Maankäytön vaikutus pesiviin lintuihin : tapaus Vuosaaren satamahanke

Urbanization in general and the spread of industrial construction into natural areas can seriously reduce animal populations. In this thesis, I used breeding birds to investigate the impacts of the construction of Vuosaari harbour, ship channel and road connections on bird populations of nearby area. We monitored bird populations in Natura 2000 area and seabird breeding islets during the construction of the new Vuosaari harbour (Helsinki, Finland) in 2001 2011. The harbour was built less than 300 m from Natura 2000 area. We compared the bird populations before, during and after construction to evaluate whether the changes observed were linked with the construction work in the nearby harbour area. Our results indicate that in the Österängen agricultural area the number of species and territories increased during and after construction, with more territories located closer to the road than before the road was constructed. Thus, road construction resulted in at least a momentary positive impact on bird populations. New grass and bush areas and even large rocky outcrops clearly benefited some species such as the threatened northern wheatear. The bird populations declined slightly several years later, probably the as a result of habitat succession. In the forest areas, the population trends of 23 boreal forest bird species were significantly positively correlated with population changes in wider areas in southern Finland. Although the population trends were slightly weaker in the Natura 2000 sites compared with the general situation of southern Finland, this difference was not statistically significant. In the Natura 2000 wetlands he numbers of species and territories varied between years and subareas, but we found no clear impacts of harbour construction on bird population trends. The bird population changes in nearest bay, Porvarinlahti, were not more negative in comparison with those of the two other bays. We found that the waterfowl reproduction success was very poor, and that the number of small predators may be reason for that. The more predators were hunted, the less waterfowl nestlings were observed at the same year. The archipelago seabird study revealed that the population trends of most species showed no substantial differences between the monitored islets near the construction area and the reference islets. In conclusion, the numbers of species and territories varied between years and subareas, but we found no clear impacts of harbour construction on bird population trends. Although the population trends were slightly lower in the Natura 2000 sites compared with the general situation of southern Finland, this difference was not statistically significant. Our results indicate that despite the construction work demolished bird populations at the construction site, the impact of the harbour construction work had only limited impact on population trends of birds in the Natura 2000 site. Perhaps other more general factors such as climate and changes in the non-breeding grounds were likely a more important driver of local bird dynamics. This monitoring project has shown how difficult it is to estimate possible negative impacts caused by a single construction project. Before the project started, biologists said that severe negative impacts are possible, and according to the so called precautionary principle construction of Vuosaari harbour should not be allowed. Monitoring lasted ten years, and we couldn t see any clear significant negative impacts caused by construction.Kaupungistuminen ja rakentamisen leviäminen luonnontilaisille alueille voi vakavasti vähentää eläinpopulaatioita. Tässä työssä tutkittiin Vuosaaren sataman ja laivaväylän mahdollisia vaikutuksia pesimälinnustoon sataman lähellä. Satama rakennettiin alle 300 metrin päähän Natura 2000 alueesta. Linnustoa seurattiin vuosina 2001-2011 tekemällä laskentoja metsä- ja peltoalueilla, merenlahdilla sekä saaristossa. Vertasimme lintukantojen muutoksia eri alueilla, ja arvioimme mikä vaikutus sataman rakentamisella oli mahdollisiin muutoksiin. Tuloksemme osoittavat, että Österängenin peltoalueella lintulajien lukumäärä ja parimäärät kasvoivat erityisesti pellon halki rakennetun tien läheisyydessä. Tien reunoille syntyi uudenlaista elinympäristöä joka ainakin hetkellisesti hyödytti joitakin lajeja. Harvalukuisista lajeista kivitasku hyötyi tien reuna-alueiden kivikasoista. Metsäalueilla vertasimme 23 lajin kannankehitystä niiden vastaavan ajan kannankehitykseen Etelä-Suomen alueella. Pääosin muutokset olivat samansuuntaisia, mikä viittaa siihen että muut tekijät kuin sataman rakentaminen olisivat merkittävämpiä lintukantojen muutoksissa. Kosteikkoalueilla satamaa lähinnä olevan lahden, Porvarinlahden; lintukannat eivät heikentyneet verrattuna kauempana olleisiin lahtiin. Sataman rakentamisella ei ollut selkeää vaikutusta kosteikkolintujen kannanvaihteluihin. Huomasimme, että vesilintujen poikastuotto oli huono, ja että pienpetojen määrä korreloi negatiivisesti poikasmääriin: mitä enemmän pienpetoja oli alueella, sitä vähemmän vesilintujen poikasia havaittiin samana vuonna. Pienpetojen määrää kuvasi samana vuonna alueelta metsästettyjen pienpetojen määrä. Saaristolintukantojen seuranta osoitti, että eri lajien kannankehitykset olivat pääosin samanlaiset seurantaluodoilla ja kauempana sijaitsevilla vertailuluodoilla, eikä sataman rakentamisen voitu osoittaa olevan merkittävä tekijä saaristolintukantojen muutoksissa. Vaikka lintukannat olivat sataman viereisellä Natura 2000 alueella keskimäärin hieman alemmalla tasolla verrattuna koko Etelä-Suomen aineistoon, ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tuloksemme osoittavat, että vaikka sataman rakennustyöt muuttivat paikallisesti ympäristöä ja rakentamisen alta tuhoutui lintujen pesimäpaikkoja, rakentamisella oli vain vähäinen vaikutus viereiselle Natura 2000 alueelle. Lintukantojen muutoksiin vaikuttivat ehkä monet muut tekijät, kuten ilmaston lämpeneminen, pienpedot tai ympäristön muutokset lintujen muuttomatkan varrella. Vuosaaren sataman rakentamisen seurantaprojekti on osoittanut, kuinka vaikeaa on arvioida yksittäisen rakennushankkeen mahdolliset negatiiviset vaikutukset lintupopulaatioihin. Ennen projektin aloittamista arvioitiin, että vakavat kielteiset vaikutukset olisivat mahdollisia, ja varovaisuusperiaatteen mukaisesti satamaa ei pitäisi rakentaa. Seuranta kesti kymmenen vuotta ja emme voineet havaita selkeästi sataman rakentamisesta aiheutuneita merkittäviä kielteisiä vaikutuksia lintupopulaatioissa. On kuitenkin muistettava, että erityisesti harvalukuisista lajeista aineisto on niin pieni, että se ei monen lajin osalta riitä tilastolliseen tarkasteluun. Toisaalta pelkkä lintupopulaation muutoksen seuranta ei kerro esimerkiksi siitä, kuinka hyvin populaatio lisääntyy alueella, ja mikä merkitys on muualta tulevilla yksilöillä. Jos alueen oma poikastuotanto on heikko, mutta muualta tulee jatkuvasti uusia yksilöitä alueelle, populaatiossa ei havaita muutosta ja rakentamisen vaikutus jää huomaamatta

Suomalainen vapaa-ajankalastaja ja -kalastus vuosituhannen vaihtuessa

Kansinimeke: Suomalainen vapaa-ajankalastus ja -kalastaja vuosituhannen vaihteessa

Tammelan Kuivajärven hoito- ja käyttösuunnitelma

Tammelan Kuivajärven hoito- ja käyttösuunnitelma laadittiin osana Tammelan kunnan vetämää EU-rahoitteista hanketta, jossa keskityttiin Pyhäjärven, Kuivajärven ja Kaukjärven kunnostusmahdollisuuksiin ja virkistyskäytön lisäämiseen. Kuivajärvi on yli 8 km2:n laajuinen humuspitoinen ja rehevä järvi, joka saa vetensä lähinnä Myllyjoen ja Turpoonjoen valuma-alueilta. Kuivajärven vedet laskevat kapean Saarensalmen kautta Pyhäjärveen ja siitä edelleen Loimijokeen. Järven itärannalla sijaitsee runsaasti kesämökkejä ja Kuivajärvelle tullaan veneilemään myös Pyhäjärven puolelta. Järven länsiranta on harvaan asuttua ja suurelta osin Saaren kartanon maita. Kuivajärven pohjoispää, Venesillanlahti–Joensuunlahti, kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura suojelualueverkostoon SPA-alueena eli lintudirektiivin mukaisena lajiston erityissuojelualueena. Hoito- ja käyttösuunnitelmaa alettiin laatia vuonna 2006 keräämällä perusaineistoa ja inventoimalla luontoa. Alueen pesimälinnusto, kasvillisuus, kasvisto ja luontodirektiivin mukaiset luontotyypit selvitettiin. Työn edetessä tehtiin ehdotukset alueen luontoarvojen säilyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Samalla mietittiin, miten alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia voisi lisätä ja tehtiin ehdotus siitä, miten järven rantaalueita tulisi hoitaa. Erityistä huomiota kiinnitettiin Natura-alueen hoidon ohjeistukseen. Ehdotettuja toimenpiteitä ovat mm. Saaren kartanon vanhojen rantalaidunalueiden palauttaminen laidunnukseen, vesikasvillisuuden niitto ja olemassa olevien veneväylien auki pitäminen tarvittaessa ruoppauksin. Myös veneilyn keskittäminen Kuivajärven pohjoispäässä tietyille reiteille ja pesimäsaarekkeiden teko ruoppausmassoista sisältyvät hoitoehdotuksiin. Hoito- ja käyttösuunnitelmatyöstä vastasi Ympäristötutkimus Yrjölä Oy yhdessä hankkeen ohjausryhmän kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelma valmistui kevättalvella 2007. Alueen linnustollisesti arvokkain alue on Venesillanlahti. Siellä pesi mm. noin 200 parin suuruinen naurulokkikolonia, jonka lähettyville keskittyivät paljolti myös vesilintujen pesinnät. Lintudirektiivin liitteen I lajeista Naturaalueelta löytyivät pesivänä mm. laulujoutsen (Cygnus cygnus), kaulushaikara (Botaurus stellaris), ruskosuohaukka (Circus aeroginosus), luhtahuitti (Porzana porzana), kurki (Grus grus) ja pikkulokki (Larus minutus)

Espoonlahden hoitoja käyttösuunnitelma

Espoonlahden–Saunalahden kaksiosainen Naturaalue sijaitsee Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Pintaalaltaan huomattavampi on Espoonlahti, jonka koko on 220 ha. Valtion omistama Fiskarsinmäki kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Espoonlahden perukan vesija rantaalueesta suuri osa kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojelualueeseen. Pienempi Saunalahden osaalue on otettu mukaan Suomessa vaarantuneeksi luokitellun meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintymispaikkana. Runsaimmat esiintymät sijaitsevat Espoonlahdella. Meriuposkuoriaisen suojelualuerajaus koostuu 4,5 hehtaarin ruovikkoisesta vesialueesta sekä rantaniitystä. Aikaisemmin laadittujen luontoja ympäristöselvitysten lisäksi hoitoja käyttösuunnitelmatyötä varten selvitettiin Espoonlahden kasvillisuus kesällä 2007. Vesialueen ja rantakosteikon kasvillisuus kuvioitiin ja lajisto määritettiin. Kasvillisuuden nykytilaa verrataan ilmakuvan avulla myös vuoden 1944 otettuun ilmakuvaan ja voidaan todeta, että ruovikko on lisääntynyt vuosikymmenien aikana jonkin verran. Suunnitelmassa selvitetään Espoonlahden nykytilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Nykytilasta kuvaillaan kasvillisuus, vedenlaatu, linnusto, meriuposkuoriaisen esiintyminen, muuta eläimistöä sekä metsästyksen ja kalastuksen aktiivisuutta. Espoonlahteen laskee muutamia jokia, joten valumaalue on suuri ja monet toiminnot vaikuttavat sen tilaan. Merkittävin vedenlaatuun vaikuttava tekijä on todennäköisesti maatalous. Espoonlahden rantojen kaavoituspaine on suuri, ja joitakin asemakaavoja on jo valmiina. Lisääntyvä asutus aiheuttaa virkistyskäyttöpaineita lahdelle ja esimerkiksi venepaikkoja tarvitaan lisää. Virkistyskäytön yhteensovittaminen luontoarvojen kanssa on haastavaa, ja siihen tässä suunnitelmassa pyritään vastaamaan. Suunnittelua tehtiin yhteistyössä alueen nykyisten asukkaiden, kuntien kaavoittajien ja ympäristöyhdistysten kanssa. Asukkailta kerättiin palautetta ja heiltä saatiinkin arvokasta tietoa alueen historiasta ja nykytilasta sekä myös hyviä kehitysehdotuksia. Kerättyjen tietojen perusteella suunnitelmassa annetaan suosituksia erilaisia toimintoja varten. Venelaitureille ehdotetaan sellaisia sijaintipaikkoja, joissa ne eivät heikennä alueen luontoarvoja. Myös muuta virkistyskäyttöä tulee ohjata alueella. Rantojen ruoppaukseen ja niittoon annetaan rajoituksia ja suosituksia. Suunnitelmassa ehdotetaan myös joitain kunnostustoimenpiteitä, joilla voidaan parantaa alueen luontoarvoja. Kaavoituksessa myös hulevedet tulee huomioida. Suunnitelman lopussa arvioidaan kunnostustoimien vaikutuksia eri luontoarvoihin. Myös kaavoitus ja muualla valumaalueella tehtävät toimenpiteet saattavat vaikuttaa niihin. Espoonlahden luonnon ja ympäristön seuraamiseksi tulisi laatia yleinen seurantaohjelma, jonka osia sitten esimerkiksi Kirkkonummen kunta, Espoon kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus tahollaan toteuttavat. Seurannassa voisivat olla mukana ainakin vedenlaatu, pohjan sedimentti, kasvillisuus, meriuposkuoriainen ja linnusto. Muusta eläimistöstä voitaisiin selvitää kalastoa sekä lepakoiden ja sudenkorentojen esiintymistä

Espoonlahden hoitoja käyttösuunnitelma

Espoonlahden–Saunalahden kaksiosainen Naturaalue sijaitsee Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Pintaalaltaan huomattavampi on Espoonlahti, jonka koko on 220 ha. Valtion omistama Fiskarsinmäki kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Espoonlahden perukan vesija rantaalueesta suuri osa kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojelualueeseen. Pienempi Saunalahden osaalue on otettu mukaan Suomessa vaarantuneeksi luokitellun meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintymispaikkana. Runsaimmat esiintymät sijaitsevat Espoonlahdella. Meriuposkuoriaisen suojelualuerajaus koostuu 4,5 hehtaarin ruovikkoisesta vesialueesta sekä rantaniitystä. Aikaisemmin laadittujen luontoja ympäristöselvitysten lisäksi hoitoja käyttösuunnitelmatyötä varten selvitettiin Espoonlahden kasvillisuus kesällä 2007. Vesialueen ja rantakosteikon kasvillisuus kuvioitiin ja lajisto määritettiin. Kasvillisuuden nykytilaa verrataan ilmakuvan avulla myös vuoden 1944 otettuun ilmakuvaan ja voidaan todeta, että ruovikko on lisääntynyt vuosikymmenien aikana jonkin verran. Suunnitelmassa selvitetään Espoonlahden nykytilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Nykytilasta kuvaillaan kasvillisuus, vedenlaatu, linnusto, meriuposkuoriaisen esiintyminen, muuta eläimistöä sekä metsästyksen ja kalastuksen aktiivisuutta. Espoonlahteen laskee muutamia jokia, joten valumaalue on suuri ja monet toiminnot vaikuttavat sen tilaan. Merkittävin vedenlaatuun vaikuttava tekijä on todennäköisesti maatalous. Espoonlahden rantojen kaavoituspaine on suuri, ja joitakin asemakaavoja on jo valmiina. Lisääntyvä asutus aiheuttaa virkistyskäyttöpaineita lahdelle ja esimerkiksi venepaikkoja tarvitaan lisää. Virkistyskäytön yhteensovittaminen luontoarvojen kanssa on haastavaa, ja siihen tässä suunnitelmassa pyritään vastaamaan. Suunnittelua tehtiin yhteistyössä alueen nykyisten asukkaiden, kuntien kaavoittajien ja ympäristöyhdistysten kanssa. Asukkailta kerättiin palautetta ja heiltä saatiinkin arvokasta tietoa alueen historiasta ja nykytilasta sekä myös hyviä kehitysehdotuksia. Kerättyjen tietojen perusteella suunnitelmassa annetaan suosituksia erilaisia toimintoja varten. Venelaitureille ehdotetaan sellaisia sijaintipaikkoja, joissa ne eivät heikennä alueen luontoarvoja. Myös muuta virkistyskäyttöä tulee ohjata alueella. Rantojen ruoppaukseen ja niittoon annetaan rajoituksia ja suosituksia. Suunnitelmassa ehdotetaan myös joitain kunnostustoimenpiteitä, joilla voidaan parantaa alueen luontoarvoja. Kaavoituksessa myös hulevedet tulee huomioida. Suunnitelman lopussa arvioidaan kunnostustoimien vaikutuksia eri luontoarvoihin. Myös kaavoitus ja muualla valumaalueella tehtävät toimenpiteet saattavat vaikuttaa niihin. Espoonlahden luonnon ja ympäristön seuraamiseksi tulisi laatia yleinen seurantaohjelma, jonka osia sitten esimerkiksi Kirkkonummen kunta, Espoon kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus tahollaan toteuttavat. Seurannassa voisivat olla mukana ainakin vedenlaatu, pohjan sedimentti, kasvillisuus, meriuposkuoriainen ja linnusto. Muusta eläimistöstä voitaisiin selvitää kalastoa sekä lepakoiden ja sudenkorentojen esiintymistä

Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Sipoonjoen valuma-alueella

Yleissuunnitelman tavoitteena on kannustaa viljelijöitä vesiensuojelua edistävien kosteikkojen perustamiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen Sipoonjoen valuma-alueella. Tavoitteena on myös joen harvinaisen taimenkannan ylläpitäminen ja edistäminen. Toimenpiteiden toteuttaminen on vapaaehtoista, eikä suunnitelma velvoita maanomistajia mihinkään. Suunnitelman tietoja voidaan käyttää yksityiskohtaisen suunnittelun tukena haettaessa ei-tuotannollisia investointitukia, maatalouden ympäristötukea tai muuta rahoitusta kohteiden toteuttamiseen. Sipoonjoen valuma-alueen pinta-ala on 220 km2, josta peltoa on noin 30 %. Kosteikkosuunnittelu tehtiin koko alueelle ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma joen alaosalle noin 15 km2:n alueelle. Maastoinventoinnit kohdennettiin valuma-alueelle laaditun kosteikkomallin ja karttatarkastelun avulla valittuihin kohteisiin. Myös maanomistajien pyynnöstä käytiin katsomassa mahdollisia kosteikkojen paikkoja. Suunnitelmassa on esitetty 100 osteikkokohdetta, joista 83 kohteen on alustavasti arvioitu täyttävän ei-tuotannollisten investointien tukiehdot. Kosteikkojen yhteisala on 80 ha. Luonnon monimuotoisuuskohteita suunnitelmassa on kuvattu 31 ja niiden pinta-ala on yhteensä 31 ha