Composite made from biodegradable plastic and natural fibres

Luonnonkuidut ovat viime vuosina herättäneet kiinnostusta mahdollisina komposiittien lujitemateriaaleina ympäristöystävällisyytensä, keveytensä ja edullisuutensa vuoksi. Kun luonnonkuidut yhdistetään biohajoavaan muovimatriisiin, voidaan aikaansaada täysin biohajoava komposiitti. Ympäristölainsäädännön kiristyessä ja uusiutumattomien raaka-aineiden ehtyessä tämänkaltaisten materiaalien kehitys voi saada yhä suuremman jalansijan tulevaisuuden sovelluksissa. Tässä työssä tarkastellaan komposiittirakennetta, joka koostuu biohajoavasta tärkkelyspohjaisesta muovista ja pellavakuidusta. Työn tavoitteena on selvittää tärkkelyspohjaisen biomuovin kuidunmuodostuskyky, valmistaa biomuovikuiduista ja pellavakuiduista kuitukankaita, ja puristusmuovata nämä kuitukankaat komposiittilevyiksi. Työssä tutkitaan kuitupitoisuuden vaikutusta kuitukangaskomposiittien veto-, taivutus- ja iskulujuusominaisuuksiin. Myös dynaamista mekaanista analyysia sekä optista mikroskopiaa ja pyyhkäisyelektronimikroskopiaa käytetään komposiittien karakterisoinnissa. Tulosten pohjalta pohditaan mahdollisia sovelluskohteita tämänkaltaisille kuitukangaskomposiiteille. Tärkkelyspohjaisesta biomuovista valmistettiin onnistuneesti kuitua sulakuidutusmenetelmällä. Biomuovikuidusta ja pellavakuidusta karstattiin ja neulattiin kuitukankaita, jotka puristusmuovattiin jälkeenpäin onnistuneesti komposiiteiksi. Pellavakuitupitoisuudet komposiiteissa olivat noin 30, 50 ja 70 paino-%. Puhtaasta biomuovista koostuvan kuitukankaan ja levyn valmistus ei sen sijaan onnistunut, koska puhdas biomuovikuitu tukki karstauskoneen. Korkeimmat veto- ja taivutusominaisuudet saavutettiin 30 % pellavaa sisältäneillä komposiiteilla. Korkeammilla kuitupitoisuuksilla komposiittien taivutus- ja vetolujuus sekä jäykkyysarvot selkeästi heikkenivät. Kuitupitoisuuden vaikutus iskulujuuteen oli vähemmän selkeä, koska kaikki koekappaleet eivät murtuneet testissä. Syy heikkoihin mekaanisiin ominaisuuksiin korkeammilla kuitupitoisuuksilla oli liian alhainen muovipitoisuus ja siitä seurannut kuitujen riittämätön kostuminen matriisilla. Mikroskopian perusteella voitiin todeta, että pellavapitoisuuksilla 50 % ja erityisesti 70 % komposiittien rakenteessa oli lukuisia huokosia ja matriisittomia alueita. Myös epäjärjestäytynyt kuituorientaatio ja pellavakuitujen seassa olevat epäpuhtaudet vaikuttivat todennäköisesti negatiivisesti komposiittien lujuusarvoihin. Komposiittien mekaanisia ominaisuuksia voitaisiin mahdollisesti parantaa käyttämällä puhtaampaa pellavakuitumassaa ja optimoimalla sekä karstaus- että puristusmuovausprosesseja. Potentiaalisia sovelluskohteita tämänkaltaisille kuitukangaskomposiiteille voivat olla esimerkiksi autojen sisäosien kuormaa kantamattomat komponentit, äänenvaimennuslevyt ja puutarhojen juuriesteet. Komposiittien soveltuvuudesta näihin käyttökohteisiin tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia koskien komposiittilevyjen äänieristysominaisuuksia ja biohajoavuutta

Osatuloutus projektiliiketoiminnassa, Case Jucat Oy

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Jucat Oy, jolla kirjanpidollisena ongelmana omassa projektiliiketoiminnassaan olivat käyttökatteen suuret kuukausittaiset vaihtelut. Ongelmaan lähdettiin hakemaan ratkaisua osatulouttamisesta selvittämällä, olisiko sitä mahdollista ottaa käyttöön ja toisiko se käyttöön otetuttuna merkittävää muutosta kuukausittaisiin käyttökatteen vaihteluihin. Kohdeyritykselle lisäksi selvitettiin, millainen laskutusaikataulu olisi projektien kannalta optimaalisin. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu projektiliiketoimintaa koskevista kirjallisista teoksista ja osatuloutusta koskevista kirjanpitolautakunnan säädöksistä, joita osatuloutusmenetelmässä tulee noudattaa. Työn empiirisessä osassa arvioidaan osatuloutusmenettelyn soveltuvuutta ja hyötyä Jucat Oy:lle vertailemalla osatuloutusmenettelyjä luovutukseen perustuvaan tuloutukseen. Optimaalista laskutusaikataulua arvioitaessa pohjana käytetään laskelmia, joista näkee, missä vaiheessa projekteille kertyy niiden elinkaaren aikana kustannuksia. Tulokset ovat suuntaa antavia, sillä saatavilla ei ollut kaikkia tarvittavia tietoja. Tutkimuksessa selvisi, että osatuloutuksella olisi positiivista vaikutusta käyttökatteen muutoksiin, mutta pienelle yritykselle projektien suuren lukumäärän vuoksi osatuloutusta ei välttämättä työmäärän lisääntymisen vuoksi kannata ottaa käyttöön, vaan ennemminkin pyrkiä hyödyntämään keskeneräistä tuotantoa paremmin kirjaamalla sinne kaikki mahdolliset kulut mukaan. Laskutusaikataulua koskevassa tutkimuksessa selvisi, että tasainen eri projektin vaiheisiin perustuva laskutusaikataulu olisi sekä toimittajan että asiakkaan kannalta optimaalisin ratkaisu.This thesis was commissioned by Jucat Ltd which faced an accounting problem in their project business concerning large monthly fluctuations in EBITDA. The solution was sought from the percentage of completion method by finding out whether it is possible to use it and would it bring a significant change to the monthly fluctuations in EBITDA. It was also examined what kind of invoicing schedule would be the most optimal for projects for the case company. The theoretical framework consists of literary works in project business and the statute on the percentage of completion of the Accounting Committee which must be followed in the percentage of completion method. In the empirical study the suitability of the percentage of completion method and it benefits were assessed at Jucat Ltd by comparing different completion methods. Assessing the optimal invoicing schedule is based on calculations which one can see when the projects have generated their life cycle costs. The results are suggestive because all the necessary information was not available. The study revealed that the percentage of completion method would have a positive impact on EBITDA changes but due to the large number of projects, the payment of completion method is not worth taking into use due to the increased workload. Instead the case company should rather try to take advantage of work-in-process better by posting all the possible expenses there. Concerning the invoicing schedule it was found out that an invoicing schedule based on the stages of project would be the most optimal choice for both the supplier and the customer

Zebrafish in the drug development process : characterization of the zebrafish oxytocin system

Zebrafish (Danio rerio) is a vertebrate model organism. It is suited for many phases of drug development process like toxicological studies. The major advantage of using zebrafish is the possibility to conduct high-throughput screens on a whole vertebrate animal. However, there is not as much knowledge about zebrafish as there is about other model organisms. Therefore there might be differences between zebrafish and humans that affect the use of zebrafish as a model in the drug development process. The purpose of this thesis was to characterize the structure of the zebrafish oxytocin system and assess the role of oxytocin on zebrafish behaviour. In humans defects in the oxytocin system have been linked to many psychiatric disorders like autism. If the mammalian and zebrafish oxytocin systems resembled each other functionally and structurally, it would enable the use of zebrafish as a model when studying the role of oxytocin in pathophysiology of diseases and also in oxytocin system related drug development. The structure and development of zebrafish oxytocin system was studied by staining adult zebrafish brain cryosections and larval brains with antibodies made against mammalian oxytocin. The specificity of the antibodies to recognize zebrafish oxytocin was determined by absorption and cross-reactivity controls. The role of oxytocin on zebrafish locomotion was studied by inhibiting the splicing of oxytocin messenger RNA with morpholino oligonucleotides (MOs). The MOs were used to address the relevance of the model in pharmacology, since the zebrafish oxytocin receptors have not been expressed and pharmacologically characterized. In zebrafish oxytocin was produced in the cells of the preoptic nucleus. There were thick oxytocin fibers towards the pituitary and also thinner fibers into areas in the telencephalon, diencephalon, mesencephalon and rhombencephalon. One of the MOs was able to inhibit the production of oxytocin with a dose that did not cause morphological abnormalities. The MO reduced the locomotor activity of the fish, but the specificity of the MO has to be determined. The structure of the zebrafish oxytocin system resembles mammalian oxytocin system in terms of the location of oxytocin cells and fiber projections. Therefore zebrafish seems a suitable model organism for oxytocin research. However, the structure of the zebrafish oxytocin receptor system and the effect of oxytocin on other behavioural aspects have to be determined in order to further evaluate the applicability of zebrafish for oxytocin research.Seeprakala (Danio rerio) on selkärankaisiin kuuluva mallieläin, jota voidaan käyttää monissa lääkekehityksen eri vaiheissa kuten toksisuuskokeissa. Seeprakalan käytön merkittävin etu on mahdollisuus suorittaa laajoja tehoseulontoja selkärankaisella mallieläimellä. Seeprakaloista ei kuitenkaan ole yhtä paljon tietoa kuin yleisemmin käytettävistä mallieläimistä. Seeprakalan ja nisäkkäiden välillä voikin olla eroja, jotka vaikuttavat seeprakalan käyttöön mallieläimenä lääkekehityksessä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa seeprakalan oksitosiinijärjestelmän rakenne sekä tutkia oksitosiinin merkitystä seeprakalan käyttäytymisessä. Ihmisillä oksitosiinin toiminnan häiriintyminen on yhdistetty moniin psyykkisiin sairauksiin kuten autismiin. Jos seeprakalan ja nisäkkäiden oksitosiinijärjestelmät vastaisivat rakenteellisesti ja toiminnallisesti toisiaan, tämä mahdollistaisi seeprakalan käytön tutkittaessa oksitosiinijärjestelmän osuutta sairauksien patofysiologiassa sekä oksitosiinijärjestelmään liittyvässä lääkekehityksessä. Seeprakalan oksitosiinijärjestelmän rakennetta ja kehitystä tutkittiin värjäämällä aikuisten seeprakalojen aivojen kryostaattileikkeitä sekä poikasten aivoja nisäkkäiden oksitosiinivastaaineilla. Vasta-aineiden spesifisyys seeprakalan oksitosiinin tunnistamiseen tutkittiin absorptioja ristireaktiokokeilla. Oksitosiinin merkitystä liikeaktiivisuuteen tutkittiin estämällä oksitosiinin lähetti-RNA:n silmukointi morfolino-oligonukleotideilla. Morfolinooligonukleotideja käytettiin, koska seeprakalan oksitosiinireseptorien ominaisuudet tunnetaan huonosti. Seeprakaloilla oksitosiinia tuottivat preoptisen tumakkeen solut. Soluista lähti paksuja oksitosiinisäikeitä aivolisäkkeeseen sekä ohuempia säikeitä etu-, väli-, keski- ja taka-aivojen alueelle. Tutkituista morfolino-oligonukleotideista yksi esti oksitosiinin ilmentymistä annoksella, joka ei vaikuttanut kalojen morfologiaan. Kyseinen morfolino-oligonukleotidi vähensi kalojen liikeaktiivisuutta. Morfolino-oligonukleotidin spesifisyys täytyy kuitenkin vielä selvittää. Seeprakalan oksitosiinijärjestelmä rakenne muistuttaa nisäkkäiden oksitosiinijärjestelmää solujen sijainnin ja säikeiden kulun osalta. Tämän perusteella seeprakala vaikuttaa sopivalta mallilta oksitosiinitutkimukseen. Seeprakalan oksitosiinireseptorijärjestelmän rakenne ja oksitosiinin vaikutus käyttäytymisen eri osa-alueisiin tulisi kuitenkin selvittää, jotta voitaisiin paremmin arvioida seeprakalan soveltuvuutta oksitosiinijärjestelmän tutkimiseen

Koiran mastsolukasvaimet : kirjallisuuskatsaus

Mastsolukasvain on koiran yleisin ihokasvain ja toiseksi yleisin koirilla tavattavista pahanlaatuisista kasvaimista. Yleisyydestään huolimatta koiran mastsolukasvaimista on tällä hetkellä saatavilla hyvin niukasti suomenkielistä tietoa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kertoa koiran mastsolukasvainten esiintyvyydestä, riskitekijöistä, kliinisestä kuvasta, diagnostiikasta, hoitovaihtoehdoista sekä ennusteesta. Mastsolukasvain saa alkunsa elimistön mast- eli syöttösoluista. Valtaosa mastsolukasvaimista sijaitsee ihossa, mutta niitä voi esiintyä myös muualla elimistössä. Ihon mastsolukasvainten ulkonäkö vaihtelee huomattavasti ja saattaa muistuttaa mitä tahansa ihomuutosta. Mastsolukasvainta ei siksi koskaan voida diagnosoida pelkän ulkonäön perusteella. Sen sijaan kasvaimesta otetun ohutneulanäytteen avulla mastsolukasvain on helppo tunnistaa soluliman rakkuloidensa ansiosta. Mastsolukasvainten biologinen käyttäytyminen vaihtelee suuresti ja tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on mastsolukasvaimen histologinen luokka. Mastsolukasvaimet jaetaan histologisessa luokituksessa hyvin, kohtalaisesti ja huonosti erilaistuneisiin. Hyvin erilaistuneiden kasvainten riski lähettää etäpesäkkeitä on noin 10 % ja kohtalaisesti erilaistuneiden riski lähettää etäpesäkkeitä vaihtelee matalasta kohtalaiseen. Huonosti erilaistuneet mastsolukasvaimet ovat biologisesti aggressiivisia ja lähettävät usein etäpesäkkeitä. Suurin osa mastsolukasvaimista lähettää etäpesäkkeitä ensin paikallisiin imusolmukkeisiin ja sieltä edelleen maksaan ja pernaan. Mastsolukasvainten ensisijainen hoito on kirurginen poisto laajoin marginaalein. Hyvin erilaistuneiden mastsolukasvainten osalta ennuste onnistuneen kirurgisen poiston jälkeen on erinomainen. Kohtalaisesti erilaistuneista kasvaimista 5 – 20 % uusiutuu tai leviää onnistuneen kirurgisen poiston jälkeen. Huonosti erilaistuneiden mastsolukasvainten hoidossa pelkällä kirurgialla saavutetaan keskimäärin vain noin kymmenen kuukauden elinaika leikkauksen jälkeen. Sädehoidon ja kirurgian yhdistelmä on hyvä vaihtoehto potilaille, joiden hyvin tai kohtalaisesti erilaistunutta kasvainta ei voida poistaa laajoin marginaalein tai jos leikkaushaavan marginaalit ovat jääneet epäpuhtaiksi. Sädehoidon ja kirurgian yhdistelmällä saavutetaan yleensä usean vuoden tautivapaa ajanjakso. Huonosti erilaistuneiden ja levinneiden mastsolukasvainten hoidossa voidaan käyttää solunsalpaajia joko kirurgiaan yhdistettynä tai ainoana hoitona. Useiden eri solunsalpaajien ja hoitoprotokollien käyttöä mastsolukasvainten hoidossa on tutkittu, mutta yleisimmin käytössä ovat vinblastiini, lomustiini ja prednisoni erilaisina yhdistelminä. Hoitovaste eri solunsalpaajille saadaan noin 20 – 70 prosentilla potilaista hoitoprotokollasta riippuen. Potilaiden elinajan mediaani hoidon jälkeen on noin 5 – 20 kuukautta. Uutena hoitovaihtoehtona koiran mastsolukasvaimille ovat hiljattain käyttöön otetut tyrosiinikinaasin estäjät. Tyrosiinikinaasin estäjillä hoidetaan kohtalaisesti tai huonosti erilaistuneita mastsolukasvaimia, joita ei voida kirurgisesti poistaa. Tyrosiinikinaasin estäjillä hoidetuista potilaista noin 20 – 40 % vastaa hoitoon. Mediaaniaika kasvaimen etenemiseen hoidon jälkeen on noin 4 – 5 kuukautta. Vaihtelevan ulkonäkönsä ja biologisen käyttäytymisensä vuoksi mastsolukasvainten diagnostiikka ja hoito voi olla haastavaa. Toivon tästä kirjallisuuskatsauksesta olevan hyötyä eläinlääkäreille käytännön potilastyössä hoidettaessa mastsolukasvaimista kärsiviä koiria

Conformal Titanium Nitride in a Porous Silicon Matrix: a Nanomaterial for In-Chip Supercapacitors

Today's supercapacitor energy storages are typically discrete devices aimed for printed boards and power applications. The development of autonomous sensor networks and wearable electronics and the miniaturisation of mobile devices would benefit substantially from solutions in which the energy storage is integrated with the active device. Nanostructures based on porous silicon (PS) provide a route towards integration due to the very high inherent surface area to volume ratio and compatibility with microelectronics fabrication processes. Unfortunately, pristine PS has limited wettability and poor chemical stability in electrolytes and the high resistance of the PS matrix severely limits the power efficiency. In this work, we demonstrate that excellent wettability and electro-chemical properties in aqueous and organic electrolytes can be obtained by coating the PS matrix with an ultra-thin layer of titanium nitride by atomic layer deposition. Our approach leads to very high specific capacitance (15 F/cm$^3$), energy density (1.3 mWh/cm$^3$), power density (up to 214 W/cm$^3$) and excellent stability (more than 13,000 cycles). Furthermore, we show that the PS-TiN nanomaterial can be integrated inside a silicon chip monolithically by combining MEMS and nanofabrication techniques. This leads to realisation of in-chip supercapacitor, i.e., it opens a new way to exploit the otherwise inactive volume of a silicon chip to store energy

Effects of Different Exercise Training Protocols on Gene Expression of Rac1 and PAK1 in Healthy Rat Fast- and Slow-Type Muscles

Purpose Rac1 and its downstream target PAK1 are novel regulators of insulin and exercise-induced glucose uptake in skeletal muscle. However, it is not yet understood how different training intensities affect the expression of these proteins. Therefore, we studied the effects of high-intensity interval training (HIIT) and moderate-intensity continuous training (MICT) on Rac1 and PAK1 expression in fast-type (gastrocnemius, GC) and slow-type (soleus, SOL) muscles in rats after HIIT and MICT swimming exercises. Methods The mRNA expression was determined using qPCR and protein expression levels with reverse-phase protein microarray (RPPA). Results HIIT significantly decreased Rac1 mRNA expression in GC compared to MICT (p = 0.003) and to the control group (CON) (p = 0.001). At the protein level Rac1 was increased in GC in both training groups, but only the difference between HIIT and CON was significant (p = 0.02). HIIT caused significant decrease of PAK1 mRNA expression in GC compared to MICT (p = 0.007) and to CON (p = 0.001). At the protein level, HIIT increased PAK1 expression in GC compared to MICT and CON (by similar to 17%), but the difference was not statistically significant (p = 0.3, p = 0.2, respectively). There were no significant differences in the Rac1 or PAK1 expression in SOL between the groups. Conclusion Our results indicate that HIIT, but not MICT, decreases Rac1 and PAK1 mRNA expression and increases the protein expression of especially Rac1 but only in fast-type muscle. These exercise training findings may reveal new therapeutic targets to treat patients with metabolic diseases

Monoterpenes’ oxidation capacity and rate over a boreal forest : temporal variation and connection to growth of newly formed particles

Peer reviewe