Kotipalomuurien tietoturva

Tiivistelmä. Kotiverkko on herkkä kohde rikollisuudelle ja vakoilulle. Palomuuri on yksi keino suojata verkkoja virustorjuntaohjelmien ohella. Se on järjestelmä, joka sijaitsee kahden verkon rajalla ja kaiken liikenteen tulee kulkea sen läpi. Käyttäjä voi konfiguroida palomuuriin itse sopivia sääntöjä. Kotiverkon uhkia ovat madot, murtautumiset, haittaohjelmat ja palvelunestohyökkäykset. Työssä tutustuttiin erilaisiin palomuurityyppeihin ja tietoturva-aukkojen eli haavoittuvuuksien löytämiskeinoihin. Työssä testattiin pfSense-palomuuria kotikäytössä ja arvioitiin sen käytettävyyttä konfiguroimalla siihen erilaisia sääntöjä. Lisäksi etsittiin avoimia portteja oman asiakasohjelmiston avulla ja tutkittiin kotiverkon haavoittuvuuksia Nessus Essentials Vulnerability Scanner -ohjelmiston avulla. Tuloksissa huomattiin, että pfSense ei ole välttämättä helppokäyttöisin vaihtoehto kotikäyttäjälle, koska se vaatii käyttäjältä perehtymistä. Kotiverkosta ei löydetty kriittisiä haavoittuvuuksia. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin, kuinka kotiverkkojen tietoturvaa voisi kehittää tehokkaasti ja ehkäistä mahdollisia uhkia parhaiten.Abstract. Home network is a sensitive target for criminality and spying. A firewall is one way to protect networks along with anti-virus software. It is a system that is located at the barrier of two networks and all the traffic must go through it. The user can configure suitable rules to the firewall oneself. Worms, intrusions, malware and DoS (Denial of Service)- attacks are threats to home network. In the thesis, we got familiar with different types of firewalls and ways to detect vulnerabilities. PfSense firewall was tested in home usage and its usability was estimated by configurating different rules for it. Additionally, open ports were searched with own client program and Nessus Essentials Vulnerability Scanner software. In the results, it was noted that pfSense is not necessarily the user friendliest alternative for a home user, because it requires familiarization. Critical vulnerabilities were not found in the home network. It was examined, how the security of home networks could be developed effectively and prevent possible threats in the best way

Genomics of clinal local adaptation in Pinus sylvestris under continuous environmental and spatial genetic setting

Understanding the consequences of local adaptation at the genomic diversity is a central goal in evolutionary genetics of natural populations. In species with large continuous geographical distributions the phenotypic signal of local adaptation is frequently clear, but the genetic basis often remains elusive. We examined the patterns of genetic diversity inPinus sylvestris, a keystone species in many Eurasian ecosystems with a huge distribution range and decades of forestry research showing that it is locally adapted to the vast range of environmental conditions. MakingP. sylvestrisan even more attractive subject of local adaptation study, population structure has been shown to be weak previously and in this study. However, little is known about the molecular genetic basis of adaptation, as the massive size of gymnosperm genomes has prevented large scale genomic surveys. We generated a both geographically and genomically extensive dataset using a targeted sequencing approach. By applying divergence-based and landscape genomics methods we identified several loci contributing to local adaptation, but only few with large allele frequency changes across latitude. We also discovered a very large (ca. 300 Mbp) putative inversion potentially under selection, which to our knowledge is the first such discovery in conifers. Our results call for more detailed analysis of structural variation in relation to genomic basis of local adaptation, emphasize the lack of large effect loci contributing to local adaptation in the coding regions and thus point out the need for more attention toward multi-locus analysis of polygenic adaptation

The snow must go on: Ground ice encasement, snow compaction and absence of snow differently cause soil hypoxia, CO2 accumulation and tree seedling damage in boreal forest

201

A matter of life and death - polyamine metabolism during zygotic embryogenesis of pine

Abstract The study gathered information about polyamine metabolism throughout the Scots pine (Pinus sylvestris L.) zygotic embryogenesis and about physiological events occurring simultaneously in the megagametophyte tissue. Additionally, novel sequence data of the Scots pine polyamine genes were used for studying the evolution of polyamine genes in plants. Phylogenetic analyses revealed that the eukaryotic ornithine decarboxylase (ODC) might have evolved from a multifunctional bacterial progenitor. In conifers, the alternative arginine decarboxylase (ADC) pathway is preferred in putrescine biosynthesis, which may have caused the relaxed purifying selection in the ODC genes. The phylogenetic analysis of spermidine synthase (SPDS), spermine synthase (SPMS) and thermospermine synthase (ACL5) sequences supported the view that eukaryotic SPDS genes are derived from a common ancestor, whereas SPMS genes have evolved several times from SPDS genes. The identified Scots pine sequence was defined as a putative thermospermine synthase (TSPMS) encoding gene and named PsACL5. The phylogenetic analysis of polyamine oxidase (PAO) sequences supported the view that plants possess several different PAOs, which may have different catalytic properties. The consistency of the polyamine concentration profiles during Scots pine zygotic embryogenesis suggested that polyamines have an important role in the embryo development and that individual polyamines may have different roles at different developmental stages. Generally, the polyamine concentrations increased at the early stages but decreased at the late stages of embryo development. Only the free putrescine fraction remained stable throughout the embryo development. Putrescine was almost solely produced via the ADC pathway and the ADC enzyme was at least partially transcriptionally regulated. Both ADC mRNA transcripts and ADC protein localized in dividing cells of embryos, which implicated the essential role of ADC in the mitosis of plant cells. The megagametophyte was viable from the early phases of embryo development until the early germination of mature seeds. However, the megagametophyte cells in the narrow embryo surrounding region (ESR) died via morphologically necrotic cell death. In the dying cells, extensive nucleic acid fragmentation caused the unspecific hybridization of probes in an in situ mRNA hybridization assay. The occurrence of necrotic cell death in Scots pine embryogenesis indicated that developmentally and physiologically regulated necrotic cell death is evolutionarily conserved and exists also in plants.Tiivistelmä Työssä tutkittiin polyamiiniaineenvaihduntaa ja megagametofyyttisolukossa tapahtuvia fysiologisia muutoksia metsämännyn (Pinus sylvestris L.) alkionkehityksen aikana. Polyamiineja (putreskiini, spermidiini ja spermiini) syntetisoivia ja hajottavia entsyymejä koodaavien geenien emäsjärjestys selvitettiin metsämännystä. Sekvenssejä käytettiin kasvien polyamiinigeenien evoluution tutkimiseen. Tutkimuksessa todettiin, että eukaryooteissa putreskiinin biosynteesistä vastaava entsyymi, ornitiinidekarboksylaasi (ODC), on voinut kehittyä bakteerien lysiinikarboksylaasista (LDC), joka dekarboksyloi sekä ornitiinia että lysiiniä. Kasveissa putreskiinia voidaan tuottaa myös arginiinidekarboksylaasin (ADC) kautta, mikä on johtanut ODC-geeneihin kohdistuvan puhdistavan valinnan heikentymiseen. Aminopropyyli-ryhmiä liittävien entsyymien osalta tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan eukaryoottiset spermidiinisyntaasit (SPDS) ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta, kun taas spermiinisyntaasi (SPMS) on syntynyt useita kertoja SPDS-geenin kahdentumisen kautta. Metsämännystä tunnistettiin termospermiinisyntaasia (TSPMS) koodaava geeni, jolle annettiin nimeksi PsACL5. Fylogeneettisen analyysin perusteella kasveissa on useita erilaisia polyamiinien hajotuksesta vastaavia polyamiinioksidaaseja (PAO), joiden katalyyttiset ominaisuudet voivat poiketa toisistaan. Metsämännyllä polyamiinipitoisuudet vaihtelivat alkionkehitysvaiheen mukaan yhdenmukaisesti eri vuosina, mikä viittaa polyamiinien tärkeään rooliin alkionkehityksessä. Polyamiinipitoisuudet kasvoivat varhaisen ja pienenivät myöhäisen alkionkehityksen aikana lukuun ottamatta vapaan putreskiinin pitoisuutta, joka pysyi samana koko alkionkehityksen ajan. Putreskiinia tuotettiin alkioissa lähes pelkästään ADC-reitin kautta, ja ADC-entsyymin säätelyn todettiin tapahtuvan ainakin osittain transkription tasolla. Koska sekä ADC-geenin lähetti-RNA että ADC-entsyymi löytyivät alkion jakautuvista soluista, on ilmeistä, että ADC-entsyymillä on tärkeä tehtävä kasvisolujen mitoosissa. Megagametofyytti säilyi elossa koko alkionkehityksen ajan lukuun ottamatta alkio-onteloa reunustavia soluja, jotka olivat morfologialtaan nekroottisia. Nukleiinihappojen voimakas pilkkoutuminen aiheutti soluissa koettimien epäspesifisen sitoutumisen, kun geenien ilmenemistä paikannettiin lähetti-RNA:han in situ hybridisaatio-menetelmällä. Tutkimuksessa löydetty männyn alkiokehitykseen liittyvä nekroottinen solukuolema osoitti ensimmäistä kertaa, että fysiologista ja kehityksellistä nekroottista solukuolemaa esiintyy myös kasveissa

Microscopical Detection of Cell Death Processes During Scots Pine Zygotic Embryogenesis

202