianalyysi. Kulttuuriympäristön asiantuntijoita tarvitaan kaupunkisuunnittelun poliittisella kentällä, mutta asiantuntijoiden viestintätaidoissa on parantamisen varaa. Yleistajuinen ja avoimeen asiantuntijuuteen keskittyvä kulttuuriympäristön ammattilainen voi saada asialleen enemmän vaikuttavuutta kuin ulosannissaan omaan ammatillisuuteensa ja käsitteiden perusteluun keskittyvä kollegansa. Siksi asiantuntijoiden tulisi kyetä puhumaan kolmella erilaisella kielellä aina kohdeyleisön mukaan: oman käsitteisiin pohjaavan asiantuntijakielen lisäksi suuren yleisön tavoittavalla yleistajuisella viestinnällä sekä tiiviillä ja ratkaisukeskeisellä päättäjien kielellä.Protective words. The Wooden Käpylä Planning Dispute as an Example of Influential Expert Communications Concerning Cultural Environment The study examines the way in which the media discusses values related to cultural environment and to its development. The study, which fits within the tradition of Critical Heritage Studies, approaches the subject in light of the discursive nature of cultural heritage and of power relations. The purpose of the study is to show how cultural environment experts should develop their communications in order to strengthen the cultural environmental awareness of the general public. The study is also a move towards recognising the significance of substantive cultural heritage expertise in the research field of critical heritage studies. The case study used is the urban planning dispute of Wooden Käpylä that took place in Helsinki in 1960-1971. The dispute reflected the ideals of modernist urban planning. The garden city was planned for redevelopment, but the proposal for a town plan that was made public in 1960 set off a public debate involving, amongst others, residents, politicians, and cultural environment experts. This was Finland’s first dispute over urban planning, outcome of which was that the town plan proposal was left unimplemented, and the entire residential district became a protected area. The research material consists of 154 newspaper articles from Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kansan Uutiset, Käpylä-lehti, and Uusi Suomi, and two documentary films that were made in the 1960s about the Wooden Käpylä. As the comparison material, the study uses previous research on administrative building protection, regulations on the building protection, models that have been used to make value judgements about built heritage, and three expert interviews. The method used is critical discourse analysis. Cultural environment experts are needed in the political field of urban planning, but there is room for improvement in the communication skills of these experts. A cultural environment professional who presents his or her expertise openly and in a way that is intelligible to all can have more influence concerning the matters at hand than a colleague whose delivery is based on his or her own professionalism and conceptual reasoning. It is for this reason that experts should be able to speak in three different “languages”: the language of the person’s own expertise; the popular language needed for communications with the general public; and the condensed and solution-centred language of decision-makers.Siirretty Doriast

Verkkoneutraliteetti Suomessa

The Internet is increasingly important for modern information society and it has changed the way we communicate and do business. However, the rapid growth of the Internet has become a burden to Internet service providers (ISPs), who must constantly build new infrastructure to keep up. This gives ISPs an incentive to monetize their services in such a way, it may violate network neutrality. The net neutrality is a principle that all Internet traffic should be treated equally to protect consumer rights, freedom of speech and to secure unobstructed network access to new innovative services and businesses. A literature survey studies the most important written sources especially the recently imposed net neutrality regulations by the United States, the European Union and Finland. An interview study is used to examine the current net neutrality situation in Finland and PEST analysis is applied to ensure that all significant macro-environmental factors are taken into account when key trends and uncertainties are identified. The ideas and the information gathered during the expert interviews work as a basis for Schoemaker’s scenario planning method, which is used to develop and analyze possible scenarios that may occur in the future. The US’s, the EU’s and Finland’s regulations are fairly similar and they all guarantee free access to the content of users’ choice, and prohibit blocking and restricting users’ access. The network management is allowed to ensure an integrity and a security of the networks, and to maintain quality of Internet access service and other communications services. The Finnish regulation is seen to be sufficient by the experts and no net neutrality violations have been found. The scenarios indicate that permissible regulation, will promote new innovation and do not cause excessive burden to ISPs. Problems may arise from interpretation of the upcoming EU law and whether it allows offering new innovative telecommunication services.Internet on erityisen tärkeä modernille tietoyhteiskunnalle ja se on muuttanut tapaamme kommunikoida ja harjoittaa liiketoimintaa. Internetin nopeasta kasvusta on kuitenkin tullut taakka Internet-palveluntarjoajille, joiden täytyy jatkuvasti investoida uuteen verkkoinfrastruktuuriin. Tämä antaa teleoperaattoreille syyn muuttaa palveluidensa hinnoittelua ja toimintatapojaan niin, että verkkoneutraliteetti on vaarassa särkyä. Verkkoneutraliteetti on periaate, jonka mukaan kaikkea Internet-liikennettä tulisi kohdella tasa-arvoisesti, jotta voidaan suojella kuluttajien oikeuksia, sananvapautta ja uusien innovatiivisten palveluiden ja yritysten pääsyä verkkoon. Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Suomi ovat hiljattain laatineet uusia verkkoneutraliteettilakeja suojellakseen Internetin avoimuutta. Näitä lakeja ja muita tärkeitä kirjallisuuslähteitä käydään läpi taustatutkimuksessa. Suomen verkkoneutraliteetin nykytilannetta kartoitetaan haastattelututkimuksella ja PEST-mallilla varmistetaan, että tärkeimmät ulkoiset tekijät on huomioitu trendejä ja epävarmuustekijöitä tunnistettaessa. Asiantuntijahaastatteluissa kerättyjä ideoita ja tietoja käytetään perustana Schoemakerin skenaarioanalyysille, jonka avulla luodaan ja tutkitaan mahdollisia tulevaisuudessa esiintyviä skenaarioita. Yhdysvaltain, Euroopan unionin ja Suomen lait ovat samansuuntaisia ja ne kaikki kieltävät tarpeettoman liikenteen ja Internet-yhteyspalvelun estämisen ja rajoittamisen. Verkonhallintaa saa käyttää verkon luotettavuuden ja tietoturvan säilyttämiseksi, kuten myös verkkoyhteyden tai muiden tietoliikennepalvelujen laadun varmistamiseksi. Asiantuntijat kokevat Suomen lainsäädännön riittäväksi ja verkkoneutraliteettirikkomuksia ei ole esiintynyt. Skenaarioiden mukaan sallivat verkkoneutraliteettilait edistävät uusien innovaatioiden syntymistä, eivätkä aiheuta liiallista taakkaa teleoperaattoreille. Ongelmia voi syntyä tulevan EU-lain tulkintatavoista ja siitä mahdollistaako laki uusien innovatiivisten tietoliikennepalveluiden tarjoamisen

From an Author to a Male Author, Female Author and Back : Kainin tytär (Cain s Daughter) by Pirkko Saisio and the Works of Jukka Larsson and Eva Wein as a Response to Feminist Literary Discourse of the 1980s

This study explores Pirkko Saisio s novel, Kainin tytär (Cain s Daughter, 1984) published under her own name, and her later novels that were published under different pseudonyms. Kiusaaja (Tornmenter, 1986), Viettelijä (Seducer, 1987) and Kantaja (Bearer, 1991) were published under the male pseudonym Jukka Larsson, and Puolimaailman nainen (A Demimonde, 1990) and Kulkue (Procession, 1992) were published under the female pseudonym, Eva Wein. My research investigates the poetics of gender difference constructed by these works, when considered in particular from the three perspectives of authorship, intertextuality and narrative structure. The novels are contextualized within Finnish feminist-oriented research and discourse on women s literature of the 1980s. During the spring of 1985, author Pirkko Saisio took part in a seminar on research in women s literature held at the University of Turku. This seminar addressed issues of research from feminist perspectives that were typical of the period, such as the different receptions of work by male and female writers, and the possible differences between literature written by men and women respectively. Pirkko Saisio was aware of feminist literary discourse of the 1980s and, as demonstrated in the present study, she also contributed to the discourse by writing under both male and female pseudonyms. The theoretical underpinning of the present study is feminist literary research. I interpret Saisio's switching from one pseudonym to another as the author commenting on the gender debates from outside the binary logic of male and female. From her borderline position, she worked not as a female or male author, but as a bit of both, or neither. The author's struggle to create a perspective beyond women's literature is precisely what makes Pirkko Saisio a lesbian feminist writer. The novels' intertextual references need to be contextualized within the literary discourse at the time of publication, defining the relationship of Saisio s Kainin tytär and her pseudonym novels with the literary tradition. The different relationships of male and female writers to this tradition were among the key issues of feminist literary discussion in the 1980s. Saisio s novels under different pseudonyms share a number of intertexts that are important for interpreting all of them and assemble the six novels into a whole. The main intertexts addressed in this study contain explicit or implicit statements on gender difference or the meaning of gender. Therefore analyzing the intertextual references open up the thematization of the problematic of gender in the novels. The novels of Saisio, Larsson and Wein also shared certain thematically central structural elements repeated from one work to another, such as a cyclical chronological structure, embedded narratives and recurring motifs. Pirkko Saisio s, Jukka Larsson s and Eva Wein s novels did not respond to the discussion on women s literature of the 1980s in any unequivocal way. Writing as Wein and Larsson, Saisio created a unique literary output that responded polemically to the literary debate of its time of publication, testing the boundaries and definitions of not only authorship and reception but also of literary production and the literary work . Keywords: author, authorship, gender, poetics, intertextuality, feminist narratology, feminist literary research, lesbian author, lesbianTutkimuksen kohteena ovat Saision omalla nimellään julkaisema romaani Kainin tytär (1984) sekä sitä seuranneet nimellä Jukka Larsson julkaistut romaanit Kiusaaja (1986), Viettelijä (1987) ja Kantaja (1991) ja nimellä Eva Wein julkaistut romaanit Puolimaailman nainen (1990) ja Kulkue (1992). Tutkimuksessa selvitetään millaista sukupuolieron poetiikkaa teokset rakentavat, kun niitä tarkastellaan erityisesti kolmesta näkökulmasta: tekijyyden, intertekstuaalisuuden ja kerronnallisten rakenteiden kautta. Tutkimuskohteena olevat teokset kontekstoidaan 1980-luvun suomalaiseen naisnäkökulmaiseen tutkimukseen ja kirjallisuuskeskusteluun. Keväällä 1985 Pirkko Saisio osallistui Turun yliopistossa järjestettyyn Naiskirjallisuus tutkimuskohteeksi -seminaariin, jossa pohdittiin ajankohdan naisnäkökulmaiselle tutkimukselle tyypillisiä kysymyksiä kuten nais-ja mieskirjailijoiden erilaista vastaanottoa sekä miesten ja naisten kirjoittaman kirjallisuuden mahdollisia eroja. Pirkko Saisio oli tietoinen 1980-luvun naisnäkökulmaisesta kirjallisuuskeskustelusta ja, kuten tässä tutkimuksessa osoitetaan, osallistui siihen myöhemmin myös kirjailijanimillään. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat 1980- ja 1990-lukujen taitteen ja sitä myöhemmässä feministisessä kirjallisuudentutkimuksessa. Kirjailijanimestä toiseen vaihtaminen tulkitaan tässä tutkimuksessa tasapainoiluksi erilaisten positioiden välillä, Saision yritykseksi tutkia ja kommentoida sukupuolesta käytyä keskustelua binaarilogiikan ulkopuolelta tai rajalta: ei naiskirjailijana tai mieskirjailijana, vaan vähän molempina tai ei kumpanakaan. Romaaneja tarkastellaan feministisenä lesbokirjallisuutena lähtien siitä ajatuksesta, että juuri kamppailu (mies- tai) naiskirjailijuuden ylittävän kirjailijaposition luomiseksi tekee Saisiosta lesbokirjailijan. Intertekstuaaliset suhteet kontekstoivat teokset ilmestymisajankohtansa kirjallisuuskeskusteluun ja määrittelevät niin Pirkko Saision Kainin tyttären kuin hänen pseudonyymeillä julkaisemiensa romaanien suhdetta kirjallisuuden traditioon. Nais- ja mieskirjailijan erilainen suhde kirjallisuuden perinteeseen oli yksi 1980-luvun naisnäkökulmaisen kirjallisuuskeskustelun tärkeistä kysymyksistä. Eri kirjailijanimillä julkaistuilla romaaneilla on joukko yhteisiä, kaikkien tulkinnan kannalta olennaisia intertekstejä, jotka järjestävät tutkimuskohteenani olevat teokset kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa käsitellyt keskeiset intertekstit sisältävät eksplisiittisiä tai implisiittiä kannanottoja sukupuolieroon tai sukupuolen merkitykseen, ja siten ohjaavat tai avaavat sukupuolen problematiikan tematisoitumista romaaneissa. Saision, Larssonin ja Weinin romaaneja yhdistävät myös tietyt, teoksesta toiseen toistuvat, temaattisesti keskeiset rakenteelliset elementit kuten syklinen aikarakenne, upotetut kertomukset ja läpi tuotannon toistuvat motiivit. Pirkko Saision, Jukka Larsson ja Eva Weinin romaanit eivät vastanneet 1980-luvulla naiskirjallisuudesta käytyyn keskusteluun millään yksiselitteisellä tavalla. Weinina ja Larssonina Saisio loi ainutlaatuisen kirjallisen tuotannon, joka vastasi poleemisesti ilmestymisajankohtansa kirjallisuuskeskusteluun sekä koetteli tekijyyden ja teosten vastaanoton lisäksi myös "tuotannon" ja "teoksen" rajoja ja määritelmiä. Avainsanat: tekijä, tekijyys, sukupuoli, poetiikka, intertekstuaalisuus, feministinen narratologia, feministinen kirjallisuudentutkimus, lesbokirjailija, lesbokirjallisuus

“Tarkoittaako kehittäminen aina seinien rakentamista?” : Kaupunkilaisten osallisuus Turun historiallisen keskustan kehittämisessä

Peer reviewe

Suppression of pro-inflammatory cytokine release by selective inhibition of inducible nitric oxide synthase in mucosal explants from patients with ulcerative colitis

Peer reviewe

Kaupunkien kulttuuriperintö ja osallistaminen

Non peer reviewe