Lasten televisio : ilmainen lapsenvahti vai virikkeitä tarjoava kotiopettaja?

Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka kirjallinen osio käsittelee lastenohjelmia sekä vanhempien osuutta ja vastuuta turvallisen katsomiskokemuksen takaamisessa lapselle. Opinnäytetyön alussa kartoitan televisiosta tulevien lastenohjelmien tarjontaa sekä keskeistä tutkimuskenttää. Lasten televisionkatseluun pohjautuvat tutkimukset ja aiheen ympärillä käytävä keskustelu ovat yleisesti katsottuna hyvin negatiivissävytteisiä. Televisiota pidetään mahdollisena uhkana lapsen terveydelle ja kehitykselle. Lähes kaikki tutkijat asettavat lasten päivittäiselle television katselulle aikarajoitussuosituksen. He myös kehottavat vanhempia katsomaan televisiota lastensa kanssa. Vain näin voidaan turvata lapselle turvallinen ja mukava katsomiskokemus. Kanavat takaavat lapselle turvallisia ohjelmia, mutta kuinka paljon tuon lupauksen lisäksi tarvitaan vanhempien omaa harkintaa. Tein opinnäytetyötäni varten kyselytutkimuksen päiväkodissa olevien 1-5-vuotiaiden lasten vanhemmille. Siinä selvitin lasten televisionkatselutottumuksia ja -mieltymyksiä. Kyselytutkimuksesta selvisi, että vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, minkälaisia ohjelmia heidän lapsensa katsovat. Vanhemmat myös katsoivat usein ohjelmia yhdessä lastensa kanssa, mutta eivät yhtä usein kuin haluaisivat. Tässä syynä oli selvästi se, että lastenohjelmat tulevat sellaisiin aikoihin, jolloin vanhempien on tehtävä aamutoimia tai kotitöitä. Toinen syy, miksi vanhemmat eivät halunneet katsoa ohjelmia lastensa kanssa, oli ohjelmien tylsyys. Vanhemmat toivoivatkin enemmän ohjelmia, jotka tarjoaisivat myös heille jotakin. Näin taattaisiin paremmin lapselle turvallinen aikuinen mukaan katselutilanteeseen. Tutkin myös omien lasteni suhdetta televisioon ja television vaikutusta heihin. Myös ”turvallisilla” lastenohjelmilla oli vaikutusta heihin muun muassa pelkoja aiheuttaen. Myös katseluajalla oli suuri vaikutus heidän myöhempään käyttäytymiseen. Opinnäytetyössä tuli esille suuri ristiriita lastenohjelmien katsomisen suhteen. Toisaalta vanhemmat tarvitsivat ilmaista lapsenvahtia tehdessään itse kotitöitä. Toisaalta taas vanhemmat halusivat olla lastensa turvana katselukokemuksen aikana. Vanhempien vastuu on siis suuri, vaikka lastenohjelmat periaatteessa ovatkin turvallisia.My thesis studies children's programs on TV, and the role and responsibility of parents when creating a safe watching environment for children. In the beginning of my thesis I review what the TV has to offer for children and also study what research has been conducted before. The tone of the discussions and research dealing with children's television are generally negative. Almost all researchers would place a time limit for children to watch TV. They also recommend parents to watch TV with their children. This way a safe and nice watching experience can be ensured. TV channels promise safe programs for children but the question remains how much parent's own evaluation is needed in addition to that promise. For my thesis, I compiled a survey for parents whose children, between ages 1 and 5, go to kindergarten. The survey shows that parents are very interested in what programs children watch. Parents also watch TV with children but not as often as they would like. This is mainly because children's programs are aired at times when parents have to do tasks at home. Another reason why parents do not watch TV with children is that some parents find children's programs boring. Those parents were hoping for programs that would offer something for them as well. I also studied my own children's relationship with TV, and what influence TV has on them. I have realized that also the safe programs have a great effect on them causing fears etc. Also the time of the day when they watch TV has a great impact on their behavior. In summary, my thesis clarifies the controversy that children's TV-viewing generates. Parents really need that "free nanny" so that they can carry out domestic tasks. However, parents would like to watch TV with children to guarantee a safe watching experience. In conclusion, parent's responsibility is great even tough TV-channels promote safe children's programs

Challenging the Status Quo of Aviation Training

In 1993, Aerosim was founded based on a discussion with an airline pilot who was explaining how complicated the Flight Management System was in the aircraft. The challenge was no one could produce an FMS training solution on a desktop computer

Monitorointiverkon eri asematyypeillä arvioidut magnitudit geotermisen järjestelmän stimulaatiossa Espoossa vuonna 2018

ST1 Deep Heat Oy on rakentanut parannettua geotermistä järjestelmää Espooseen. Projektin tarkoituksena on tuottaa geotermistä lämpöä lämmitystä varten. Valmistuessaan projekti koostuu kahdesta yli 6 kilometrin syvyyteen ulottuvasta reiästä, joiden kautta vettä kierrätettäisiin kallioperässä. Ensimmäisen reiän stimulaatio aloitettiin vuoden 2018 kesällä 7 viikkoa kestäneellä jaksolla, jonka aikana vettä pumpattiin kovalla paineella reikään sen pohjalla olevan kallion permeabiliteetin kasvattamiseksi. Stimulaatioprosessi vaikuttaa maanalaiseen jännityskenttään ja vastaavissa projekteissa on havaittu indusoitunutta seismisyyttä johtuen jännitystilan muutoksista, jotka aktivoivat ennestään olemassa siirroksia ja rakoja ja synnyttävät uusia. Projektin monitorointia varten Espoon ja Helsingin alueelle asennettiin seisminen valvontaverkko. Kokonaisuudessaan verkko koostui 12 kairareikiin asennetusta 3 komponenttisesta seismometristä, jotka ST1 Deep Heat Oy asensi sekä viidestä puoliksi pysyvästä pinnan lähelle asennetusta 3-komponenttisesta laajakaista seismometristä ja yhteensä noin 100:sta geofonista, joiden asentajana toimi Helsingin yliopiston Seismologian instituutti. Geofonit asennettiin kolmena suurempana 25 instrumentin joukkona, kolmena pienempänä neljän instrumentin joukkona sekä yksittäisinä instrumentteina. Tutkimuksessa hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan myös Suomen seismisen asemaverkon pysyviä asemia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisia eroja erilaisten ja eri tavoin asennettujen seismisten asemien magnitudimääritysten kesken. Myös erilaisen seismisen datan suodattamisen vaikutusta määritettyihin amplitudeihin tutkittiin osalle tutkimuksessa käytetyistä maanjäristyksistä. Tuloksia verrattiin myös stimulaatioprosessin valvontaan käytetyn automaattisen liikennevalojärjestelmän hälytysrajoihin. Tällä hetkellä käytössä olevan Suomen lokaalin magnitudiasteikon sopivuutta arvioitiin tutkimuksessa esiintyneille seismisille lähitapauksille. Geofonijoukkojen luotettavuutta ja sisäisiä eroja arvioitiin. Myös tutkimuksessa havaittuja määritettyjen magnitudien atsimutaalisia eroavaisuuksia havainnollistetaan kartalla. Saatujen havaintojen perusteella voidaan todeta, että on olemassa selviä eroja ja trendejä monitorointiverkon eri asematyyppien välillä määritettyjen magnitudien suhteen sekä yksittäisen geofonijoukon sisäinen vaihtelu määritettyjen magnitudien suhteen voi olla keskimäärin suurta. Kokonaisuudessaan 21 indusoitua maanjäristystä valittiin tutkimusta varten niiden automaattisesti määritettyjen magnitudien perusteella, suosien mahdollisimman suuria tapauksia. Tapausten magnitudien vaihteluväli oli välillä 1,8:sta 1,0:aan lokaalilla magnitudiasteikolla. Kaikille tapauksille määritettiin P- ja S-aaltojen saapumisajat sekä amplitudit mittaamalla S-aallon vertikaalikomponenteista. Tapauksien paikat ja magnitudit määritettiin tällä hetkellä käytössä olevien Seismologian instituutin metodien mukaisesti. Pääasialliset tutkimuksessa käytetyt työkalut olivat Geotool-ohjelma aaltomuotojen analysointia varten, Seismologian instituutin paikannusohjelma maanjäristyksille ja tekijän itse kirjoittamat ohjelmat GNU Octavella, joita käytettiin datan prosessointiin.The ST1 Deep Heat company has been developing an enhanced geothermal system for district heating in Espoo, Southern Finland by St1 Deep Heat Company. Complete project will consist of geothermal doublet which involves two wells expanding up to 6,1 km depth. The stimulation of the first well was conducted in summer of 2018 as a 7-week period during which the fluid permeability of the crystalline rock at the base of the well was increased by pumping water with high pressures into the well. The stimulation process interacts with the ambient stress field of the subsurface and similar processes have been associated with induced seismicity when the stress changes lead into earthquakes as pre-existing faults and cracks are activated and new ones are created. For the monitoring of the seismic activity associated with the project a seismic network was installed in the Espoo/Helsinki area. The network consisted of 12 borehole installed 3-component seismometers provided by ST1 Deep Heat Company and from 5 semi-permanent surface 3-component broadband seismometers and in total 100 geophones installed by the Institute of Seismology, University of Helsinki (later ISUH). The geophones were installed in 3 large 25 instrument arrays, 3 smaller 4- instrument arrays and as single stations. Data from suitable seismic stations from the Finnish Seismological network was also used in the study. The aim of the study was to map possible differences and trends in the determined event magnitudes between different types of seismic stations used in the seismic network during the stimulation. The effect of different filter choices on amplitude measurement is also studied and discussed for some of the seismic events involved in the study. The results are also compared to the traffic light system warning thresholds of the EGS project and automatically calculated magnitudes of the monitoring system. The Finnish local magnitude formula is also discussed considering near-source events. Reliability and behaviour of the seismic arrays used during the stimulation is studied and discussed. Azimuthal effects noted during the data processing are illustrated. According to the results there appears to be clear differences in estimated magnitudes between the different station types used in the network and differences and trends between the seismic arrays and between individual instruments of single arrays. In total 21 induced events were chosen based on their automatically determined magnitudes, favouring events with large as possible magnitudes. Magnitude range for the events was from ML 1.8 to ML 1,0. The events were picked for P- and S-wave arrivals and for amplitudes estimated from vertical component S wave arrivals. The locations and magnitudes of the events were determined using the currently used practices of the ISUH. Main tools used in the study are the Geotool software for waveform analysis, an ISUH program used for earthquake locating and GNU Octave programs written by the author used in the data procession

Teachers’ experiences of English as a lingua franca and English-medium instruction at Helsinki Summer School

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Helsingin yliopiston alaisuudessa toimivan kansainvälisen kesäkoulun, Helsinki Summer Schoolin opettajien kokemuksia liittyen englantiin lingua fancana ja englanniksi tehtävään opetukseen. Lähestyn aihettani opettajien kohtaamien haasteiden kautta. Tavoitteenani on selvittää erityisesti, millaisia haasteita opettajat olettavat kohtaavansa, sekä millaisia haasteita he todellisuudessa kohtaavat. Lisäksi tavoitteenani on selvittää, eroavatko oletetut ja kohdatut haasteet riippuen siitä, opettaako opettaja Helsinki Summer Schoolissa ensimmäistä kertaa vai onko hänellä jo kokemusta kesäkoulussa opettamisesta. Tutkielman alussa käsittelen englantia lingua francana (engl. English as a lingua franca), englannin kielellä annettavaa opetusta (engl. Eglish-medium instruction) ja lyhytaikaista opiskelua ulkomailla (engl. short-term study abroad). Tämän jälkeen esittelen tutkimuskysymykseni, -metodini ja -datani. Haastattelin kahdeksaa kesäkoulun opettajaa, joista neljä oli uusia opettajia ja neljä kesäkoulussa jo aiemmin opettaneita. Haastattelin jokaista opettajaa kaksi kertaa, ensimmäisen kerran ennen kesäkoulua ja toisen kerran kesäkoulun jälkeen. Haastattelut koostuivat avoimista kysymyksistä, ja ne nauhoitettiin, minkä jälkeen nauhoitteet litteroitiin analysointia varten. Analysoin datan yllä mainittujen teemojen mukaan. Tutkimustulosten mukaan sekä uudet että kesäkoulussa jo aiemmin opettaneet opettajat pohtivat samanlaisia asioita ja aiheita haasteisiin liittyen. Haasteita odotettiin ja kohdattiin liittyen oppilaiden kielitaitoon, muiden kurssilla opettaneiden opettajien kielitaitoon, monikulttuuriseen opiskelijakuntaan, kesäkoulun lyhyeen aikaan ja opiskelijoiden akateemisiin odotuksiin. Uudet ja kesäkoulussa jo aiemmin opettaneet opettajat erosivat toisistaan kuitenkin painotuksissaan jonkin verran. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kesäkoulussa jo aiemmin opettaneet opettajat odottivat uusia opettajia enemmän haasteita, mutta loppujen lopuksi uudet opettajat kohtasivat enemmän haasteita kuin kesäkoulussa jo aiemmin opettaneet. Uudet opettajat olivat kesäkoulussa jo aiemmin opettaneita opettajia herkempiä nimeämään haasteita, kun taas kesäkoulussa jo aiemmin opettaneet opettajat sanoivat helposti, ettei jokin piirre ollut haaste, vaikka kyseiseen piirteeseen saattoikin liittyä haasteellisia tilanteita. Lisäksi kaikki haastateltavat mainitsivat ainakin jossain yhteydessä aasialaiset opiskelijat haasteiden lähteenä

Ihmiskehonjatkesoittimet. Instruments extending the body in sonic performance: creation and development of three tangible string instruments for performative sound art

Ihmiskehonjatkesoittimet is an artistic research on tangible instruments extending the human body. The starting point is to research if the intertwined relationship between a musician and a musical instrument could be emphasized by creating instruments that physically extend the body. The author’s own experiences as a musician lead to discussion about the ergonomics of instruments, which is introduced in the theoretical framework of the thesis. As a context and inspiration for this thesis, instruments and artworks by other artists are being presented. The research is based on reflection of the author during the process of designing and build-ing the instruments, and practising and performing with them. Extensive documentation material of the process has been used as a tool for recalling the process and to illustrate the process for the reader. Two main goals were set for the project by the author: (1) to build durable and innovative instruments that physically can be seen as body extensions and (2) to develop as a performing musician by viewing the new instruments from the perspective of performance art. The results of the thesis support these set goals. Each of the instruments has a different approach to them both from the viewpoint of building and strategies of playing – the instruments provide a diverse view on the topic. The instruments are durable, but some different choices in the design would have made the instruments more practical and ergonomic. The amplification of the instruments as well as the design of the sound manipulation makes the instruments sonically versatile. The concept of extending and freeing the body while playing is felt by the performer, and the documentation material suggests that performing with the instruments create interesting visual images of the musician-instrument relationship while creating new sonic ideas and playing techniques. Performing with these instruments has broadened the author’s skills on planning a performance and being a performer – how to make the gestures on stage more meaningful and how to seek contact with the audience as a performer. The thesis aims to give inspiration and knowledge to artists and instrument builders with the emphasis on embodiment and criticism on unergonomic music making. It sends a message that instrument building can be regarded as innovative art and meaningful tool for musicians to develop as performers.Ihmiskehonjatkesoittimet on taiteellinen tutkimus ihmiskehoa jatkavista soittimista. Tutkimuksen lähtökohtana on tutkia, että voiko soittajan ja soittimen välistä yhteenpunoutunutta suhdetta korostaa kehoa jatkavien soitinten avulla. Kirjoittajan omat kokemukset muusikkona taustoittavat tutkimuksessa esiteltyjä teoreettisia pohdintoja soittamisen ergonomiasta. Tämän lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä kontekstualisoidaan tutkimusta tutustumalla muihin soittimiin ja taideteoksiin, jotka ovat inspiroineet maisterityötä. Tutkimus perustuu kirjoittajan pohdintaan liittyen soittimien suunnitteluun ja rakentamiseen sekä niiden kanssa harjoitteluun ja esiintymiseen. Tutkimuksen aikana kerättyä laajaa dokumentaatioaineistoa on käytetty työkaluna prosessin muistiin palauttamisessa sekä projektin kuvaamisessa lukijalle. Tutkimukselle asetettiin kaksi tavoitetta: (1) fyysisesti kehoa jatkavien soittimien rakentaminen kestäviksi ja kekseliäiksi, ja (2) esiintymistaitojen kehittäminen tarkastelemalla soittimia performanssitaiteen näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset tukevat asetettuja tavoitteita. Jokainen soitin on rakennettu eri näkökulmasta ja niitä soitetaan eri tavoin – soittimet tarjoavat laajan näkökannan tutkimusaiheesta. Soittimet ovat kestäviä, mutta muuttamalla muutaman yksityiskohdan soitinten suunnittelussa soittimet voisivat olla käytännöllisempiä ja ergonomisempia. Soittimien äänen vahvistaminen ja äänen muokkaaminen tekevät soittimista soinnillisesti monipuolisia. Ajatus kehon jatkamisesta ja kehon vapautumisesta toteutuu soittaessa esiintyjän näkökulmasta ja dokumentaatiomateriaalien perusteella soittaminen muodostaa mielenkiintoisia visuaalisia kuvia soittajan ja soittimen välisestä suhteesta luoden samalla uusia äänellisiä ideoita ja soittotekniikoita. Soitinten kanssa esiintyminen on laajentanut kirjoittajan taitoja suunnitella performansseja sekä kartuttanut tietotaitoa siitä, että miten lavalla tehtävistä eleistä voi tehdä merkityksellisimpiä, ja miten etsiä kontaktia yleisöön. Tutkimus pyrkii inspiroimaan ja antamaan tietoa taiteilijoille ja soitinrakentajille näkökulmasta, joka korostaa soittamisen kehollisuutta ja on samalla kriittinen epäergonomisuutta kohtaan. Projekti pyrkii lähettämään viestin – soitinten rakentaminen voidaan nähdä innovatiivisena taiteena ja merkittävänä työkaluna muusikoille esiintymistaitojen kehittämiseen

Restoration of Eastern White Pine (Pinus strobus) at Mille Lacs Kathio State Park, Minnesota

Eastern White Pine (Pinus strobus) was once a predominant component of the forest ecosystem in eastern Minnesota; however, widespread logging operations and associated wildfires removed significant amounts of white pine from the landscape at the turn of the 20th century. There has been an ongoing restoration effort at Mille Lacs Kathio State Park since the 1980s; but, even with over 40,000 seedlings planted since the year 2000, the success of reestablishment has been minimal. White-tailed deer pose a serious threat to restoring this conifer component to the landscape when deer densities are moderate to high. A two year study was conducted to evaluate the effectiveness of seedling age at time of planting and also compared several control methods to deter browsing. The results suggest that the one-year old seedlings planted were less susceptible to infestation to pine bark adelgids and experienced a higher survival rate than the two-year olds. Seedlings that were bud-capped, regardless of age, experienced significantly less browsing rates than those not bud-capped

On the Use of Brunt-Väisälä Frequency as a Proxy for Surface Water pCO2 in a Small Boreal Lake

Freshwater ecosystems are an important part of the carbon cycle. Boreal lakes are mostly supersaturated with CO2 and act as sources for atmospheric CO2. Dissolved CO2 exhibits considerable temporal variation in boreal lakes. Estimates for CO2 emissions from lakes are often based on surface water pCO2 and modelled gas transfer velocities (k). The aim of this study was to evaluate the use of a water column stratification parameter as proxy for surface water pCO2 in lake Kuivajärvi. Brunt-Väisälä frequency (N) was chosen as the measure of water column stratification due to simple calculation process and encouraging earlier results. The relationship between N and pCO2 was evaluated during 8 consecutive May–October periods between 2013 and 2020. Optimal depth interval for N calculation was obtained by analysing temperature data from 16 different measurement depths. The relationship between N and surface pCO2 was studied by regression analysis and effects of other environmental conditions were also considered. Best results for the full study period were obtained via linear fit and N calculation depth interval spanning from 0.5 m to 12 m. However, considering only June–October periods resulted in improved correlation and the relationship between the variables more closely resembling exponential decay. There was also strong inter-annual variation in the relationship. The proxy often underestimated pCO2 values during the spring peak, but provided better estimates in summer and autumn. Boundary layer method (BLM) was used with the proxy to estimate CO2 flux, and the result was compared to fluxes from both BLM with measured pCO2 and eddy covariance (EC) technique. Both BLM fluxes compared poorly with the EC flux, which was attributed to the parametrisation of k