Functional 3D Nanostructures : Bio Applications for STED Lithography and Multiphoton Polymerization

This thesis is dedicated to method development of super-resolution far-field lithography for 3D polymer structuring. Multiphoton polymerization (MPP) and stimulated emission depletion (STED) lithography were used to create structures with the highest resolution achievable, structures with additional chemical functionality and to develop a new platform for protein assays. MPP enables the fabrication of polymeric structures in complex 3D geometries, with a wide range of chemical and physical functionality. However, the resolution of MPP is limited by diffraction. STED controls the spatial distribution of excited photoinitiators, thereby confining the polymerization volume. Hence, combining MPP with STED improves the resolution beyond the diffraction limit. Record resolutions of 120 nm in the lateral direction and 275 nm in the axial direction were achieved by STED lithography. Single features with 55 nm width were demonstrated. MPP enables fabrication of composite structures with different chemical functionality. To combine the functional versatility of MPP with the superior resolution of STED, new functional photoresists were employed. Acrylate monomers with additional carboxyl- or thiol groups were used to write reactive nano-structures with 60 nm feature size. Two- and three-dimensional composite structures were written and orthogonally functionalized with different fluorophores. An axial resolution of 550 nm between differently functionalized layers was achieved. The carboxyl-photoresist enables fabrication of structures with improved protein adhesiveness. A 3D composite platform was fabricated to immobilize functional capture proteins onto binding sites, which were elevated from the substrate surface. Molecular recognition of fluorescently labeled proteins was shown on those binding sites. The first 3D protein immunoassay for confocal readout was demonstrated, with signal to noise ratios exeeding 10.Die vorliegende Arbeit ist der Methodenentwicklung für die höchstauflösende Fernfeld-Lithographie gewidmet. Mittels Multiphotonen Polymerisierung (MPP) und Stimulated Emission Depletion (STED) Lithographie wurden Polymerstrukturen in der höchstmöglichen Auflösung erzeugt. Zusätzlich wurden Strukturen mit chemischer Funktionalität hergestellt, die in weiterer Folge kovalent modifiziert wurden oder auch als Plattform für Protein-Assays genutzt wurden. Mittels MPP können komplexe 3D Polymerstrukturen mit vielseitiger Funktionalität erzeugt werden. MPP ist jedoch beugungsbegrenzt. STED kontrolliert die räumliche Verteilung angeregter Photoinitiatoren und schränkt dadurch das Polymerisationsvolumen ein. Eine Kombination von MPP mit STED ermöglicht weit unter dem Beugungslimit zu strukturieren. Auflösungen von 120 nm in der lateralen Richtung bzw. 275 nm in der axialen Richtung konnten gezeigt werden. Um die funktionelle Vielseitigkeit von MPP mit der überlegenen Auflösung der STED Lithographie zu verbinden, wurden neue Photolacke eingesetzt. Acryl-Monomere mit zusätzlichen Carboxyl- oder Thiol-Gruppen wurden zur Erzeugung von reaktiven Nanostrukturen mit 60 nm Strukturgröße verwendet. 2D- und 3D Verbundstrukturen wurden erzeugt und mittels orthogonaler Chemie mit verschiedenen Fluorophoren funktionalisiert. Die axiale Auflösung zwischen verschieden funktionellen Schichten konnte auf 550 nm verbessert werden. Der Carboxyl-Photolack ermöglicht die Herstellung von Strukturen mit verbesserter Proteinanhaftung. Eine 3D Verbundstruktur wurde verwendet, um Fänger-Proteine an definierten Bindungsstellen anzuhaften. Diese Bindungsstellen befinden sich über der Substratoberfläche. Auf diesen Bindungsstellen wurde molekulare Erkennung von fluoreszent markierten Proteinen gezeigt. Mittels konfokaler Mikroskopie wurde somit der erste 3D Protein Assay gezeigt, mit einem Signal-Rausch-Verhältnis von über 10.submitted by Richard WollhofenUniversität Linz, Dissertation, 2017OeBB(VLID)224624

Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia tehohoitotyön harjoitteluissa

Työharjoittelut teho-osastoilla ovat sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa haluttuja työympäristön haastavuudesta huolimatta. Sairaanhoitajaopiskelijat pääsevät harjoittelemaan tehohoitotyötä ja vaativia hoitotoimenpiteitä äkillisesti muuttuvissa tilanteissa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoidon opiskelijoiden kokemuksia tehohoitotyön harjoittelujaksoilla. Työn tavoitteena on tuottaa yhtenäistetty kokonaiskuva sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksista tehohoitotyön harjoittelujaksoilta. Tulokset on mahdollista hyödyntää työharjoittelun ja ohjauksen kehittämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Finna, Medic, PubMed sekä CINAHL-tietokannoista. Tiedonhaku perustui tutkimuskysymykseen. Haunrajauksina toimivat suomen- ja englanninkieliset julkaisut, aikarajauksena 2012–2022, verkossa kokonaan saatavilla, vertaisarvioidut, alkuperäistutkimukset ja aineiston valinnassa hyödynnettiin erikseen laadittuja mukaanotto- ja poissulkukriteereitä. Aineistoon mukaan valikoitui yhteensä 10 kansainvälistä tutkimusta. Analysoimme aineiston induktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tuloksena muodostui kolme pääluokkaa, jotka kuvaavat sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia tehohoitotyön harjoitteluissa: positiiviset kokemukset, negatiiviset kokemukset ja haasteet. Positiivisiin kokemuksiin kuuluivat muun muassa hyvä opiskelijoiden ohjaus, myötätunnon kokeminen potilaita kohtaan, itseluottamuksen syntyminen harjoittelussa ja ammatin tärkeyden ymmärtäminen. Negatiiviset kokemukset olivat esimerkiksi epäarvokkaan kuoleman kohtaaminen, epävarmuus osaamisesta, hoitohenkilökunnan huono käyttäytyminen opiskelijoita kohtaan ja puutteet sairaalan varustuksessa. Haasteena oli muun muassa teho-osaston ympäristö, potilaiden tila, emotionaaliset haasteet, tiedonpuute sekä tehohoitotyön vaativuus ja haastavuus. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että suurimmaksi osaksi sairaanhoidon opiskelijat kokivat harjoittelujaksot opettavaisina kokemuksina sekä tehohoitoympäristön mielenkiintoisena ympäristönä. Monet sairaanhoidon opiskelijoista kokivat harjoittelun alussa haasteita, eivätkä välttämättä kokeneet teoriatietämystään riittäväksi. Hyvän ohjauksen avulla moni sai tukea, ja pääsivät nostamaan omaa itseluottamustaan sekä ammatillista kasvuaan. Myös huonoja kokemuksia oli, mutta huomattavasti vähemmän, ja opiskelijat oppivat monista haasteista uutta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää opiskelijoiden perehdytykseen harjoittelujakson alussa, sekä harjoittelujakson aikana laadukkaaseen ohjaukseen

Nano-Anchors with Single Protein Capacity Produced with STED Lithography

Acrylate nanoanchors of subdiffraction-limited diameter are written with optical stimulated emission depletion (STED) lithography. After incubation, 98% of all nanoanchors are loaded quickly with fluorescently labeled antibodies. Controlling the size of the nanoanchors allows for limiting the number of the antibodies. Direct stochastic optical reconstruction microscopy (dSTORM) imaging, statistical distribution of fluorescence, quantitative fluorescence readout, and single molecule blinking consistently prove that 80% of the nanoanchors with a 65 nm diameter are carrying only one antibody each, which are functional as confirmed with live erythrocytes

Nano-Anchors with Single Protein Capacity Produced with STED Lithography

Acrylate nanoanchors of subdiffraction-limited diameter are written with optical stimulated emission depletion (STED) lithography. After incubation, 98% of all nanoanchors are loaded quickly with fluorescently labeled antibodies. Controlling the size of the nanoanchors allows for limiting the number of the antibodies. Direct stochastic optical reconstruction microscopy (dSTORM) imaging, statistical distribution of fluorescence, quantitative fluorescence readout, and single molecule blinking consistently prove that 80% of the nanoanchors with a 65 nm diameter are carrying only one antibody each, which are functional as confirmed with live erythrocytes

Multiphoton-Polymerized 3D Protein Assay

Multiphoton polymerization (MPP) enables 3D fabrication of micro- and nanoscale devices with complex geometries. Using MPP, we create a 3D platform for protein assays. Elevating the protein-binding sites above the substrate surface allows an optically sectioned readout, minimizing the inevitable background signal from nonspecific protein adsorption at the substrate surface. Two fluorescence-linked immunosorbent assays are demonstrated, the first one relying on streptavidin–biotin recognition and the second one on antibody recognition of apolipoprotein A1, a major constituent of high-density lipoprotein particles. Signal-to-noise ratios exceeding 1000 were achieved. The platform has high potential for 3D multiplexed recognition assays with an increased binding surface for on-chip flow cells

Supplement 1. SEM micrographs of the scent gland channel of Dysodius lunatus’ cuticle under the wing. In the left column of the figure, several images are stitched together showing the whole channel length with the three liquid secreting pores (indicated by white arrows). The middle and the right column show magnified details with oriented pointed microstructures. from Bioinspired polymer microstructures for directional transport of oily liquids

Nature has always served as an inspiration for scientists, helping them to solve a large diversity of technical problems. In our case, we are interested in the directional transport of oily liquids and as a role model for this application we used the flat bug <i>Dysodius lunatus</i>. In this report, we present arrays of drops looking like polymer microstructures produced by the two-photon polymerization technique that mimic the micro-ornamentation from the bug's cuticle. A good directionality of oil transport was achieved, directly controlled by the direction of the pointed microstructures at the surface. If the tips of the drop-like microstructures are pointing towards the left side, the liquid front moves to the right and vice versa. Similar effects could be expected for the transport of oily lubricants. These results could, therefore, be interesting for applications in friction and wear reduction

Stimulated Emission Depletion Lithography with Mercapto-Functional Polymers

Surface reactive nanostructures were fabricated using stimulated emission depletion (STED) lithography. The functionalization of the nanostructures was realized by copolymerization of a bifunctional metal oxo cluster in the presence of a triacrylate monomer. Ligands of the cluster surface cross-link to the monomer during the lithographic process, whereas unreacted mercapto functionalized ligands are transferred to the polymer and remain reactive after polymer formation of the surface of the nanostructure. The depletion efficiency in dependence of the cluster loading was investigated and full depletion of the STED effect was observed with a cluster loading exceeding 4 wt %. A feature size by λ/11 was achieved by using a donut-shaped depletion beam. The reactivity of the mercapto groups on the surface of the nanostructure was tested by incubation with mercapto-reactive fluorophores