Maturation-Induced Cloaking of Neutralization Epitopes on HIV-1 Particles

To become infectious, HIV-1 particles undergo a maturation process involving proteolytic cleavage of the Gag and Gag-Pol polyproteins. Immature particles contain a highly stable spherical Gag lattice and are impaired for fusion with target cells. The fusion impairment is relieved by truncation of the gp41 cytoplasmic tail (CT), indicating that an interaction between the immature viral core and gp41 within the particle represses HIV-1 fusion by an unknown mechanism. We hypothesized that the conformation of Env on the viral surface is regulated allosterically by interactions with the HIV-1 core during particle maturation. To test this, we quantified the binding of a panel of monoclonal antibodies to mature and immature HIV-1 particles by immunofluorescence imaging. Surprisingly, immature particles exhibited markedly enhanced binding of several gp41-specific antibodies, including two that recognize the membrane proximal external region (MPER) and neutralize diverse HIV-1 strains. Several of the differences in epitope exposure on mature and immature particles were abolished by truncation of the gp41 CT, thus linking the immature HIV-1 fusion defect with altered Env conformation. Our results suggest that perturbation of fusion-dependent Env conformational changes contributes to the impaired fusion of immature particles. Masking of neutralization-sensitive epitopes during particle maturation may contribute to HIV-1 immune evasion and has practical implications for vaccine strategies targeting the gp41 MPER

Alternatives and responsibility: an asymmetrical approach

En este trabajo defiendo una visión asimétrica sobre la relación entre las posibilidades alternativas y la responsabilidad moral, según la cual se requiere tener posibilidades alternativas para ser culpable por lo que uno decide o hace, pero no para ser laudable por ello. Defiendo la no necesidad de alternativas para ser laudable a través de un examen de lo que yo llamo “ejemplos Lutero”. Mi defensa de la necesidad de alternativas para ser culpable procede en cambio mediante un análisis de los llamados “casos Frankfurt”. En ambos casos, mis argumentos se basan en la afirmación según la cual, en las adscripciones de responsabilidad moral, la cuestión principal no es si el agente podría haber hecho algo distinto, sino si debería haber hecho lo que hizo, de modo que la primera pregunta solo se vuelve apremiante cuando la respuesta a la segunda es negativa. Así, pues, en lo que se refiere a la responsabilidad moral, el concepto de obligación o deber moral es previo al de posibilidades alternativas.In this paper, I defend an asymmetrical view concerning the relationship between alternative possibilities and moral responsibility, according to which alternative possibilities are required for being blameworthy, but not praiseworthy, for what one decides or does. I defend the non-necessity of alternatives for praiseworthiness through an examination of what I call ‘Luther’ examples. My defence of the necessity of alternatives for blameworthiness proceeds instead through an analysis of so-called ‘Frankfurt’ examples. In both cases, my arguments rest on the contention that, in ascriptions of moral responsibility, the primary question is not whether the agent could have done otherwise, but whether she should have done what she did, so that the former question only becomes pressing when the answer to the latter is negative. Concerning moral responsibility, then, the concept of moral obligation or duty is prior to that of alternative possibilities

Moral education at work: on the scope of MacIntyre’s concept of a practice

This paper seeks to show how MacIntyre’s concept of a practice can survive a series of ‘scope problems’ which threaten to render the concept inapplicable to business ethics. I begin by outlining MacIntyre’s concept of a practice before arguing that, despite an asymmetry between productive and non-productive practices, the elasticity of the concept of a practice allows us to accommodate productive and profitable activities. This elasticity of practices allows us to sidestep the problem of adjudicating between practitioners and non-practitioners as well as the problem of generic activities. I conclude by suggesting that the contemporary tendency to regard work as an object of consumption, rather than undermining MacIntyre’s account of practices, serves to demonstrate the potential breadth of its applicability

“We ought to eat in order to work, not vice versa”: MacIntyre, practices, and the best work for humankind.

This paper draws a distinction between ‘right MacIntyreans’ who are relatively optimistic that MacIntyre’s vision of ethics can be realised in capitalist society, and ‘left MacIntyreans’ who are sceptical about this possibility, and aims to show that the ‘left MacIntyrean’ position is a promising perspective available to business ethicists. It does so by arguing for a distinction between ‘community-focused’ practices and ‘excellence-focused’ practices. The latter concept fulfils the promise of practices to provide us with an understanding of the best work for humankind and highlights the affinities between MacIntyre’s concept of a practice and Marx’s conception of good work as free, creative activity. The paper concludes with a suggestion that we reflect on the best forms of work so that we can strive to ensure the very best activities, those most consonant with our flourishing, one day become available to all

Puhtaan suomenlampaan menestyminen Etelä-Afrikassa

Reproduction, survival, growth and wool parameters were calculated for an experimental flock of Finnsheep from 1969 until 1986 under semi-intensive conditions. The total number of lambs bom were 1774. Litter size, survival rate at birth and from birth to weaning differed significantly (PLammastalouden taloudellista ja biologista tehoa parannettaessa on kiinnitetty huomio lisääntymiskykyyn ja sikiäviin rotuihin. Sikiävyysgeenien tuonti muista roduista on tässä osoittautunut nopeaksi menetelmäksi. Tähän on käytetty paljon suomenlammasta. Siitä haluttiin kokemuksia Etelä- Afrikassakin, jonne koe-eläinainesta tuotiin 1968 sekä lisäksi neljän pässin spermaa 1981. Nämä pidettiin sisämaassa (22 et.lev., 1523 m kork.), jossa kesäpäivät ovat kuumia ja yöt viileitä, talvipäivät lauhkeita ja yöt kylmiä. Sadetta tulee keskimäärin 580 mm/v, pääosa kesällä. Karitsointi-%:ssa, vuonuekoossa ja eloonjäänti-%:ssa oli merkitseviä vuosien välisiä eroja. Karitsointi-% vaihteli 56.0 -90.6 % ja vuonuekoko 1.97 - 3.1. Eloonjäänti-% syntyessä ja syntymästä vieroitukseen aleni vuonuekoon noustessa. Syntymävuosien ja -tyyppien välillä oli merkitseviä eroja syntymä-, vieroitus- ja 12 kk:n painossa. Ykkösten vastaavat painot olivat 47, 16 ja 13 % suuremmat kuin viitosten, mutta 3-, 4-ja 5-karitsoiden väliset erot vieroitus- ja 12 kk:n painoissa eivät olleet merkitseviä, koska 4- ja 5-karitsat saivat lisähoitoa syntymästä alkaen. Uuhen iällä oli hyvin merkitsevä vaikutus syntymä- ja 12 kk:n painoon, mutta ei vieroituspainoon, koska heikkojen karitsoiden saama lisämaito syntymästä vieroitukseen eliminoi maidontuotannon vaikutuksen. Uuhen vanhetessa syntymäpaino nousi 9 vuoden ikään asti. 1-vuorisista uuhista syntyneet karitsat painoivat 12 kk:n iässä merkitsevästi vähemmän kuin aikuisten uuhien karitsat, vaikka vieroituspainossa ei ollut merkitseviä eroja. Karitsoiden sukupuoli vaikutti merkitsevästi kaikkiin painoihin: uuhet olivat kevyempiä kuin pässit. Sekä pässien että uuhien villamäärät olivat pienet (2.6,2.2 kg). Villan laadussa ei ollut merkitseviä sukupuolieroja. Se poikkesi suuresti merinotyypin villasta, mutta villakuitujen hienous ja kiharatiheys täyttivät maan laatuvaatimukset. Tulosten perusteella ei puhtaalle suomenlampaalle ole nähtävissä merkittävää roolia Etelä-Afrikan lammastaloudessa. Risteytyskokeiden mukaan voidaan sen hyvästä hedelmällisyydestä silti saada arvokas apu lammastalouden lisääntymistehoon maan erilaisissa voimaperäisyysolosuhteissa. Maassa on vastustettu monisynnytysten edistämistä, koska eläinyksilöiden vähäarvoisuus ei ole innostanut hoitotyön lisäämiseen. Käsitys on kuitenkin muuttunut viime vuosina, laitumien parantuessa sekä lampaanlihan hintojen noustessa. Maan villamarkkinat eivät myöskään ole olleet kovin innostuneita suomenlampaan villasta, mutta suomenlammas x merinoristeytysten villan käsittelyominaisuudet ovat lähempänä merinovillaa kuin minkään muun rodun merino-risteytysten. Koska villa on maan lammastalouden päätuote, voisi suomenlammas näytellä tärkeätä osaa valkovilla- lihaemälinjan perustamisessa teollisuutta varten, erityisesti siellä, missä ruokintaolosuhteet suosivat voimaperäistä karitsantuotantoa