Pyöräilijän vammat

English summaryPeer reviewe

Persisting Symptoms and Medical Findings after Acute Covid-19 Illness : a Literature Review

Tiivistelmä Covid-19-tautiin mahdolisesti liittyvät pitkäkestoiset oireet on pantu merkille niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin sosiaalisen median potilasryhmien keskuudessa. Tällä hetkellä ilmiön laajuus ja kliininen kuva ovat epäselviä ja taudinkuvan patofysiologia on tuntematon Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan ensiksi, millaista tutkimusta aiheesta on tehty koskien toisaalta subjektiivisia oireita ja toisaalta objektiivisempia lääketieteellisiä löydöksiä Covid-19 taudin aiemmin sairastaneilla. Sen jälkeen kuvataan oireiden prevalenssia ja raportoituja lääketieteellisistä löydöksistä. Kirjallisuuskatsaus perustuu Pubmed-tietokannassa tehtyyn strukturoituun hakuun, joka kattoi: 1. Oireprevalennsitutkimuksia, 2. Lääketieteellisiä löydöksiä kartoittavia tutkimuksia, 3. Tapausselostuksia harvinaisista tautimuodoista. Mukaan hyväksyttiin vain tutkimukset, joissa Covid-19-tapaukset oli varmennettu PCR- tai vasta-ainetutkimuksilla, ja jotka kattoivat ajanjakson, jossa Covid-19 diagnoosista oli kulunut vähintään kolme viikkoa. Oireprevalenssia koskevat havainnot eri tutkimuksissa olivat hyvin heterogeenisiä. Varmistaaksemme tätä havaintoa, lajittelimme tutkimukset suhteessa akuutin taudin vaikeusasteeseen ja kyselyn ajankohtaan suhteessa akuuttiin tautiin. Vaikka pyrimme näin tuottamaan homogeenisempiä ryhmiä, havaitut prevalenssit näiden ryhmien sisällä vaihtelivat paljon. Päätelmä on, että nämä muodostamamme ryhmät eroavat toisistaan tai niiden oireiden kyselyssä käytetyt tutkimusasetelmat. Identifioimissamme tutkimuksissa inkluusiokriteeri oli usein ainoastaan aiempi Covid-19 tauti ja kohorttien ominaisuudet olivat suhteellisen heikosti kuvattuja. Tämän takia tutkimukset eivät ole vertailukelpoisia. Tutkimuksissa ei ollut kontrolliryhmiä, joka myös haittaa analyysiä. Väsymys ja hengenahdistus olivat yleisimmät raportoidut oireet. Kliinisen tuntumamme perusteella jotkin oireet vaikuttavat yleisemmiltä kuin väestössä yleensä. Näitä olivat hiustenlähtö ja hajuaistin menetys. Kuitenkin ilman kontrolliryhmää arvio on epävarma. Lääketieteellisiä löydöksiä kartoittaneissa tutkimuksissa epänormaalien löydösten osuus oli kohtalaisen suuri koskien monia eri elimiä. Tutkimuksissa ei usein ollut kontrolliryhmää, mutta kliinisen käsityksemme mukaan monien löydösten suhteen poikkeavien osuus oli suurempi kuin väestössä yleensä. Keuhkojen CT-kuvissa poikkeavat löydökset olivat yleisiä mattalasimuutosten ollessa yleisin löydös. Keuhkojen toimintakokeissa diffuusiokapasiteetin alenema oli yleisin löydös. Vaskulaaripatologioita tutkittiin suurten suonten PET-kuvantamisella, aivojen PET-kuvantamisella, joka kuvastaa metabolista astetta, jolle vaskulaarinen etiologia on mahdollinen, kynsipedin videokapillaroskopialla ja retinan angiografialla Löydökset viittasivat suurten suonten vaskuliittiin, aivojen hypometaboliaan, mikroverenkierron osalta löydökset olivat vaihtelevia. Sydämen MRI:ssä ja echokardiografiassa poikkeavien löydösten osuus oli suuri. Ihomuutosten suhteen oli havaintoja pitkittyneistä iho-oireista. Tutkimuksissa havaittiin myös viitteitä alentuneesta kognitiosta ja psykiatrisesta sairastavuudesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että Covid-19 jälkeisten oirekuvien ymmärtämiseksi tarvitaan kohorttitutkimuksia joissa potilasryhmät ovat homogeenisempia, kohortin ominaisuudet on kuvattu selkeämmin ja tutkimusasetelmassa on asianmukaiset kontrolliryhmät. Eri elimiä koskevat poikkeavat löydökset vaikuttavat yleisiltä. Nämä löydökset ovat hyvä lähtökohta sairausentiteettien patofysiologioiden kartoittamiseen tähtäävien tutkimusten suunnitteluun.Abstract Long-lasting symptoms potentially related to Covid-19 have been recognized by medical practitioners and through peer support groups on social media platforms. Currently there is no consensus on detailed clinical picture or prevalence of these symptoms and their underlying pathophysiologies remain largely unexplored. This is a literature review exploring firstly what kind of research has been conducted thus far on post Covid-19 symptoms and medical findings. Secondly, we portray, what is known about the symptom prevalence and medical findings based on the current literature. This thesis includes a structured search on Pubmed looking for three kinds of studies: 1. Symptom prevalence, 2. Medical examination findings and 3. Case studies on rare manifestations. Only studies with PCR/antibody confirmed subjects were included and the symptomatology or medical findings was set only to comprise reports covering the time period at least three weeks after biological confirmation of acute Covid-19. Symptom prevalence across the studies was found very heterogenous. In order to get a deeper insight into this notion, we grouped the studies according to acute illness severity and time point of inquiry/questionnaire after initial illness. However, also this grouping resulted in great variations in the findings within groups, further confirming the initial impression of great variability across study results. In many studies, the inclusion criteria were set only to prior Covid-19 illness and cohort characteristics were poorly described. For these reasons, comparisons across the studies were impaired and it became clear that controlled, more stratified research is warranted in the future. Studies on symptoms lacked control groups further hindering the analysis. Fatigue and dyspnea were most prevalent symptoms in our review. Prevalence of some symptoms such as anosmia and hair loss appeared to be increased compared to our clinical experience on prevalence in population. However, as control groups were lacking, even these observations remained unreliable. With regards to medical examinations, various kinds of abnormal findings were reported. However, control groups were mostly lacking. The impression was that the rate of abnormal findings appeared to be increased. They included e.g. the following: There were signs of pulmonary impairment in a large proportion of chest CT’s with ground glass opacity being the most common finding. In pulmonary function tests, a decreased diffusion capacity was common. Vascular pathologies were explored through large vessel PET, brain PET exploring metabolic rate as an indirect measure of vascular function, nailfold videocapillaroscopy and retinal angiography. Results were suggestive of large vessel vasculitis and brain hypometabolism with varying findings on microvasculature. Cardiac MRIs and echocardiography showed high prevalence of abnormal findings. There were observations of long-lasting dermatologic symptoms. Lowered cognition and psychiatric symptoms were also observed post-acute Covid-19. The key finding was that the disease entity calls for more stratified and defined cohort studies with controls. Organ dysfunction findings seem prevalent and are a good starting point for studies looking into pathophysiologies of post Covid-19 disease entities

Clavicle Injuries : Treatment of midshaft clavicle fractures and acromioclavicular joint dislocations in adults

Traditionally, clavicle fractures and acromioclavicular (AC) joint dislocations have been treated nonoperatively. However, recent studies have shown that surgical treatment may diminish nonunion and sequels. Although articles discussing clavicle fractures and AC joint dislocations are abundant, the quality of evidence is still poor. To assess the various treatment modalities for clavicle fractures we performed an electronic database search of the literature from 1966 until the end of March 2011. The aim was to find potential high-quality comparative studies discussing acute clavicle fractures in adults. We conducted a randomized controlled trial comparing sling to plate fixation for completely displaced midshaft clavicle fractures to assess functional and radiological results after 1-year follow-up. Long-term results of surgery for acute and chronic AC joint dislocation were surveyed retrospectively. From electronic databases came 1072 abstracts discussing clavicle fractures. After exclusion, 230 reports remained, from which we assessed 13 for review. Midshaft fractures were discussed in 12 studies, lateral fractures in 1 study, but none concerned medial fractures. Evidence was mainly low or very low. Due to the lack of high-quality evidence, no conclusions can be drawn as to the best treatment for medial or lateral third fractures. Regarding midshaft fractures, it appears that after short-term follow-up, surgery leads to better function and less disability than does nonoperative treatment; benefits of surgery are small after 6 months; union is better secured with surgery; and nonoperative treatment usually leads to adequate function, pain relief, and union rates. Of the 60 randomized patients in our study, 28 came to an operative group, and 32 to a nonoperative group. At 1-year follow-up, we found no difference between these groups in function, in disability, or in pain. All fractures in the operative group healed. Nonoperative treatment was related to high nonunion rate (24%). Fracture displacement was associated with nonunion. After a mean 18-year follow-up, we found no difference in function or disability between the injured and uninjured shoulders in patients who had surgery for acute AC joint dislocation. Lateral clavicle osteolysis seemed to be related to constant AC joint dislocation. After a mean 4-year follow-up, patients who had undergone surgery for chronic AC joint dislocation with tendon grafts had moderately functional results. In almost half the patients, the AC joint remained unstable. Lateral clavicle osteolysis (56%) and tunnel widening (80%) were common. Thus, in chronic AC-joint dislocation, surgery may not necessarily restore shoulder function.Solisluun murtumia ja olkalisäke-solisluu nivelen (AC-nivel) vammoja on perinteisesti hoidettu konservatiivisesti eli ilman leikkausta. Viime vuosina julkaistut tutkimukset ovat osoittaneet, että leikkaushoito näyttäisi vähentävän luutumattomuuden ja jäännösoireiden ilmaantuvuutta. Vaikka solisluun vammoja käsitteleviä artikkeleja on julkaistu runsaasti, on aiheeseen liittyvä tutkimusnäyttö kuitenkin vielä laadultaan heikkoa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen avulla äkillisen solisluumurtuman konservatiivisen hoidon ja leikkaushoidon tuloksia, selvitettiin satunnaistetun vertailevan tutkimuksen avulla äkillisen solisluun keskiosan murtuman konservatiivisen ja leikkaushoidon tuloksia, arvioitiin äkillisen AC-nivelen sijoiltaanmenon leikkaushoidon pitkäaikaistuloksia ja arvioitiin pitkäaikaisen, jännesiirteellä korjatun AC-nivelen sijoiltaanmenon leikkaushoidon tuloksia. Aikavälillä 1.1.1966 31.3.2011 lääketieteellisistä tietokannoista löytyi 1072 tiivistelmää koskien solisluun murtumia. Aineiston käsittelyn jälkeen lopulliseen tutkimukseen sisältyi 6 satunnaistettua vertailevaa tutkimusta ja 7 ei-satunnaistettua vertailevaa tutkimusta. Näistä 12 käsitteli solisluun keskiosan ja 1 ulko-osan murtumia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että solisluun keskiosan murtumassa olkanivelen toiminta palautuu nopeammin leikkaushoidolla kuin konservatiivisella hoidolla ja että murtuman luutuminen on selkeästi parempi leikkaushoidolla. Toisaalta, myös konservatiivisella hoidolla näyttäisi olevan saavutettavissa riittävä olkanivelen toimintakyky ja kivunlievitys. Solisluun sisä- ja ulko-osan murtumien parhaasta hoitomenettelystä ei voi näytön puuttuessa tehdä johtopäätöksiä. Vertailevaan tutkimukseen satunnaistettiin 60 solisluun keskiosan murtumapotilasta, joista 28 hoidettiin leikkauksella ja 32 konservatiivisesti. Vuoden seuranta-aikana ei havaittu eroa ryhmien välillä olkanivelen ja yläraajan toiminnassa tai suorituskyvyssä eikä kivun määrässä. Kaikki leikkauksella hoidetut murtumat luutuivat. Konservatiivisen hoidon ryhmässä murtuma jäi luutumatta 24 % potilaista. Murtuman siirtymän määrä vaikutti olevan yhteydessä luutumattomuuden riskiin. Tuoreen AC-nivelen sijoiltaanmenon leikkaushoidon pitkäaikaistulokset ovat erinomaisia 18 vuoden seuranta-aikana. Olkanivelen toimintakyvyssä ei ollut havaittavissa eroa terveeseen puoleen verrattuna. Pitkäaikaisen, viiveellä leikatun AC-nivelen sijoiltaanmenon leikkaustulokset ovat sen sijaan keskinkertaisia. Leikkauksesta huolimatta melkein puolella potilasta AC-nivel jäi epävakaaksi. Olkanivelen toimintakyky näytti jäävän heikommaksi terveeseen puoleen verrattuna 4 vuoden seuranta-aikana. Pitkäaikaisen AC-nivelen sijoiltaanmenon korjausleikkaus on vaativa ja siihen liittyi melko paljon komplikaatiota, joista yleisimpiä olivat solisluun ulko-osan luun liukeneminen (56 %) ja solisluussa olevien porakanavien laajentuminen (80 %)

Olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmenon hoitolinjat

Vertaisarvioitu. English summaryOlkalisäke-solisluunivelen (AC-nivel) sijoiltaanmeno on melko yleinen solisluun vamma. Se syntyy tavallisimmin kaatumisen seurauksena, kun vammaenergia tulee hartian ylätakaosaan olkapäätä eteen- ja sisäänpäin kiertäen. Vamma voidaan diagnosoida hyvän kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvien avulla. Vamma luokitellaan Rockwoodin luokituksen mukaisesti kuuteen eri tyyppiin solisluun ulkopään sijainnin ja pehmytkudosvamman arvioidun vakavuuden mukaan. Hoito määräytyy potilaan vaatimustason ja vamman vakavuuden perusteella. Tyypin I, II ja III vammoja voidaan hoitaa konservatiivisesti yläraajan tilapäisellä lepuuttamisella kantositeessä ja varhaisella kuntoutuksella. Tyyppien IV, V ja VI vammoja voidaan hoitaa konservatiivisesti tai leikkauksella. Leikkausmenetelmiä on kymmeniä, eikä yhtä parasta menetelmää tiedetä. Leikkauksen tavoitteena on normaalin anatomian ja yläraajan toiminnan palauttaminen

Exploring body consciousness of dancers, athletes, and lightly physically active adults.

Body consciousness is associated with kinetic skills and various aspects of wellbeing. Physical activities have been shown to contribute to the development of body consciousness. Methodological studies are needed in improving the assessment of body consciousness in adults with distinct physical activity backgrounds. This study (1) examined whether dancers, athletes, and lightly physically active individuals differed regarding the level of their body consciousness, and (2) evaluated the usability of different methods in assessing body consciousness. Fifty-seven healthy adults (aged 20-37) were included in the study. Three experimental methods (aperture task, endpoint matching, and posture copying) and two self-report questionnaires (the Private Body Consciousness Scale, PBCS, and the Body Awareness Questionnaire, BAQ) were used in assessing body consciousness. Athletes outperformed the lightly physically active participants in the posture copying task with the aid of vision when copying leg postures. Dancers performed better than the athletes without the aid of vision when their back and upper body were involved, and better than the lightly active participants when copying leg postures. Dancers and athletes had higher self-reported cognitive and perceptual knowledge of their body than lightly physically active participants. To examine the role of different physical activities in developing body consciousness, experimental methods involving the use of the whole body might be most suitable. Subjective measures may provide complementary evidence for experimental testing.Peer reviewe

Digitaalinen markkinointiviestintä osana uuden organisaatiobrändin rakentamista : Case: Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva

Kehittämistyön lähtökohtana oli Oppimis- ja ohjauskeskus Onervan markkinointiviestinnän kehittäminen. Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva on kahden organisaation, Haukkarannan ja Jyväskylän näkövammaisten koulujen yhdistymisen kautta syntynyt erityisopetuksen asiantuntijaorganisaatio. Tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli tarkastella organisaatiobrändin rakentumista sekä kehittää uudenlaisia markkinointiviestinnän toimenpiteitä tunnettuuden kasvattamiseksi. Lisäksi kehittämistyön tavoitteena oli tuoda organisaatioon uudenlaista näkemystä markkinoinnin suunnittelusta ja toteuttamisesta hyödyntäen erityisesti digitaalisen markkinointiviestinnän keinoja. Kehittämistyön lähestymistapana oli tapaustutkimus. Markkinoinnin kehittämisen taustalla oli ollut markkinoinnin lähtötilannekartoitus, jonka tavoitteena oli kartoittaa toimintaympäristöä. Kehittämistä varten menetelminä käytettiin kyselyä, ryhmähaastattelua ja vertailua vastaavanlaisen erityiskoulun markkinoinnin toteuttamisesta. Yhteisöllisen ideointimenetelmän avulla ideoitiin teemoja markkinointiviestinnän sisällöksi. Näiden menetelmien kautta tavoitteena oli tuottaa toimenpide-ehdotuksia, joilla perinteisempiin markkinointikeinoihin tottuneen organisaation markkinointia pyritään kehittämään asiakaslähtöisillä, kiinnostavilla sisällöillä. Sisältöön painottuvan markkinoinnin avulla organisaatio pystyy rakentamaan brändiään, kasvattamaan verkkonäkyvyyttään ja tunnettuuttaan oman toimialansa edelläkävijänä. Kehittämistyön tuloksena voidaan todeta, että muuttuva toimintaympäristö vaatii organisaatioita kehittämään toimintamallejaan. Organisaatiobrändin rakentaminen vaatii pitkäjänteistä, suunnitelmallista työtä sekä mielikuviin vaikuttamista. Nykypäivän digitaaliselta markkinoinnilta vaaditaan yhdensuuntaisten viestien sijaan vuorovaikutuksellista ja asiakkaille kohdennettua, asiakaslähtöistä mielenkiintoista sisältöä. Markkinoinnin toteuttamiseen tulee osallistaa koko henkilökunta. On tärkeää löytää organisaatiosta avainhenkilöt, jotka vievät brändimielikuvaa ja tietoisuutta palveluista eteenpäin myös sosiaalisen median palveluissa.The purpose of this study was to develop the marketing communication of Onerva Centre for Learning and Consulting. Onerva Centre for Learning and Consulting is a state-owned special education organization which was formerly known as Haukkaranta School and Jyväskylä School for the Visually Impaired. This study aims to suggest tools for creating brand awareness by focusing on digital marketing and develop new ways for marketing and communication planning and implementing. Onerva Centre for Learning and Consulting former marketing activities were mainly focused on print advertising, events and exhibitions. Digital marketing and social media tools in marketing are not well-known. The results of this study are based on polls, interviews with Onerva staff and a benchmarking of similar state-owned school in Scotland. As a result, this study aims to give tools how to create more customer-oriented, content based marketing, which will create more visibility online. As a conclusion of this study, building brand awareness requires a long-term plans and commitment of entire staff. Brand marketing requires communication which creates positive brand image and increase the knowledge about the services. Marketing and communication plans should be made in co-operation with staff who is working with the customers and are aware of the customer’s challenges. Digital marketing should be based on interaction and customer-oriented content should be created. These contents should be posted and published also via social media channels

Sivistyksen ihanne torppari Kustaa Braskin elämässä ja teksteissä

Artikkelissa tarkastellaan, millä tavoin torppari Kustaa Braskista tuli harvinaisen tuottelias kirjoittaja. Miten Braskin "ura" kirjoittajana eteni? Mitä lukeminen ja kirjoittaminen merkitsivät hänelle? Mielenkiintoinen taitekohta on Braskin siirtyminen keskiikäisenä sanomalehtikirjeenvaihtajasta laajojen esseiden laatijaksi. Mitä Brask tavoitteli pitkillä ja kunnianhimoisilla kirjoituksillaan, joita hän lähetti SKS:aan lähes kolmen vuosikymmenen ajan

Vaginal Microbiota Composition Correlates Between Pap Smear Microscopy and Next Generation Sequencing and Associates to Socioeconomic Status

Recent research on vaginal microbiota relies on high throughput sequencing while microscopic methods have a long history in clinical use. We investigated the correspondence between microscopic findings of Pap smears and the vaginal microbiota composition determined by next generation sequencing among 50 asymptomatic women. Both methods produced coherent results regarding the distinction between Lactobacillus-dominant versus mixed microbiota, reassuring gynaecologists for the use of Pap smear or wet mount microscopy for rapid evaluation of vaginal bacteria as part of diagnosis. Cytologic findings identified women with bacterial vaginosis and revealed that cytolysis of vaginal epithelial cells is associated to Lactobacillus crispatus-dominated microbiota. Education and socio-economic status were associated to the vaginal microbiota variation. Our results highlight the importance of including socio-economic status as a co-factor in future vaginal microbiota studies.Peer reviewe

Peruna paremmaksi

Laadukas peruna on käyttötarkoitukseen sopivaa, virheetöntä, ravintoarvoltaan hyvää ja käyttöturvallista. Laadukas peruna ei sisällä kemiallisia torjunta-aineita, haitallisia yhdisteitä tai raskasmetalleja. Laatuvaihtelut ovat merkittävä ongelma sekä perunan tuottajalle että käyttäjälle. Ongelmat perunan laadussa tulevat yleensä esiin vasta käsittely- tai valmistusprosessin aikana. Koetut pettymykset perunan laadussa ohjaavat kuluttajia ja suurkeittiöitä käyttämään korvaavia tuotteita ja se näkyy tuotantoketjulle markkinaosuuksien menetyksenä. Riittävä ja tasapainoinen, maan ravinnevarat huomioon ottava lannoitus on keskeinen osa perunan viljelytekniikkaa. Peruna reagoi vaativana viljelykasvina vaihtelevaan tai epätasapainoiseen lannoitukseen sadon määrällä ja/tai laadulla. Lannoituksen suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon maa-analyysien tulokset sekä esikasvin, tuotantosuunnan, lajikkeiden ym. vaikutukset. Lisäksi sadon määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat maalaji, vesitalous, kasvukauden sääolosuhteet ja varastointi. Tässä tutkimuksessa mukuloiden ravinnepitoisuudet vaihtelivat paljon ja ravinteiden kulkeutumiseen mukuloihin vaikutti erityisesti maan pH. Maan multavuudella ei ollut yhteyttä satotasoon tai mukuloiden ravinnepitoisuuksiin. Lajikkeet reagoivat eri tavoin lannoitukseen ja kasvukauden sääolosuhteilla oli suuri vaikutus ravinteiden vapautumiseen maaperästä. Perunan laadulla tarkoitetaan sen ulkoisia ja sisäisiä käyttöominaisuuksia sekä mukulan ravintoarvoa. Ulkoisella laadulla tarkoitetaan perunan silminnähtäviä ominaisuuksia kuten ulkonäköä, kokoa, väriä, mekaanisia vioituksia ja tautioireita. Perunan sisäinen laatu muodostuu kemiallisesta koostumuksesta, tärkkelyspitoisuudesta ja käyttöominaisuuksista. Tällaisia käyttöominaisuuksia ovat esimerkiksi keitetyn perunan jauhoisuus ja maku sekä erilaisten värinmuutosten esiintyminen raa’assa, keitetyssä tai paistetussa perunassa. Tässä tutkimuksessa havaittiin lajikkeen yhteys perunan käyttölaatuun. Lisäksi laatuun olivat yhteydessä myös muut tekijät kuten lannoitus sekä maan ja mukuloiden ravinnepitoisuudet. Alkutuotannon ja perunan jatkojalostajien saumaton yhteistyö on välttämätöntä hyvän laadun turvaamiseksi kuluttajille. On varmistettava, ettei perunan käsittely jalostusprosessissa tai suurkeittiöissä heikennä laatua. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että toimijoiden määrän lisääntyminen perunaketjussa lisää ongelmia vuorovaikutuksessa ja palautteen kulussa. Yleisimpiä laatuongelmia keittiöillä olivat kuorettuminen, raakatummuminen, hajoaminen ja hilseily. Kuoritut ja paloitellut, muovipussiin pakatut perunat olivat suosituimmat perunan käyttömuodot keittiöillä. Kuorimattoman perunan käyttö lisääntyi keittiöillä vuosien 2011-2014 välisenä aikana. Tässä raportissa on esitelty Peruna paremmaksi – hankkeen keskeisiä tuloksia, tuotantoon liittyviä tuloksia on esitetty osassa I ja suurtalouskeittiötä koskevia tuloksia osassa II. Lisäksi raportin osassa II kuvataan tuottajien ja suurkeittiötoimijoiden yhteistyömallia.Good quality potato is suitable for its use, flawless, good in nutritional value and safe to use. Good quality potato doesn’t contain pesticides, harmful substances or heavy metals. The quality variations of potato are a significant problem for potato producers as well as consumers. Problems in potato quality come up usually in the handling or production processes. The disappointments in potato quality directing consumers and institutional kitchens to substitute potato with other products can be seen as a loss of market share in the production chain. Adequate and balanced fertilization that takes into consideration the nutrient substances of the soil is an essential part of the cultivation technique of potato. Potato reacts as a demanding crop for differing or unbalanced fertilization by the yield and/or quality of the crop. In the planning of fertilization should be taken into consideration the results of soil analysis, crop rotation, line of production and varieties etc. Additionally the factors influencing the yield and quality of the crop are soil type, water management, weather conditions of growing period and storing conditions. In this research the nutrient contents of tubers varied and nutrients behaved in particular according to pH –levels. The organic matter of soils had no impact on crop yields or on nutrient contents of tubers. Cultivars differed greatly in how they responded to fertilization. Also, growing season weather conditions had a great significance to the release of nutrients from the soil. With potato quality means its external and internal properties of use and tuber’s nutritional value. In external quality a potatoes visible properties like general outlook, size, colour, mechanical damages and disease symptoms are observed. The internal quality of potato consists of chemical composition, starch content and properties of use. These properties are for example the mealiness, flavor or discolorations in raw, cooked or fried potato. In this research a connection between potato variety and cooking quality was observed. There were also other factors wich affected cooking quality; fertilizing, nutrient contents in the soil and nutrient contents of tubers. Seamless co-operation of producers and processors of potato is a necessity for securing the good quality potato for consumers. It needs to be assured that the processing of potato (cleansing, pealing, chopping and cooking up) is not to weaken the quality. In this research it was observed that there are more communication problems if the production chain of potato is long. Most common flaws in potato quality were discoloration of fresh potatoes, crusting, breaking up and scaling. Peeled and chopped potatoes in plasticpacking were used most commonly in kitchens. The use of unpeeled potatoes was raised in kitchens in the years 2011-2014. The report is presenting main results of “Better quality of potato” –project concerning potato production, processors and institutional kitchens for managing potato quality. Additionally in the report is described producers and institutional kitchens co-operation mode

Menetelmäkuvaus ravinnejalanjäljen laskemiseksi. Laskentaesimerkkinä elintarvikeketju. NUTS-hankkeen loppuraportti

Typpi, fosfori ja kalium, ovat välttämättömiä ravinteita kaikelle turvatulle ruuantuotannolle ja elämiselle. Ihmistoiminnan seurauksena kuitenkin varsinkin typpeä ja fosforia on saatettu ravinnekiertoon liikaa, mikä näkyy tuotantoketjujen ravinnevuotojen vuoksi ravinnepäästöinä ja erilaisina ympäristövaikutuksina. Päästöjen lisäksi resurssien rajallisuus rasittaa ravinnetaloutta: fosforivarannot ovat hupenemassa ja reaktiivisen typen valmistaminen ilmakehästä kuluttaa runsaasti fossiilisia polttoaineita. Jotta edellä oleviin ongelmiin voidaan puuttua yksittäisten tuotanto- ja kulutusketjujen hallinnan kautta, on ravinnevirtoja pystyttävä mittaamaan ja arvottamaan. Tässä työssä esitellään menetelmä ravinnejalanjäljen laskemiseksi. Ravinnejalanjäljellä pyritään mittaamaan erilaisten tuotanto- ja kulutusketjujen ravinteiden käytön tehokkuutta. Sillä tarkastellaan, kuinka paljon ketju ottaa käyttöön ravinnetta, ja kuinka paljon käyttöönotetusta ravinnemäärästä saadaan hyötykäyttöön, joko tarkasteltavaan tuotteeseen tai sivutuotteeseen tai muihin ravinteiden hyödyntävään hyödykkeeseen. Samalla tunnistetaan myös ketjun vuotokohdat: hukatut ravinteet voivat olla ravinnehaihtumia tai -huuhtoutumia, tai ravinteita, jotka päätyvät pitkäaikaiseen varastointiin tai jätteenä muuhun kuin ravinnehyötykäyttöön. Näiden luokitusten avulla lasketaan ravinnejalanjälki tarkasteltua toiminnallista yksikköä kohden: ”Tuotetta varten otetaan käyttöön x kg ravinnetta (typpeä tai fosforia), josta hyödynnettiin tuotteessa y % ja kaikki hyötykäyttö huomioon ottaen z %.”Tässä työssä ravinnejalanjäljen laskeminen demonstroidaan kaurahiutaleelle ja kaurapuurolle tehdyn laskelman kautta. Raportissa on ohjeistettu ravinnejalanjäljen laskenta kussakin elinkaaren vaiheessa alkaen alkutuotannon panostuotannosta ja päättyen jätehuoltoon. Laskelman tulokset osoittavat, että kaurahiutaleketju ottaa käyttöön elinkaarensa aikana 42 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Typestä 55 % hyödynnettiin päätuotteessa, siis kaurahiutaleissa, ja kokonaisuudessaan, sivutuotteet huomioon ottaen, typen hyötykäyttöaste oli 71 %. Fosforista 55 % hyödynnettiin päätuotteessa ja kokonaisuudessaan fosforin hyötykäyttöaste oli 99 %. Selkeästi heikoimmat typen ja fosforin hyötykäyttöasteet (alle 50 %) ovat jäteveden käsittelyssä ja elintarvikejätteen käsittelyssä. Laskennan tuloksien perusteella voidaan sanoa, että eniten kehitettävää olisi erityisesti jätehuollossa. Ravinnejalanjälki tarjoaa yksinkertaisessa ja vertailukelpoisessa muodossa tietoa ravinneresurssien kulutuksesta ja käytön tehokkuudesta. Siltä osin se on rinnasteinen vesijalanjäljen kanssa vaikkakaan ei ole ravinteiden suhteellista saatavuutta samalla tapaa huomioon kuin vesijalanjälki. Tehdyn laskelman perusteella voidaan todeta ravinnejalanjäljen osoittavan potentiaalia käyttökelpoisena menetelmänä kestävyyden ympäristöllisen dimension tarkasteluun muiden LCA -pohjaisten menetelmien kuten ilmastonmuutos- ja rehevöitymispotentiaalin arvioinnin rinnalla. Ravinnejalanjäljen, hiilijalanjäljen, rehevöittämispotentiaalin sekä lisäksi biodiversiteetin muutosta kuvaavan potentiaalin ja ekotoksisen jalanjäljen arviointi antaisi yhdistettyinä tuotevirran ja tuotteiden ekologisesta kestävyydestä jo nykyistä paljon paremman kokonaiskuvan. Ravinnejalanjälkeä voidaan soveltaa elintarvikkeiden tuotantotehokkuuden tarkasteluun, mikä on järkevää lannoite- ja ruuantuotannon vastatessa suurimmasta osasta ravinnevirroista, mutta myös se soveltuu myös muihin bioenergian ja biomateriaalien tuotantoketjujen tarkasteluun ja kehittämiseen.ABSTRACT Nitrogen, phosphorus and potassium are necessary nutrients for all secure food production and all life. However, as a result of human activity, excessive amounts of nitrogen and phosphorus in particular have been introduced into the nutrient cycle, which, due to nutrient leakage from production chains, manifests itself in the form of nutrient emissions and different environmental impacts. In addition to emissions, the nutrient economy is burdened by the limited amount of resources available: the phosphorus resources are dwindling, and the manufacture of reactive nitrogen from theatmosphere requires large amounts of fossil fuels. To be able to tackle the problems described above through management of individual production and consumption chains, it must be possible to quantify and evaluate nutrient flows. This study presents a method for calculating the nutrient footprint. The aim with using the nutrient footprint is to measure the efficiency of utilisation of nutrients in various production and consumption chains. It is used for examining how much nutrients each chain takes in, and how much of this intake of nutrients is utilised, either in the product under study or its by-product, or some other commodity making use of nutrients. At the same time, the leakage points along the chain are also identified: the nutrients can be lost through evaporation or leaching, or they may end up in long-term storage, or as waste without nutrient recovery. On the basis of these classifications, the nutrient footprint per functional unit under study is calculated: “For the product, a total of x kg of the nutrient (nitrogen or phosphorus) is taken to use, of which y% was utilised in the product, the total utilisation rate amounting to z% with all practical uses considered.” In this study, the calculation of the nutrient footprint is demonstrated by means of a calculation made for oatmeal and porridge. The report includes instructions for calculating the nutrient footprint in each phase of the life cycle, beginning from input production in primary production and ending with waste management. The results of the calculation show that, during its life cycle, the oatmeal chain takes in 42 kg of nitrogen and 7 kg of phosphorus. 55% of the nitrogen was utilised in the main product, or oatmeal and, with the by-products considered, the total utilisation rate of nitrogen amounted to 71%. 55% of the phosphorus was utilised in the main product, and the total utilisation rate of phosphorus was 99%. Clearly the weakest utilisation rates of nitrogen and phosphorus (less than 50%) are achieved in sewage disposal and food waste treatment. On the basis of the results of this calculation, it could be stated that waste management is the sector with the most room for improvement. The nutrient footprint offers information on the consumption and efficiency of utilisation of nutrient resources in a simple and comparable form. In that sense, it is comparable with the water footprint, even though it does not take account of the relative access to nutrients in the same manner as the water footprint. On the basis of the calculation made, it can be concluded that the nutrient footprint would seem to be a usable method for examining the environmental dimension of sustainability alongside other LCA-based methods, such as the assessment of the climate change potential and eutrophication potential. In addition, we would be able to obtain a much clearer overall image of the ecological sustainability of the product flows and the products if the assessments of the nutrient footprint, the carbon footprint, and the eutrophication potential, as well as the ecotoxicity footprint and the potential describing the biodiversity change were combined. The nutrient footprint can be applied to the study of the production efficiency of food products, which is rational since feed and food production is responsible for the main part of nutrient flows, but it is also suited for the examination and development of other production chains for bioenergy and biomaterials.201